Valitus Hämeen ympäristökeskuksen Lahti Energian jätteenpolttolaitosta koskevasta lupapäätöksestä Nro YLO/lup/167/05 (Dnro HAM-2005-Y-169-111)

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä Lahti Energian Kymijärven jätteenpolttolaitoksen ympäristölupa tulee kumota, sillä se ei täytä ympäristönsuojelu- ja jätelainsäädännön edellytyksiä.

Lupa ei noudata jätelain hierarkiaa

Ympäristönsuojelulain 41 § mukaan ympäristöluvan edellytyksenä on, että toiminta täyttää jätelain vaatimukset. Niin ikään jätteenpolttoasetus 3 § toteaa, että jätteen polttamisessa on noudatettava jätelain säädöksiä. Jätelain tavoitteena on edistää luonnonvarojen järkevää käyttöä ja ehkäistä jätteistä aiheutuvaa haittaa terveydelle ja ympäristölle. Ensisijaista on jätteiden synnyn ehkäisy, toissijaista hyödyntäminen, jossa kierrätys on etusijalla energiahyödyntämisen suhteen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 13.2.2003 antamassaan päätöksessä noudattanut jätelain hierarkiaa todetessaan, että jätteen polttaminen erillisissä jätteenpolttolaitoksissa ei ole hyötykäyttöä. ”Jätteen poltto erikoistuneessa jätteenpolttolaitoksessa on jätteen käsittelyä, vaikka osa tai kaikki lämpö otetaan talteen, koska polton pääasiallinen tarkoitus on jätteen käsittely lämmön talteenotto on jätteenkäsittelyn sivuvaikutus.” Saman tulkinnan on omaksunut myös Euroopan komissio. Jätteenpoltto erillisessä jätteenpolttolaitoksessa, jollainen Lahden jätteenpolttolaitoskin on, ei siis ole jätteiden hyödyntämistä vaan loppukäsittelyä. Jätelain hierarkian mukaisesti loppukäsittelyyn tulisi ohjata vain ne jätteet, joita ei pystytä ehkäisemään tai hyödyntämään. Lupahakemuksessa eikä luvassakaan ole esitetty tietoja siitä, että poltettavaksi aiottujen jätteiden syntyä olisi ylipäätään pyritty ehkäisemään eikä siitä, miten kierrätyskelpoiset jätteet on pyritty ja onnistuttu ohjaamaan kierrätykseen. Lupa Lahden jätteenpolttolaitokselle perustuisi jätelain hierarkian kääntämiseen ylösalaisin. Se toimisi lisäksi omalta osaltaan esteenä jätteiden synnyn ehkäisyä edistäville toimille sekä kierrätyksen tehostamiselle. Jätteenpolttolaitos estäisi jätteiden ehkäisy- ja hyödyntämistavoitteiden saavuttamisen 300.000 jätetonnin osalta.

Jätteiden synnyn ehkäisy on luonnonvarojen kestävää käyttöä, sillä ehkäisemällä jätettä tarvitsee ottaa vähemmän luonnonvaroja käyttöön. Jätteenpoltto mahdollistaa kertakäyttökulttuurin jatkumisen ja tuhoaa luonnonvaroja. Poltettavan jätteen keräilyyn, kuljetuksiin, käsittelyyn ja polttamiseen kuluu noin puolet sitä polttamalla saatavasta energiamäärästä. Polttamalla menetetään jätteeksi päätyneen tuotteen sisältämät raaka-aineet ja tuotteiden jalostamiseen käytetty työ. Lisäksi uusien, poltettavia korvaavien tuotteiden valmistamiseen kuluu huomattavan enemmän energiaa kuin mitä polttaminen tuottaa.

Jätteenpolttolaitoksille tulisi jätelain hierarkian noudattamiseksi myöntää lupa vain sillä edellytyksellä, että lupahakemuksessa esitetään perustellut tiedot toteutetuista jätteiden synnyn ehkäisytoimista sekä kaikkien kierrätysmahdollisuuksien hyödyntämisestä poltettavaksi aiotun jätteen osalta. Lisäksi olisi vaadittava esittämään selitykset sille, miksi jätteiden synnyn ehkäisy tai kierrätys ei joidenkin jätejakeiden osalta ole mahdollista kohtuullisiksi katsottavin ponnistuksin.

