Täydennys vastineeseen Riihimäen jätteenpolttolaitoksesta

VAASAN HALLINTO-OIKEUS
PL 204
65100 VAASA





ASIA:    Täydennetty vastine Riihimäen jätteenpolttohankkeen valituksesta annettuihin selityksiin

VIITE: Valitus Hämeen ympäristökeskuksen päätöksestä 20.4.2006 (YSO/59/2006)

Diaarinumero: 00962/065107




Vastineen antajat ja prosessiosoite

Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry

Kotkankatu 9
00510 HELSINKI





VASTINE:




1 Puhevalta

Kaikki valituskirjelmässä esitetyt asiat liittyvät ympäristönsuojelulain (YSL)  soveltamisalaan.  Sen mukaisesti Suomen luonnonsuojeluliitolla ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirillä on asiassa puhevalta.


2 Kiireellinen käsittely

Ekokem pyytää käsittelemään asian erittäin kiireellisenä ja perustelee tarvetta sillä, että laitoksen oikea-aikaisella käyntiin saamisella on suuri merkitys Riihimäen kaukolämpöhuollolle sekä tuntuva merkitys Suomen mahdollisuuksille noudattaa EU:n kaatopaikkadirektiivin velvoitteita. Ja lisäksi Ekokemin mielestä: ”vastineessa käsitellään seikkoja, joiden ratkaiseminen saattaa huomattavasti vaikuttaa vastaavista muista jätevoimalahankkeista tehtävien valitusten määrään ja siten edistää lisää Suomen mahdollisuuksia noudattaa EU:n kaatopaikkadirektiivin velvoitteita.”

Riihimäen kaukolämpö Oy:n ilmoittaa myös Ekokemin vastineen liitteessä varautuneensa myös biopolttoaineita tai maakaasua käyttävien laitosten käyttöönottoon ja kertoo alkuvaiheessa tuottavansa kaukolämmön maakaasulla. Riihimäen kaukolämmön toimitusjohtaja Jorma Malmin mukaan yhtiöllä on riittävästi aluelämpökeskustehoa  korvaamaan Fortum Oy:n 40 %:n osuus. Ekokem viittaa myös Hyvinkään kaupungin tarpeeseen uuteen energiantuotantoratkaisuun, mutta ei selitä asiaa tarkemmin. Jätteenpolttolaitos tuottaisi kuitenkin pääasiassa lämpöä, eikä Riihimäen ja Hyvinkään välillä ole kaukolämpöyhteyttä. Hyvinkäällä on riittävästi kaukolämpökapasiteettia myös  lähivuosiksi. Kiinteistöjen lämmitysenergian tuotannosta kuntatasolla vastaavat eivät sitä paitsi voi missään olosuhteissa jättää lämmöntuotantoa epävarmojen hankkeiden varaan.

Kaatopaikkadirektiivin mukaan kaatopaikalle vietävän biohajoavan yhdyskuntajätteen määrä on vähennettävä Suomessa vuoden 1994 määrästä puoleen vuoteen 2009 mennessä ja 35 %:iin vuoteen 2016 mennessä. Ympäristöministeriön valmisteleman biojätestrategian mukaan tavoitteet edellyttävät Suomessa toimia 1) jätteen synnyn ehkäisemiseksi 2) jätteen kierrättämiseksi 3) jätteen kompostoimiseksi ja mädättämiseksi sekä 4) jätteen hyödyntämiseksi energiantuotannoksi.

