Hyvä hemoglobiini ja paksu rasvakerros

Aikuisen saimaannorpan pituus on noin 140 cm ja paino 50-90 kg. Kuutit ovat tuhkanharmaita ja aikuisten saimaannorppien väritys vaihtelee vaaleasta ja punaruskeasta miltei mustaan.

Saimaannorppa on serkkujaan laatokannorppaa ja itämerennorppaa kookkaampi. Sen kallon muoto poikkeaa sekä itämeren- että laatokannorpan kallosta ollen suhteellisesti leveämpi. Aivot ovat myös saimaannorpalla suuremmat kuin sukulaisillaan

Norppa on sopeutunut pitkiin sukelluksiin. Sen veden hapensitomiskyky on hyvä (hemoglobiini 260 g/l). Vedessä oleskelua helpottaa myös sukellusreaktio: kun norppa sukeltaa, hapekas veri alkaa kiertää vain happea välttämättä tarvitseviin kudoksiin, eli sydämeen ja aivoihin. Samalla sydämen lyöntitiheys laskee.

Norpan aistit ovat herkät. Se näkee pimeässäkin vedessä ja aistii viiksikarvoillaan paineen, syvyyden ja matkan pituuden. Myös haju- ja kuuloaisti ovat hyvät.

Norppien lämmönsäätely on kehittynyt takaamaan säilymisen kylmässä. Norppaa suojaa paksu traani- eli rasvakerros.  Kesä- ja talviturkki ovat samanlaiset, mutta eläin vaihtaa karvan huhti -kesäkuussa. Norpat selviävät hyvin kylmistä talvista, mutta kärsivät kesän kuumuudesta.

Jos norppa selviytyy aikuiseksi, se elää todennäköisesti yli 20 vuotta. Vanhin tunnettu yksilö on elänyt 33-vuotiaaksi.

Saimaannorppa viihtyy pinnan alla ja pakkasessa

Norpat elävät pieninä osapopulaatioina eri osissa Saimaata. Ne pysyvät uskollisena kotiseudulleen ja pesivät samoille seuduille vuodesta toiseen. Nuoret norpat tosin voivat vaeltaa pitkiäkin matkoja.

Koska norppakanta on Saimaassa hyvin pieni, norpat eivät esiinny suurissa laumoissa kuten useimmat muut hyljelajit. Norpat elävät yksin tai pareittain, mutta etenkin loppukeväällä norpat saattavat kerääntyä muutaman yksilön ryhmiksi.

Saimaannorppa elää 65-80 % elinajastaan vedessä ja siitä 80 % pinnan alla. Vaikka norppa sukeltaa useita minuutteja, sen on noustava pinnalle hengittämään. Talvisin se tekee itselleen hengitysavantoja. Välillä norppa myös nousee kiville lepäämään ja nukkumaan.

Saimaannorppa on sopeutuvainen. Se on kotiutunut jääkauden jälkeiseen sokkeloiseen sisäjärveen. Saimaa on pitkään ollut norpalle ihanteellinen elinympäristö: rauhallinen, pedoton ja kalaisa. Avovesiaikaan norppa ei juuri pelkää edes ihmistä. Luonteeltaan norpat ovat leikkisiä ja uteliaita, mutta pesiessään ne tarvitsevat rauhaa.

Kolme kiloa kalaa vuorokaudessa

Saimaannorppa syö lähes yksinomaan kalaa, jota se saalistaa sukeltaessaan. Ravinto on etupäässä muikkua ja kuoretta, mutta myös muuta parvissa liikkuvaa pikkukalaa. Keskimäärin yhden norpan kalankulutukseksi on arvioitu 3 kiloa vuorokaudessa. Määrä vaihtelee vuodenajan mukaan. Kiiman ja karvanvaihdon aikaan norpat eivät syö juuri lainkaan. Syksyllä norppa kasvattaa rasvakerrosta ja syö enemmän.