Jätteenpolttolaitos merkitsisi valtavan lämpömäärän ajamista vesistöön

Lupamääräyksiä harkittaessa tulee ottaa huomioon myös luvan vaikutukset energian käytön tehokkuuteen. Lahden alueella pystytään nyt ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tuottamaan riittävästi kaukolämpöä jo olemassa olevilla voimaloilla, pääosin Kymijärven voimalaitoksella. Kaukolämmön tarpeen on arvioitu kasvavan vain 1 prosenttia vuodessa. Nyt se on tilastojen mukaan jopa laskenut. Jos uusi laitos rakennettaisiin, jouduttaisiin Kymijärven voimalaitoksen käyttöä vähentämään. Uuden jätteenpolttolaitoksen kaukolämpöteho olisi noin 100 MW, joten olemassa olevan voimalaitoksen lämpötehoa jouduttaisiin joko vähentämään tai siirtämään vesistöön.

Lupaehtojen mukaan rinnakkaispolttolaitoksen jäähdytysvesien johtaminen Kymijärven voimalaitosalueen jäähdytysvesijärjestelmään ja sitä kautta edelleen Joutjokeen tulee toteuttaa Kymijärven voimalaitoksen ympäristöluvan mukaisesti. Jätteenpolttolaitoksen luvassa ei kuitenkaan esitetä Kymijärven voimalaitoksen lupaehtoja, joten jätteenpolttolaitoksen lupaehdot eivät käy selville luvasta. (mikä ei liene hyvää hallintokäytäntöä). Lupahakemuksessa on mainittu Kymijärven voimalaitoksen suurin hetkellinen virtaama, 3,5 m3/s. Jätteenpolttolaitoksen virtaama arvioidaan jäävän alle 0,1 m3/s. Luvassa ei aseteta enimmäismäärää jätteenpolttolaitokselta Vesijärveen johdettavalle lämpökuormalle. Jos Kymijärven voimalaitoksen luvassa ei aseteta vesistöön johdettavalle lämmölle enimmäismäärää, tulee järveen johdettava lämpökuorma kasvamaan huomattavasti.

Lupahakemuksen mukaan talviaikaan ja korkean sähkönhinnan vallitessa jätteenpolttolaitoksen ja Kymijärven voimalaitoksen sähköntuotannon maksimointi voi aiheuttaa tilanteen, jossa kaukolämpöverkkoon ei voida syöttää kaikkea voimalaitoksissa syntyvää lämpöenergiaa. Tällöin Kymijärven voimalaitoksen tuottamaa lämpöä puretaan Joutjoen kautta Vesijärveen marras-huhtikuussa 300 TJ kuukaudessa eli 500 gigawattituntia/6 kk:ssa. Kymijärven voimalaitokselta Vesijärveen johdettava lämpökuorma siis kasvaa merkittävästi jätteenpolttolaitoksen toteuttamisen tähden. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2002 koko Suomen kaivannaistoiminta käytti sähköä 594 GWh, koko graafinen ala 410 GWh ja tekstiiliala 250 GWh.

Sähkön hinnan arvioidaan edelleen kohoavan ja siksi vesistöön johdettavan lämmön määrä tulee todennäköisesti kasvamaan arvioidusta. Lisäksi jätettä syntyy myös lämmityskauden ulkopuolella, ja laitoksen on poltettava sopimusten mukaisesti sinne tuotu jäte. Kaukolämpötarpeen puuttuessa tai ollessa vähäinen ajettaisiin lämmityskauden ulkopuolellakin lämpökuormaa Joutjoen kautta Vesijärveen.

Jätteenpolttolaitos merkitsisi siis valtavaa energian tuhlausta. Ympäristölupaa ei olisi tullut antaa jo pelkästään laitoksen aiheuttaman energian tuhlauksen ja vesistölle ympäristöhaittoja aiheuttavan valtaisan lämpökuormituksen vuoksi.

Lahden ympäristö- ja rakennuslautakuntakin kiinnitti lausunnossaan huomiota laitoksen vesistöön aiheuttaman lämpökuorman todennäköisiin haittoihin: Enonselän syvänteiden happitilanne on huonontunut ja alusveden lämpötila kohonnut. Tästä on seurannut rehevöitymisongelmia. Lautakunta toteaa, että Kymijärven voimalaitosalueen toimintakokonaisuudesta tulee jo nyt kesäisinkin merkittävä lämpökuorma Vesijärveen.

