Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
PL 326
90101 Oulu
merja.ylonen(at)sll.fi


Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
PL 388
90101 Oulu
ari-pekka.auvinen(at)ymparisto.fi


19.9.2008



Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
PL 124
90101 Oulu
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi



Viite:    Dnro PPO-2008-R-7-531

Asia:    Lausunto Kuohunnevan turvetuotantoaluetta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta


Turve ei ole bioenergiaa

Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa annetaan ymmärtää, että turve on biopolttoainetta -ainakin, kunhan asiasta niin sovitaan. Toisaalta esitetään, että turve on paikallinen polttoaine, joka on tärkeä tukipolttoaine uusiutuvien energiaraaka-aineiden käytössä. Erityisen hämäävästi asia kerrotaan kappaleessa 3.2. Toisin kuin kappaleessa väitetään aitojen biopolttoaineiden, metsä- ja peltobiomassojen, käytön lisääminen ei edellytä turpeen käytön kasvattamista. Päinvastoin, turve on kilpaileva polttoaine. Vasta kahden peräkkäisen huonon kesän aiheuttama turpeen saatavuusongelma on kasvattanut erityisesti metsähakkeen kysyntää ja raivannut sille lämmön tuotannossa markkinoita. Jo nykyisissä laitoksissa turpeen käyttöä voidaankin alentaa kymmeniä prosentteja polttotekniikan siitä häiriintymättä. Ehdoton edellytys kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi on olla rakentamatta uutta kapasiteettia turpeen varaan.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tulee pitäytyä tosiasioissa. Turve ei ole biosähkön ja -lämmön raaka-ainetta. Se on polttoaineluokituksessa omana kohtanaan TURVE käsittäen jyrsinturpeen, palaturpeen, turvepelletit ja -briketit. Uusiutuvat ja sekapolttoaineet -listassa oleva BIOMASSA käsittää puupohjaiset ja kasviperäiset polttoaineet. Turve ei siis ole myöskään biomassasta valmistettua polttoainetta. Omana luokkanaan turve on myös IPCC:n, EU:n sekä YK:n tilastoissa. Turve ei suurella todennäköisyydellä tule sisältymään uusiutuvien listalle myöskään EU:n valmisteilla olevassa uusiutuvia koskevassa RES-direktiivissä kovasta lobbauksesta huolimatta. Turve ei ole bioenergiaa, koska se on ilmastovaikutuksiltaan rinnastettavissa fossiilisiin polttoaineisiin.

Kaupalliset pyrkimykset eivät saa sivuuttaa tosiasioita turpeen ominaispiirteistä. Niillä on keskeinen merkitys arvioitaessa hankkeen ympäristövaikutuksia.

Vaihtoehdot

YVA-ohjelmassa on kuvattu kaksi vertailtavaa vaihtoehtoa: hanketta ei toteuteta VE0 ja hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella VE1.

Ohjelmassa todetaan, että kaivuun ollessa sidottu tiettyyn sopivaan alueeseen, ei arvioinnissa voida tarkastella eri sijoituspaikkavaihtoehtoja. Tosiasiassa sijoituspaikkavaihtoehtoja on lukuisia. Periaatteessa turveala laskee reviirikseen kaiken suojelualueiden ulkopuolisen turvemaan, ja siitä valitettavasti nimenomaan luonnontilaisena säilyneet suot. Geologian tutkimuskeskus on selvittänyt turvealaa varten lukemattoman joukon kuvatunlaisia soita ja Vapo on sitten niitä hankkinut joko omistukseensa tai vuokrannut Metsähallitukselta.

Geologian tutkimuskeskuksen kartoituksiin perustuvat seutukaavojen suokohtaiset varaukset eivät enää ole voimassa. Varauksia varten tehdyt selvitykset olivat suppeita ja keskittyivät teknistaloudellisiin ominaisuuksiin. Ne eivät vastaa enää nykyisiin tarpeisiin. Niin kauan kuin turpeesta ei kokonaan luovuta energiantuotannossa, varteenotettavin keino vähentää turpeen hyödyntämisen haitallisia ympäristövaikutuksia on kohdentaa turpeen hankinta uudella tavalla. Erityisen merkityksellistä on välttää luonnontilaisten soiden kuivattamista turpeenkaivuuseen.

