Sijainti: Pääsivu / Toiminta / Kollaja

Kollaja

Mielenosoitus.jpg

Kovia tosiasioita Kollajan allashankkeesta

 

Pohjolan Voima Oy:n mukaan Kollajan altaan ja voimalan rakentamista ”velvoittavat” Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia sekä hallitusohjelma. Pohjois-Pohjanmaan liiton energiastrategian linjauksen painoarvoa arvioitaessa on otettava huomioon, että vesivoimaa koskevan tavoitteen on yhtiö itse siihen kirjannut. Hallitusohjelman tavoitetta vesivoiman lisärakentamisesta ei voi toteuttaa vesiluonnon kustannuksella.

Pohjolan Voima käyttää vaikutusarviointia vesivoiman lisärakentamisen markkinointiin. Olennainen osa sitä on ollut paikallisten ''kuulustelu'' siitä, mikä olisi sopiva vedenpinnan taso hankkeen vaikutusalueella. Poliitikoille hanketta kaupataan merkittävänä ja ikään kuin pakollisena investointina uusiutuvan energian ja säätövoiman tuotantoon.

Altaan tuottama energiahyöty olisi mitätön. Tehonlisäys olisi noin 100 MW ja tuotanto noin 150 Gwh/vuosi. Yhtiön toimesta lukuja on vahvasti liioiteltu, mutta joka tapauksessa Kollajan rakentamisesta olisi saatavissa mitätön lisäys Suomen energiantuotantoon, 1 prosentti vesivoiman tuotantoon ja 2 promillea koko energiantuotantoon. Voimayhtiöllä on kuitenkin tavoitteena koskiensuojelulain purkaminen koko Iijoen osalta ja joen rakentaminen loppuun saakka.

Säätövoimaa on Suomen tarpeisiin riittävästi, jopa niin, että sitä on viime vuosina käytetty tuhlailevasti perusvoiman tuottamiseen ja vientiin asti. Heikkoinakin vesivuosina on Norjasta ja Ruotsista saatavissa vesivoimalla tuotettua säätövoimaa lähes rajattomasti ja kohtuuhintaan. Suomella ei ole siten tarvetta laajoja ympäristöhaittoja aiheuttaviin, kalliisiin ja maamme olosuhteet huomioiden tehottomiin vesivoimahankkeisiin.

Myös altaan tuomia työpaikkoja ja verotuloja on vahvasti liioiteltu. EU:n sisämarkkinoiden toimiessa altaan rakentajat voivat tulla muualta Euroopasta. Iijoen alajuoksulla kunnat eivät ole saaneet yhtiön Pudasjärven kaupungille lupaamia (1 milj. €/vuosi) summia verotuloja edes nykyisistä, huomattavasti Kollajaa suuremmista voimalaitoksista. Todelliset tulot ovat olleet vain noin 330 000 euroa/vuosi/voimalaitos.

 

Iijoki soveltuu huonosti vesivoimatuotantoon

 

Pohjolan Voima Oy rakensi 1960-luvulla Iijoen alaosalle viisi voimalaitosta. Laajan (14 191 km2) , mutta voimataloutta ajatellen vähäjärvisen (vain 5,67 %) vesistön keskivirtaama on jokisuulla noin 174 m3/s, mutta talviaikaan vain alle puolet tästä. Joki on siis voimataloutta ajatellen vaatimaton virtaamaltaan ja pieni pudotuskorkeudeltaan. Voimalaitosten nykyinen teho on 191 MW ja vuosituotanto noin 850 GWh. Vesivoimalla tuotetusta energiasta se on noin 6 %. Näillä luvuilla joki olisikin aikoinaan ollut syytä jättää kokonaan rakentamatta. Edes sen täydellinen loppuun rakentaminen ei näitä madonlukuja parantaisi.

 

matalasuo.jpgPatoallas, ei tekojärvi

 

Altaan koko olisi noin 5100 ha, tilavuus 200 - 250 milj. m3 ja säännöstelyväli 9,5 metriä. Allas olisi laaja, mutta tilavuudeltaan melko mitätön: se pystyisi varastoimaan kevättulvasta riippuen noin kuudesosan,enimmillään kolmasosan Iijoen voimalaitosten ohi juoksutettavasta tulvavirtaamasta.

