Kommentit kaivoslakiluonnokseen
25.3.2008
Kaivoslakityörymälle
Viitaten kuulemiseen 10.3.2008
Asia: Kaivoslain ja siihen liittyvien lakien luonnos
Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta kommentoida lakiluonnosta jo tässä vaiheessa.
Luonnonsuojelu on kiirehtinyt uutta kaivoslakia, jotta kaivokset saataisiin säädöksiltään samalle 2000-luvun tasolle kuin muut vastaavat hankkeet luonnonvarojen ja alueiden käytössä. Tavoitteena tulee olla myös sellainen kaivoslaki, jollaista voi käyttää best practicena muuallakin (vrt. esimerkiksi kansainvälisten kaivosyhtiöiden lupaukset noudattaa parhaita käytäntöjä muissakin maissa esimerkiksi syksyllä 2007 EU:n Business and Biodiversity-kokouksessa Lissabonissa).
Yleisesti ottaen kaivoslakia uudistanut työryhmä on tehnyt hyvää työtä. Vaikka joissakin kohdissa on yhä hienosäännön varaa, monet nykyisen kaivoslain ongelmat tulisivat nyt korjattua. Mukana ovat muun muassa viittaukset ympäristösäädöksiin sekä niitä kaivosasioissa täydentävä oma ympäristökriteeripykälä. Myös perustuslaki, kansalaisten ympäristöoikeudet ja kuntien rooli maankäytön ohjauksessa on otettu aikaisempaa paremmin huomioon.
Suurimmat lakiluonnoksen kehitystarpeet Luonnonsuojeluliitto katsoo liittyvän kaivosviranomaiseen (4 §), eräiden alueiden suojaamiseen (7 §:n ja 34 §:n epätasapaino), rahan käyttöön intressivertailuissa sillä mittaamattomien arvojen kanssa (esimerkiksi ekosysteemipalvelut, 16 §, 35 § jne.) sekä vaikutusalueen ihmisten tiedonsaannin varmistamiseen (32 §, 43 §).
Pykäläkohtaisia kommentteja
4 § Kaivosviranomainen
TUKES olisi kaivosviranomaisena kovin keinotekoinen. Mikäli se jäisi lopulliseksi esitykseksi, pitäisi sen suhde muihin turvallisuusviranomaisiin (pelastusviranomainen, terveysviranomainen, STUK jne.) ainakin selkeästi määritellä. Mutta yleisesti ottaen TUKES-tyyppinen ratkaisu johtaisi harkinnassa teknisen turvallisuuden korostumiseen sekä ympäristön ja alueiden käytön kannalta riittämättömän kapeaan pohdintaan.
Luonnonsuojeluliiton mielestä kun kyse on hankkeista, jolla on käytännöllisesti katsoen aina vähäistä merkittävämpiä ympäristövaikutuksia, ei ole mitään perusteita säätää lupaviranomaiseksi muuta kuin ympäristölupaviranomaista.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että kaivosviranomaiseksi tulisivat laissa ympäristölupavirastot.
Nämä muusta ympäristöhallinnosta eriytetyt riippumattomat ja puolueettomat valtion lupaviranomaiset hoitavat vastaavanlaisia tehtäviä jo nyt muiden luonnonvarojen osalta (vesi- ja ympäristöluvat). Virastoilla on monipuolinen tekniikan, luonnontalouden, vesitalouden ja ympäristönsuojelun asiantuntemus.
Ympäristölupavirastoja on kolme: Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, joka sijaitsee Helsingissä, Itä-Suomen ympäristölupavirasto Kuopiossa ja Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto Oulussa. Kukin hoitaa omaan toimialueeseensa kuuluvat asiat.
YSL:n uudistuksen edetessä asiat siirtyisivät aikanaan perustettavalle Suomen ympäristölupavirastolle. Koska tämä ei kuitenkaan tapahtune ennen kaivoslain syntyä, eikä kaivoslakia toisaalta kannata ympäristölupahallinnon uudistuksen takia viivyttää, ympäristölupavirastot ovat tässä esityksessä paras ratkaisu.
