Lausunto MMM:lle Lausunto metsästysasetuksen 28 §:n mukaisen metsästyksen määräyskirjeluonnoksista

Maa- ja metsätalousministeriölle
sami.niemi (at) mmm.fi ja kirjaamo.mmm (at) mmm.fi

Viitaten lausuntopyyntöönne 14.7.2008 Dnro 928/720/2008
Viitaten ylitarkastaja Outi Helanderin 15.7.2008 sähköpostitse antamaan lisäaikaan

Asia: Lausunto metsästysasetuksen 28 §:n mukaisen metsästyksen määräyskirjeluonnoksista

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä. Liitto pitää myönteisenä asiana, että nämä määräyskirjeet on lähetetty lausunnoille. Samoin tulee tehdä myös muiden mahdollisten vastaavien määräyskirjeiden kanssa (muut lajit, kuten linnut, joihin tarvitaan metsästyslain 10.2 §:n mukaisesti pyyntilupaa).

Yhden viikon lausuntoaika on kuitenkin varsinkin kesäloma-aikana liian lyhyt. Jatkossa lausuntoajan tulee olla pitempi, jotta kaikilla osapuolilla olisi riittävä aika perehtyä asiaan sekä antaa hyviä ja perusteltuja lausuntoja riistakantojen järkiperäisestä hoidosta. Huomattakoon myös, että RKTL:n lopulliset lausunnot eräiden lajien kantojen tilasta tulevat vasta 4.9. Parasta olisi, että lausuntoaika olisi jatkossa niin pitkä, että asiasta ehdittäisiin keskustella myös alueellisissa suurpetoneuvottelukunnissa.


Määräyskirjeen luonnos

Sivun 3 kohta B) Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin poikkeamisperuste 4 (tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden ottamiseksi) on epäselvä ja voi johtaa suuriin tulkintakiistoihin. Selvintä on määrätä, että lajin kannankoon on oltava riittävä koko maassa, ennen kuin poikkeamisperustetta 4 voidaan käyttää. Tämä varmistaisi suotuisan suojelun tason tavoitteen noudattamisen. Tästä syystä kohdan toisen kappaleen loppu on syytä poistaa ensimmäisen virkkeen suuri-sanan jälkeen.


Halli ja Itämeren norppa

Hyljepolitiikassa on tapahtunut suuri muutos, kun hyljevarmojen pyydysten lisäksi käyttöön on tullut pitkälle tulevaisuuteen ulottuva vahinkojen korvausjärjestelmä. Korvaus vastaa alkuvuosina yleensä monen kuukauden kalastustuloja. Lisäksi arvokalasaaliit ovat ennen kaikkea ahvenen ja kuhan saaliiden kasvun ansiosta nykyisin samalla tasolla kuin 1980-luvulla. Näistä syistä hylkeiden siedettävyyden pitäisi yleisesti nyt olla varsin hyvällä tasolla. Samaan aikaan leudot talvet ovat  aiheuttaneet uusia ongelmia hylkeiden lisääntymiselle, mikä tulee ottaa huomioon pyyntikiintiöitä harkittaessa.


Suomen luonnonsuojeluliitto on tyytyväinen siihen, ettei maa- ja metsätalousministeriö anna lupia itämerennorpan pyyntiin. Laji ei ole saavuttanut suotuisaa suojelun tasoa, joten pyynti ei missään tapauksessa tule kyseeseen. Huomio tuleekin nyt kiinnittää toimiin, joilla turvataan itämerennorpan runsastuminen ja estetään lajin häviäminen eteläisiltä esiintymisalueiltaan. Norpan pyyntiä myöskään poikkeuslupapyyntinä ei tule sallia millään merialueella.

Harmaahylkeen pyynnissä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei pyynti missään tapauksessa kohdistu norppaan tai häiritse sitä. Pyyntikauden alussa huhti-toukokuussa on käynnissä norpan karvanvaihto. Määräysehdotuksessa ei kiinnitetä norppaan tässä suhteessa mitään huomiota. Liitto ehdottaakin, että määräykseen liitetään seuraava lause: "Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että lupia käytettäessä varmistutaan siitä, ettei norppia joudu pyynnin kohteeksi tai ettei pyynti myöskään merkittävästi häiritse norppia".