Tekojärven sijasta kyse on vuorokausisäännöstelyyn tarkoitetusta patoaltaasta, joka tyhjenisi Kollajan voimalaitoksen 250 m3/s koneistovirtaamalla vajaassa 12 vuorokaudessa.

Matalalamminsuo ja Matalalampi jäisivät altaan alle. Ne ovat Pohjolan Voiman mukaan sitä ''ei mitään'', jota nykyisin Kollajan alueelta löytyy.

 

matalalampi.jpg

''Uuden sukupolven'' suunnitelma

 

Tarkoituksena olisi kääntää koko Iijoen virtaama Pudasjärven taajaman ja Haapakosken välillä kiertämään tekoaltaan sekä uuden voimalan kautta. Luonnonuomasta jäisi 39 kilometriä käytännössä kuivilleen. Siihen johdettaisiin nykyisestä virtaamasta kesäisin noin kymmenesosa ja talvisin noin sadasosa, vaikka yhtiö kyseleekin jokivartisilta sopivasta vedenpinnan tasosta. Mahtava Kipinänkoski ja kuusi muuta koskea kuivuisivat pieniksi puroiksi.

Ympäristölle aiheutuvia haittoja vähennettäisiin yhtiön uuden sukupolven suunnitelmassa siten, että vähävirtaiseksi sivuun jäävän luonnonuoman kosket ja suvannot teljettäisiin luonnottomilla pohjapadoilla seisovavetisiksi lammikoiksi ja Natura-alueiden, Venkaanlähteen ja Kärppäsuon suojelualue eristettäisiin altaasta viereen rakennettavilla massiivisilla patopenkereillä. Pudasjärven ainoalaatuinen Natura-ohjelmassa suojeltu sisämaan suistoalue hukutettaisiin jatkuvaan tulvaan. Aittojärven valtakunnallisesti arvokas maisema-aluekaan ei yhtiön mukaan kärsisi, vaikka alueen läpi kaivettaisiin kanava ja rakennettaisiin kilometrien mittainen patopenger.

mertajarvi.jpgAltaan alle hukutettaisiin metsää, soita, turpeennostokenttiä sekä Mertajärvi ja -joki

 

Haitat ja menetykset kalastukselle, kalastolle ja muulle vesieliöstölle, porotaloudelle, veden- ja ilmanlaadulle, maankäytölle, asutukselle ja virkistyskäytölle ja ilmastolle olisivat isoja ja peruuttamattomia. Ilman selvityksiäkin se on tiedossa eikä selitykset tosiasioista muuksi muuta.

Yleisölle ja tiedotusvälineille on ns. ympäristövaikutusten arviointiprosessissa esitetty useita virheellisiä karttoja, joissa on kuvattu vain Aittojärven takaiselle suolle tulevaa uutta allasaluetta. Pudasjärven taajaman lähistölle nousevasta vedestä ei tarkoituksella ole kerrottu mitään, jotta Pudasjärven kaupungin asukkaat eivät kiinnittäisi asiaan huomiota eivätkä huomaisi, että lukuisat kaupungin rakennukset ja tontit joutuisivat veden vaivaamiksi.

Lisäksi Pudasjärven alapuoliselle jokiosuudelle rakennettavaksi suunnitellut padot, allaspadot ja pohjapadot, estäisivät tulvavesien virtaamista aiheuttaen merkittävästi nykyisestä kohonneen tulvavaaran kaupungin keskustalle.

 

Altaan vaihtoehdot

 

Alustavassa YVA-ohjelmassa yhtiö ei ole paljoa panostanut altaan todellisten vaihtoehtojen pohdiskeluun. Hankkeesta vastaava ei pidä sitä etunaan, vaikka on osoitettavissa, että vesivoiman tuotannolle vaihtoehtojen selvittäminen voisi olla merkittävä ja realistinen intressi. Vaihtoehtoina luetellaan vain rakentamatta jättäminen, allas ilman voimalaa ja kolme suunnitelmaa Pudasjärven kesävedenpinnan korkeuksiksi. Todellisia, altaan energiamäärän tuottavia ja vastaavilla, 140 miljoonan euron investoinneilla toteutettavissa olevia energiahankkeita ei aiota selvittää. Esimerkiksi tuulivoimaa summalla pystyttäisiin rakentamaan teholtaan ja tuotannoltaan vähintään vastaava määrä, tämän hetkisen hintatason mukaan miljoonalla eurolla megawatin, siis 140 miljoonalla eurolla 140 MW tuulivoimaa. Niinikään altaan vaikutusalueelle jäävän puuston tuotto on energiaksi muutettuna huomattava.

