"Altaat on nyt tutkittava huolellisesti, jotta lintukuoleman laajuus selviää. Tämä on tarpeen myös, jotta vastaavia lintukuolemia voitaisiin yrittää estää", Sulkava jatkaa.

Kaivosten altaat tunnetaan kansainvälisesti vaarallisiksi vesi- ja kahlaajalinnuille. Luonnonsuojeluliitto pitää outona, ettei niitä ole suojattu Talvivaarassa. Suojaukseen käytetään yleensä vahvoja, tiheäsilmäisiä verkkoja, jotka estävät lintujen laskeutumisen vaarallisia kemikaaleja sisältäville altaille.

Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa yhtiöiden lintukuolemista maksamat jopa miljoonien eurojen korvaukset ovat kannustaneet niitä suojaukseen.

Talvivaaraa muistuttavien metallikaivosten aiheuttamia lintukuolemia tutkittaessa lintujen kuolinsyyksi on aiemmin paljastunut metallien myrkkyvaikutus. Se on nopea lintujen niellessä myrkyllistä vettä.

Kainuun poliisi on toimittanut kolme lintua Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Oulun toimipaikkaan tutkittavaksi. Luonnonsuojeluliiton mielestä tutkittavien määrä on pieni, kun huomioidaan kuolleiden lintujen laji- ja yksilömäärä. Poliisin olisi myös käynnistettävä ympäristörikoksen esitutkinta ja kuulusteltava viime vuosina myrkkyaltailla työskennelleet, jotta voitaisiin selvittää, onko lintukuolemia tapahtunut aiemminkin, ja onko Talvivaarassa syyllistytty ympäristön turmelemiseen (Rikoslaki 48:1) .

Ympäristöluvan määräämänä kaivoksen on seurattava prosessialtaidensa veden laatua. Eviran ja poliisin on syytä vaatia seurantatiedot käyttöönsä lintukuolemien selvittämisessä.

SLL esittää, että ympäristöhallinto arvioisi Suomen kaivosaltaiden vaaroja linnuille ja muulle luonnolle. Kansainvälisesti vaarallisiksi huomattuja ovat esimerkiksi happamat jätehiekka-altaat, joita on useimmilla kaivoksilla. Tällaisia on käytössä ja suunnitteilla esimerkiksi Kittilän Suurkuusikossa ja Sodankylän Keivitsassa.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka kertoi blogissaan 3.5. pohjoisten aluehallintovirastojen ympäristöjohtajien olevan huolissaan ELY-keskusten ja AVIen kaivostoiminnan ympäristöluvituksen laadusta ja resursseista.

Taustatiedoksi:

Suomen Luonto -lehti pyysi tunnistukset kuolleista linnuista Luonnontieteelliseltä museolta, jonka intendentti Aleksi Lehikoinen määritti lajit valokuvista:
http://suomenluonto.blogit.fi/suomen-luonto-selvitti-talvivaaran-lintuturmassa-mukana-kuusi-lintulajia/

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokan blogikirjoitus (3.5.2012):
http://pokanmietteet.blogspot.com/2012/05/pohjoisen-ymparistojohtajilta-hatahuuto.html

Lisätietoja:

• Risto Sulkava, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto, +358 50 5602113, risto.sulkava@sll.fi

Aiemmin tällä viikolla Talvivaara tiedotti 13 miljoonan euron investoinneista ympäristöteknologiaan, joilla sulfaattipäästöt saadaan yhtiön mukaan laskemaan nykyisestä 5000-7000 milligramman tasosta 2000 milligrammaan. Ylä-Savon kuntien ympäristölautakunnan mukaan hyväksyttävä päästötaso olisi 100 milligrammaa litrassa.

"Talvivaara kehuu voivansa laskea päästönsä kolmasosaan. Kovin tyytyväinen tuollaisesta luvatusta saavutuksesta ei kannata olla, kun todellisuudessa päästömäärän tulisi olla 70 kertaa nykyistä pienempi. Suunta on oikea, mutta tahti aivan liian hidas", sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Hakko.

Merkittävimmät poikkeamat ympäristöluvasta ja siten voimassa olevasta ympäristölainsäädännöstä liittyvät jätevesiin ja niiden aiheuttamiin vaikutuksiin. Talvivaarasta vuotava suolainen jätevesi on muuttanut lähijärvien luonnontilaa merkittävästi. Lisäksi kaivos on aiheuttanut pöly-, melu- ja hajuhaittoja.

Pohjois-Savon ELY-keskuksen ylijohtaja Kari Virranta on todennut, että nykytiedoilla kaivos ei olisi saanut lupaa toimia. Suomen luonnonsuojeluliitto hämmästeleekin viranomaisten haluttomuutta puuttua ongelmiin ja käyttää kaivoslain sallimia toimenpiteitä saastuttamisen lopettamiseksi.

Luonnonsuojeluliitto on tehnyt maaliskuussa Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vireillepanon, jossa esitetään Talvivaaran toiminnan keskeyttämistä siihen asti, kunnes ympäristön pilaantuminen saadaan estettyä.