Ekokem esittää uuden jätteenpolttolaitoksensa ainoana vaihtoehtona täyttää kaatopaikkadirektiivin velvoitteet. Suunnitellun jätteenpolttolaitoksen lähialueilla ei kuitenkaan toistaiseksi ole ryhdytty juuri mihinkään toimiin  biohajoavan jätteen synnyn ehkäisyn edistämiseksi. Biojätteen kiinteistökohtainen erilliskeräys kompostoitavaksi on vasta käynnistynyt. Kaikkien kuitupakkausten keräämistä samoilla astioilla ja tiheämmällä verkostolla ei vieläkään ole järjestetty koko alueella. Käytännöllisesti katsoen kaikella sillä biohajoavalla jätteellä, jota kaatopaikkadirektiivi koskee (mm. kuitupakkauksilla, likaantuneella paperilla, asuinkiinteistöillä syntyvälle biojätteellä) on olemassa kierrätysjärjestelmä ja biohajoavan jätteen syntyä on myös mahdollista ehkäistä. Näihin eneisijaisiin toimenpiteisiin jätteenpolttolaitokseen kaavaillun jätteen osalta vain ei ole ryhdytty.

Kaatopaikkadirektiivin velvoitteet koskevat vain yhdyskuntajätettä eli asumisessa syntyvää sekä laadultaan ja määrältään vastaavanlaista jätettä. Yhdyskuntajätteeseen kuulumaton polttamista vaativa sairaalajäte voidaan polttaa Ekokemin olemassa olevalla jätteenpolttolaitoksella. Kierrätykseen kelpaamatonta yhdyskuntajätettä, jonka syntyä ei voida ehkäistä voidaan käyttää energiantuotantoon siten, ettei sen sisältämä raaka-aine tuhoudu, vaan että jätteestä saadaan energiatuotteen lisäksi esimerkiksi rehua (mikä siis vastaa jätteiden hyödyntämisen osalta jätelain hierarkiaa). Biodieselin ja bioetanolin valmistukseen myös jätteistä on tarjolla suomalaista, nopeasti käyttöön otettavaa teknologiaa.

Vastineessa ei tuoda esiin muita hakijan mielestä kiireellistä käsittelyä puoltavia asioita.

Kiireelliseen käsittelyyn ei näin ollen ole esitetty mitään perusteltuja syitä. Kiireellinen käsittely saattaisi koitua luvanhakijan haitaksi, sillä ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan jätteenpolttoasetuksen muutosta, joka mahdollistaa jatkossa jätteenpolttoasetusta tiukempien BAT-tasoa vastaavien määräysten antamisen. Asetuksen muutoksen huomioon ottaminen lupapäätöksessä vähentää riski luvan ehtojen nopeasta muutostarpeesta. 


3 Hankkeen ympäristöongelmat

Laitos tulee lisäämään päästöjä sekä muita haitallisia ympäristövaikutuksia Uudellamaalla ja muuallakin Suomessa.

Laitoksen lupaehdot eivät varmista laitoksen energiankäytön tehokkuutta eikä hakija edes ole antanut tietoja energiankäytön tehokkuudesta. Laitoksen energiankäytön tehokkuuden osoittamiseksi tarvitaan tiedot polttoaineen energiasisällöstä, kuinka paljon siitä saadaan muutettua lämpö- ja sähköenergiaksi sekä kuinka ja missä tuotettu lämpö ja sähkö käytetään hyödyksi. Laitoksen kokonaishyötysuhteeksi ilmoitetaan 80 % ja sitä verrataan sähköä tuottaviin keskieurooppalaisiin jätteenpolttolaitoksiin, joiden hyötysuhde on noin 25 %. Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa, josta laitoksella on kyse, Suomessa päästään normaalisti noin 90 %:n hyötysuhteeseen.

Annettujen tietojen perusteella suuri osa laitoksen tuottamasta energiasta käytettäisiin laitoksen ja yhtiön muiden laitosten omiin tarpeisiin. Vastineen mukaan ”Hakijalla on sopimus energian toimittamisesta Riihimäelle. Laitoksen käyttöönotto perustuu varmuuteen energian kysynnästä.” Energiantoimittamisen sopimus ei Riihimäen Kaukolämpö Oy:n mukaan koske lainkaan suunniteltua jätteenpolttolaitosta. Laitoksen käyttöönotto ei näin voi perustua varmuuteen energian kysynnästä varsinkaan, kun Riihimäen lämpövoima harkitsee vakavasti puupohjaisia polttoaineita käyttävän laitoksen rakentamista. Lisäksi Riihimäen kaukolämpötarve on turvattu ilman jätteenpolttolaitostakin.