Ministeriö ehdottaa tulevan metsästyskauden harmaahylkeen pyynniksi enintään 685 harmaahyljettä. Ahvenanmaa on säätänyt kuluvan vuoden pyyntikatoksi 450 hyljettä. Näin Suomen yhteinen suurin pyyntikiintiö on nyt 1135 hyljettä. Ruotsissa on laskennoissa tavattu yleensä saman verran harmaahylkeitä (vuonna 2007 enemmän) kuin Suomessakin (Ahvenanmaa mukaan lukien), mutta maan kiintiö metsästyskaudelle 2008 on vain 200 harmaahyljettä. Viro ja Venäjä eivät ole aloittaneet pyyntiä lainkaan.

Suomen nykyinen korkea harmaanhylkeen pyyntikiintiö on suhteettoman suuri suhteutettuna metsästysalueen osuuteen harmaahylkeen Itämeren laskentakannasta. Kiintiö on lisäksi painottunut Pohjanlahdelle. Lounais-Suomeen verrattuna Perämeren kiintiö on suhteettoman suuri. Onkin vaarana, että näin laaja kiintiö voisi toteutuessaan vähentää harmaahylkeiden määrää ja supistaa sen levinneisyyttä Suomen rannikolla, mihin myös RKTL lausunnossaan viittaa. 

Kiintiötä tulee Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä ehdottomasti vähentää lähemmäs Ruotsin ja meillä toteutuneen pyynnin tasoa. Erityisesti Suomenlahdella ja Perämerellä kiintiötä tulee alentaa voimakkaasti.

Euroopanmajava

Satakunnan lupamäärä 250 on liian suuri. Se voi estää kannan kasvun ja laajentumisen uusille alueille. Nyt pyynti ja muut kuolleisuustekijät (ilman ihmistä alle 1-vuotiailla esimerkiksi 20-30 prosenttia) voivat syödä nykyisen kannan poikastuoton. Kuitenkin euroopanmajavaa tulisi suosia vieraslaji kanadanmajavan kustannuksella. Lupien enimmäismäärä ei saisi nousta ainakaan yli sadan.

Euroopanmajavan levinneisyysaluetta ja mahdollista päällekkäistä levinneisyyttä kanadanmajavan kanssa pitää selvittää tarkemmin Satakunnan lähialueilla. Tämä vaikuttaa myös lupamenettelyyn: Satakunnan ympäristössä majavien kaadon tulisi olla aina luvanvaraista, ja etukäteen pitäisi selvittää kumpaa lajia majavat ovat. Vasta tämän tiedon jälkeen tulisi antaa lupia  kanadanmajavalle normaalisti ja euroopanmajavalle vain erittäin tiukan seulan jälkeen, jos ollenkaan.

Saukko

Suomen saukkokanta ei tiettävästi ole vahvistunut vuosina 1995-98 suoritetun (Sulkava & Liukko 1999) tarkan arvioinnin jälkeen (Sulkava 2006). Vahvistumista on tapahtunut rannikkoalueilla, mutta paikoin sisämaassa kanta on myös taantunut. Pääosin Suomen saukkokanta on pysynyt suunnilleen samalla tasolla, vaihdellen kooltaan luontaisesti (Sulkava 2007, Sulkava et al. 2007).  Pohjoisimman Suomen saukkokanta on yhä varsin harva (Sulkava & Sulkava, julkaisematon laaja tiedosto). Aiemmin esitetty Suomen saukkokannan arvio (2000-2550 yksilöä, Sulkava & Liukko 2007) on yhä paras arvio saukkojen määrästä, eikä merkittävää muutosta arvion esittämisen jälkeen ole tapahtunut. Arviota tukee myös RKTL:n riistakolmiolaskentojen tulos (riistaweb).

Suomen saukkokanta on siis nykyisellään kokonaisuutena vakaa. Saukon pyyntilupia on aiemmin myönnetty poikkeuksellista haittaa aiheuttavien yksilöiden poistamiseen kalankasvatusaltailta suunnilleen sama määrä kuin uudessa määräyksessä on tarkoitus suurimmaksi sallituksi määräksi jatkossakin myöntää. Suomen saukkokanta näyttää nykyisellään kestävän tämän poistuman. Tilanteen seuranta on kuitenkin tärkeää, koska saukkokannassa tapahtuu varsin nopeasti muutoksia, eikä lajin kokonaiskanta ole paljoa yli tuhannen lisääntyvän naaraan yksilömäärää.

