Omat työkalut
SLL Piiri Tiedotus Lausunnot Luonnonsuojeluliiton lausunnot 2005 Kantelu Euroopan yhteisöjen komissiolle Suomen tasavaltaa vastaan jätteenpolttodirektiivin soveltamatta jättämisestä

Kantelu Euroopan yhteisöjen komissiolle Suomen tasavaltaa vastaan jätteenpolttodirektiivin soveltamatta jättämisestä

(28.10.2005)

Kantelijat ja yhteyshenkilöt:

Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Kotkankatu 9
FIN-00510 Helsinki
tel. +358-9-228081
toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen
eyk@sll.fi

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry
Kotkankatu 9
FIN-00510 Helsinki
tel. +358-9-228081
luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola
uusimaa@sll.fi

Vantaan ympäristönsuojeluyhdistys
Eilantie 7
FIN-01420 Vantaa
puheenjohtaja Harry Helmisaari
harry.helmisaari@kolumbus.fi

Yhteys yhteisön lainsäädäntöön:

Euroopan parlamentin ja neuvoston jätteenpolttoa koskeva direktiivi (2000/76/EY)

Asian kuvaus:

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi 11.12.2002 päätöksellään 72/2002/1 luvan rakentaa Vantaan Martinlaakson voimalaitoksen yhteyteen jätteen kaasutuslaitoksen sekä 26.11.2002 päätöksellään 70/2002/1 luvan muuttaa Martinlaakson voimalaitoksen toimintaa olennaisesti siten, että kaasutuslaitoksen jätteestä tuottama kaasu poltettaisiin voimalaitoksessa. Luvat myönnettiin ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston jätteenpolttoa koskevan direktiivin (2000/76/EY) implementointia. Suomi implementoi direktiivin omaan lainsäädäntöönsä 1.6.2003 voimaan tulleella valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (362/2003). Direktiivi olisi tullut implementoida 28.12.2002 mennessä.

Kolme yhdistystä valitti luvista Vaasan hallinto-oikeuteen. Valituksen mukaan luparatkaisu olisi pitänyt käsitellä EU:n jätteenpolttodirektiivin mukaisesti lupana rinnakkaispolttolaitokselle. Hallinto-oikeus kumosi (Vaasan hallinto-oikeus 31.12.2003 n:o 03/0278/3) luvat ja osaksi palautti asiat ympäristölupavirastolle. Hallinto-oikeuden mukaan kyse oli olemassa olevan voimalaitoksen muuttamisesta jätteen rinnakkaispolttolaitokseksi. Jätteenpolttodirektiivin tavoitteiden saavuttaminen voisi vaarantua, jos lupaan ei sovellettaisi jätteenpolttodirektiivin ehtoja.

Toiminnanharjoittaja valitti päätöksestä Suomen korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), joka katsoi (KHO 9.9.2005, taltio 2292), ettei kyse ollut jätteenpolttolaitoksesta. Perusteluna KHO esittää mm. sen, ettei jätteestä lämpökäsittelyllä valmistettava tuotekaasu ole jätettä ja ettei ole selvää, tuleeko direktiivin voimaantulon jälkeen annettavissa hallintopäätöksissä pidättyä direktiivin vastaisista päätöksistä.

Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksessäkin ( tapaus C-129/96) on vahvistettu, direktiivi saa aikaan oikeusvaikutuksia siitä hetkestä lähtien, kun se on annettu. Ratkaisun oikeusohjeen on katsottava koskevan lainsäädännön ohella myös mm. hallintopäätöksiä. Vastoin direktiiviä tehdyt hallintopäätökset voivat vakavasti vaarantaa direktiivissä säädetyn tavoitteen toteuttamisen, joten direktiivi on otettava huomioon myös näitä päätöksiä tehtäessä. Lupa Martinlaakson jätteenpolttolaitokselle merkitsisi jätteenpolttodirektiivin sääntelyn piiriin kuuluvan ja direktiivin tavoitteen vastaiseen toimintaan sitoutumista Suomen pääkaupunkiseudulla noin 30 vuodeksi hallintopäätöksellä.

Sillä, miksi jätteestä valmistettua kaasua kutsutaan, ei ole merkitystä. Jätteenpolttodirektiivin mukaan jätteen rinnakkaispolttolaitoksella tarkoitetaan kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä tai laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn riippumatta siitä hyödynnetäänkö poltosta syntyvä lämpö vai ei. Direktiivin määritelmän mukaan lämpökäsittelyllä tarkoitetaan jätteen polttoa hapettamalla sekä muuta lämpökäsittelyä, kuten pyrolyysiä, kaasutusta ja plasmakäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan. Martinlaaksossa jätteestä kaasuttamalla kaasua tuottava laitos olisi rakennettu kiinteästi olemassa olevan voimalaitoksen yhteyteen ja syntyvä kaasu olisi välittömästi poltettu voimalaitoksessa energian tuottamiseksi. Kyse on siis jätteenpolttodirektiivin tarkoittamasta rinnakkaispolttolaitoksesta.

Kaasutuslaitos ja voimalaitos muodostavat tässä tapauksessa jätteenpolttodirektiivin määritelmän mukaisen rinnakkaispolttolaitoskokonaisuuden. Direktiivin 3. artiklan mukaan määritelmä kattaa laitosalueen ja koko polttolaitoksen, mukaan lukien kaikki rinnakkaispolttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jätevesien käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polton valvontaan ja poltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät. Tällainen kokonaisuus tulisi käsitellä yhdessä. Myös päätöksentekohetkellä voimassa ollut Suomen ympäristönsuojelulaki edellyttää yhteistä käsittelyä. Ympäristölupaviraston päätöksentekoaikana tästä säädettiin ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:ssä, joka nyttemmin on korvattu ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentin säännöksellä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös perustuu lainsäädäntöön, joka oli voimassa ympäristölupaviraston tehdessä päätöstä. Näin ollen päätöksessä ei muodollisesti ole otettu kantaa siihen, sovelletaanko toimintaan jätteenpolttodirektiivin vaatimuksia. Jätteenpolttodirektiivin käytössä olevan laitoksen määritelmän mukaisesti jätteenpolttoon sovelletaan direktiivin vaatimuksia 28.12.2005 alkaen, jos jätteen polttoon on myönnetty lupa ennen direktiivin implementointiajan päättymistä ja toiminta on aloitettu 28.12.2003 mennessä. Toimintaa ei ole aloitettu 28.12.2003 mennessä. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin päättänyt, että ympäristölupaviraston päätös jää voimaan, vaikka jätteenpolttoa ei ole aloitettu direktiivin mukaisesti. KHO:n päätös sallisi jätteen rinnakkaispolttotoiminnan aloittamisen direktiivin vastaisesti.

Pyydämme komissiota ratkaisemaan, onko kyseessä olevaa hanketta pidettävä jätteen polttolaitoksena tai rinnakkaispolttolaitoksena, onko Suomen ympäristölupaviranomaisen tekemä nyttemmin lainvoimainen päätös yhteisölainsäädännön vastainen sekä ryhtymään tarvittaessa asianmukaisiin toimiin Suomea vastaan.

Helsingissä, 28.10.2005

Eero Yrjö-Koskinen
toiminnanjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Jussi Pesola
varapuheenjohtaja
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry

Hanna Kaisa Hellsten
piirisihteeri
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry

Harry Helmisaari
puheenjohtaja
Vantaan ympäristönsuojeluyhdistys ry

Tehdyt toimenpiteet