Silti turpeen hankintaan teknisesti soveltuvia turvemaita riittää, sillä maakunnan soista on ojitettu metsätalouden tarpeisiin noin miljoona hehtaaria. Lähivuosikymmenten uuden turpeennostoalan tarve tulee hakea tällaisilta metsäojitetuilta aloilta ja suopelloilta.

Kuohunnevasta on nostoalueeksi kuitenkin rajattu metsäojituksilta säästynyt alue. Hankkeen asetelmana on joko kaikki tai ei mitään, kuten yleensäkin suoyvissa. Taustalla on lupaharkinnassa käytettävän lainsäädännön puutteet. Hankevastaavan ei toistaiseksi tarvitse hakea vaihtoehtoisia ratkaisuja. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että turpeen luokitus ja asema eivät polttoaineena muutu. Tiedossa ovat myös maankäyttöskenaarioita koskevat tutkimustulokset, joiden mukaan luonnontilaisen suon kuivatus ja sen turpeiden poltto on ilmastoa kuormittavampaa kuin kivihiilen hyödyntäminen. Kansallinen intressi on ohjata turpeenotto uudella tavalla. Järkevää olisi selvittää turpeen hankintamahdollisuudet suopelloilta ja luontoarvonsa ja ennalliskykynsä menettäneiltä metsäojitusaloilta, mutta hankeyvassakin se on mahdollista suorittaa käyttölähteiden taloudellisen kuljetusmatkan säteeltä. Vaihtoehto 2 voisi siten olla MUU KOHDE: laitoksen/laitosten hankinta-alueella sijaitseva hydrologiansa ja ennallistamiskelpoisuutensa menettänyt turvemaa, joka on Vapon hallussa, hankittavissa tai vuokrattavissa.

Vähintään selvitys vaihtoehtoisten turvemaiden määrästä ja sijainnista tulee tehdä ohjelmassa esitettyjen vaihtoehtojen vertailuaineistoksi.

Ollakseen kattava ja tasapuolinen Kuohunnevan ympäristövaikutusten arvioinnin tulee sisältää joko yhtenä vaihtoehtona suon muutettujen osien ennallistaminen ojituksia edeltävään tilaan. Nykytilaa vahvistavan vaihtoehdon selvittämistä tukee se, että Kuohunnevan ennallistaminen on aivan realistinen vaihtoehto ottaen huomioon maanomistusolot ja lähtötilanteen.

Vaikutusten arviointi

Maakuntakaavan toteutuminen

Ohjelmassa todetaan, että turvetuotantoalueen perustaminen alueelle ei vaikeuta maakuntakaavan toteuttamista. Toteamus on vähintään ennenaikainen.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa ei ole KHOn päätöksellä lainkaan turvevarauksia, mutta Kuohunnevalla sitä ei olisi, vaikka varaukset muutoin olisivatkin jääneet voimaan. Ympäristöministeriö ei varausta perustellusta ja edelleen voimassa olevasta syystä vahvistanut.

Maakuntakaavan turpeenottoa ohjaa suunnittelumääräys, joka pohjaa valtakunnalliseen turpeenottoa koskevaan alueidenkäyttötavoitteeseen. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite ohjeistaa turpeenottoa koskevien maankäyttövarausten sijoittamista ensisijaisesti jo ojitetuille soille ja tarkistettu, mutta vahvistamaton tavoite ilmaisee asian suoremmin: turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan suunnittelumääräyskin ohjeistaa samansuuntaisesti vaikkakin varovaisemmin. Määräys korostaa  luontoarvojen kartoittamista ja niiden seudullisen merkityksen vertailua. Lisäksi edellytetään valuma-alueen tilan selvittämistä ja vesistökuormituksen vähentämistä vesistöjen tilan paranemisen varmistamiseksi.

