jäsentiedotteet

Syyslehti 2011 Höstbladet

Puutarhojen kutsumaton vieras

Kasvukausi alkaa olla lopuillaan, mutta puutarhoissa kukkivat silti vielä syysleimut ja liljat. Ojanpientareilla vilkkuu myös jotakin punaista ja pinkkiä. Lähes koko kesän on punavartinen, sydänlehtinen kasvi kukkinut kauniin punaisen ja vaaleanpunaisen sävyissä. Vaikuttaa siltä, että kasvia on nyt enemmän kuin viime vuonna ja muiden kasvien joukossa kasvaessaan se on venähtänyt pituutta saavuttaakseen eniten auringonvaloa ja parhaan kasvun.

Jättipalsami (Impatiens glandulifera Royle) on vierasperäinen kasvi, joka leviää todella nopeasti. Jättipalsami on tullut Suomen luontoon alun perin koristekasviksi puutarhoihin, joista se on levinnyt hyvin nopeasti valloittamaan kosteita kasvupaikkoja. Jättipalsamin siemen sinkoaa kosketuksesta jopa 7 metrin päähän, ja itävyys on erittäin hyvä. Jättipalsami on opportunisti ja ottaa tilaisuuden tullen valtaansa laajoja alueita. Vaasassa jättipalsamia löytyy lähes jokaisen ojan varrelta, esimerkiksi hautausmaan ympäristöstä, Hietalahdesta, Korkeamäeltä ja Vanhasta Vaasasta. Muutamassa vuodessa kasveja on tullut paljon lisää, tukahduttaen tieltään vadelmapuskat, mesiangervot, osmankäämit ja jopa pajujen nuoret versot, jotka normaalisti kasvavat kosteilla paikoilla kuten ojissa.

Suomen luonnossa on monia vierasperäisiä kasveja, ja niiden haitallisuus määritellään sen mukaan, ovatko ne uhka endeemiselle, eli alkuperäiselle luonnollemme. Jättipalsami ja esimerkiksi kaukasian jättiputki lukeutuvat tällaisiin harmia ja haittaa aiheuttaviin lajeihin. Suomen ympäristökeskus ja alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset keräävät tietoa haitallisista vierasperäisistä kasveista, mutta jokainen voi itsekin tehdä osansa suomalaisen luonnon ja ekosysteemin puolesta.

Jättipalsami ei pysty talvehtimaan Suomessa, minkä vuoksi siementen leviämisen estäminen olisi ensiarvoisen tärkeätä. Omasta puutarhastaan ja tonttinsa reunoilta, ja miksei naapurinkin ojasta jättipalsami kannattaa kitkeä. Kitkeminen kannattaa tehdä ennen kuin siemenet ovat kehittyneet, eli noin heinäkuun loppuun mennessä. Varsia ei tarvitse myrkyttää, sillä jättipalsami ei selviä Suomen talvesta. Jättipalsamin raivauksessa kannattaa suojata käsivarret ja jalat, sillä sen neste saattaa ärsyttää ihoa.

Vaasan ympäristöseura aikoo ensi kesänä järjestää jättipalsamien kitkentätalkoita. Havaintoja kasvupaikoista sekä innokkaita vapaaehtoisia kitkentätalkoisiin otetaan vastaan.

Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=16585&lan=fi

Lapset luontoon!

Luonto-Liitto yhteistyökumppaneineen käynnisti vuoden alussa Lapset luontoon –kampanjan, jonka avulla halutaan kannustaa aikuisia tarjoamaan lapselle kokemuksia ja elämyksiä luonnossa ja omassa arkiympäristössä. Kampanjan avulla halutaan myös rohkaista ja tukea kouluja ympäristökasvatustyössä sekä muistuttaa päättäjiä siitä, että heillä on tärkeänä tehtävänään turvata puitteet lasten ympäristösuhteen vahvistamiselle.

Jokainen lapsi tarvitsee kokemusten ja elämysten kautta syntyvän elämänmittaisen suhteen elinympäristöönsä. Ulkona lähiympäristössä vietetty aika tukee lapsen terveyttä ja hyvinvointia sekä auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi, ympäristövastuulliseksi aikuiseksi.

Luonnon merkitys ihmiselle aukeaa kokemusten kautta. Tieto luonnon merkityksestä kaipaa tuekseen omakohtaisia havaintoja ja kokemuksia. Monimuotoinen luonto, johon ihminen on vaikuttanut vain vähän, on tärkeä kokemus. Lapsen kannalta tärkein on kuitenkin usein arkinen kaupunkimainen ympäristö, jossa hän elää. Luontoon tutustuminen kannattaakin aloittaa kotipihalta ja lähimetsästä. Lapsen metsä on pieni ja lähellä.

Kampanjasivustolta www.lapsetluontoon.fi saa tietoa ja ideoita lasten luontosuhteen voimistamiseen.

Tutustumisen arvoinen on myös Richard Louvin kirja “Last Child in the Woods. Saving Our Children from Nature-Deficit Disorder.”

ESITTELYSSÄ:

Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys

Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys on perustettu 1979 ja se on yksi maan 27:stä alueellisesta lintuyhdistyksestä. Kattojärjestönä toimii BirdLife Suomi, joka puolestaan kuuluu kansainväliseen BirdLife-verkostoon.