5 § Määritelmät
8) apualue tulee määritellä toimintoineen tarkemmin jo tässä.
Myös kaivoksen vaikutusalue on syytä määritellä tässä. Käsitteeseen viitataan monessa lakiluonnoksen pykälässä. Määritelmän on syytä olla laaja (melu, pöly, liikenne, ympäristövahinkojen yms. riskit, vesistön pilaantuminen jne.).
7 § Etsintätyö
1 momentin "vähäinen etsintä" tulee määritellä perusteluissa.
4) Kohtaan olisi kohtuullista siirtää myös puutarhat.
6) Tähän tulee kirjoittaa auki muun muassa luonnonsuojelualueet.
6 § Toiminnanharjoittajan yleiset velvollisuudet
Toiminnanharjoittajalta tulee vaatia myös parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) noudattamista.
9 § Malminetsintä valtausalueella
Mitä epäselvempiä kuvailevat adjektiivit ja joustavat normit ovat, sitä enemmän niistä tulee tulkintakiistoja ja oikeusjuttuja. Selvät säännöt ovat kaikille parasta.
Esitämme epäselvien sanojen poistamiseksi seuraavia muutoksia:
1)[poisto] maisemallista haittaa
2)erikoisten luonnonesiintymien [poisto] vahingoittumista;
3)huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa;
4)[poisto] haittaa muulle elinkeinotoiminnalle.
10 § Ilmoitus maastotöistä ja rakennelmista
Maastotöistä ilmoittaminen tulee säätää aikaiseksi lisäämällä 1 momenttiin sanat "mahdollisimman varhain" etukäteen. Myös sana "kirjallisesti" olisi tarpeen.
Rakennelmista ilmoittamisessa tulee tarkistaa myös rajapinta MRL:n kanssa, koska ei minne vaan voi mitä tahansa rakentaa.
14 § Kaivoslupa ja sen oikeusvaikutukset
Jo tässä pykälässä on syytä selventää, että radioaktiivisista aineista on säädetty erikseen (vrt. myös lakiehdotukseen liittyvä esitys laki ydinenergialain muuttamisesta). Tällä tarkennuksella voidaan ennaltaehkäistä kiistoja herättäviä porsaanreikiä ("etsimme muuta, mutta löysimmekin uraania ja hyödynnämme sitä").
15 § Kaivosluvan haltijan velvollisuudet
Luonnonsuojeluliiton mielestä haitan vertailu pelkkiin kustannuksiin "kaivostoiminnan kokonaiskustannukset huomioon ottaen" ei ole missään tapauksessa oikein, koska ekosysteemipalveluja yms. yleisiä etuja ei voi yleensä rahassa mitata. Pykälä paranisi olennaisesti nuo neljä sanaa poistamalla.
16 § Kaivosalue ja kaivoksen apualue
3 momentissa on samat ongelmat kuin 15.1 §:ssä: Luonnonsuojeluliiton mielestä haitan vertailu pelkkiin kustannuksiin "kaivostoiminnan kokonaiskustannukset huomioon ottaen" ei ole missään tapauksessa oikein, koska ekosysteemipalveluja yms. yleisiä etuja ei voi rahassa mitata. Kohta paranisi nuo neljä sanaa poistamalla.
17 § Käyttöoikeus kaivosalueeseen
2 momentin vertailun tulee kattaa myös vertailu maan muihin maankäyttömuotoihin ja niiden vastaaviin hyötyihin.
19 § Kullanhuuhdontalupa ja sen oikeusvaikutukset
Kaivosviranomaisen lisäksi siihen on syytä olla myös maanomistajan eli aluetta hallinnoivan viranomaisen tai laitoksen lupa.
28 § Lupaviranomaisen toimivalta
Kohta 2 on syytä poistaa hakasuluista ja ottaa lakiin mukaan.