Arviointiselostuksessa on selvitettävä alueidenkäyttötavoitteen ja suunnittelumääräyksen vaikutusta Kuohunnevan soveltumiseen turpeennostoalueeksi. Selvityksessä on otettava huomioon alueidenkäyttötavoitteen taustalla oleva tuore tieteellinen tutkimus turpeen hyödyntämisen kasvihuonekaasuvaikutuksista ja maankäyttöskenaarioista (Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa. MMM 11 2007, Kirkinen & al 2007: Turvemaan energiakäytön ilmastovaikutus - maankäyttöskenaario. VTT tiedotteita 2365 sekä tarkemmin Boreal Environment Research 12/2007) ja kansainväliset sopimukset hiilinielujen suojelusta. Lisäksi on otettava huomioon keväällä julkaistun Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksen tulokset arvioitaessa suon luonto- ja kulttuuriarvojen merkittävyyttä (Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008).

Vaikutukset luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen

Kuohunneva on luonnontilainen suo. Suon keskiosan poikki tehty ojitus jakaa kyllä suon maisemallisesti kahteen osaan, mutta se ei ole olennaisesti muuttanut suon tilaa. Suo ei ole myöskään kauttaaltaan reunaojitettu. Suo on laaja, ehyt kokonaisuus, jolla on suuri alueellinen merkitys luontoarvojen ylläpitäjänä. Tiedossa oleva lajitieto on sinällään jo ehdoton este Kuohunnevan kuivatukselle turpeenottoon, joten järkevintä olisi keskeyttää suon yvaaminen. Vapolle hankkeesta luopuminen olisi siksikin helppoa, että suo on vain vuokrattu ja vieläpä valtiolta.

Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden pesien  siirtämisen ja muun tahallisen vahingoittamisen sekä erityisesti suojeltavien lajien säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittämisen tai heikentämisen. Alueella pesii erityisesti suojeltava uhanalainen ja rauhoitettu sekä lintudirektiivin liitteen yksi laji, maakotka. Tekopesä kotkalle on rakennettu suolle Metsähallituksen toimesta vuonna 2000 ja ensimmäisen kerran laji pesi siinä 2004.

Ohjelmassa tekopesästä ja kotkan pesinnästä siinä annetaan väärää tietoa. Tekopesä on kotkan aktiivisesssa käytössä. Viimeksi laji on pesinyt Kuohunnevan vaihtopesässä vuonna 2008. Pesän kunto ei ole heikentynyt missään vaiheessa. Alueen kotkatarkastajan suullisen ilmoituksen mukaan pesästä tippui jonkin verran kotkan tuomaa materiaalia vuoden 2004 pesinnän loppuvaiheessa, mikä on normaalia kasvavien poikasten liikkuessa pesällä. Ihmisen rakentamat tukirakenteet eivät ole missään vaiheessa heikentyneet. Vuoden 2007 aikana kotka jälleen rakensi pesää uutta pesintää varten, joka toteutui 2008. Uutta tekopesää vaihtopesäksi jonnekin muualle ei ole rakennettu eikä paikkaa sille haettukaan. Uutta paikkaa Kärsämänjärven suojelualueen vuonna 1991 rakennetun ja vuonna 1993 käyttöön otetun pesän vaihtopesäksi voi olla seudulta vaikeaa ellei mahdotonta löytääkään. 

Vaikka Kuohunneva olisikin jo ennen tekopesän rakentamista vuokrattu Vapolle, käytössä olevan pesän poistaminen olisi luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan luonnonsuojelurikos (viite Metsähallituksen kirje 24.1.2005 Vapo Oyn Pohjois-Suomen tulosyksikölle. Kirjeessä luvataan Vapolle, että pesästä luovutaan ja uusi tekopesä (vaihtopesä) rakennetaan Kärsämänjärven suojelualueen puolelle vuoden 2005 aikana.).

Lajin suojelu edellyttää tekopesien rakentamista, koska monilta alueilta ei enää löydy tarpeeksi suuria ja vahvaoksaisia puita, jotka kykenisivät kannattelemaan suurta risupesää. Tekopesien/vaihtopesien rakentamisessa on kuitenkin otettava huomioon lajityypilliset ominaisuudet, kuten elinkelpoisen reviirin koko ja lajin vahvistumisen mahdollisuudet. Toisekseen suon vuokraaminen turpeenottoa varten on ilmeinen virhe. Laatumaalla ei ole ollut eikä taida olla vieläkään riittäviä tietoja ja asiallista ohjeistusta vuokraustoimintansa tueksi.

