Kymijärven jätteenpolttolaitoksesta 5.12.2005 tehtyyn valitukseen liittyvä kirjelmä

Tiedoksi myös: Lahden kaupungin ympäristöviranomaiset

Lahden ympäristö- ja rakennuslautakunta ratkaisee 24.1.2006 kantansa Kymijärven jätteenpolttolaitoksesta tehtyihin valituksiin. Laitokselle on luvassa sekä EU:lta että kotimaasta tukea,jonka oikea osoite olisi aidosti uusiutuvan energian edistäminen.

Joka tapauksessa myös tuettavien hankkeiden lupien tulee perustua lainsäädännön vaatimuksiin. Lahden jätteenpolttolaitoksen lupaehdot ovat kuitenkin monelta osin lainvastaisia ja mahdollistavat suuria ympäristöhaittoja mm. edistämällä energian tuhlaamista. Lupa tulisi ehdottomasti lähettää uudelleen käsittelyyn.

Kun kyse on lisäksi kaupungin talouteen merkittävästi vaikuttavasta riskialttiista sijoituksesta, tulisi kaupungin polttolaitosta puuhaavan yhtiön omistajana suhtautua hankkeen riskeihin (kuten jätemäärän mahdolliseen jyrkkäänkin laskuun jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen väistämättä edistyessä) erityisellä varovaisuudella.

Olisi huomattavasti turvallisempaa kunnostaa käytössä olevaa voimalaitosta, käynnistää edes kymmenesosalla polttolaitokseen sijoitettaviksi aiotuista rahoista jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen tehostamisen hanke ja tarkastella jätteenpolttolaitoksen tarvetta uudelleen 10 vuoden päästä. Näin noudatettaisiin myös jätelain hierarkiaa. Todennäköisesti ehkäisy ja kierrätys pitäisivät huolen siitä, ettei polttoon enää silloin jäisi riittävästi jätettä. Kun yrityksissä huomataan jätteiden synnyn ehkäisyllä saavutettavissa olevat suuret säästöt, voi polttojätteen määrä romahtaa nopeastikin.

Alla olevassa tekstissä on pyritty käsittelemään päätösehdotuksessa ja sen perusteluissa olevia puutteita.

Valmistelijan ehdotuksen mukaan lautakunta toteaisi Suomen luonnonsuojeluliiton valituksesta seuraavaa:

1. Jos hanketta ei toteuteta polttokelpoinen ja muuten hyödyntämiskelvoton jäte ohjautuu kaatopaikalle ja/tai muualle energiahyötykäyttöön. Hakemuksen mukaan polttoaine on pääsääntöisesti jätepolttoaineen käsittelylaitoksen kautta kulkenutta ja muodostuu jakeista, joille ei aiemmissa lajittelu- ja esikäsittelyvaiheissa ole löytynyt kierrätysmahdollisuutta materiaalina.

SLL:n vastine: Jätteenpolttolaitosten perusongelma on se, että ne vievät resurssit ja mielenkiinnon jätelain ensisijaiselta tavoitteelta jätteiden synnyn ehkäisyltä ja toissijaiselta tavoitteelta jätteiden kierrätykseltä. Samaa jätetonnia ei voida sekä ehkäistä, kierrättää että polttaa. Jätteenpoltto on kokonaisuudessaan ja varsinkin investointina erittäin kallista ja siksi polttavan laitoksen täytyy saada jätettä, jonka mukana laitokselle tulee rahaa. Kun investoidaan polttolaitoksiin ja niiden edellyttämiin käsittelylaitoksiin sekä keräysjärjestelmään ei ole varaa viedä polttolaitokselta sinne rahaa tuovaa jätettä ehkäisemällä tai kierrättämällä sitä tehokkaammin. Näin luodaan rakenne, joka estää ympäristön ja talouden kannalta parempien, jätelain päätavoitteiden edistämisen. Luvan hakija ei ole osoittanut, että poltettavaksi aiottua jätteen syntyä olisi edes yritetty ehkäistä tai edes, että sen kierrätykseen olisi panostettu merkittävästi. Sen sijaan jätteen päätoimittaja Lassila & Tikanoja on kertonut julkisesti, etteivät edes kaikki sen yritysasiakkaat toimi siten, että heidän kaikkien kierrätyskelpoisten jätteidensä kierrätys olisi mahdollista.

Jätteiden synnyn ehkäisy on osoitettu olevan esimerkiksi kasvihuonekaasujen, luonnonvarojen kulutuksen ja talouden kannalta paras ratkaisu.

Valmistelijan mukaan jätteen ohjautuminen muualle energiakäyttöön olisi ilmeisesti huono asia. On kuitenkin ainakin kolme syytä, miksi energiahyötykäyttö (jos se olisi pakko valita) jossain muualla voisi olla ympäristömielessä ja taloudellisesti parempi ratkaisu.