MLY:n toimialueeseen kuuluvat Vaasa, Mustasaari, Vöyri, Vähäkyrö, Laihia, Maalahti ja Korsnäs. Havaintoalueeseen kuuluu lisäksi osia Uudestakaarlepyystä ja Närpiöstä. Havainnoinnin pääpaino on rannikkoseudulla ja saaristossa.

Yhdistyksessä on runsaat 100 jäsentä. Jäsenmäärä on ollut kasvussa. Suurimpiin lintuyhdistyksiin (pääkaupunkiseudun Tringa ja Turun TLY) verrattua MLY on pienehkö yhdistys. Kokoonsa nähden MLY:n toiminta on sekä volyyminsä että sisältönsä puolesta hyvällä tasolla. Yhdistyksellä on kotisivut, joiden uudistaminen on juuri käynnistetty.

MLY:n alueen tunnetuin lintupaikka on Söderfjärdenin peltoaukea. Se on maan merkittävin kurkien levähdyspaikka syysmuutolla. Keväisin alueella on joutsenia ja hanhia. Myös muu linnusto Söderfjärdenillä on muuttoaikoina runsas. Lintutorneja on Oravaisissa (Kimojokisuu), Laihialla (Levaneva), Maalahdessa (Åminne, Nojärvträsk ja Gålören), Vaasassa (Sundominlahti ja Söderfjärden) ja Mustasaaressa (Björkö/Svedjehamn, Vassorinlahti ja Sulva). Torneista uusin on kesällä 2011 valmistunut Gålörenin torni. Merenkurkussa sijaitsee Valassaarten luontoasema, joka on yksi maan virallisista lintuasemista. Sen omistaa Ostrobothnia Australis, mutta myös MLY:n jäsenet osallistuvat lintuaseman toimintaan. Muita vakiintuneita ja hyviksi tiedettyjä lintupaikkoja on paljon. Vaasan Yliopiston Levon-instituutissa on käynnissä hanke, jossa laaditaan kattava kuvaus kaikista alueen lintukohteista. Tieto tulee nettiin.

Lintuharrastuksen ja havainnoin kannalta MLY:n alue on lähes ihanteellinen. Alue on melkoisen hyvin hallittavissa. Pesivät ja läpimuuttavat linnut mukaan lukien linnusto on runsas ja monipuolinen. Linnuston monipuolisuus perustuu erilaisten biotooppien moninaisuuteen: meri ja saaristo, joet liepeineen, peltoalueet ja metsät. Metsäalueilta vanhat metsät tosin puuttuvat lähes kokonaan. Oma lukunsa omaperäisine linnustoineen on Levanevan suo- ja järvialue. Lintuharrastajan sesonki MLY:n alueella on lähes ympärivuotinen. Merestä johtuen viimeiset muuttolinnut (lokit ja vesilinnut) poistuvat alueelta vasta vuodenvaihteen tietämissä ja vain muutaman kuukauden kuluttua on kevätmuutto jo käynnissä. Vuosittain MLY:n alueella havaitaan noin 240 eri lintulajeja. Alueelle uusia lajeja tulee silloin tällöin. Vuonna 2011 löydettyjä uusia lajeja ovat pussitiainen Vaasassa Suvilahden entisellä kaatopaikalla ja pitkäjalka Maalahden Gålörenissä.

Merkittävä tekijä lintuharrastuksessa on kaikille avoin valtakunnallinen Tiira-havaintojärjestelmä. Tiirasta löytyy reaaliaikainen tieto lintuhavainnoista, kattava tieto aiemmin havaituista linnuista ja myös muuta hyödyllistä tietoa mm. lista kunkin alueen lintupaikoista.

Lisätietoja yhdistyksestä: http://www.merenkurkunlty.net/

Tule kuuntelemaan mielenkiintoista esitystä Merenkurkun linnuista Sateenkaaritalolle (Koulukatu 51) to 3.11. klo 18.

Villa Gustafsro

Ympäristöseura jätti elokuun alussa Vaasan hallinto-oikeuteen valituksen rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä myöntää Vaasan kaupungin talotoimelle purkamislupa Villa Gustafsro:lle.

Rakennus sijaitsee Kotirannalla osoitteessa Kustaalantie 28. Nimensä talo sai siitä, kun seppämestari Gustaf Lundén ( - 1893) piti tätä hankkimansa tilan päärakennusta kotinaan jäätyään eläkkeelle. Se on Vaasan vanhimpia puutaloja, rakennettu viimeistään 1850-luvulla. Talo on siis vanhempi kuin kaupunki nykyisellä paikallaan ja se antoi myös nimen Vetokannaksen ja Kotirannan läpi kulkevalle päätielle, Kustaalantie, Gustafsrovägen.

Tilan yhteyteen kuului alkuvaiheessa myös tiilitehdas, jossa poltettiin tiiliä uuden kaupungin moneen julkiseen rakennukseen, mm. Hovioikeuteen, Kaupunginkirkkoon ja Kruunumakasiiniin.

