Lausunto luonnoksesta Suomen karhukannan hoitosuunnitelmaksi

Maa- ja metsätalousministeriölle
Kala- ja riistaosasto


Viitaten lausuntopyyntöönne 29.3.2006 Dnro 1731/720/2006

Asia: Lausunto luonnoksesta Suomen karhukannan hoitosuunnitelmaksi


Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa siitä seuraavaa.

Suomen karhukannan hoitosuunnitelma on kattava ja monipuolinen raportti Suomen karhukannan historiasta 1800-luvulta aina nykypäivään. Siinä käydään läpi laaja-alaisesti karhuun liittyviä biologisia ja yhteiskunnallisia näkökulmia.

Suomen karhukannan hoitosuunnitelma on myös erittäin hyvä tietopaketti karhusta. Siinä on muun muassa uusinta tietoa karhun pentuemäärästä, kannan kehityksestä ja levinneisyydestä Suomessa sekä karhun aiheuttamista taloudellisista vahingoista.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää kantanaan seuraavaa:

• Karhun metsästyslupien päätöksentekoprosessia ei tule siirtää maakunnalliselle tasolle. Suomen karhukantaa tulee suojella ja hoitaa koko Suomen mittakaavassa. Sitä vastoin maan jakaminen kolmeen kannanhoitoalueeseen on järkevää ja pitkällä aikavälillä tarkoituksenmukaista. Suurpetona karhu liikkuu paljon, joten pienemmät kannanhoitoalueet ovat keinotekoisia.
• Läntisen Suomen ja Länsi-Lapin karhukantoja tulee kasvattaa maltillisesti.
• Itäisen Suomen karhukanta tulee säilyttää nykyisen kokoisena, jotta se vähitellen levittäytyy läntiseen Suomeen. Sitä ei tule pienentää.
• Suomen karhukantaa tulee metsästää hyvin tarkasti kontrolloituna, jotta se pysyy riittävän ihmisarkana.
• Karhun metsästykseen liittyy runsaasti epäkohtia, joita ei lainkaan mainita hoitosuunnitelmassa. Tämä on luonnoksen suurin puute. Esimerkiksi itäisessä Suomessa lainvastaisten houkuttimien käyttö on paikoitellen yleistä. Myös pentueellisia naaraskarhuja ammutaan vuosittain. Karhua uhkaa Suomessa vain laillinen ja laiton metsästys. Metsästysrikollisuuden torjumisesta tarvitaan lopulliseen suunnitelmaan oma luku ja suositukset.
• Karhun aiheuttamat vahingot tulee korvata täysimääräisesti.
• Karhuvahinkoja tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan estää sähköaidoilla ja muilla vastaavilla keinoilla, joita tulisi edelleen kehittää. Esimerkiksi vartioivien koirien käyttö laitumilla tai äänipelotteet mehiläistarhoilla saattavat olla tehokkaita keinoja vahinkojen ehkäisyssä.
• Karhututkimusta ja kannanseurantaa tulee lisätä ja kehittää. Myös läntisessä Suomessa eläviä karhuja tulisi merkata satelliittikaulapannoin.
• Karhutiedotusta tulee lisätä, ja sen tulisi olla neutraalia ja arvovapaata. Esimerkiksi Luontokeskus Petolaan tulisi perustaa suurpetotiedottajan toimi, jonka tehtäviin kuuluisi muun muassa www.suurpedot.fi –sivujen kehittäminen.
• Suden tavoin karhukannan hoito ja suojelu herättää voimakkaita ja myös ristiriitaisia näkemyksiä. Siksi tulee perustaa kansallinen koko maata käsittävä suurpetoneuvottelukunta. Siinä tulisi olla laaja-alaisesti eri sidosryhmien edustus.