Kymijärven voimalaitoksen ja uuden jätteenpolttolaitoksen vesistöön johdettavaa lämpökuorman säätely vanhan voimalaitoksen lupaehdoilla ei liene mahdollista ilman, että käsillä oleva lupapäätös perustuu ratkaisun ympäristövaikutuksiin ja ympäristölainsäädäntöön ja että perustelut on esitetty luvassa. Ei voi olla parasta ympäristöpäästöjen ja niihin liittyvien käytäntöjen BAT-tasoa rakentaa jätteenpolttolaitos ja ajaa sen vuoksi valtavat määrät olemassa olevan voimalaitoksen tuottamaa lämpöenergiaa vesistöön.

Luvassa ei velvoiteta toiminnanharjoittajaa osallistumaan Vesijärven hoitoon, kuten Lahden ympäristö- ja rakennuslautakunta esittää. Ympäristönsuojelulainsäädännön mukainen ensisijainen tavoite olisi ennalta ehkäistä lämpökuormasta aiheutuvia ympäristöhaittoja, mutta lisäksi tulisi velvoittaa toiminnanharjoittaja osallistumaan siitä aiheutuvien ympäristöhaittojen hoitoon.

Päästönhallinnalta tulee edellyttää BAT-tasoa

Hakemuksen mukaan rinnakkaispolttolaitoksen toiminta tulee vastaamaan ympäristöpäästöjen ja niihin liittyvän tekniikan ja käytäntöjen osalta BAT-tasoa. Hakija ilmoittaa laskennalliseksi rikkidioksidipitoisuudeksi 45 mg/m3 (jätteenpolttoasetuksen enimmäispitoisuus 50), typenoksidipitoisuudeksi 179 mg/m3 (jätteenpolttoasetus 200) ja hiukkasten pitoisuudeksi 9 mg/m3 (asetus 10). Hakija ilmoittaa, että on oletettavissa, että laitoksella päästään muidenkin savukaasupäästöjen osalta alle jätteenpolttoasetuksen rajojen. Tästä huolimatta lupaehtoihin ei ole kirjattu asetusta tiukempia rajoja minkään ilmapäästöjen osalta.

Valtioneuvoston asetuksen polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin kaasuturbiinien ja polttolaitosten rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta 5 a §:n mukaan lupamääräys voi olla asetuksessa säädettyä vähimmäisvaatimusta ankarampi, jos parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen sitä edellyttää. Ympäristöluvan määräykset tulee ympäristönsuojelulainsäädännön mukaan asettaa siten, että ne ohjaavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja toimintatapojen noudattamiseen. Kun lupaviranomainen tietää laitoksessa olevan täysin mahdollista päästä jätteenpolttoasetusta pienempiin päästöpitoisuuksiin (kuten varsinkin käsillä olevassa tapauksessa tiedetään), on päästöehdot asetettava tiukemmiksi.

Lisäksi luvassa tulisi tarkastella uuden rinnakkaispolttolaitoksen päästöjen ja muiden ympäristövaikutusten yhteisvaikutusta koko alueen päästöjen kanssa. Lahden ympäristö- ja rakennuslautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että Kymijärven voimalaitosalueen typenoksidi-, rikkidioksidi-, hiukkas- ja hiilidioksidipäästöt ovat jo nykyisellään valtakunnallisesti merkittäviä. Siksi jätteenpolttolaitoksen päästörajojen tulisi olla erityisen tiukat. Tähän on mahdollisuuksia, sillä toiminnanharjoittajakin on antanut ymmärtää valitun polttotekniikan ja päästöjenhallinnan tekniikan olevan erinomaisen tehokkaita ja vähäpäästöisiä.

Luvan mukaan fluorivetypitoisuuden mittauksen ei tarvitse olla jatkuvaa, vaan ympäristökeskus sallii kertamittaukset. Perusteluksi esitetään, että kyse on esikäsitellystä jätteestä valmistetun ja puhdistetun kaasun polttamisesta, jolloin kaasun puhdistuksen yhteydessä voidaan osoittaa kaasun riittävän alhainen suolahappopitoisuus. Kaikki polttoon tuotava jäte ei kuitenkaan ole esikäsiteltyä eikä sillä tavoin esikäsiteltyä, että voidaan olla varmoja fluorivetypitoisuuden alittavan asetuksen mukaiset rajat.