Jos suon ympäristövaikutusten arviointia jatketaan, hankkeesta vastaava on velvollinen selvittämään luonnonsuojelulain 39 ja 47 pykälien vaikutukset hankkeelleen. Siinä on myös selvitettävä, mikä Kuohunnevan merkitys on pesivän parin saalistusalueena ja kotkakannan ylläpitäjänä.

Ohjelman mukaan Kuohunneva sijoittuu munkin lintulajiston osalta merkittävien soiden ryhmään. Se korostaa suon alueellista merkitystä, sillä monien soiden ei-uhanalaisten lajien kannat ovat taantuneet voimakkaasti viime vuosina (ks. www.luonnontila.fi/indikaattorit/suot/su7-soiden-pesimälinnut ja www.fmnh.helsinki.fi/seurannat/linjalaskenta/artikkelit/maalinnut/index.htm.). Tällaisia lajeja ovat muun muassa Kuohunnevalla pesivät suokukko, liro, keltavästäräkki ja riekko. Ympäristövaikutusten arviointia varten tulee selvittää tarkasti näiden lajien esiintyminen suolla. Aikaisemmassa linnustoselvityksessä oletettavasti tehty kertaluonteinen linjalaskenta ei anna kattavaa kuvaa ko. lajien esiintymisestä eikä ota huomioon suolajien usein voimakasta vuosittaista vaihtelua.

Ohjelma kuvaa myös suon kasvillisuutta puutteellisesti. Suo on hyvin omaleimainen ja maisemallisesti vaihteleva (käynti suolla 23.7.2008). Suolla on avoimia sekä puustoisia osia. Erityispiirteenä on suolla joskus tapahtunut pintapalo, jonka seurauksena varsinkin suon länsireunalla on paljon hiiltynyttä ja keloutunutta puustoa, joka tuo maisemaan ilmeikkyyttä ja on osa palojatkumoa. Ylipäänsä laajalla suolla on myös paljon metsäsaarekkeita, jotka valtion mailla ovat siirtyneet jo 1990-luvun puolivälissä hallinnollisella päätöksellä pois talouskäytöstä. Sen seurauksena aikoinaan poimintahakatut ja harvennetut metsät ovat luonnontilaistumassa. Lahopuun määrä lisääntyy tuulenkaatojen yms. seurauksena ja lehtipuuston osuus kasvaa, vaikkakin hirvet sitä vaikeuttavat.

Selostuksessa on arvioitava luontoarvoja kokonaisuutena eikä vain tarkastella noston alle jäävän alueen suoluontotyyppejä ja uhanalaista lajistoa. Kuohunnevan suojelu luonnontilaa muuttavilta tomilta olisi peräänkuulutettua kustannustehokasta suojelua, jossa olisi yhdistettävissä lajisuojelu, soiden suojelu ja metsien suojelu puhumattakaan vesien- ja ilmastonsuojelusta. Arvioitaessa Kuohunnevan suoluontotyyppien edustavuutta, on otettava huomioon myös tuoreen Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen tulokset.

Vaikutusalueena valuma-alue

Ohjelmassa mainitaan, että etenkin Kuohulammen ympäristön ja sen eteläpuolisen maiseman huomioiminen suunnittelussa ja toteutuksessa on suositeltavaa. Onkin paikallaan, että suunnitelmien teossa kehotetaan havaitsemaan lampien ympäristö. Se ei kuitenkaan riitä -varsinkaan, kun lammet sijaitsevat kuivatettavalla osalla, mikä tekee huomioon ottamisesta mahdotonta ja huomioimisesta turhaa. Lampien tilasta ja luontoarvoista ei edes mainita mitään eikä niitä aiota ilmeisesti selvittääkään siitäkään huolimatta, että lammet ovat tuotantoalueella, jolle kasvillisuus- ja linnustoselvitykset perinteisesti on tapana rajata. Heinäkuun käynnillä lammilla oleili kaksi joutsenta, ilmeisesti sulkimassa oleva pesimätön pari. Lampien kuivatuksen vaikutukset alapuoliseen vesistöön aiotaan niinikään sivuuttaa.