Gustaf Lundén ja hänen vaimonsa harrasti tilallaan myös maatilatoimintaa. Myöhemmin heidän poikansa Ossian Lundén (1866 - 1937) perusti tilalle kauppapuutarhan ja puutarhakoulun, Hollannista saamansa koulutuksen jälkeen. Ossian Lundénista tuli monipuolisen kotitarveviljelyn uranuurtaja ja vaikuttaja, joka harrasti kasvien jalostustakin. Osa lehmuksista Kustaalantien varrella ovat peruja hänen istuttamastaan lehmuskujasta. Hän kirjoitti myös useita kirjoja, joista jotkut ovat vieläkin käytössä ja arvostettuja, myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Ossian Lundénin puutarhatoiminnan jälkeen rakennus on ollut eri omistajilla ja useassa käytössä: kansakouluna, lastenkotina ja viimeksi kehitysvammaisten toimintakeskuksena. Vaasan kaupungin omistukseen rakennus tuli 1940-luvulla.

Rakennus on läpikäynyt joitakin muutoksia. Seppämestarin vaimo laajennutti miehensä kuoleman jälkeen talon nykyisiin mittoihinsa, 11 x 38 metriä. Vaasan kaupunki on eri vuosikymmeninä myös tehnyt käyttötarkoituksen vaatimia muutoksia. Viimeiset sisäpuoliset muutokset tehtiin 1970-luvulla ja niiden jäljiltä syntyi kosteusongelmia, joiden takia talo on ollut käyttämättä 1990-luvun jälkeen.

Talon kivijalka, hirsirunko ja muut kantavat rakenteet ovat edelleen alkuperäiset ja pääosin hyväkuntoiset. Ympäristökeskus ja Pohjanmaan museo ovat tarkastaneet rakennuksen kunnon ja todenneet vauriot rajallisiksi ja suhteellisen helposti korjattaviksi. Virheellisesti tehtyjä muutoksia lukuun ottamatta museo pitää talossa näkyvää historiallista kerrostumaa sinänsä arvokkaana.

Pohjanmaan museo on lausunnoissaan painottanut rakennuksen suuria paikallis- ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat niiden perusteella esittäneet talon suojelua kaavalla vuonna 2009. Tämä on kaupungilta jäänyt tekemättä.

Monet paikalliset yhdistykset ja yksityiset henkilöt ovat vedonneet talon säilyttämisen puolesta, koska se on Kotirannan ja Vetokannaksen kulttuurihistoriallisesti merkittävin rakennus, joka myös liittyy uuden kaupungin rakentamiseen vuoden 1852 tulipalon jälkeen. Yhdistykset ovat esittäneet, että talosta tulisi monitoimitalo, jollaiselle on todellista tarvetta ja joka jatkaisi talon historiaa sosiaalisesti ja kulttuurisesti arvokkaassa käytössä.

Villa Gustafsro

Miljöföreningen lämnade i början av augusti in ett besvär till Vasa förvaltningsdomstol över byggnads- och miljönämndens beslut att bevilja Vasa stads hussektor tillstånd att riva Villa Gustafsro.

Byggnaden finns i Hemstrand på Gustafsrovägen 28. Sitt namn fick huset av att smedmästaren Gustaf Lundén ( - 1893) efter sin pensionering anskaffade godset hade denna huvudbyggnad som sitt hem. Det är ett av Vasas äldsta trähus, byggt senast på 1850-talet. Huset är alltså äldre än staden på sin nuvarande plats och det gav även namnet åt den huvudväg, Gustafsrovägen, som går genom Dragnäsbäck och Hemstrand.

På godset fanns i begynnelsen även en tegelfabrik, i vilken man brände tegel till flera offentliga byggen i den nya staden, bla. till Hovrätten, Stadskyrkan och Kronomagasinet.

Gustaf Lundén och hans hustru idkade även lantbruk på sitt gods. Senare grundade deras son Ossian Lundén (1866 - 1937) en handelsträdgård och en trädgårdsskola på godset, efter avslutad trädgårdsskolning i Holland. Ossian Lundén blev en framstående pionjär för en mångsidig husbehovsodling och han idkade även förädling av växter. Han skrev också flera böcker, av vilka en del fortfarande används och är uppskattade, även utanför Finlands gränser.

Efter Ossian Lundéns trädgårdsverksamhet har byggnaden haft olika ägare och varit i flera olika användningar: som folkskola, barnhem och senast som verksamhetscentral för utvecklingsstörda. Till Vasa stads ägo kom byggnaden på 1940-talet.

Byggnaden har genomgått en del förändringar. Smedmästarens hustru lät efter sin mans död byggnaden förstoras till sina nuvarande mått 11 x 38 meter. Vasa stad har även under olika årtionden gjort en del ändringar enligt de olika användningsformernas behov. De senaste invändiga ändringarna gjordes på 1970-talet och efter dem uppstod fuktproblem, som gjorde att huset har stått oanvänt sedan 1990-talet.

Husets stenfot, stockstomme och andra bärande konstruktioner är fortfarande ursprungliga och i huvudsak i gott skick. Miljöcentralen och Österbottens museum har granskat byggnadens skick och konstaterat skadorna vara begränsade och relativt lätta att reparera. Museet anser att bortsett från de felaktigt utförda ändringarna är alla i byggnaden synliga historiska skikt värdefulla i sig.