REF-luokitus ei kerro jätteiden sisältämistä aineista

Luvan mukaan ”Mikäli käytetään palamisilman vaiheistusta typenoksidien polttotekniseksi vähentämiseksi, voidaan viipymäaika laskea polttimilta alkaen.” Savukaasun kahden sekunnin viipymäaika +850 asteessa on jätteenpolttoasetuksen mukaan laskettava polttoilman viimeisestä syötöstä. Perusteluina lupaehdon löyhentämiselle esitetään, että poltettava jäte on tasalaatuista ja esikäsiteltyä. Laitokselle tuotaisiin myös RDF-jätettä sekä REF I- REF III -jätteitä, joten kaikki polttoon tuotava jäte ei ole esikäsiteltyä. Esikäsitelty jätekään ei ole siten käsiteltyä, että siitä olisi esimerkiksi poistettu kaikki kloori tai muita haitallisia aineita sisältävät jätejakeet. Esimerkiksi pvc muovia tai alumiinia ja kadmiumia tai elohopeaa sisältäviä paristoja ei pystytä lajittelemaan pois sekakuormina rakennusjätteen tai yhdyskuntajätteen lajittelulaitoksille toimitettavista ja edelleen polttolaitokselle päätyvän jätteen joukosta.

Suomessa käytetty jätepolttoaineen standardointiluokitus REF I-III ei takaa mitään polttoon tulevan jätteen laadusta. Tämän voi todeta helposti vierailemalla jätettä polttavien laitosten jätteenvastaanottopisteissä. Esimerkiksi YTV aikoo pitää YTV:n alueen yhdyskuntajätteen sekajäteastioihin kertyvää jätettä syntypaikkalajiteltuna kierrätyspolttoaineena. Tätä perustellaan sillä, että alueella on lajittelumahdollisuus mm. paperille, biojätteelle, metallille, lasille, kuitupakkauksille ja ongelmajätteille. Kuitenkin esimerkiksi biojätteestä vain noin puolet päätyy erilliskeräykseen YTV:n alueella.

Lupaehdoin ei taata myöskään jätteen tasalaatuisuutta. Polttolaitokselle tuodaan jätettä monista eri paikoista. Mukana olisi myös hyvin epähomogeenista yhdyskuntajätettä. Esimerkiksi elohopean määrän tiedetään vaihtelevan yhdyskuntajätteessä hyvinkin nopeasti. Myöskään rakennusjätettä ei pystytä pitämään tasalaatuisena kuukaudesta tai vuodesta toiseen suurenkaan lajittelulaitoksen toimittamana. Esimerkiksi REF-standardi ei ole käyttökelpoinen jätteen ominaisuuksien luokitteluun ja tämän myöntävät jo REF-standardeja kehittäneetkin.

Laitoksen jätteen haitallisuutta ei ehkäistä

Hakija toteaa jätteen kaasutuksen lentotuhkan ominaisuuksien riippuvan varsinkin polttoaineen ominaisuuksista. Tuhkaan kerrotaan jäävän mm. raskasmetalleja ja muita haitallisia aineita. Ympäristönsuojeluasetuksen mukaan lupamääräyksillä tulee edistää jätteen määrän ja sen haitallisuuden vähentämistä. Luvassa velvoitetaankin pitämään syntyvän jätteen määrä mahdollisimman vähäisenä, mutta ei kuitenkaan velvoiteta jätteiden haitallisuuden vähentämiseen. Tuhkien haitallisuuden vähentämiseksi tulisi sallia laitoksella poltettavan vain syntypaikalla lajiteltuja jätejakeita, joissa ei ole mukana mm. klooripitoisia muoveja, ruokajätteitä (jotka aina sisältävät ruokasuolaa), alumiinia tai ongelmajätteitä.

Hakija esittää mahdollisesti pienentävänsä lentotuhkan määrää lämpökäsittelemällä sitä erillisessä rakennettavassa leijukattilassa. Samalla tuhkan haitta-ainepitoisuudet kasvaisivat. Tällöin todennäköisesti ongelmajätteeksi luokiteltavan tuhkan sijoituspaikkaa ei hakemuksessa kuitenkaan esitetä.

Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Eero Yrjö-Koskinen, toiminnanjohtaja

Lisätietoja: tutkija Erja Heino, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh: 0400-837377