PISAPO SUOPÄIVÄT 26.9 2009, Kauhajoki Muurahaisen luontotupa

Kauhanevan kansallispuisto

Suoluonto ihastutti kulkijoita

Täysi linja-autollinen luontoihmisiä ja vielä toistakymmentä kimppakyytiläisä saapuivat Pirkanmaalta, Pohjanmaalta ja Satakunnasta Kauhanevan kansallispuistoon lauantain aamupäivästä. Kyseessä oli Suomen luonnonsuojeluliiton kolmen piirin alueen suoretki, jonka henki oli selvä; luonnontilaisten soiden hupeneminen tulisi saada loppumaan.

Retkikierros Kauhanevalla, alueemme hienoimmalla ja laajimmalla suolla, mahtavassa syyskuun säässä oli ruskaretki parhaimmillaan. Lähes 70 hengen joukon opastuksen ohjat otti käsiinsä luonto-oppaiden legendaarisena hahmona pidetty Keijo T Seppälä. Hänen tuntemuksensa koko lähitienoon luonnosta on valtava ja jämäkkä kerronta vakuutti kulkijat viimeistä myöten.

Monenlaista nähtävää ja kuultavaa

Suon eläimet ovat jo hiljentyneet kesän kiivaimman elon osalta. Syksy tekee tuloaan ja oli jättänyt jälkeensä voimakkaan ruskan, joka puhutteli kulkijoita suosaarekkeista ja suon laitamilta. Kiikarimiehet metsästivät lintuja linsseillään ja monet tallensivat päivän värejä kameroiden muistiin. Joku onnistui näkemään kalasääsken, useimmat huomasivat Kauhalammen joutsenet. Aivan jalkojen juurissakin väriloisto oli huumaava, vehreät sammalet ja keltainen saraikko kiinnosti osaa kulkijoita. Toisia kiinnostivat pienet, punaiset soittemme petokasvit – kihokit. Kulkiessamme pitkoksia, Keijon tarinoissa sivusimme aina suon tapahtumia 60 -luvulta nykypäivään ja kuulimmen lukuisia hienoja havaintoja matkan varrella.

Soiden hupeneminen huolettaa

Iltapäivällä väki lounasti Muurahaisen luontotuvalla ja syventyi kuuntelemaan esitelmiä soiden tilasta ja kurkien elämästä. Parkanon Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Markku Saarinen esitti hienon läpileikkauksen soista ja ojituksien muuttamasta luonnosta. Soiden ojituksella ja kuivatuksella on saatu pääosin aikaan paljon tuottavaa puuston lisäkasvua, mutta noin viidesosa ojituksista on mennyt pieleen. Suurempana menetyksenä voidaan pitää luonnontilaisten korpien ja pienvesien tuhoutumista ojitusvimman seurauksena. Luonnontilaisia, täysin ojittamattomia soita on nykyisin jäljellä niukasti, reunoiltaan ojitettuja on jäljellä enemmän. Keskusteluissa kävi ilmi, että kaikkien kolmen luonnonsuojelupiirin alueella on sama ongelma. Turvetuottajat pyrkivät saamaan tuotantoalaa yhä edelleen luonnontilaisilta soilta, vaikkei niihin periaatteessa enää voisi lupia myöntää. Noin kolmannes uusista lupahakemuksista koskee luonnonsoita.

Kurkien kurja tulevaisuus

Satakuntalainen, pitkän linjan kurkiharrastaja Pekka Mustakallio esitti kurkien muuttoon ja elinoloihin liittyvän esitelmän. Hänellä oli kurkihavaintoja vuosikymmenten ajoilta ja runsaasti tietoa kurkien radiotelemetrisesta seurannasta, jonka avulla muuttoa on pystytty seuraamaan laajasti. Kurkien kuolleisuus on suuri, joka johtuu sulkasadon aikana saaliiksi joutumisesta. Lisäksi sähkölinjat tappavat kurkia ja ulkomailla niitä ammutaan yhä edelleen. Monessa euroopan maassa kurki ei pesi lainkaan, mutta Suomi ja muut pohjoismaat ovat kurkien osalta elintärkeää pesimisaluetta. Kun aukeat suoalueet hupenevat, vähentää se myös kurkien pesimisalueita. Kurki on arka ja varovainen lintu ja se vaatii aukeita aloja. Suomen suot ovat yksi parhaista elinpaikoista kurkien osalta.

-tt-