Parasta vesiensuojelutekniikkaa hankkeessa edustaa pintavalutuskenttä. Kentän nykytilasta ei ohjelmassa kerrota. Sen luontoarvot ja tilan vaikutus vesiensuojelun tehoon on arvioitava.

Alueen vesistöt ovat huonossa kunnossa. Vuonna 2015 tilan pitäisi olla hyvä. Kuohunnevan kuivatuksen jätevedet johdettaisiin reittiä Hirvipuro-Luomajoki-Kärsämäenjoki-Pyhäjoki. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma keskittyy ensimmäisellä kaudella isoihin vesistöihin. Seuraavilla kierroksilla on todennäköisesti pienemmätkin vesistöt tarkasteltavina. Joka tapauksessa latvavesien tila vaikuttaa pääuomiin ja siten nekin otetaan vesiensuojelussa huomioon. Toimenpideohjelmaluonnoksen mukaan Kärsämäenjoki on välttävässä tilassa. Ennusteen mukaan ekologinen tila on välttävä edelleen vuonna 2015 ja vesistössä tarvitaankin lisäaikaa vuoteen 2027 hyvän tilan saavuttamiseksi. Pyhäjoen pääuoman ala- ja keskiosa ovat nyt tyydyttävässä tilassa ja hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä on epävärmaa. Joen yläosa on huonossa tilassa ja ennusteen mukaan vuonna 2015 edelleen vain tyydyttävässä tilassa.

Kuohunneva lampineen on hyvin laaja ja vetinen biotooppi, jolla on ojitettujen soiden ja kuormittuneiden vesistöjen valuma-alueella veden pidättäjänä suuri merkitys. Selostuksessa on arvioitava suon kuivatuksen vaikutuksia valuma-alueen tilaan ja vesiensuojelumahdollisuuksiin.

Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen

Ohjelmassa mainitaan, että asutusta on lähimmillään 2 kilometrin päässä. Suon eteläreunassa on kuitenkin vapaa-ajan asumus.

Vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin

Toinen peräkkäinen sadekesä on paljastanut turpeen hankinnan haavoittuvuuden. Varastointituestakaan ei ole apua saatavuuden turvaamisessa, kun sääolot tekevät noston mahdottomaksi. Turpeen saatavuusongelmat ja heikko laatu ovat voimistaneet metsäbiomassojen kysyntää. Hintavertailu halvan turpeen sijaan kalliiseen polttoöljyyn on myös vauhdittanut metsähakemarkkinoita. Selitys metsäbiomassan saatavuusongelmasta kaukolämpölaitoksille menettää merkityksensä, kun markkinoita tavallisesti hallitseva turveala on vaikeuksissa. Muun muassa työllistävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon turpeen korvautuminen muilla paikallisilla polttoaineilla. Tekniikka ei useimmissa laitoksissa ole esteenä turpeen käyttömäärien alentamiseksi.

Vaikutukset ilmastoon

Ohjelmasta on jostain syystä jäänyt arvioitavien ympäristövaikutusten luettelosta pois vaikutukset ilmaan ja ilmastoon sekä yhteisvaikutukset. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 2 pykälän luettelon kohta b kuuluu, että ympäristövaikutuksella tarkoitetaan hankkeen tai toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia maaperään, vesiin, ILMAAN, ILMASTOON, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen ja lisäksi kohdassa e alakohdissa a-d mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.