Ensiksikin Lahden seudulla ei ole näköpiirissä juurikaan lämmöntuotannon lisätarvetta. Polttolaitos tuottaisi kuitenkin pääasiassa lämpöä(80 % lämpöä ja 20 % sähköä) ja tuottaisi sitä jopa 700 GWh vuodessa. Samaan aikaan Vesijärveen voitaisiin ajaa talvisin jopa 500 GWh olemassa olevan voimalaitoksen tuottamaa lämpöä. Lisäksi tietysti kasvaisi kesäaikana Vesijärveen ajettava, jo ennestään korkea lämpömäärä, sillä jätettä syntyy kesälläkin, mutta lämmöntarve on vähäinen.

Toiseksi: jätettä voitaisiin tuoda Lahteen poltettavaksi vaikka kuinka laajalta alueelta, koska luvassa ei ole rajattu keräilyaluetta. Lahdessa voitaisiin polttaa siis vaikka pääkaupunkiseudun jätteitä, sillä pääkaupunkiseudulle on erityisen hankalaa sijoittaa polttolaitosta. Pitkät kuljetusmatkat lisäävät merkittävästi jätteenpolton ympäristöhaittoja ja kustannuksia.

Kolmanneksi: Lahden seudulla ei synny luvan sallimaa maksimijätemäärä, 300.000 tonnia jätettä, jolla ei olisi kierrätysmahdollisuutta (jos ehkäisymahdollisuus tässä vaikka unohdettaisiin) ja joka palaisi haitatta ja tuottaisi enemmän energiaa kuin mitä sen keräily, käsittely, kuljetus ja polttaminen kuluttavat. Miksi lahtelaisten pitäisi sitoutua riski-investointiin ja kärsiä muualla syntyvien jätteiden polton aiheuttamat ympäristöhaitat?

2. Päätöksen valmistelijan mukaan luonnonsuojeluliitto on oikeassa todetessaan, ettei luvassa ole asetettu enimmäismäärää jätteenpolttolaitokselta Vesijärveen johdettavalle lämpökuormalle. Kesäaikainen (toukokuusta syyskuuhun) lämpökuorma on kasvanut vuosien 1995-2000 noin 120 GWh:sta 3-kertaiseksi vuosina 2001-2004 (362 GWh). Toukokuusta syyskuuhun on yleensä tullut noin puolet koko vuoden lämpökuormasta.

Lisäksi valmistelija toteaa, että lupakäsittelyn kannalta on ristiriitaista, että kaasutuslaitoksen lupaa käsitellään koko laitoskokonaisuudesta erillisenä, mutta lupamääräykset ovat osittain koko voimalaitosaluetta koskevia. Hakijan mukaan "sähköntuotannon maksimointi voi aiheuttaa tilanteen, jossa kaukolämpöverkkoon ei voida syöttää kaikkea voimalaitoksissa syntyvää lämpöenergiaa. Tällöin Kymijärven nykyisen voimalaitoksen lämpöylimäärä puretaan jäähdytysvetenä Joutjokeen". Jota pitkin vesi siis valuu Vesijärveen.

Valmistelijan mukaan koko laitoskokonaisuuden lämpökuormalle on selkeä tarve asettaa yläraja ja mikäli tuo raja ylitetään, tulee siitä seurata konkreettisia järvessä tehtäviä hoitotoimenpiteitä.

SLL:n vastine: Jätteenpolttolaitoksen talous perustuu siihen, että jätteellä tuotettavalle kaukolämmölle luodaan tarvetta ajamalla lähes koko jätteenpolttolaitoksen enimmillään tuottamaa (700 GWh) lämpömäärää vastaava lämpömäärä eli 500 Gwh olemassa olevan voimalaitoksen tuottamasta lämmöstä järveen. Tämä vastaa noin 70.000 ok-talon lämmitysenergian määrä (matalaenergiatalo kuluttaa n. 5000 kWh, normaalitalo 10.000 kWh).

Laitoksen rakentamisen taloudellisen kannattavuuden kannalta on olennaisen tärkeää, sallitaanko tuo lämpömäärä ajaa järveen vai ei. Tätä asiaa ei ympäristölupia koskevien määräystenkään perusteella saa jättää käsiteltäväksi vasta Kymijärven voimalaitoksen ympäristölupamääräysten tarkistamisen yhteyteen vuoteen 2007, kuten valmistelija esittää.

Ympäristönsuojelulain 35 §: "Jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden niiden ympäristövaikutuksia...on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Lupaa voidaan kuitenkin hakea erikseen, jos hakemuksen johdosta ei ole tarpeen muuttaa muita toimintoja koskevaa voimassa olevaa lupaa."