Österbottens museum har i sina utlåtanden framhävt byggnadens stora lokal- och kulturhistoriska värden. Miljöcentralen och miljönministeriet har därför år 2009 tagit ställning för ett skydd av byggnaden i stadsplanen. Staden har inte förverkligat skyddet.

Många lokala föreningar och privatpersoner har vädjat för bevarandet av huset, för att det är Dragnäsbäcks och Hemstrands kulturhistoriskt värdefullaste byggnad, som även ansluter sig till byggandet av den nya staden efter branden 1852. Föreningarna har föreslagit att huset skulle inrättas till ett mångaktivitetshus, vilket skulle fylla ett verkligt behov och fortsätta husets historia som säte för socialt och kulturellt värdefull verksamhet.

Syksyn tapahtumakalenteri

Hilja(isuude)n päivän syysretki Lappören-saarelle la 8.10. Lähtö Kaupungintalolta klo 8 ja paluu n. klo 16. Oppaana Eero Murtomäki. Iso maankohoamasaari on säilynyt lähes koskemattomana, runsaasti glo-lampia ja fladan-lahtia. Kimppakyyti henkilöautoilla ja edestakainen venekyyti Björköbyn Svedjehamnista Valjaniin (noin 20 e/hlö). Maastotaivalta kahdeksisen kilometriä. Varusteet sään mukaan ja omat eväät. Lisätietoja ja ilmoittautuminen 3.10. mennessä: k.koskimies@pp.inet.fi tai 050-3041046.

Maailman päivää vietetään la 22.10. klo 13-16. Tervetuloa aistimaan monikulttuurista tunnelmaa Miratalolle (Kirkkopuistikko 34).

SYYSKOKOUS to 3.11. klo 18 Sateenkaaritalossa (Koulukatu 51). Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. hallituksen valinta seuraavalle toimintakaudelle, toimintasuunnitelman sekä tulo- ja menoarvion hyväksyminen vuodelle 2012. Kahvitarjoilu. Kokouksen yhteydessä Merenkurkun Lintutieteellisen Yhdistyksen puheenjohtaja Ari Lähteenpää pitää esityksen aiheesta ”Merenkurkun linnut”. Tervetuloa!

Pikkujoulua vietetään perinteiseen tapaan Alkulan tilalla Vanhassa Vaasassa (Gripinpolku 1) pe 16.12. klo 19:00 – n. 23:00. Yllätysohjelmaa ja nyyttärit. Olet lämpimästi tervetullut mukaan iloiseen joukkoon!

Höstens händelsekalender

Hilja-dagens höstutfärd till Lappören lö 8.10. Avfärd från stadshuset kl. 8 och hemkomst cirka kl. 16. Eero Murtomäki guidar. Den stora landuppstigningsön har bevarats nästan orörd med många glovatten och fladavikar. Samfärd med personbilar och båtfärd tur-retur från Svedjehamn i Björköby ut till Valjan (cirka 20 €/person). Vandringssträckan cirka åtta kilometer. Utrustning enligt vädret och egen vägkost. Tilläggsuppgifter och anmälningar senast 3.10.: k.koskimies(at)pp.inet.fi eller 050-304 1046.

Världens Dag firas lö 22.10. kl. 13-16. Välkomna att njuta av en doft av mångkulturalism på Mira-huset (Kyrkoesplanaden 34).

HÖSTMÖTE to 3.11. kl. 18 i Regnbågshuset (Skolhusgatan 51). Behandlas stadgeenliga ärenden, bl.a. val av styrelse för nästa verksamhetsår, verksamhetsplan och godkännande av budget för år 2012. Kaffeservering. Ordföranden för Ornitologiska Föreningen för Kvarken Ari Lähteenpää ger på mötet ett föredrag om temat ”Fåglar i Kvarken”. Välkommen!

Lillajul firas traditionellt på Alkula gård i Gamla Vasa (Gripstigen 1) fr 16.12. kl. 19-23. Knytkalas med överraskningsprogram. Du är hjärtligt välkommen med i det glada gänget!

Kevätlehti 2011 Vårbladet

Vaasan ympäristöseura ~ Vasa miljöförening r.y.

Puheenjohtajalta

Ympäristöseuran kevät on lähtenyt käyntiin aktiivisesti. Osallistuimme helmikuussa valtakunnalliseen Luonto- ja ympäristöviikkoon yhdessä Luonto-Liiton Pohjanmaan piirin kanssa. Vaasan pääkirjastossa oli esillä ”Lempimetsäni – Min käraste skog” –valokuvanäyttely, jonka avulla halusimme synnyttää ihmisissä myönteisiä ajatuksia metsistä. Näyttelyä on tarkoitus jatkossa kierrättää myös muissa kirjastoissa sekä muualla Pohjanmaalla. Viikon aikana nähtiin metsäaiheisia elokuvia niin kirjastossa kuin Terranovassakin. Satutunnilla Perhosäitiä ja Maahispeikkoa kävi kuuntelemassa yli 20 lasta. Keskusteluiltojen aiheet käsittelivät luonnon pyhyyttä, luonnon merkitystä ihmiselle sekä Pohjanmaan soiden tukalaa tilannetta ja valtakunnallista suostrategiaa, jonka ympäristöjärjestöt teilasivat täydellisenä floppina.