Poikkeuslupien vuosittain myönnettävään määrään tulisi vaikuttaa alueelta edellisenä vuonna tehdyn kannanarvion. On kuitenkin kyseenalaista onko nykyinen seuranta riittävällä tasolla, sillä riistakolmiolaskentatuloksista alueittain tehtävissä vertailuissa on varsin suuria heittoja. Ainakaan toistaiseksi riistakolmioseurannan saukonjälki-indeksin huomattavakaan pudotus jollakin alueella ei ole vaikuttanut myönnettävien tappolupien määrään. Alueen saukkokannan pienentyessä tulisi muutoksen kuitenkin pienentää myös myönnettävien poikkeuslupien määrää.

Pyyntilupien myöntämisen perusteisiin ja edellytyksiin on syytä kiinnittää lisää huomiota.

Lupa saukon tappamiseen voidaan myöntää erityistä haittaa aiheuttavan yksilön tappamiseen. Tällöinkin lupa voidaan myöntää vain kun muuta tyydyttävää ratkaisua vahinkojen estämiseksi ei ole tarjolla. Kalan- ja ravunkasvatukselle aiheutuvat haitat voidaan useimmissa tapauksissa käytännössä helpoiten estää aitaamalla kasvatusallasalue saukonpitävästi. Menetelmistä on saatavilla kokemusperäistä tietoa Suomesta ja muualta Euroopasta. Tappaminen ei ole todellinen keino estää vahinkoja, koska saukot liikkuvat vesistöreittejä pitkin erittäin laajoilla alueilla ja kun yksi yksilö poistetaan, uusi valtaa tyhjentyneen elinpiirin nopeasti. Tällöin vahingot jatkuvat ja kierteen katkaisemiseksi koko alueen saukkokanta pitäisi hävittää.

Tappolupia pitäisi siis voida myöntää vain jos allasaluetta ei jostakin syystä voi ympäröidä aitaamalla ja siten ehkäistä vahinkoja. Lisäksi pitäisi määritellä kuinka suuret vahingot kalanviljelykselle oikeuttavat poikkeuslupiin. Myös elävänä siirtämisen vaihtoehto tulee selvittää.

Poikkeusluvalla tapettuja yksilöitä ei pitäisi jättää vapaille markkinoille, sillä käytännön tiedetään eri puolilla maailmaa johtaneen salametsästykseen lajeilla, joiden osilla on kaupallista käyttöä. Tappoluvan myöntämisen yhteydessä kaikki tapetut saukkoyksilöt pitäisikin velvoittaa toimittamaan tutkimuskäyttöön. Ainakin Helsingin, Oulun ja Kuopion yliopistot ottavat kuolleita saukkoja vastaan rajoituksetta (sama käytäntö tulisi ottaa kaikissa yliopistojen museoissa).

On erittäin hyvä ja perusteltua, että tappolupia ei voida jatkossakaan myöntää luonnonvesiin. Runsas tutkimustieto todistaa, että saukoista ei ole luonnonvesissä haittaa kala- tai rapukannoille.

Sulkava, R. 2006: Ecology ot the otter (Lutra lutra) in central Finland, and methods for estimating the densities of populations. University of Joensuu, PhD Dissertations in Biology no 43.

Sulkava, R. 2007: Growth and stabilisation of the density dependent otter (Lutra lutra) population in central Finland. Presentation in 25th Mustelid Colloquium, Trebon, Czech republic.

Sulkava R. & Liukko U.-M. 1999: Saukkokannan tila ja seuranta Suomessa, Valtakunnallinen saukkokannan lumijälkiseuranta. Suomen ympäristö 353.

Sulkava R. & Liukko U-M. 2007: Use of snow-tracking methods to estimate the abundance of otter in Finland with evaluation of one-visit census for monitoring purposes. Ann.Zool.Fenn. 44:179-188.