Hakemuksen johdosta on selvä tarve muuttaa voimassa olevaa lupaa, sillä ilman uutta lupaa vanha voimalaitos ei voisi ajaa Vesijärveen "ylimääräisenä tuotoksena" 500 GWh:n lämpökuormaa. Tosin lupaviranomainen ei voisi antaa lupaa näin suuren lämpökuorman ajamiseen järveen, sillä lupaharkinnassa on otettava huomioon energiankäytön tehokkuus. Jos sallittaisiin ajaa valtaosa olemassa olevan voimalaitoksen tuottamasta lämpöenergiasta järveen, ei energiankäyttö enää olisi energiatehokasta. Syy järven lämmittämiseen olisi jätteenpolttolaitos, jonka lämmölle ei seudulla ole tarvetta. Jätteenpolttolaitoksen ja olemassa olevan laitoksen luvat tulisi siis käsitellä yhdessä.

3. Valmistelija toteaa, että luvassa määrätyt päästöraja-arvot ovat jätteenpolttoasetuksen vaatimusten mukaisia.

SLL:n vastine: Tämä ei riitä, sillä ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan "Päästöraja-arvoja sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan." Lisäksi yli 50 MW:n polttolaitoksia koskevan lainsäädännön mukaan lupaehdoissa voidaan määrätä tiukempia tavoitteita kuin mihin (jätteenpoltto)asetus velvoittaa.

Toiminnanharjoittaja on jo lupahakemuksessa ilmoittanut pääsevänsä käyttöön otettavalla tekniikalla jätteenpolttoasetusta pienempiin päästöihin. Lupaviranomaisen tulisi ehdottomasti edellyttää päästävän näihin osittain hakemuksessakin esitettyihin, asetusta tiukempiin päästörajoihin.

Jätteenpolttolaitoksen päästöt määräytyvät pääosin kolmesta seikasta: poltettavan jätteen laatu, polttotekniikka ja päästöjen puhdistustekniikka.

Lupaviranomaisen tulisi edellyttää ympäristönsuojelulain velvoitetta päästöjen ehkäisemiseen edellyttämällä, että laitoksessa poltettaisiin vain syntypaikkalajiteltua jätettä, jonka on kiistatta todettu aiheuttavan selvästi vähemmän päästöjä kuin sekalaisen, laitoksessa lajitellun jätteen polttaminen. Edes syntypistelajittelun ei ole voitu osoittaa voivan antaa varmuutta siitä, ettei poltettavassa yhdyskuntajätteessä ole esim. ruoan sisältämää suolaa tai pvc-muovia tai ettei rakennusjätteessä ole ongelmajätteitä.

4. Lupamääräysten mukaisesti ja hakemuksessa esitetyllä tavalla toimiessaan laitoksella on riittävästi tietoa käytetyn polttoaineen laadusta.

SLL:n vastine: Poltettava jäte sisältää mm. kotitalouksien sekajäteastiaan jäävää jätettä, jota käsitellään lajittelulaitoksella. Tutkimukset osoittavat, että sekalainen yhdyskuntajäte sisältää mm. pvc-muovia sekä hetkellisinä korkeina pitoisuuksina elohopeaa. Lahdessa sallittaisiin poltettavan jopa huonolaatuisinta REF-III -luokkaan sijoittuvaa jätettä. Siten ei voida olla varmoja polton päästöjen kannalta poltettavan jätteen korkeasta ja tasaisesti korkeana pysyvästä laadusta - pikemminkin päinvastoin.

5. Valmistelijalla ei ole huomauttamista luvassa annettuihin jätteiden käsittelyä koskeviin määräyksiin.

SLL:n vastine: Valmistelija ei kiinnitä huomiota luonnonsuojeluliiton osoittamaan ympäristölain velvoitteeseen ohjata lupamääräyksillä jätteen haitallisuuden vähentämisen. Tuhkien haitallisuus määräytyy melko pitkälle poltettavan jätteen laadusta. Tuhkan haitallisuuden vähentämiseksi olisi ollut syytä edellyttää poltettavan vain syntypaikalla lajiteltua jätettä, joka ei sisällä mm. ruokajätettä, klooripitoista muovia, raskasmetalleja, haitallisia palonestoaineita ja alumiinia.

Joka tapauksessa laitoksella syntyy arviolta 1 tonni ongelmajätettä 10 jätetonnia kohti. Silti luvassa ei ole edellytetty selvittämään syntyvän ongelmajätteen sijoituspaikkaa.

Erja Heino, tutkija, Suomen luonnonsuojeluliitto erja.heino@sll.fi, 0400-387377