Lisätietoja:

• Matti Nieminen, viestintäpäällikkö, SLL, puh. 050 564 2283, matti.nieminen@sll.fi,

Lisäksi Sosnovyi Boriin rakennettavien uusien reaktoreiden ja niiden tarvitsemien jäähdytyslaitteistojen vaikutuksia vanhoihin reaktoreihin ei ole selvitetty, vaikka ydinvoima-asiantuntijat ovat osoittaneet suunnitelmissa ongelmakohtia. Bodrovin mukaan alueella kyteekin ilmeisiä turvallisuusuhkia. Kuudesta uudesta jäähdytystorneista vapautuu päivittäin 200 000 tonnia vesihöyryä, joka saattaa osoittautua riskiksi voimala-alueen sähköjohdoille etenkin talvella.

Jo aiemmin voimalan tiettyjen reaktoreiden käyttöikää on päätetty pitkittää vuoteen 2026, jolloin vanhimpien reaktoreiden käyttöikä pidennettäisiin suunnitellusta 30 vuodesta 45 vuoteen. Sosnovyi Borin vanhimmat reaktorit ovat samaa tyyppiä kuin vuonna 1986 räjähtänyt Tshernobylin ydinvoimala.

Bodrovin mukaan päätös reaktoreiden käyttöiän pitkittämisestä ei ole tehty avoimesti. Ympäristövaikutusten arviota ei ole suoritettu eikä julkista keskustelua aiheesta käyty.

“Venäläinen ydinsähkö ei ole tuotettu turvallisesti tai reilusti. Vanhat reaktorit vaarantavat koko Baltian alueen ihmisten ja ympäristön turvallisuuden. Lopulta ydinjätteet jäävät kuitenkin venäläisten huoleksi. Sosnovyi Borista jätteet siirretään Siperiaan, jossa sikäläiset ihmiset eivät ole missään vaiheessa hyötyneet koko projektista. He kantavat vain jätteen säilytyksen vastuun ja riskit”, Bodrov muistutti.

Vuonna 2010 Suomi toi 11 638 GWh:ta sähköstään Venäjältä, mikä kattaa noin 74 prosenttia kaikesta Suomeen tuodusta sähköstä. Oleg Bodrovin mukaan määrä vastaa kahta Tshernobylin ydinvoimalan tuotantoa. Sosnovyi Borin ydinvoimalassa tuotettu sähkö päätyy Suomen kautta myös Pohjoismaiden yhteisille markkinoille. Onnettomuus Sosnovyi Borissa vaikuttaisi koko Baltian alueeseen.

“Elämme yhteisellä alueella, yhteisessä ympäristössä ja ekosysteemissä. Tarvitsemme myös yhteiset pelisäännöt, joiden noudattaminen on edellytys toimiessamme yhteisillä sähkömarkkinoilla. Tällä hetkellä turvallisuus ei ole naapurimaissa samalla tasolla”, totesi niin ikään Suomen luonnonsuojeluliiton vieraana tilaisuudessa puhunut Norjan luonnonsuojeluliiton Tore Braend.

Taustatiedoksi:

Energiateollisuus ry:n tilastoja sähkön tuotannosta, tuonnista ja viennistä:
www.energia.fi/tilastot-ja-julkaisut/sahkotilastot/sahkontuotanto/sahkon-tuotanto-tuonti-ja-vienti

Lisätietoja:

• Oleg Bodrov, puheenjohtaja, Green World, bodrov@greenworld.org.ru, puh. +7 921 7452 631

• Tore Braend, tbraend@naturvern.no, puh. +47 91 68 53 17

Turpeenkaivuu on koko Pohjanmaalla häjympää, jopa kymmenen kertaa suurempaa kuin muualla Suomessa. Tällä hetkellä 6 prosenttia Pohjanmaan soista on turpeenotossa. Luku ei kata loppuun kaivettuja soita, reuna-alueita eikä kaivuuseen valmistelussa olevia alueita.

Turpeenotto pilaa ja happamoittaa alapuoliset vesistöt. Se tappaa kala- ja rapukantoja. Pohjanmaan turvepäästöt valuvat myös Itämereen.

Esimerkiksi Keski-Suomessa turpeen vesistöhaittoihin on jo laajasti havahduttu. Pohjanmaalla ei ole asiaa vielä ymmärretty yhtä selvästi.

Soiden pinta-alan vähentyminen on lisännyt tulvariskiä. Kesätulvat ovat yleistyneet. 90 prosenttia turvepäästöistä tapahtuu tulva-aikoina, jolloin vesiä ei saada millään keinoilla puhdistettua. Suurin osa tulvista syntyy hyvin äkillisesti, jopa muutamien vuorokausien sisällä.

Humuspäästöjen mittaus ja tarkkailu on epäonnistunut Suomessa. Sitä toteutetaan kiintoainemittauksilla, mutta orgaanisen aineksen päästöistä 90 prosenttia menee ohi näiden mittausten.

Päävastuullinen tilanteesta on Suomen valtio. Heikennetty ympäristöhallinto ei kykene valvomaan ympäristölupien noudattamista. Valtion enemmistöomistama Vapo johtaa soiden hävittämistä. Eduskunnalla olisi mahdollisuus luopua turpeen vahingollisista tuista. Turpeenpolttolaitokset ruokkivat soiden tuhoamista.

Suoluonnon suojeleminen on edullista. Soiden ekosysteemipalveluista tärkeitä ovat vesitasapainon säätely, hiilensidonta sekä marjastus- ja retkeilymahdollisuudet. Nämä ovat yhdessä arvokkaampia kuin turpeenkaivuusta saatavat hyödyt.

Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii turpeenpolton lopettamista ja uutta soidensuojeluohjelmaa.

Taustatiedoksi:

Suomen luonnonsuojeluliiton valtuusto kokoontui Ähtärissä 21.-22.4.2012.

Lisätietoja:

• Tuire Laurinolli, liittovaltuuston puheenjohtaja, puh. 0400-696 484

• Risto Sulkava, hallituksen puheenjohtaja, puh. 050-560 2113

Toiminnanjohtajan tehtävänä on luoda edellytykset SLL:n toiminnalle maamme johtavana aatteellisena ja asiantuntevana luonnon- ja ympäristönsuojelun keskusjärjestönä.

"Luonnonsuojeluliiton toiminta ja talous on saatava riippumattomaksi poliittista ja taloudellisista suhdanteista. Sen myötä järjestön rahoituspohjan laajentaminen tulee olemaan tulevan toimintakauden johtotähtenä", Eero Yrjö-Koskinen totesi valinnan jälkeen.

Suomen luonnonsuojeluliitto on Suomen suurin ympäristönsuojelun kansalaisjärjestö. Sillä on 15 alueellista piiriä, yli 150 paikallisyhdistystä ja 35 000 henkilöjäsentä.

Lisätietoja:

• Tuire Laurinolli, liittovaltuuston puheenjohtaja, puh. 0400-696 484

• Eero Yrjö-Koskinen, toiminnanjohtaja, 050-347 8778

Suomessa yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä neljännes aiheutuu ravinnosta. Erityisen paljon päästöjä syntyy eläintuotannosta ja sen edellyttämästä rehu- ja lannoitetuotannosta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan eläintuotanto on maailmanlaajuisesti liikennettäkin pahempi ilmastoa lämmittävien päästöjen lähde. Eläintuotteisiin perustuva proteiinidieetti voi jopa tuplata ruuan ilmastovaikutukset tavanomaiseen ruokavalioon verrattuna.

"Ilmaston ja ympäristön kannalta eläintuotteiden kulutuksen kasvu on huolestuttavaa. Päästöjen lisäksi se vaatii myös enemmän peltopinta-alaa. Ympäristön kuormittaminen karppaamalla on myös oikeudenmukaisuuskysymys - nopeammin lämpenevä ilmasto ja rehuviljelemistä täyttyvät pellot haittaavat eniten kehitysmaiden köyhiä", huomauttaa Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius.

Ympäristön kannalta paras ruokavalio sisältää vuodenajan mukaisesti juureksia, perunaa ja palkokasveja, metsien antimia sekä Suomessa avomaakautena kasvatettuja vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Näiden elintarvikkeiden lisäämistä suomalaisessa ruuan kulutuksessa puoltavat myös terveyssuositukset.

Myös proteiinin käyttöä ruokavaliossa voi lisätä ympäristöä kohtuuttomasti rasittamatta. Esimerkiksi soijan ja tofun ympäristöjalanjäljet tuotannon, kuljetuksen ja käytön huomioon ottaen ovat huomattavasti lihaa pienemmät. Karpata voi siis myös ympäristöä kunnioittaen.

"Eläintuotteiden käyttöä ei tarvitse välttämättä vähentää kasvissyöjäksi ryhtymällä. Jokainen voi vähentää oman ravintonsa ympäristöjalanjälkeä lisäämällä arjessaan niitä päiviä, joina nauttii aterialla pääasiassa kasvisperäistä ruokaa", kannustaa Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.

Ympäristövastuullisen ruokakulttuurin edistämiseen tarvitaan liittojen mielestä myös yhteiskunnallisia toimenpiteitä, kuten maatalouspolitiikan ja ruuan verotuksen uudistusta.

Lisätietoja:

• Eero Yrjö-Koskinen, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 050-347 8778
• Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, puh. 040-754 7371

CO2-raportti –verkkolehden uutinen lihansyönnin ilmastovaikutuksista (16.4.2012)
Luonto-Liiton ja Animalian tiedote (10.11.2011)

"Valtioneuvoston päätös on tehty puutteellisten tietojen pohjalta. Päätös on syntynyt vastoin ydinenergialakia ja -asetusta. Lupaa ei olisi saanut myöntää yhtiölle, joka ei huolehdi edes helpommin hallittavista kemikaaleista vaan pilaa niillä ympäristöä”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Ydinenergialaki velvoittaa, että toiminta on turvallista eikä siitä aiheudu haittaa ympäristölle. Talvivaara-yhtiön toiminnan aiheuttamat ympäristöongelmat osoittavat, ettei näin ole nytkään, vaikkei myrkyllisen uraanin talteenottoa ole edes aloitettu.

Ydinenergialain mukaan uraanimalmia rikastavan laitoksen sijaintikunnan on puollettava luvan myöntämistä. Sotkamo ei ole tehnyt näin. Kunta on päinvastoin todennut, että "uraanin talteenotto voidaan aloittaa vasta sen jälkeen, kun jäteveden käsittely on hallinnassa ja haju- ja pölypäästöt on saatu poistettua kaivoksen ulkopuolisilta alueilta". Valtioneuvosto ei olisi saanut myöntää lupaa uraanin talteenottoon vastoin kunnan tahtoa.