Sulkava R., Sulkava P.O. & Sulkava P.E. 2007: Source and sink dynamics of density-dependent otter populations in rivers of central Finland. Oecologia 157:579-588.


Karhu

Yleisesti ottaen karhujen lupamäärät ovat kantaan nähden liian suuria, koska karhu on varsin hidas lisääntymään ja myös niitä pyydetään laittomasti. Näistä syistä Kainuuseen tulee antaa vain 8 lupaa, Itä-Suomeen 35 ja vakiintuneen kannan alueella 30.


Susi

Susilupien määrä on vähentynyt viime vuodesta, mikä on myönteinen asia. Hyvää on myös, ettei ns. kannanhoidollisia lupia anneta sudelle. Lupamäärä ei ole kuitenkaan laskenut riittävästi susikannan vähenemisen tahdissa.

Huomattakoon myös, että RKTL:n liitteenä ollut arvio on vasta alustava. Asiaan pitäisi palata sen lopullisen lausunnon jälkeen syyskuussa.

Pohjois- ja Itä-Suomen lupamäärät ovat kohtuullisia susikantaan nähden, mikäli salametsästystä kyetään vähentämään. Itä-Suomen kiintiön tulee kuitenkin olla vain 8, koska salametsästys tulee ottaa huomioon.

Sen sijaan Länsi-Suomen kiintiö on suden osalta liian suuri ja ristiriidassa sudenhoitosuunnitelman kannan kasvutavoitteiden kanssa. Huomattakoon myös ristiriita Länsi-Suomen suden ja karhun kiintiöiden suhteissa. Länsi-Suomessa on susia vähemmän kuin karhuja, mutta susikiintiö (4) on karhukiintiöön verrattuna (2) kaksinkertainen. Näistä syistä Länsi-Suomen kestävä kiintiö on vain yksi yksilö.

Määräyskirjeessä on syytä kiinnittää huomiota lupien alueelliseen jakautumiseen suurten lupa-alueiden sisällä, jotta lupien keskittyminen ei johtaisi alueellisiin sukupuuttoihin (esimerkiksi jos alueen susikanta on yksi lauma tai susi).

Paikallisen susikannan tilan dokumentointiin on kiinnitettävä erityistä huolta. Lisäksi pitäisi korostaa, että pelkkä suden liikuskelu asutuksen lähellä ei ole mikään poikkeusperuste.


Ilves

Ilveksen kiintiömäärät ovat liian suuret, koska ilvekset eivät juurikaan aiheuta vahinkoja poronhoitoalueen eteläpuolella. Etelän vähät vahingot ovat olleet lisäksi paikallisia ja rahalla mitaten suhteellisen pieniä.

Lupien määrän kaksinkertaistuminen viidessä vuodessa ei ole perusteltua, koska kanta ei ole kaksinkertaistunut, vahingoista puhumattakaan. Metsästystä ei voi perustella yleisesti "ilveskannan hoidolla ja terveyden ylläpidolla" varsinkaan, koska kunnollinen ilvestutkimus on maassamme vasta aloitettu tänä vuonna.

Jos poikkeuksia annetaan, kokonaisverotuksen tulee pysyä alle 7 prosentissa ja koko maassa alle sadassa yksilössä.
- Pohjois-Suomen kiintiö voisi olla 20 ja se on kohdistettava poroihin erikoistuneisiin ongelmayksilöihin.
- Koska poronhoitoalueen eteläpuolella vahinkoja ei juurikaan ole, kiintiöitä tulee supistaa esitetystä. Itä-Suomessa kiintiö voisi olla korkeintaan 40 sekä Länsi- ja Etelä-Suomessa 20. Täälläkin luvat on kohdennettava merkittäviä kotieläinvahinkoja aiheuttaviin yksilöihin eikä ilvekselle tule antaa ns. kannanhoidollisia lupia.

Lopuksi

Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä että MMM seuraa tarkkaan erityisesti suurpetojen poikkeuslupakäytännön kehitystä uuden asetuksen tullessa voimaan.

Lopuksi Luonnonsuojeluliitto kiirehtii valtakunnallisen suurpetoneuvottelukunnan perustamista eri osapuolten keskustelun kehittämiseksi myös keskusjärjestötasolla.



SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY.



Risto Sulkava
puheenjohtaja