Suoillassa heräsi ajatus oman suon ostamisesta ympäristöseuralle. Omalla suolla olisi suuri symbolinen merkitys. Sittemmin suorinki on kasvanut ja SLL:n Pohjanmaan piiri koordinoi listaa lahjoittajista. Jos haluat osallistua soidensuojelutyöhön lahjoittamalla rahaa suon ostamiseen, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen niin kerron lisää.

Laskiaistiistaina järjestimme kaupungintalolla avoimen keskustelutilaisuuden ilmastonmuutoksesta. Tilaisuuden aiheena oli ”Mitä kaupunki voi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?”. Tilaisuuteen saapui noin 70 kiinnostunutta kuulijaa. Ensimmäisenä alustajana kuulimme tiedetoimittaja Pasi Toiviaista, joka esitteli nykyisyyttä sekä tulevaisuudennäkymiä ilmaston lämmetessä. Pasin esitys oli ”veret seisauttava”. Viimeistään nyt jokainen ymmärsi, että on aika toimia heti. Meillä ei ole aikaa odottaa.

Ja onko sittenkin liian myöhäistä? Vuodet, joiden aikana maapallon yli kahden asteen lämpeneminen olisi voitu estää, ovat todennäköisesti menneet, mahdollisuudet tuhlattu kieltämiseen ja viivyttelyyn. Nykyisillä kehitysurilla olemme onnekkaita, jos selviämme neljällä asteella. Jotta vielä jotakin olisi tehtävissä, pitäisi IPCC:n mukaan päästöjä leikata 85-90% vuoteen 2050 mennessä. Ison-Britannian ilmastonmuutokseen erikoistunut tutkimuskeskus Hadley Centre esittää, että teollisuusmaiden päästöjä on leikattava 100% vuoteen 2050 mennessä.

Nämä tavoitteet asettavat tietysti suuria odotuksia Vaasassa ja Kokkolassa laadittaville kaupungin ilmastostrategioille. Strategiatyön suuntaviivoista tilaisuudessa alusti työtä ohjaava FCG:n konsultti Satu Hyrkkänen. Kysymyksiin vastasivat myös Vaasan sekä Kokkolan ympäristötoimenjohtajat Christer Hangelin sekä Michael Hagström. Kommenttipuheenvuorot kuultiin SLL:n ilmastoasiantuntijalta Venla Virkamäeltä sekä Vaasan yliopiston professorilta Timo Vekaralta. Yleisöstä tuli runsaasti hyviä puheenvuoroja sekä kysymyksiä. Aito huoli oli käsin kosketeltavaa.

Ympäristöseura pyrkii vaikuttamaan Vaasan kaupungin ilmastostrategiatyöhön. Vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä on nyt ennen kaikkea meillä länsimaalaisilla. Ajatellaan globaalisti, toimitaan paikallisesti, parhaamme mukaan. Yksilön valinnat antavat henkisen pohjan. Poliittiset päätökset ovat ratkaisevia. Symboliset teot antavat uskoa ja näyttävät suuntaa. Kolme tärkeintä tekijää, joihin myös Vaasan kaupunki pyrkii vaikuttamaan, ovat asuminen, ruoka ja liikenne. Energian säästö on kaiken a ja o. Illan aikana esitettiin myös olennaisen tärkeä kysymys: onko jatkuva kasvu yhä vaihtoehto? Tilaisuus oli sen verran antoisa, että toivomme saavamme sille jatkoa lähitulevaisuudessa.

Pasi Toiviainen on kirjoittanut kirjan ”Ilmastonmuutos. Nyt.”. Jos et vielä ole lukenut sitä, niin mene kipin kapin kirjastoon. Professori Timo Vekaraa siteeraten kyseinen kirja kuuluu tänä päivänä mitä suurimmassa määrin yleissivistykseen. Kaikkien tulisi lukea kyseinen kirja, joka takuulla saa silmät avautumaan!

Anna Swanljung, annaswanljung@yahoo.com , p.040-5342229

Hehkulamppuhuijaus

Sammuiko lamppu? Hajosiko vasta pari vuotta sitten ostamasi kännykkä? Lopettiko tulostimesi toimimasta? Hiipuiko akku? Tiesitkö, että sinua on huijattu!

YLE näytti pari viikkoa sitten dokumentin ”Hehkulamppuhuijaus”. Dokumentissa osoitettiin, kuinka tavarat voisivat kestää moninkertaisesti pidempään. 1920-luvulla syntyi kartelli, joka päätti, että hehkulamppu saa toimia maksimissaan 1000 tuntia. Silloin oli jo kehitetty hehkulamppu, jonka käyttöikä oli jopa 100.000 tuntia, mutta tällainen kestokulutushyödyke oli liike-elämän intressejä vastaan. Insinöörejä kehotettiin suunnittelemaan heikompi tuote. Näin lisättiin kysyntää ja käytäntö levisi kaikkiin muihinkin tuotteisiin.

Puhutaan tuotteiden ohjelmoidusta vanhenemisesta. Laitteet on suunniteltu hajoamaan. Kuinka tuttua on vaikkapa tulostimen hajoaminen ja kun yrität korjauttaa sen, saat kuulla, että varaosia on vaikea saada ja on helpompaa ja halvempaa ostaa uusi. Useimpien laitteiden elinkaari on ennalta määritelty. Monesta tulostimesta löytyy jopa mikrosiru, joka tallentaa tulostusten lukumäärän; kun siruun ohjelmoitu lukema täyttyy, tulostin lakkaa tulostamasta.