Lupa uraanin talteenottoon on myönnetty myös vastoin säädöksiä, sillä Talvivaaran kaivos ei ole kyennyt estämään haittoja muussakaan kaivostoiminnassaan. Yritys on korostanut, että kemikaalien kierto on suljettu. Tämä ei ole onnistunut, vaan yhtiö on päästänyt kemikaalit suoloina vesistöihin. Uraanin talteenotossa kemikaalien kierto on ollut tarkoitus toteuttaa vastaavalla tavalla.

Suomen luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että ydinenergialaki ja -asetus säätelevät uraanin maastaviennin ja luovutuksen luvanvaraisuutta. Talvivaara-yhtiön uraanihakemuksen liiteasiakirjoissa ei ole vienti- tai luovutuslupaa. Ydinenergialain 17§:n perusteella uraanin luovutus kanadalaiselle Cameco-yhtiölle ei ole ehkä edes mahdollista.

Toisin kuin yhtiön ja työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteissa kerrotaan, malmirikasteen ostaja Cameco ei valmista siitä itse ydinpolttoainetta, vaan kauppaa rikasteen varsinaista isotooppirikastusta tekeville yhtiöille kolmansissa maissa. Jos Talvivaara-yhtiö ei kykene kontrolloimaan uraanimalmin kansainvälistä hallussapitoketjua, materiaali voi päätyä ydinaseisiin, ja köyhdytettynä uraanina ammuksiin.

Lisätietoja:

Suomen luonnonsuojeluliiton valitus KHO:lle Talvivaaran uraaniluvasta (26.3.2012):
www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2012/valitus-talvivaaran-uraaniluvasta (PDF)

- Risto Sulkava, liittohallituksen puheenjohtaja, SLL, puh. 050 560 2113

- Jouni Nissinen, suojelupäällikkö, SLL, puh. 040 828 1881

__

Matti Nieminen, viestintäpäällikkö
Suomen luonnonsuojeluliitto
p. 050 564 2283, matti.nieminen(at)sll.fi, www.sll.fi

Kalanpyydyskuolleita kuutteja tuli viranomaisten tietoon vuonna 2011 neljä kappaletta. Nykyiset verkkokalastusrajoitukset ovat alueellisesti ja varsinkin ajallisesti niin lieviä, että arviolta jopa kymmenen hyljettä vuodessa hukkuu pyydyksiin. Poikkeusluvat lisäisivät tätä määrää edelleen.

”Suuri enemmistö suomalaisista, ja myös Saimaan alueen asukkaista, kannattaa tiukkoja saimaannorpan suojelutoimia ja haluaa, että saimaannorppa pelastetaan”, muistuttaa aluepäällikkö Kaarina Tiainen Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Luonnonsuojeluliiton mielestä kalastajien hakemus osoittaa myös sen, että täysin vapaaehtoisin toimin saimaannorpan suojelua ei voida tiukentaa. Poikkeuslupia ei voida myöntää norpansuojelua vaarantamatta. Siksi on ehdottomasti juuri nyt pidettävä kiinni niistä päätöksistä, joita tähän mennessä on tehty. Poikkeuslupia ei voida myöskään myöntää kalavedenomistajien tasapuolista kohtelua vaarantamatta.

Saimaannorppia on viimeisimmän arvion mukaan 290 kappaletta, ja se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Merkittävin norpan uhanalaisuuden syy viime vuosikymmeninä on ollut kalanpyydyskuolleisuus, erityisesti verkkoihin kevätkesän aikana kuolleet kuutit. Kuutit syntyvät alkukeväästä helmi- ja maaliskuun vaihteessa.

2000-luvun alkuvuosina saimaannorppakanta kääntyi laskuun, ja asia sai myös kansainvälistä huomiota. EU antoi Suomelle huomautuksen siitä, että emme ole hoitaneet sopimuksiamme ja velvoitteitamme saimaannorpan suojelun suhteen. EU tarkkailee Suomen saimaannorpan suojelutoimia tällä hetkellä tarkkaan.

Laajemmat sopimukset ja aukkoja täydentävä asetus saatiin voimaan vuonna 2011. Silti kuusi kuuttia syntyi viime vuonna alueen ulkopuolella, ja lisäksi useita rajoitusalueen rajan tuntumassa. Aukoton kalastusrajoitusalue on nyt noin 1800 neliökilometriä.

Lisätietoja:

• Ilpo Kuronen, johtava asiantuntija, SLL, 0400 153 133, ilpo.kuronen@sll.fi

• Kaarina Tiainen, saimaannorppa-asiantuntija ja Etelä-Karjalan aluepäällikkö, SLL, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi

Saimaannorppa on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Se on Saimaan alkuperäinen asukki, jääkauden jälkeläinen ja maailman harvinaisin hylje. Jäljellä on noin 290 yksilöä. Kanta on lähtenyt heiveröiseen nousuun. Välittömän sukupuuton uhan on arvioitu hellittävän, kun norppia on yli 400.

Kuva: Katiskaan asennettu nielurajoitin estää kuutin tunkeutumisen pyydykseen.

”Etelä-Karjalan Osuuskauppa tavoittaa asiakkainaan laajalti Saimaan alueen asukkaita, kesämökkiläisiä ja matkailijoita. He ovat avainasemassa tarpeettomien pyydyskuolemien vähentämisessä. Olemme iloisia, että Eekoo haluaa näyttää tietä vastuullisuudessa”, Suomen luonnonsuojeluliiton norppa-asiantuntija Kaarina Tiainen sanoo.