Se, että toiminnanharjoittaja on mukana teollisuuden energiansäästösopimuksessa ei osoita mitään toiminnanharjoittajan tai sen yksittäisen laitoksen energiankäytön tehokkuudesta. Säästösopimuksessa mukanaolo ei velvoita energiankäytön tehostamiseen. Ja lisäksi Motiva on raportoinut, että teollisuudessa jätetään toteuttamatta sellaisiakin energia-analyyseissä havaittuja säästökohteista, joiden takaisinmaksuaika jää kahteen vuoteen. Se, että yhtiöllä on EMAS-  ympäristöhallintajärjestelmä, todistaa vielä vähemmän laitoksen energiankäytön tehokkuudesta. EMAS-järjestelmässä yhtiö voi itse valita ympäristöasiat, joita haluaa parantaa sekä parantamisen määrän ja tavoitetason. Riittää, kunhan joissakin asioissa parannetaan. Parantamiskohteen ei tarvitse olla energiatehokkuus, ja jos se olisikin, parannus voisi olla kuinka pieni tahansa.

Yhtiön vastineessa todetaan, että jos jätteitä ei tuotaisi poltettavaksi Riihimäen laitokselle, ne kuljetettaisiin Hämeenlinnaan kaatopaikalle. Kaatopaikka ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto, vaan jätelain mukaisten ensisijaisten toimien toteuttamisella eli ehkäisyn aloittamisella ja kierrätyksen lisäämisellä voidaan kaatopaikalle päätyvän jätteen määrä painaa helposti puoleen nykyisestä. Kasvihuonekaasupäästöjen (khk-päästöt) kannalta ehkäisy on huomattavasti muita jätevaihtoehtoja parempi. USA:n ympäristöviraston tutkimuksen mukaan jätteiden synnyn ehkäisy on khk-päästöjen kannalta selvästi muita vaihtoehtoja parempi, kierrätys tulee yleensä selvänä kakkosena ja joidenkin jätejakeiden, kuten muovin osalta jopa kaatopaikalle vienti on jätteenpolttoa parempi vaihtoehto (koska hiili ei näin vapaudu polton kautta ilmakehään). Lisäksi kaatopaikoilla syntyvän biokaasun talteenotto on järjestettävä. Kaatopaikkakaasu voidaan helposti jalostaa korkeatasoiseksi polttoaineeksi, jota voidaan käyttää esimerkiksi ajoneuvoissa ja sähkön tai lämmön tuotannossa. Kaasun talteensaantiasteet ovat osoittautuneet korkeiksi. Kaasua voidaan myös, toisin kuin jätteenpolttolaitoksen lämpöä, varastoida käytettäväksi sopivaan aikaan sopivassa paikassa.

Yhtiö antaa ymmärtää, että Kiertokapulalla ei ole poltettavaksi kaavaillulle jätteelle tarjolla asianmukaista kaatopaikkatilaa.

Ensinnäkin kaikkea poltettavaksi kaavailtua jätettä ei tarvitse sijoittaa kaatopaikalle, vaan ehkäisy- ja kierrätyspotentiaali on suuri, ja yritykset tulevat mm. taloudellisista syistä vähentämään kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää raaka-aineiden hintojen noustessa ja kierrätyksen ja ehkäisyn tullessa entistäkin kannattavammaksi. Esimerkiksi Brittein saarilla jätteiden synnyn ehkäisyssä on saatu hyviä tuloksia myös yritysten biohajoavan jätteen osalta. Jätteiden synnyn ehkäisyllä saadaan keskimäärin 1 %:n säästö yrityksen tuotantokustannuksissa. (www.envirowise.gov.uk)