Tietokoneiden ja ohjelmaversioiden noidankehä on monelle tuttu. Vanhaa ohjelmaa ei enää päivitetä ja edessä on ongelmia. Uusi ohjelmaversio pitää lopulta hankkia, mutta se tarvitsee tehokkaamman tietokoneen. Näin tämäkin kiihdyttää oravanpyörää ja kasvattaa kulutusta.

Käyttöiän tarpeetonta lyhentämistä voidaan lähestyä myös psykologisesta näkökulmasta. Vaikka tuote teknisesti toimisikin, markkinoilla on aina uusia, ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan houkuttelevampia versioita. Tätä varten on maailma täynnä muotoilijoita, teknisiä suunnittelijoita ja markkinoijia, joiden tehtävänä on sytyttää ihmisissä ostohalu. On luotu kierre, jossa ihminen ei voi koskaan olla tyytyväinen ja harhakuvitelma, jossa vapaus ja onni perustuvat rajoittamattomaan kulutukseen.

Ohjelmoitu vanheneminen yleistyi massatuotannossa, joka voimistui 1950-luvun amerikkalaisen elämäntavan myötä. Massatuotannosta johtuen hinnat laskivat ja ostamisesta tuli huvi. Nyt maailmassa luodaan uusi tuote joka kolmas minuutti. Onko se tarpeellista? Rakennamme itsetuntomme ja identiteettimme yhä enemmän tavaroiden varaan. Tehtävämme on ostaa luotolla tavaroita, joita emme tarvitse. Pehmeät ja sosiaaliset arvot ovat korvautuneet kulutuksella. Milloin alennuimme pelkiksi talouskasvun ja rahan pelinappuloiksi? Milloin alennuimme tuottajaksi ja kuluttajaksi? Jos kulutus lisäisi onnellisuutta, olisimme nyt onnemme kukkuloilla. On kuitenkin todistettu, etteivät nykyajan länsimaiset ihmiset ole onnellisempia.

Suunniteltu vanheneminen tuottaa jatkuvasti jätettä, jota myös laivataan kehitysmaihin, esimerkiksi Ghanaan - laivalasteittain elektroniikkajätettä: loppuunkäytettyjä tietokoneita ja televisioita, joista teollisuusmaissa kukaan ei ole enää kiinnostunut. Kansainvälinen lainsäädäntö kieltää elektroniikkajätteen viennin kehitysmaihin, mutta yritykset kiertävät lain tullaamalla lastit käytettynä tavarana. Konttilasteittain käyttökelvotonta romua kumotaan kaatopaikoille, joita syntyy kaikkialle. Muu maailma käyttää Ghanan kaltaisia valtioita roskakorinaan.

Suunniteltu vanheneminen loi öljyn avulla talouskasvun, joka 1900-luvun alkupuoliskolta lähtien on ollut taloutemme päämäärä. Kasvun tarkoitus ei ole tarpeiden tyydyttäminen, vaan niiden luominen ja kasvu itsessään. Harva mietti ennen 1960-lukua mihin tämä johtaisi. Ihmiset tuskin ajattelivat maapallon luonnonvarojen rajallisuutta. Nyt tiedostetaan, että rajallinen maapallo ei kestä rajatonta kasvua ja on käynyt selväksi, että planeettamme ei enää kestä elämäntyyliämme.

Koko talousjärjestelmämme sekä arvomme vaativat uudelleenarviointia. Talous on alistettava elämälle. Talouden kutistaminen, ”degrowth”, kasvuyhteiskunnasta luopuminen, on nyt vääjäämättä vahvistuva liike. On pakko avata silmät ja ruveta ajattelemaan. Talouslaskun ydinsanoma on harkittu vähentäminen: pienempi ekologinen jalanjälki, vähemmän tuotantoa ja kulutusta. Tuhlauksen lopettamisella ja vapaa-aikaa lisäämällä luodaan sellaista rikkautta, joka ei lopu, vaikka sitä kulutetaan. Sellaista ovat esimerkiksi ystävyys, kulttuuri tai tieto.

Tulevat sukupolvet eivät ikinä anna meille anteeksi, ellemme muuta tapojamme. Juuri meillä on maapallon tulevaisuus käsissämme. Paluu kestävään yhteiskuntaan, jonka ekologinen jalanjälki ei ylitä planeetan kestokykyä, ei tarkoita paluuta kivikaudelle. Suomen kaltaisessa maassa se tarkoittaisi paluuta 1960-luvun elämäntasoon. Kasvuton yhteiskunta toteuttaa Gandhin sanomaa: maailma on kyllin suuri tyydyttämään kaikkien tarpeet, mutta se ei riitä tyydyttämään ahneutta.