"Eekoo on iso liike ja tehnyt hyvää tulosta. Halusimme tehdä osamme ja auttaa saimaannorpan suojelussa. Tärkeintä on, että äärimmäisen uhanalaisen saimaannorpan kanta saadaan nousuun", Etelä-Karjalan Osuuskaupan toimitusjohtaja Ahti Manninen kertoo yhteistyön tavoitteista.

Edelleenkin liian moni norppa ja erityisesti itsenäistä elämää opetteleva kuutti hukkuu kalanpyydyksiin. Verkkokuolemat ovat vähentyneet, mutta myös katiskat voivat olla kuuteille surmanloukkuja. Ratkaisevaa on katiskan suuaukko eli nielu. Löysä- ja leveänieluiset katiskat ovat kiellettyjä keskeisillä norppa-alueilla, mutta silti lähes puolet vuonna 2011 kalastuksenvalvonnassa tarkastetuissa katiskoista oli sopimusten ja asetuksen vastaisia. Todennäköisimpänä syynä tähän oli tiedon puute.

Keväästä 2012 alkaen Suomen luonnonsuojeluliitto ja Etelä-Karjalan osuuskauppa jakavat Saimaan alueen vapaa-ajankalastajille ilmaiseksi nielurajoittimia katiskoihin sekä ohjeita niiden asentamiseen. Niitä jaetaan Eekoon liikkeissä ja huoltoasemilla. Lista jakelupisteistä tulee osoitteeseen www.sll.fi/saimaannorppa pääsiäiseen mennessä.

”Meille Saimaan rantojen asukkaille on erittäin tärkeää saimaannorpan hyvinvointi. Kalasta oikein katiskalla -kampanja auttaa kalastamaan niin, että kalastus ei uhkaa yhtä maailman harvinaisimmista eläimistä. Haluamme virkistäytyä Saimaan luonnossa, käyttää hyväksi sen puhdasta järvikalaa ja turvata suomalaisen luonnonsuojelun symbolin tulevaisuus”, Manninen kertoo.

Lisätietoja:

• Ahti Manninen, toimitusjohtaja, Etelä-Karjalan Osuuskauppa, p. 0500 173 473
• Kaarina Tiainen, saimaannorppa-asiantuntija ja Etelä-Karjalan aluepäällikkö, Suomen luonnonsuojeluliitto, p. 050 530 3270

Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Raahen Seudun Luonnonystävät on jättänyt paikalliselle ELY-keskukselle vireillepanopyynnön toiminnan keskeyttämiseksi.

Talvivaaralla ja Raahen kultakaivoksella on molemmilla sama ympäristökonsultti Lapin Vesitutkimus Oy (LVT).

"Laivakankaasta saattaa tulla kultaakin kalliimpi kaivos ympäristölle", sanoo Jussi Liimatainen Raahen Seudun Luonnonystävistä.

Orivedellä Dragon Mining Oy:n omistaman kultakaivoksen toiminnalla on ollut haitallisia vaikutuksia alapuolisten järvien vedenlaatuun. Kaivoksen saaman ympäristöluvan raja-arvoja on ylitetty. Kaivosten kuivattamiseksi niistä pumpataan pois vettä. Näissä kuivatusvesissä on Orivedellä kohonneita pitoisuuksia typpeä, alumiinia, sulfaatteja, sinkkiä, nikkeliä ja kadmiumia.

Tarkkailutietojen mukaan Ala-Jalkajärvessä ei ole enää kaloja eikä rapuja, ja läheisessä Peräjärvessäkin kalojen lisääntyminen on heikentynyt. Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä myös Orivedellä on syytä harkita toiminnan keskeyttämistä ympäristönsuojelulain 86 §:n mukaisesti.

Dragon Mining Oy on havitellut kultakaivostoiminnan aloittamista myös Valkeakoskella.

Suomessa kultakaivoksia on suunnitteilla monessa muussa paikassa, esimerkiksi Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Forssassa. Osa niistä uhkaa myös luonnonsuojelualueita.

Pohjois-Karjalassa kultakaivokset ovat muuttamassa maisemakuvaa erityisesti Karjalan kultalinjalla, jossa Endomines on avannut jo Pampalon kultakaivoksen Ilomantsiin. Ympäristövaikutusten arviointia tehdään jo paraikaa viidestä uudesta avolouhoksesta. Lisäksi noin parikymmentä paikkaa on ollut valtausvarauksina esillä.

Avokaivoksissa louhitaan valtavia kivimassoja, kun tavoitellaan pitoisuudeltaan alhaisia metalleja. Avolouhokset suunnitellaan lyhytaikaiseen käyttöön, ehkä vain kymmeneksi vuodeksi, jonka jälkeen ne hylätään siirryttäessä seuraavan paikkaan. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että luontoselvityksiä jätetään kiireessä tekemättä.