Toiseksi jätteenpolttolaitos pienentäisi varmuudella vain Kiertokapulan alueelta Karanojan kaatopaikalle vietävän asumisen ja julkisten palveluiden jätteiden massaa (koska muuta jätettä polttoon ei voida määrätä) ja sitäkin vain kolmannekseen. Näin 65.000 tonnin sijaan sijoituspaikka tarvittaisiin yli 30.000 tonnille ongelmallista tuhkaa. Koska laitoksessa poltettaisiin sekalaisia yhdyskuntajätteitä ja ongelmajätteitä, vaikuttaa yhtiön esittämä pyrkimys tuhkajätteen hyötykäytön kehittämiseen toiveajattelulta. Mikään taho tuskin haluaisi käyttää maarakennuksessa tuhkaa, jonka haitta-ainepitoisuudet voivat olla hyvinkin korkeat ja vaihtelevat jatkuvasti poltettavan jätteen laadun mukaisesti.

Kolmanneksi Karanojan kaatopaikalla on 33 ha tilaa, josta jätetäytössä on vasta kymmenisen hehtaaria.

Kaatopaikkatilan ”loppuminen” tai kaatopaikkasijoituksen ”muita vaihtoehtoja suuremmat ympäristöhaitat” eivät siis pidä paikkaansa.

Lupaehdot eivät ohjaa edes laitoksella syntyvän jätteen tehokkaaseen vähentämiseen. Polton päästöjä voidaan olennaisesti vähentää polttoainevalinnoilla, polttotekniikoilla ja päästöjen puhdistustekniikoilla.

Ilmaan johdettavien päästöjen ja poltosta jäävän tuhkan haitallisuutta voidaan vähentää huomattavasti polttamalla vain jätettä, josta on jo syntypaikalla lajiteltu kaikki haitallisia päästöjä aiheuttava aines. Laitoksella sallitaan kuitenkin poltettavan jätettä, jota ei ole lajiteltu näin syntypaikalla. Periaatteessa kaikkea Suomessa sekajäteastiaan jäävää jätettä voidaan väittää syntypaikalla lajitelluksi, koska lähes koko maassa on olemassa paperin, biojätteen, ongelmajätteiden ja pakkausten erilliskeräys joko kiinteistöillä tai aluekeräyspisteissä. Tällaisen vuosia jatkuneen lajittelumahdollisuuden jälkeenkin sekajäteastiaan jää edelleen huomattavat määrät sekä kierrätyskelpoista että poltossa haitallista jätettä.

Jätteenpolttolaitoksen lupaehdoissa ei kielletä kierrätyskelpoisen jätteen polttamista, vaan sallitaan nyt sekajäteastiaan jäävän jätteen polttaminen. Näin polttoon päätyy paljon kierrätyskelpoista. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tehdyn tutkimuksen mukaan  asuinkiinteistöillä syntyvästä biojätteestä lajitellaan hyötykäyttöön vain noin puolet ja sekajäteastiaan päätyy puolet. Ravintoloiden, koulujen, toimistojen ja päivittäistavarakauppojen sekajäteastian sisällöstä noin 80 % kelpaisi kierrätykseen, jos kierrätyskelpoiset lajiteltaisiin erikseen syntypaikalla. Lisäksi jätteiden synnyn ehkäisyyn on hyvät mahdollisuudet mm. myymällä alennuksella tai lahjoittamalla viimeistä myyntipäivää lähestyvät elintarvikkeet kaupoissa.  Jätteenpolttolaitoksen lupaehdoilla voidaan ja tulee velvoittaa jätelain hierarkian mukaisesti ohjaamaan polttoon vain sellainen jäte, jolla ei todistettavasti ole olemassa ehkäisy- ja kierrätysmahdollisuutta.

Ekokemin jätteenpolttolaitoksen jätteenkeräysalue lienee Kiertokapulan toimialueen lisäksi lähinnä Uusimaa. Uudellamaalla on mahdollista lajitella erikseen kaikki kierrätykseen kelpaava paperi, kuitupakkaukset sekä biohajoava jäte. Myös valtaosa suurkertymäkohteiden muovijätteestä on mahdollista lajitella syntypaikalla kierrätykseen taloudellisesti kannattavasti.