29 § Lupahakemus
Myös ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen arvio koko hankkeen elinkaaren ajalta (suunnittelusta jälkikäyttöön) olisi syytä lisätä mukaan, koska jotkut hankkeet tarvitsevat valtioneuvoston lupaa.
30 § Lausunnot lupahakemuksesta
1) siltä kunnalta -> niiltä kunnilta
32 § Lupahakemuksesta tiedottaminen
Yksi alueella yleisesti ilmestyvä sanomalehti ja sähköinen tiedotus on syytä lisätä mukaan, koska ilmoitustaulu ei toimi tiedotuskanavana ja muuten vaikutusalueen ihmiset voivat jäädä ilman tietoa.
Vastaava muotoilu muusta ympäristölainsäädännöstä: "Kuulutus on lisäksi julkaistava sähköisesti ja ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä." (Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 468/1994).
33 § Luvan myöntämisen yleiset edellytykset
2 momentissa sanat "ilman erityistä syytä" vesittäisivät kunnan maankäytön suunnittelun monopolin ja ne pitää poistaa. Tämä liittyy myös siihen, että yllättävä kaivoshanke saattaa uhata koko kunnan alue- ja elinkeinorakennetta (esimerkiksi matkailualueet).
3 momentissa tulee vaatia, että lupaa ei voi antaa, jos kunta on asettanut alueelle kaavan tekoa varten toimenpidekiellon.
34 § Luvan myöntämisen alueelliset esteet
1 momentin kiellettyjen alueiden luetteloon tulee lisätä loogisesti myös 7 §:n etsintäkieltoalueet. Siis esimerkiksi kohtaan 4) 300 metriä rakennuksesta ja puutarha-alueiden lisäksi myös maatalousmaat jne. Ovathan toiminnan vaikutukset nyt etsintävaihetta paljon kovemmat.
Samalla tavalla 1 momentin kiellettyjen alueiden luetteloon tulee kirjoittaa auki:
- luonnonsuojelualueet ja luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvat kohteet mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja erämaa-alueet
- kaavojen suojelualuevaraukset
- UNESCO:n maailmanperintökohteet
- valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
(Luonnonsuojelulain mukaiset maisema-alueet.
Valtioneuvoston periaatepäätös maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä 5.1.1995.
Putkonen, L. (toim.) 1993. Kansallismaisema. Ympäristöministeriö, Vantaa.
Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto - Ympäristöministeriö. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993.)
Huomattakoon, että pelkkä viittaus luonnonsuojelulakiin ei riitä näiden alueiden osalta, koska niiden suojauskeinot LSL:n omassa systeemissä ovat heikot. Siksi luontoarvoja pitää turvata myös muilla erityislaeilla (esimerkiksi MRL:n riittävät selvitykset, eri kaavatasojen sisältövaatimukset ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet).
35 § Kaivosluvan myöntämisen erityiset edellytykset
1 momentin kohdan 3) "sanottavasti" pitäisi määritellä tarkemmin perusteluissa - tai mieluiten poistaa.
3 momentin järjestelmä on ongelmallinen, koska se tekisi asian kaavallisesta tarkastelusta pelkkää viranomaistyötä ohittaen kansalaiset.
4 momentti on hyvä ja paikallaan. Kaivoslaki tarvitsee omaa ympäristökriteeriään, koska muut ympäristölait eivät kata koko sen kenttää riittävästi.
5 momentissa ongelma on, että kaikkia yleisiä hyötyjä (esimerkiksi ekosysteemipalvelut) ei voi hinnoitella rahassa. Lisäksi kaivoshankkeelle pitäisi silloin laskea alueen muihin käyttömahdollisuuksiin perustuvia vaihtoehtoja, jotka siis menetettäisiin. Yleisinä kuluina tulisi laskea myös hankkeen tarvitsema yhteiskunnan infrastruktuuri jne.
37 § Lupahakemuksen hylkäysperuste
1 momentin 2) kohdan loppuun esitämme lisättäväksi sanoja "Suomessa tai muualla".