"Jos toimintansa aloittaneiden kaivosten laiminlyöntejä katsotaan läpi sormien, ovat nyt ilmenneet epäonnistumiset ympäristönsuojelussa vasta alkusoittoa. Kansainväliset kaivosyhtiöt seuraavat Suomen viranomaisten päätöksiä. Jos lupaehtojen tai lakien rikkomisesta ei seuraa merkittävää taloudellista tai muuta vastuuta, on selvää, että kaivosala tekee jatkossakin heikkolaatuisia suunnitelmia ja jättää noudattamatta määräyksiä", arvioi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

"Ympäristön pilaamisesta on seurattava rangaistus. Vain toiminnan keskeyttämiset ja tuntuvat taloudelliset sanktiot ovat oikea signaali väärään toimintatapaan. Luonnon säilyminen ja ihmisten terveys on turvattava", Sulkava sanoo.

Kaivosten päästöille ei ole keksitty Suomessa vielä teknistä ratkaisua. Louhitusta kivestä irtoaa sulfaattia ja niin sanotuista sivukivikasoista sitä liukenee vielä lisää luontoon. Mikäli kaivosbuumi etenee Suomessa nykyistä vauhtia, ilman että puhdistustekniikka on kehittynyt riittävän pitkälle, Suomen vesistöt ovat monin paikoin vaarassa.

Talvivaaran, Raahen ja Oriveden kaivosten haitta on ollut tiedossa sekä yhtiöillä itsellään että paikallisella ELY-keskuksella. Siitä huolimatta toiminta on saanut jatkua. Myöskään ympäristöluvat eivät ole olleet riittävän tiukkoja.

"Nyt havaitut ympäristöongelmat osoittavat myös, ettei ympäristölupaprosesseihin tule luoda toivottuja ohituskaistoja suurille teollisuushankkeille. Kaivosten ympäristövaikutuksia tulee selvittää nykyistä huolellisemmin jo ennalta ja valvoa muutenkin kuin elinkeinotoiminnan näkökulmasta", vaatii Risto Sulkava.

Lisätietoja:

Risto Sulkava, puheenjohtaja, SLL, 050 560 2113, risto.sulkava@sll.fi

Raahe:

Jussi Liimatainen, varapuheenjohtaja, SLL / Raahen Seudun Luonnonystävät, puh. 0400 161 883

Orivesi, Valkeakoski:

Anni Kytömäki, aluesihteeri, SLL / Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, puh. 040 515 4557,    pirkanmaa@sll.fi

Pohjois-Karjala:

Satapäinen joukko vesistö- ja turveaktiiveja kokoontui 16.–17.3.2012 Luonnonsuojeluliiton järjestämään Turpeenoton vesistövaikutukset -seminaariin Jyväskylään. Kaikki kiinnostuneet eivät edes mahtuneet saliin.

”Haukivuoren Kangasjärvi sekä Mikkelin Kyyvesi ovat turpeenkaivun takia samentuneita ja liettyneitä. On käsittämätöntä, että turvetuottajat eivät joudu vastuuseen! Tulin seminaariin saamaan tietoa siitä, miten tämä saadaan loppumaan ja järvet puhdistumaan”, kertoo vesien kunnosta huolestunut Yrjö Takkinen Kyyvesi kuntoon -hankkeesta.

Turpeenotto kuormittaa vesistöjä paikoin voimakkaasti. Etenkin sisämaassa monet järvet, joet ja pienvedet ovat metsäojitusten ja turvekenttien humuksen kuormittamia. Pahimmillaan järvenpohjien lietekertymät ovat jo metrien paksuisia ja estävät uimisenkin.

Ympäristöluvissa pitäisi ottaa huomioon vesistöalueen kokonaiskuormitus. Tällä hetkellä huomiotta jäävät myös tulvakausien suuret valuntahuiput, jolloin voi syntyä jopa 90 % vuoden ravinteiden ja kiintoaineiden päästöistä. Kiintoaineen ja ravinteiden lisäksi tulee säädellä myös hienojakoisen orgaanisen aineen päästöjä.

Ympäristönsuojelulakia uudistettaessa tulee ottaa keskeiseksi tehtäväksi parantaa orgaanisen aineen säätelyä. ”Ympäristöministeri Ville Niinistön on annettava tästä selkeä toimeksianto lain uudistajille”, Luonnonsuojeluliiton johtava asiantuntija Ilpo Kuronen vaatii.

Vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttää tehostettuja toimia, jotta vähintään hyvä ekologinen tila saataisiin palautetuksi vesiimme vuoteen 2015 mennessä. Vesiympäristöillä on suuri sosiaalinen, taloudellinen ja hyvinvointia ylläpitävä merkitys, jota päättäjien ei tule unohtaa.

”Etenkin ojittamattomia osia sisältävät suot tulisi jättää koskemattomiksi, sillä kaivuun vaikutukset niiden vesistö- ja ilmastopäästöihin ovat suurimmat”, painottaa Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. ”Osittain ojitettujen soiden ennallistaminen hyödyttäisi kaikkia; tulevaisuudessa myös Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista.”

”Koska turpeenoton aiheuttamia laaja-alaisia vesistö-, ilmasto- ja luontoarvohaittoja ei käytettävissä olevilla menetelmillä saada kuriin, on turpeenpoltto lopetettava tiukalla siirtymäajalla”, Sulkava linjaa.

Tapahtuma oli osa Suomen luonnonsuojeluliiton vesiensuojelun teemavuotta 2012.