Laitoksella poltettaisiin Kiertokapulan alueella syntyvää yhdyskuntajätettä. Kiertokapulan ja Ekokemin välisen sopimuksen mukaan kiertokapula toimittaisi poltettavaa yhdyskuntajätettä polton alkamisesta 15 vuoden ajan 65.000 tonnia, joidenkin tietojen mukaan 70.000 – 90.000 tonnia vuodessa. Kiertokapulan käsittelyyn tulee nyt noin 65.000 tonnia asumisessa ja julkisissa palveluissa syntyvää yhdyskuntajätettä. Jatkossa Kiertokapulan määräysvallassa ovat vain asumisen ja julkisten palveluiden jätteet, mikäli jätelakia muutetaan ns. Pelisääntötyöryhmän esityksen mukaisesti. Työryhmä esitti, että kunnalliset jäteyhtiöt eivät enää jatkossa voisi määrätä muiden kuin em. jätteiden käsittelystä. Kiertokapula on sitoutunut toimittamaan polttolaitokselle sovitun määrän jätettä ja korvaa puuttuvan jätemäärä viime kädessä taloudellisesti.

Tämä merkitsee, ettei Kiertokapula voi ryhtyä toimiin, jolla se lisäisi asumisessa ja julkisissa palveluissa syntyvän jätteen kierrätystä tai ehkäisyä. Jos kierrätys lisääntyy tai asukkaat ja julkiset palvelut ehkäisevät jätteen syntyä, joutuu yhtiö hankkimaan Ekokemille toimitetuksi sovitusta määrästä puuttuvan jätemäärän muilta jätteentuottajilta. Todennäköistä on, että myös muut jätteentuottajat huomaavat kierrätyksen ja ehkäisyn taloudelliset edut, mikä vähentää poltettavan jätteen määrää. Alueella toimii esimerkiksi kierrätysmuovia käyttävä Muovix ja muovin raaka-aineen öljyn hinta on noususuunnassa.

Yhdyskuntajätteen määrä on koko maassa laskusuunnassa, vaikka jätteiden synnyn ehkäisyä ei juuri missään ole edistetty vielä aktiivisesti. Odotettavissa on, että pienimuotoisempikin ehkäisykampanjointi vähentää selvästi yhdyskuntajätteen määrää. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa ehkäisyä on jonkin verran kampanjoitu, on seudullisen jäteyhtiön käsittelyyn tulevan yhdyskuntajätteen määrä laskenut 2000-luvulla noin neljänneksellä. Osa selittyy kierrätyksen tehostumisella, mutta myös jätteen synty on vähentynyt.

Asumisen ja julkisten palveluiden jätteen ehkäisyyn on erityisiä paineita. Asumisen jätteiden ehkäisyllä voidaan vähentää tuotteiden elinkaaren ympäristöhaittoja enemmän kuin muiden jätteiden vähentäminen keskimäärin, sillä kulutustuotteiden aikaisempien vaiheiden ympäristövaikutukset ovat suuremmat ja moninaisemmat kuin esimerkiksi teollisuusjätteellä. Julkisten palveluiden osalta jätteiden välttämiseen velvoittavat voimaan astuva direktiivi julkisista hankinnoista sekä erityisesti viranomaisia koskevat jätelain velvoitteet.

Jos Riihimäen jätteenpolttolaitokselle myönnetään lupa polttaa yhdyskuntajätettä hakemuksessa esitetty määrä, estää lupa käytännössä yhdyskuntajätteen ennalta ehkäisyn Kiertokapulan 17 kunnan alueella. Kiertokapula ei ympäristöohjelmassaankaan ole asettanut tavoitteekseen kaiken jätteen määrän vähentämistä, vaan vain  kaatopaikkajätteen määrän vähentäminen. Lisäksi Kiertokapula  on asettanut ympäristöohjelmassaan kierrätyksen ja energiahyödyntämisen samanarvoisiksi jätelaista piittaamatta. (Kiertokapula: Vuosi- ja ympäristökatsaus 2005.)