Perustelu: Monet kaivosyhtiöt ovat kansainvälisiä toimien eri puolilla maailmaa. Normilla voitaisiin puuttua siihen, että monikansalliset yhtiöt rikkovat säädöksiä muissa maissa, joissa lainsäädäntö ja hallinto ovat meitä heikommat. Säädös turvaisi myös suomalaista tuotantoa epäreilua kilpailua vastaan.
38 § Lupaharkinnan perusteet
Lupaviranomaiselle on syytä jättää enemmän harkintavaltaa (myönnetään -> voidaan myöntää).
43 § Päätöksestä tiedottaminen
Katso kommenttimme 32 §:n kohdalta.
45 § Valtausluvan voimassaolon jatkaminen
Vaihtoehdoista kolme ja kymmenen vuotta ovat parempia. Jos hakija tarvitsee 15 vuotta, herää kysymys onko hän tosissaan.
46 § Kaivosluvan määräaikainen tarkistaminen
Lupaa ei ole syytä antaa "toistaiseksi" vaan korkeintaan kymmenen vuoden määräajoiksi. Huomattakoon, että kaivoksen ympärilläkin olevat muut asiat voivat sinä aikana muuttua ja muuttaa käsitystä hankeen hyödyistä ja haitoista.
47 § Kaivosluvan voimassaolon jatkaminen
Kaivoslupaa ei pidä jatkaa toistaiseksi vaan kymmenen vuotta kerrallaan.
Lupaehtoon tulee lisätä vaatimus, että luvan jatkamisesta ei aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Muutenhan jatkolupien järjestelmä ei olisi tasapainossa, kun isommalle kaivokselle saisi jatkoajan löysemmillä perusteilla kuin kullanhuuhdontaan.
Tässä pykälässä voisi käyttää myös 52.1 §:n kohdan 2) muotoilua olosuhteiden muuttumisesta
(olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet ja lupamääräyksiä on yleisten
tai yksityisten etujen turvaamiseksi välttämätön muuttaa).
49 § Kullanhuuhdontaluvan määräaikaisuus
Myös tässä voisi käyttää 52.1 §:n kohdan 2) muotoilua olosuhteiden muuttumisesta
(olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet ja lupamääräyksiä on yleisten
tai yksityisten etujen turvaamiseksi välttämätön muuttaa).
III OSA. KAIVOSTOIMITUS, KORVAUKSET JA VAKUUDET
Laissa on viitattu lunastuslain järjestelmään eikä ole rakennettu omaa järjestelmää. Näin kansalainen ei kuitenkaan saa pelkästään kaivoslaista selvää moniin peruskysymyksiin: Kenet kaivostoimitukseen kutsutaan (muutkin kuin kiinteistönomistajat voivat olla asianosaisina haitankärsijöitä)? Minne siitä valitetaan (62 §)? Mikä on käypä hinta (64 §)? Mikä on vakuutta vastaava "muu vastaava järjestely" (85 - 86 §)? Yleisesti ottaen korvaushinnat tuntuvat nyky-yhteiskunnassa hyvin halvoilta (esimerkiksi 79 - 80 §).
83 § Vahinkojen ja haittojen korvaaminen valtaus- ja kullanhuuhdonta-alueilla
Tässä tulee myös ottaa huomioon sellaiset kiinteistöjen omistajat, jotka omistavat asuinrakennuksen valtausalueen keskeltä. He kärsivät kiinteistön arvonlaskun, mutta eivät ole oikeutettuja mihinkään korvauksiin. Itä-Uudellamaalla näitä tapauksia olisi ollut erittäin paljon.
IV OSA. KAIVOSTURVALLISUUS
Kaivoksen sisäisen turvallisuuden lisäksi tulee varmistaa alueen läheisyydessä asuvien ihmisten hälyttäminen mahdollisessa suuronnettomuutta pienemmässä vaaratilanteessa.