Kuva: Teemu Tuovinen / SLL

Lisätietoja:

• Risto Sulkava, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto, risto.sulkava@sll.fi, p. 050 560 2113
• Ilpo Kuronen, johtava asiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, ilpo.kuronen@sll.fi, p. 0400 153 133
• Yrjö Takkinen, Kyyvesi kuntoon -hanke, p. 040 704 96 87, valkkuna@gmail.com

Greenpeace, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-liitto, Maan ystävät ja Natur och Miljö järjestävät torstaina 15.3. kello 18 Helsingin Senaatintorilla kynttilämielenosoituksen Fukushiman ydinkatastrofin uhrien puolesta.

Sendain maanjäristys ja tsunami aiheuttivat 11.3.2011 Fukushima Daiichin ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmien menetyksen. Kolmessa voimalan kuudesta reaktoriyksiköstä tapahtui vetyräjähdys onnettomuutta seuraavina päivinä. Myös neljäs reaktoriyksikkö vaurioitui näiden räjähdysten vuoksi.

Fukushima Daiichin ydinkatastrofin suurimmat päästöt ilmakehään tapahtuivat 14.–15.3.2011. Osittain päästöt tuhoutuneelta ydinvoimalalta jatkuvat edelleen, eikä tilanne ole täydellisesti hallinnassa vieläkään.

”Onnettomuus Japanin kaltaisessa korkean teknologian maassa yllätti koko maailman ja osoitti, että turvallista ydinvoimaa ei ole olemassa”, Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkönen sanoo.

Voimalan lähialueilta on evakuoitu 150 000 ihmistä, ja lisäksi noin 35 000 on jättänyt kotinsa vapaaehtoisesti. Suuri määrä ihmisiä asuu edelleen alueilla, joilla säteilyn taso ylittää onnettomuutta edeltäneen turvarajan luonnon taustasäteilylle.

”Ydinvoimaloiden polttoaineeksi on louhittava uraania. Uraanikaivosten uhat ovat Suomessakin jo toteutumassa esimerkiksi Talvivaarassa riittämättömän viranomaisvalvonnan ja puutteellisen ympäristönsuojelulain vuoksi”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen. ”Kaivokset ovat osa ydinvoimauhkaa, jota ei saa Suomessa lisätä. Meidän on luovuttava ydinvoimasta ja korvattava se uusiutuvalla energialla ja tehokkaammalla energiankäytöllä."

”Vaarallisen ja kalliin ydinvoiman rakentaminen ei ole erityisen hyvä keino edes ilmastonmuutoksen torjumiseen, koska voimaloiden rakentamisajat ovat nousseet lähes vuosikymmeneen. Fossiilisista polttoaineista luopumiseen on huomattavasti toimivampiakin ratkaisuja”, Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius sanoo.

Lisätietoja:

• Energiavastaava Jehki Härkönen, Greenpeace, p. 040 197 2620
• Suojelupäällikkö Jouni Nissinen, Suomen luonnonsuojeluliitto, p. 040 828 1881
• Pääsihteeri Leo Stranius, Luonto-Liitto, p. 040 754 7371

Luonnonsuojeluliiton ehdotukset eivät saaneet kokouksessa kannatusta muilta osakkeenomistajilta, vaan päätyivät pöytäkirjamerkinnöiksi.

"On harmillista, ettei vastuullinen yritystoiminta kiinnosta sijoittajapiirejä edelleenkään juhlapuheita enempää. Talvivaaran toimitusjohtaja Peräkin keskittyi lähinnä vähättelemään meneillään olevaa ympäristön pilaantumista ja kyseenalaistamaan ympäristöasioista huolestuneiden osakkeenomistajien motiiveja," ihmettelee Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen, joka oli paikalla yhtiökokouksessa. "Suullisia lupauksia ja vakuutuksia ympäristöasioiden kuntoon laittamisesta yhtiön johto sentään teki. Toivomme, että se seisoo sanojensa takana", Nissinen toivoo.

Luonnonsuojeluliiton mielestä Talvivaaran esimerkki osoittaa paitsi nykyisen ympäristönsuojelulain puutteet, myös ympäristönsuojelulain valvontaan käytettävien resurssien puutteellisuuden. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että osa ongelmista voidaan ratkaista ympäristönsuojelulakia uudistamalla siten, että laki huomioi myös teollisen toiminnan energiatehokkuuden ja materiaalien säästön sekä turvaa luonnon monimuotoisuuden.

Toisaalta osa ongelmista ratkeaa vain resurssoimalla riittävästi ympäristönsuojelulain valvontaa alueellisissa ELY-keskuksissa. Liitto katsoo, että nykyhallituksen on varmistettava sekä alueellisten ELY-keskusten että kuntien riittävät resurssit ympäristönsuojeluun.

Talvivaaran toiminnan aiheuttamista ympäristöhaitoista huolestunut Suomen luonnonsuojeluliitto on jättänyt Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminnan keskeyttämisestä vireillepanon Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Lisätietoja:

• Suojelupäällikkö Jouni Nissinen, puh. 040 828 1881
• Suojeluasiantuntija Venla Virkamäki, puh. 050 345 4411

Materiaalia toimitusten käyttöön:

• Ilmaisia kuvia mielenosoituksesta toimittajien käyttöön. Kuvat: Janne Käpylehto / SLL
  
• Video mielenilmauksesta

Luonnonsuojeluliiton mielestä Talvivaaran esimerkki osoittaa ympäristönsuojelulain puutteellisuuden. Talvivaaran toiminta on aiheuttanut laajoja ympäristöhaittoja. Toiminnassa on myös poikettu ympäristöluvasta. Talvivaaran ympäristölupa on epäonnistunut, mikä osaltaan osoittaa, että sen pohjana oleva ympäristönsuojelulaki ei toimi. Muun muassa teollisuus ja Kuntaliitto ovat silti vaatineet ympäristölupaprosessien keventämistä entisestään.