Altaan veden varastointikapasiteetti ja todellinen tulvasuojeluhyöty on mahdollista toteuttaa alle 10 prosentilla altaan kustannuksista ennallistamalla noin 40 000 hehtaaria metsätaloutta varten hukkaojitettuja soita. Se olisi 10 prosenttia Iijoen valuma-alueen metsäojitetuista alueista. Se olisi yhteiskunnallisesti, vesien- ja ilmastonsuojelullisesti, taloudellisesti, kalataloudellisesti ja koko luonnontaloudellisesti hyväksyttävä ja kestävä ratkaisu.

 

Joen kehittämiseen panostettu paljon

 

Iijoen virkistyskäytön kehittämiseen on panostettu kymmeniä miljoonia euroja koskiensuojelupäätöksen jälkeen. Suurin urakoista on ollut yli 20 vuotta kestänyt uittoperattujen jokien kunnostaminen. Kunnostusten ja virkistyskäyttöä tukevien rakenteiden sekä määrätietoisen kalataloudellisen kehittämisen myötä Iijoesta on tullut yksi maamme suosituimmista kalastuskohteista. Kipinän alue on kävijämäärissä mitattuna Iijoen suosituimpia kohteita.

Iijoen keski- ja yläjuoksulla on lohen poikastuotantoon soveltuvaa koskialuetta nykyisin yli 600 hehtaaria. Iijoen ympäristönhoito-ohjelman kolmannen vaiheen kärkihankkeena on 'Vaelluskalat palaavat Iijokeen', josta EAKR-päätöstä odotetaan lähiaikoina. Kaikki jokivarren kunnat ovat hankkeen takana. Lähes 50 vuotta laitoshoidossa olleet Iijoen omat vaelluskalakannat halutaan saada takaisin jokeen. Istutusvelvoitteen hoitaminen laitoskasvatetuilla poikasilla on tullut tiensä päähän. Jos Itämeren lohi aiotaan säilyttää, on kaikki jäljellä olevat lohijoet valjastettava lohenpoikasten luonnontuotantoon päästämällä lohet jokiin kutemaan.

Iijoella lohen kotiutukset on aloitettu vuonna 2006 pienpoikasilla. Tulokset ovat olleet huippuluokkaa. Ensivaiheen tavoite on ylisiirtää lohia nykyisten voimalaitospatojen yli ja aloittaa voimalaitokset ohittavien kalateiden rakentamisen valmistelu. Kalateiden kustannusarvio oli vuonna 1998 tehdyn selvityksen mukaan 1,5 – 2,5 miljoonaa euroa.

Joki pystyisi tuottamaan noin 200 – 300 000 lohismolttia, joka vastaisi vähintään miljoonaa istutettua lohenpoikasta. Luonnonpoikasten rahallinen merkitys olisi siten merkittävä. Niiden vaikutus Itämeren huonotuottoisten lohi-istutusten korvaajana olisi ensiarvoisen tärkeä yhdessä muiden Perämereen laskevien jokien kanssa.

 

Pahaa unta

 

Kipinän ja Kollajan alueelle on rakennettu paljon vakituista ja loma-asutusta. Myös matkailuun perustuvaan yritystoimintaan on sijoitettu. Kipinänkosken kalastuskeskus on valmis 2007/2008. Alueelle investoineet eivät ole voineet epäillä, että jonakin päivänä lupaukset joen pysymisestä entisessä paikassaan voidaan perua ja muuttaa tulevaisuuden suunnittelu epävarmaksi. Se olisi luottamuksen suojan pahinta rikkomista.

Koskiensuojelulain säätämiseen johtaneesta koskisodasta on henkisesti vasta selvitty. Iijokisille tilanne, jossa Pohjolan Voima Oy:n hyökkäys kohdistuu lailla suojeltuun vesistöön, jonka suojelusta yhtiölle on vieläpä maksettu korvaukset, on epätodellinen.