Mikä on pelastusviranomaisen rooli - nythän koko laissa todetaan vain TUKES, työsuojeluviranomainen ja TEM? Pelastusviranomaisen velvollisuudet ja rooli tulee määritellä myös kaivostoiminnan osalta (vertaa esimerkiksi kemikaalikuljetukset) suhteessa TUKES:een. Erityisen tärkeää tämä on silloin kuin kaivettu mineraali on radioaktiivinen ja toksinen (kuten uraani) ja toimintaan liittyy laajamittaista alkurikastustoimintaa altaineen ja patoineen.
104 § Kaivosturvallisuuslupahakemusta koskevat menettelyt
Lausunnonantajiin tulee lisätä pelastusviranomainen.
124 § Velvollisuus seurantaan ja korjaaviin toimenpiteisiin
Seurantakysymys on erityisen vakava, koska ympäristö- ja terveyskysymykset voivat ilmetä vasta vuosikymmenien päästä. Vaarana on, että jos kaivosyritys ei ole lunastanut aluetta, se jää toiminnan loppuessa joko kiinteistönomistajan tai yhteiskunnan riippakiveksi.
3 momentti on epäselvä. Seurantavelvoite tulisi kirjata tilan rasituksiin niin, että kukaan ei voi ostaa aluetta vahingossa tietämättä seurantavelvollisuuksista. Lisäksi seurannasta ei voi tulla kohtuutonta pelkän maakaupan kautta.
126 § Lopputarkastus
Ketkä kutsutaan lopputarkastukseen? Tästä on syytä säätää jo laissa.
130 § Kaivosviranomaisen tiedonsaantioikeus
Mainittuun viranomaislistaan tulee lisätä pelastusviranomainen ja terveysviranomainen.
132 § Virka-apu
Pelastusviranomainen on unohtunut virka-apua antavasta viranomaislistasta.
143 § Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus
3 momentti on monesta syystä ongelmallinen. Kaikki ennen lainvoimaisuutta aloitetut työt vaarantavat muutoksenhakua, koska ne asettavat tuomioistuimen "jo tapahtuneiden tosiasioiden" eteen. Ympäristölle koituneita haittoja ei voi aina korvata rahassa. Kaivoshanke vaikuttaa alueeseen jopa kymmeniä tuhansia vuosia, joten sitä ei pidä kiirehtiä 1-2 vuoden takia. Momentti tulee poistaa.
144 § Onnettomuudesta ilmoittaminen
Tapahtuneesta vakavasta onnettomuudesta tulee ilmoittaa myös alueen pelastus- ja terveysviranomaisille, jos on syytä olettaa onnettomuudella olevan vaikutusta alueen asukkaiden terveyteen tai turvallisuuteen.
Erämaalaki
Luonnonsuojeluliiton mielestä kaivoslupia ei pitäisi antaa erämaa-alueille, koska alueet on perustettu "alueiden erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseksi" (Erämaalaki 1 §).
Erämaalain 6 § olisi aika poistaa kaivoslain uudistuksen yhteydessä.
Maastoliikennelaki
Esitetyn 4 §:n viimeinen momentti pitäisi poistaa, koska luonnonsuojelualueilla ei valtaus- ja kaivostoiminnan tule olla mahdollista vaan kiellettyä.
Lopuksi
Alustavan arviomme mukaan jotkut kysymykset jäävät luonnoksessa yhä auki.
Ensinnäkin valtausalueille ja niiden yhteismäärälle tulisi säätää enimmäiskoko (vrt. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lähes kokonaisia pitäjiä peittäneet "uraaniruudukot"). Lisäksi luonnoksesta ei löydy selviä kriteereitä sille, kuinka paljon lupa-alueita voi laajentaa ympärille ("sillanpääasemien luominen").
Toivotamme kaivoslakityöryhmän työlle menestyksellistä jatkoa.
Toimeksi saaneena
Tapani Veistola
luonnonsuojelusihteeri
Suomen luonnonsuojeluliitto
Kotkankatu 9
00510 HELSINKI
Puhelin (09) 228 08 266
GSM 0400 615 530
Faksi (09) 228 08 200
tapani.veistola@sll.fi
http://www.sll.fi/luontojaymparisto/ajankohtaista