Jätteenpolttolaitoksissa tultaisiin polttamaan myös ongelmajätteitä. Ekokemillä on pääosan maan ongelmajätteistä käsittelevänä ja osittain kuntien ja valtion omistamana yhtiönä rooli erityisesti ongelmajätteiden synnyn ehkäisyssä Suomessa. Ekokemin tuottaa roolinsa mukaisesti pääosan Suomessa käytettävästä ongelmajätteisiin liittyvästä neuvontamateriaalista. Tuossa materiaalisssa on kuitenkin toistaiseksi keskitytty vain ongelmajätteiden käsittelyyn. Jätteen synnyn ehkäisyyn Ekokemin neuvontamateriaalissa ei käytännöllisesti katsoen ole opastettu lainkaan.

Ekokemin mukaan jätteenpolttolaitos edistää jätteiden synnyn ehkäisyä. Pelkästään jätteenpolttoon suunniteltu ja toteutettu laitos tarvitsee poltettavaa jätettä seuraavat 20-30 vuotta. Jätteenpolttolaitos siis päinvastoin estää jätteiden synnyn ehkäisyn käynnistämisen ja kierrätyksen lisäämisen. Ekokemin jätteenpolttolaitoksen osalta tämä on varmistettu alueellisen jäteyhtiön Kiertokapulan ja Ekokemin välisellä sopimuksella.

Ekokem väittää, että luvasta valitettiin ennakkotapauksen aikaansaamiseksi. Tämä ei pidä paikkaansa. Lisäksi vastineessa ja sen liitteissä on seuraavat virheelliset väittämät:
”Jätevoimalan käyttöönoton viivästyminen sitoisi kaupunkia maakaasuun.” Riihimäen kaukolämpöyhtiön mukaan näin ei käy, vaan yhtiö harkitsee vakavasti myös biovoimalavaihtoehtoa.

Lopuksi korostamme, että EY-tuomioistuimen päätöksen mukaisesti jätteen polttaminen varsinaisessa yhdyskuntajätteen polttolaitoksessa, kuten tässä laitoksessa, ei ole jätteen hyödyntämistä vaan loppukäsittelyä. Näin laitos ei vastaa jätteiden hyödyntämistarpeeseen, vaan estää hyödyntämisen.


4 Töiden aloittaminen ennen lainvoimaisuutta

Polttolaitos merkitsisi alueellisen jätehuollon ajautumista lainvastaiseen tilaan, koska se estäisi asumisessa ja julkisissa palveluissa syntyvän jätteen ehkäisyn ja kierrätyksen lisäämisen. Tästäkään syystä  toiminnan aloittamiseen ei ole perusteita.

Toiminnanharjoittajan mukaan Riihimäen kaupunki tarvitsee jätteenpolttolaitoksen tuottaman energian vuonna 2007, koska Fortum Oyj:n laitos, joka on tuottanut 40 % Riihimäen kaukolämmöstä poistetaan käytöstä vuoden 2007 loppuun mennessä. Riihimäen kaukolämpö Oy:n lausunnossa kuitenkin todetaan, että jätteenpolttolaitoksen vaihtoehtoina ovat biopolttoaineita tai maakaasua käyttävät laitokset. Riihimäen kaukolämpö on varautunut siihen, ettei kaukolämpöä saada Ekokemin jätteenpolttolaitokselta, jolloin se tuotetaan alkuvaiheessa maakaasulla.  Jätteenpolton sijaan Riihimäen kaukolämpö voidaan siis tuottaa ympäristöä vähemmän kuormittavilla ja uusiutuvilla biopolttoaineilla. Lisäksi kaukolämpöyhtiö on varautunut alkuvaiheessa lämmön tuottamiseen vähäpäästöisellä maakaasulla, jonka polttaminen ei myöskään aiheuta juurikaan liikennettä (ja sen ympäristöhaittoja) tai tuota tuhkaa.



Helsingissä 15.9.2006


SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY.




Heikki Susiluoma
puheenjohtaja



UUDENMAAN YMPÄRISTÖNSUOJELUPIIRI RY.



Leo Stranius
puheenjohtaja


Ursula Immonen
piirisihteeri