Yhteysviranomainen on pitkään jättänyt vaatimasta selvityksiä ilmastoon asian hankaluuteen  viitaten, mutta enää siihen ei ole perusteita. Kasvihuonekaasupäästöjen maaraportointi edellyttää niiden laskentaa, vaikka lainsäädäntö ei vielä vaadikaan päästöjen merkityksen arviointia lupaharkinnassa. Siinä jää moni muukin YVAssa arvioitava vaikutus huomioon ottamatta, joten ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltavien vaikutusten karsimiseen eivät lainsäädännön heikkoudet käy selitykseksi. Huomioon on otettava myös YK:n ilmastosopimus, jonka allekirjoittaessaan Suomi on sitoutunut vähentämään ihmistoiminnan ekosysteemeissä (muun muassa turvemaat) aiheuttamia hiilivuotoja sekä suojelemaan ja lisäämään niiden hiilinieluja ja -varastoja. Suot ovat Suomen luonnon suurin hiilivarasto.

Tilastokeskus on laskenut muun muassa vuoden 2006 maaraporttia varten turvemaiden hyödyntämisen aiheuttamat päästöt, joiksi laskelmat osoittavat yli 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Päästöistä lähes puolet aiheutuu turpeennostokentistä, aumoista ja ja turpeen poltosta, loppu kertyy soiden kuivatuksesta ja viljelykäytöstä. Mallilaskelmat ja perusteet laskelmille löytyvät tuoreista, edellä mainituista tutkimuksista  Julkaisuissa on laskelmat niin turpeen polton ilmastovaikutuksista kuin muistakin turpeen hyödyntämisen elinkaaren aikaisista päästöistä.

Yhteysviranomaisen lausunnossa 21.7.2008 Ylä-Koiransuon turvetuotantohankkeen YVA-ohjelmasta (LSU-2008-R-27-531) julkaistu tieto on otettu jo huomioon. Lausunnossa sanotaan, että ''kaikkien hankkeiden yhteydessä ilmastovaikutuksia on syytä huolellisesti pohtia ja merkitä muistiin senhetkiset tiedot tietyn tyyppisen hankkeen (tässä tapauksessa turpeen energiakäytön) merkityksestä ilmastonmuutoksen kannalta. Yhteysviranomainen toivookin siten selostusvaiheeseen ohjelman mukaan tehtävään arviointiin myös viimeisintä täydentävää tietoa aiheesta, jota arvioinnin laatimisen aikana on kertynyt.''

Ilmastovaikutus on yksi turpeen hyödyntämisen kynnyskysymyksistä. Laaja yksimielisyys on siitä, että maankäyttö turpeenottoon edellyttää muutosta aiempaan käytäntöön. Tätä taustaa vasten yhteysviranomaisen tulee vaatia selvittämään vaikutukset ilmastoon eikä enää pyydellä anteeksi, kun rohkenee moista ehdottaa.

Hankkeen edellyttämät luvat

Alle hehtaarin kokoisen luonnontilaisen lammen luonnontilaisena säilymisen vaarantaminen on vesilain 15 a §:n mukaan kielletty. Kuten todettua Kuohulammista ei ohjelmassa ole tietoja. Selostuksessa on viimeistään arvioitava, tarvitseeko hanke vesilain mukaisen poikkeusluvan.



    Mauri Huhtala                                      Merja Ylönen
    varapuheenjohtaja, PPLSP               sihteeri, PPLSP


    Aappo Luukkonen                               Ari-Pekka Auvinen
    puheenjohtaja, PPLY                          suojelutoimikunnan puheenjohtaja, PPLY



LIITE: Digikuvat  nro 1-6. Kuvat on otettu 23.7.2008 suon halkaisevan ojitusnauhan eteläpuolisesta lohkosta.

    1. Kuohunneva.hiiltyneet.jpg
    2. Kuohunneva.aukeaa.jpg
    3. Kuohunneva.saareke.jpg
    4. Kuohunneva.suolakeus.jpg
    5. Kuohunneva.Kuohulammet.jpg
    6. Kuohunneva.mökkikylä.jpg

- Kuvassa kaksi taustalla näkyvä metsäkumpare on sama, jolta on ''sisäkuva'' nro 3.

- Mökkikylä sijaitsee Kuohulammista etelään Kärsämäenjärven ja Kuohunevan välissä kulkevalta metsäautotieltä lähtevän piston päässä (maastokartta 3324 Salahmi). Asumuksia ei ole kartassa.

- hiiltynyttä kelokkoa on erityisesti suon länsilaidalla (pintavalutuskentän kohdalla?)