Hehkulamppuhuijaus –dokumentti on katsottavissa youtubessa osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=9y_YT_DfOk

Kirjallisuusvinkkejä:

Marko Ulvila ja Jarna Pasanen: Vihreä uusjako – Fossiilikapitalismista vapauteen, Serge Latouche: Jäähyväiset kasvulle

Elaine St. James: Helpota elämääsi, 100 tapaa nauttia elämästä luopumalla turhista asioista, Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä, E.F Schumacher: Pieni on kaunista

Kan kärnkraften vara berättigad?

Händelserna i Japan har upprört oss även här på andra sidan jorden.

Jordbävningar kan vi inte förhindra men kärnkraftsolyckorna är konsekvenser av människans egna val och det gör att sorgen blandas med bitterhet och

frågan varför, varför. Allt blir så påtagligt för oss även därför att vi har flera egna kärnkraftverk och följderna av olyckan i Tjernobyl i minnet, våra kroppar och i vår miljö.

Den offentliga informationen har varit märklig i Finland. Allra först fick vi höra av strålsäkerhetscentralens direktör att det inte är någon fara, eftersom de japanska kärnkraftverken är högklassiga och japanernas teknologikunnande är av toppklass samt samhället och beslutsfattandet mycket välorganiserade för att handha dylika situationer.

Vart efter situationen förvärrades förändrades informationen. Efter några dagar hette det att att de japanska kraftverken hade brister som strålsäkerhetscentralen i Finland alltid visst om, att deras ingenjörer är dåliga samt att beslutsfattandet och räddningsarbetet fungerar skralt.

Vad kan förklara denna totalomvändning i budskap till folket? Tänker vi oss att syftet är att inte försämra möjligheten till en ytterlig utbyggnad av kärnkraften i Finland och att man därför försöker invagga folket i tron att ingenting liknande någonsin kan hända i Finland, blir informationen med sina kullerbyttor helt logisk.

Budskapet från våra politiska ledare har följt samma mönster och nu skyndar de att meddela om vilka ytterligare säkerhetskontroller som skall göras i Finland. Det är bra, men hur mycket det är frågan om att på allvar minska risken för olyckor och hur mycket om en skenmanöver med vilken man vill skapa en tillräckligt positiv inställning till en utbyggnad av kärnkraften kan vi fundera på.

Ingen täcks ändå mera hänvisa till att jordbävningar inte är att vänta i Finland, eftersom problemen i Japan inte berodde på själva jordbävningen utan på att elnätet kollapsade. Det kan hända var som helst av olika orsaker. Även reservkraften och dess anslutningssystem kan gå i olag.

Analyserar vi osannolika olyckor kan vi se att de alltid beror på samma saker: någonting sådant händer som inte är förutsett eller som ansetts så osannolikt att det inte beaktats i tillräcklig mån. Det finns ingen teknik eller anläggning som inte kan drabbas av fel av inre eller yttre orsaker.

Drar vi oss till minnes alla de fel, brister och krångligheter som varit verklighet i byggandet av Olkiluoto 3:an, kan tex. de svenska strålsäkerhetsmyndigheterna vid en olycka i Finland spela allvetare och säga de alltid visst om felen och riskerna i den finländska kärnsäkerheten och att det som hänt i Finland aldrig kan hända i Sverige.

Under hurudana omständigheter kunde kärnkraften vara moraliskt berättigad? Endast om situationen av någon anledning skulle vara den, att utan kärnkraft skulle tiotusentals eller  hundratusen människor i Finland ohjälpligt dö och endast kärnkraften kunde rädda dem. Enligt Greenpeace undersökningar av cancerstatiken i Europa har Tjernobyl-olyckan krävt 90.000 - 140.000 offer redan. Den ryska vetenskapsakademin bedömer offrens antal till 210.000.

Nu vet vi ändå att vi klarar oss utan kärnkraft och att en planerad nedkörning av kärnkraften inte skulle ta livet av någon människa. Tvärtom skulle en satsning på sparsamhet och inhemsk, förnyelsebar energi vara till gagn för hela Finlands befolkning.

Slutförvaringen av kärnavfallet är ett så enormt, dyrt och osäkert projekt att redan det räcker ensamt att utpeka kärnkraften till en horribel irrfärd. Fennovoima verkar nu inte få någon andel av  den enorma ”Onkalo” grottan som byggs i Olkiluoto och det betyder stora problem, eftersom Fennovoima inte har någon möjlighet till att bygga en egen avfallsgrav.

Skulle det inte nu vara klokast att avbryta Ol3-bygget för gott och använda byggnaden till något annat ändamål? Nu är det möjligt ännu. Skulle det inte vara klokast att slopa alla planer på nya och starta en balanserad nedkörning av de gamla kraftverken enligt en ny helhetsplan?

Vad hjälper försäkringar heller vid en kärnkraftsolycka som gör stora delar av landet obeboeligt? Ingenting tvingar oss att bygga och använda sådana anläggningar som innebär så enorma risker. Går någonting i olag med vind-, sol-, vatten- eller biomassakraftverk är det bara ett överkomligt lokalt problem och en del praktiska tilläggsarbeten.

Händelsekalender

för våren och sommaren 2011

To den 14.4. Vårmöte

kl. 18.00 i Regnbågshuset (Skolhusgatan 51). Verksamhetsberättelsen och

bokslutet behandlas och godkänns.

Teservering.

Kl. 19 berättar arkitekt Anne Majaneva-Virkola från Österbottens museum om byggnadsskydd och om aktuella skyddsobjekt i staden. Även en representant från Museiverket medverkar.