”Talvivaarako on se ympäristönsuojelun lippulaiva, joka osoittaa, miten teollisuus haluaa jatkossa ympäristöasiat huomioida?” Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen kysyy. ”Ympäristönsuojelulain tulee huomioida teollisen toiminnan energiatehokkuus ja materiaalien säästö sekä turvata luonnon monimuotoisuus. Lakia on parannettava siten, että se auttaa myös Suomeen ajautuneen kaivosbuumin ympäristövaikutusten hoidossa. Siksi lakia on tiukennettava”, Nissinen jatkaa.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto järjestävät maanantaina 12.3. klo 9.00-10.00 mielenilmauksen Helsingin Katajanokalla Talvivaaran yhtiökokouksen edustalla (os. Scandic Marina Congress Center, Katajanokanlaituri 6). Paikalla on myös muita ympäristöryhmiä. Yhtiökokous alkaa klo 10.00.

Suomen luonnonsuojeluliitto on tehnyt vireillepanon Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminnan keskeyttämisestä, kunnes sen ympäristöongelmat on saatu ratkaistua. Liitto katsoo, että toiminnan keskeyttämiselle on ympäristönsuojelulain 86 § mukaiset perusteet.

Luonnonsuojeluliitto on huolissaan laajemminkin Suomea vallanneesta kaivosbuumista. Liitto on aloittanut varainkeruun kaivosten ympäristövaikutuksia koskevaan kampanjatyöhön.

Lisätietoja:

Suojelupäällikkö Jouni Nissinen, puh. 040-828 1881

Pääsihteeri Leo Stranius, puh. 040-754 7371

SLL:n vireillepano Kainuun ELY-keskukselle Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminnan keskeyttämiseksi (8.3.2012)

www.sll.fi

“Ympäristöään laajalla alueella pilannut kaivosyhtiö on nyt ympäristölleen entistä vaarallisempi”, sanoo suojelupäällikkö Jouni Nissinen Suomen luonnonsuojeluliitosta.

”Koska kaivoksen vanhatkin ongelmat ovat ratkaisematta, valtioneuvoston ei olisi pitänyt antaa lupaa uraanin talteenotolle. Uraaninlouhinta lisää kaivoksen ympäristöongelmia. Uraanin rikastaminen ja käyttö aiheuttavat ydinjäteongelman, jota ei ole ratkaistu.”

Valtioneuvoston päätös vaarantaa yhteiskunnallista turvallisuutta.

”Valtioneuvosto ojensi kevään ensimmäisenä päivänä säteilevän lahjan Talvivaara Sotkamo Oy:lle”, vertaa Nissinen.
Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että Talvivaara on moniongelmainen kaivos, jonka vesistövaikutukset ulottuvat Suomen Luonto -lehden tammikuussa julkaiseman selvityksen mukaan jo yli 100 kilometrin päähän kaivoksesta. Kainuun matkailu kärsii hajuongelmista, ja kaivos vaikuttaa kielteisesti maakunnan matkailuimagoon.

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä Talvivaaran toiminta tulisi keskeyttää siksi aikaa, että ympäristöongelmat saadaan ratkaistua. Talvivaara on pilannut ympäristöä laajasti, eikä yhtiön vastuullisuuteen ympäristönsuojelussa voida luottaa. Paikalliset asukkaat ovat ilmoittaneet myös metsätuhoista, pilkkiavannoista nousevasta puuroisesta tahnasta ja haisevista kalaverkoista.

Talvivaaran tavoitteena on myydä louhimansa uraani ydinvoimateollisuuden tarpeisiin. Käytännössä se tarkoittaa louhitun uraanin kuljettamista muualle rikastettavaksi. Uraanin rikastaminen polttoaineeksi ei ole Suomessa mahdollista ydinsulkusopimuksen vuoksi, joten osa jalostuksesta on tehtävä ulkomaisissa ydinasevaltioissa. Ydinpolttoaineen kuljetukseen liittyy aina turvallisuusriskejä.

Talvivaara olisi Suomen ensimmäinen uraanikaivos yli viiteenkymmeneen vuoteen. Pohjois-Karjalan Enon uraanikaivos suljettiin kolmen käyttövuoden jälkeen kesällä 1961. Sen säteilyongelmia on yritetty ratkoa vielä 1990-luvulla.
Luonnonsuojeluliitto on huolissaan laajemminkin Suomea vallanneesta kaivosbuumista. Liitto on aloittanut varainkeruun kaivosten ympäristövaikutuksia koskevaan kampanjatyöhön.

Lisätietoja:

• Jouni Nissinen, suojelupäällikkö, SLL, puh. 040 828 1881, jouni.nissinen@sll.fi,

• Pertti Sundqvist, SLL:n hallituksen jäsen, puh. 050 432 8281, pertti.sundqvist@sll.fi (lisätietoja uraanin talteenotosta)