2.- 8.5. Sluta slösa veckan

Under den årliga temaveckan om förnuftig konsumtion hålls på Stadsbibliotekets naturvetenskapliga avdelning en utställning ända till den 14.5.

Lö 21.5. Utflykt till mossen

Rokamaanneva i Laihela.

Som guide fungerar Martti Peltola. Avgång framför Stadshuset kl. 8, retur ca kl. 16. Anmälningar senast 17.5., tel. 050-3041046 eller e-post k.koskimies@pp.inet.fi

Lö den 28.5. Möjligheternas torg

På Salutorget kl. 10-15. Årets tema är Frivilligt arbete. Föreningarna berättar om sin verksamhet och bjuder ut sina varor. Dans-, musik- och andra föreställningar pågår också hela dagen.

13.-17.6. Naturläger för barn

På Sommarö i Korsholm. Tilläggsinformation och anmälningar:  http://naturochmiljo.fi/sve/barn_och_unga/lager_barn/

Båtutfärd till Strömmingsbådan ordnas troligen den 14.8. Närmare upplysningar om tidpunkt och program får senare från tel. 050-3041046 eller e-post k.koskimies@pp.inet.fi. 

Om du vill konstant få upplysningar om våra aktuella händelser kan du ansluta dig till vår e-postlista genom att meddela till vasa.miljoforening@gmail.com

Tapahtumakalenteri

Kevät ja kesä 2011

To 14.4. Kevätkokous 

klo 18.00 Sateenkaaritalossa (Koulukatu 51). Käsiteltävänä ja hyväksyttävänä toimintakertomus ja tilinpäätös.  Teetarjoilu.

Klo 19 kertoo Pohjanmaan museon arkkitehti Anne Majaneva-Virkola rakennussuojelusta ja tämän hetken suojeltavista kohteista. Paikalla myös Museoviraston edustaja.

2. - 8.5. Nuukuusviikko

Jokavuotinen järkevän kulutuksen teemaviikko, johon sisältyy Kaupunginkirjaston luonnontieteiden osastolla näyttely jatkuen 14.5. saakka.

La 21.5. Suoretki

Laihian Rokamaannevalle, oppaana Martti Peltola. Lähtö Kaupungintalon edestä klo 8, paluu 16 vaiheilla. Ilmoittautuminen 17.5. mennessä  p. 050-3041046 tai s-postilla: k.koskimies@pp.inet.fi

La 28.5. Mahdollisuuksien tori

Kauppatorilla klo 10-15 teemana vapaaehtoistyö. Järjestöt kertovat toiminnastaan ja tarjoavat tuotteitaan. Lavalla musiikkiesityksiä ja muuta ohjelmaa.

19.-23.6. Luontoleiri lapsille

Mustasaaren Sommarössä. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: http://www.luontoliitto.fi/polp/leirit/kesa2011.html tai polp@luontoliitto.fi

Veneretki Strömmingsbådanille järjestetään todennäköisesti 14.8. Tarkempi ajankohta ja ohjelma kerrotaan retkestä kiinnostuneille, p. 050-3041046 tai s-postilla: k.koskimies@pp.inet.fi 

Jos haluat saada ajankohtaiset tapahtumatiedot sähköpostiisi, liity sähköpostilistallemme lähettämällä viesti osoitteeseen vaasan.ymparistoseura@gmail.com

HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT

sähköposti: vaasan.ymparistoseura@gmail.com , vasa.miljoforening@gmail.com

Anna Swanljung, puheenjohtaja annaswanljung@gmail.com , 0405342229

Göran Ekström, varapuheenjohtaja goran.ekstrom@netikka.net , 0443213351

Lasse Villanen, sihteeri

Hubertus Härke, taloudenhoitaja

Gerald Porter, jäsen

Outi Pantsar, jäsen

Merja Mäensivu, jäsen

Kaarlo Koskimies, varajäsen,

retkivastaava

Eeva-Liisa Kajava, varajäsen

HUOM!

Jos jatkossa haluat saada kevät- ja syyslehdykät (sis. vuosikokouskutsut) ainoastaan sähköisessä muodossa, ilmoita meille siitä hallituksen sähköpostiosoitteeseen vaasan.ymparistoseura@gmail.com . Näin pystymme säästämään metsiä. Luonto kiittää.

STYRELSENS KONTAKUPPGIFTER

e-post: vaasan.ymparistoseura@gmail.com, vasa.miljoforening@gmail.com

Anna Swanljung, ordförande annaswanljung@gmail.com  , 0405342229

Göran Ekström, viceordförande goran.ekstrom@netikka.net  , 0443213351

 Lasse Villanen, sekreterare

Hubertus Härke, kassör

Gerald Porter, medlem

Outi Pantsar, medlem

Merja Mäensivu, medlem

Kaarlo Koskimies, suppleant,

utflykstansvarig

Eeva-Liisa Kajava, suppleant

OBS!

Ifall du i fortsättningen vill ha vår- och höstbladen (innehållande bl.a. årsmöteskallelserna) endast per e-post kan du meddela till styrelsens e-post vasa.mijoforening@gmail.com

Så sparar vi papper och skog.