Menneet tapahtumat ja retkikertomukset

METSÄINEN ILTAPÄIVÄ 20.11.2010 Keräsi Nurmon nuorisokeskukseen parikymmenpäisen joukon metsäasioista kiinnostuneita ihmisiä katsomaan Luonto-Liiton metsäryhmän "Hävitetty metsä" kampanjan elokuvia. Yhtämielinen joukko keskustelikin metsiensuojelun tilasta ja hävityksen voimasta, jolla maamme metsät on saatettu nykytilaan.

Ansiomerkkien juhlaa Ähtärissä

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin alueen paikallisyhdistysten väki kokoontui  tänä vuonna Ähtärin Peränteelle liiton testamentilla saamalle mökille vuosittaiseen tapaamiseen. Luontoon tutustuminen mökin virallisella luonnonsuojelualueella ja ansioituneiden toimijoiden muistaminen ansiomerkeillä siivitti päivää. Ohjelmassa oli myös tutustuminen Ekokylä Gaijaan.

Päivän aikana puheet sivusivat niin metsiä, soita kuin vesiasioitakin, jotka kaikki ovat piirin alueen ydinasioita. Kaikki kytkeytyvät tärkeään hiilivarastoteemaan, joka on olennainen osa ilmastosuojelua ja lajien säilymistä eli sukupuuttoaallon pysäyttämistä.



Tilaisuudessa jaettiin kultaisia ja hopeisia ansiomerkkejä toiminnassa tiiviisti mukana olleille aktiiveille. Suomen luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin saivat Seppo J Ojala Lapualta, Hannu Tuomisto Seinäjoelta ja Lauri Korpi Jalasjärveltä. Hopeinen ansiomerkki annettiin Jouni Kalmarille Alavudelta, Jussi Paulasaarelle ja Harri Maunumaalle Jalasjärveltä, Eeva-Liisa Kajavalle Vaasasta ja Ralf Wistbackalle Luodosta.

Ansiomerkkien saajat Jouni kalmari (vas.), Hannu Tuomisto, Ralf Wistbacka,

Seppo J Ojala,  Lauri Korpi, Harri Maunumaa, Eeva-Liisa Kajava ja Jussi Paulasaari

SUUPOHJAN YÖSAFARI pe 11.6. klo 19.30 - 02.00

Tutustuttiin Suupohjan eteläkolkan luontoon ilta- ja yöhämärässä. Lähdimme Muurahaisen luontokeskuksesta, tutustuen ensin Perä-Hyypän maisemiin. Läpi Lauhanvuoren ja tornilla poiketen jatkoimme matkaamme mm. Huhtakorven ja Paattikorven lähteisiin. Evästaukos pidettiin Isojoen jokivarressa laavulla josta illan hämärässä menimme Kaivojärvelle. Puolenyön jälkeen siirryimme Lumikangas-Tiiliharju -alueelle kuuntelemaan kehrääjiä, josta palasimme vanhaa selkätietä pitkin Lauhaan ja Muurahaiseen. Parin autokunnan retki sujui mainiosti, sään suosiessa meitä jälleen kerran.

Purokunnostustalkoita kesän 2010 aikana Puroista syntyy virta - hankkeen järjestämänä:

30.6-4.7 Karijoen Kariluomalla

16-21.8 Honkajoen Honkaluomalla

9-15.8 Kruunupyyn Viitavesibäckenillä

 KESÄKISA 2010 aiheesta Raita! 1.6-30.8.

 Missä kasvaa Pohjanmaan suurin raita, kilpailutiedote

HANKIHIIHTO LAUHANVUOREN KANSALLISPUISTOSSA SU 28.2.2010

Pieni ja pippurinen porukka lähti hiihtämään Lauhanvuoren laelta iltapäivästä tavoitteenaan Ahvenlammen taukopaikka. Hiihtoreissun piti olla hankihiihto, toiveena oli sujutella kantavilla hangilla iloisin ja kepein mielin. Keli oli kuitenkin aivan toisenlainen. Plussakeli ja pieni räntäsade olivat epätavallista herkkua tänä talvena. Lunta tosin oli riittämiin.

Sivakat vain jalkaan ja menoksi. Onneksi kaikilla oli metsäsukset, joskaan niilläkään ei pinnalla pysytty mutta pääsi sentään kohtalaisen hyvin kulkemaan.

Ahvenlampi on kansallispuiston luoteisskulmalla, jonne on myös hyvä tieyhteys. Tulipaikka on mitä mainioin ja paikka Kaivolamminkankaan alueella todella hienoa kumpuilevaa harjua Kärkikeitaan kupeessa. Aivan lähellä on myös Kaivolampi, jossa on tulipaikka Ahvenlammen tavoin.

Hiihtojotokselle kulki jäljentekijän vauhdilla, suoraviivaisesti kohti määränpäätä. Menomatkalla oli huomattavaa alamäkeä. Laskimmehan sentään läntisen Suomen korkeimmalta paikalta merta kohti ja putosimme 3 km matkalla kymmeniä metrejä alaspäin. Jääkautinen merenranta oli hyvin havaittavissa hiihdon aikana. Ylin osa Lauhanvuorestahan ei ole olut veden peittämänä jääkauden aikana ja alue on muutenkin geologisesti varsin mielenkiintoinen.

Hidas hiintomme päätyi aikanaan Kärkikeitaan laitamaan ja siitä Kaivolammen kautta Ahvenlammelle. Tuuli kuitenkin tuiversi niin kylmänä, että päätimme palata suojaisemmalle tulipaikalle Kaivolammelle, jossa kaivoimme nuotion kinosten alta ja sytyttelimme tulet ja söimme eväämme. Mieli oli korkealla, eikä keli vankassa ja vakhassa kangasmetsässä ollut edes huono. Metsä näytti kauniilta, joskaan mitään eläinlajeja ei näkynyt yksittäisiä hirvenjälkiä lukuunottamatta.

Nuotion osoittessa hiipumisen merkkejä lähdimme sivakoimaan takaisin vanhaa latua kohti Lauhanvuoren lakea. Paluumatkan luulisi sujuvan kepeästi, joskin ylämäki oli edessä koko matkan. Toisin kuitenkin kävi, sillä lähes kaikilla oli ongelmana lumen tarttuminen suksien pohjiin. Puusukseen enempi, lasikuituiseen vähempi. Paluumatkasta loppuosa oli lähinnä kävelemistä sukset jalassa. Pahimmillaan pohjiin tarttui 15 cm lunta...

Perille laelle pääsimme hämärän laskeuduttua tai oikeastaan jo pimeyden saavuttua. Mieli oli kuitenkin tyytyväinen. Yksin tuolle umpihankireissulle tuskin olisi moni lähtenyt, mutta porukassa se ei tuntunut edes pahalta. Voitaneen retkeä pitää kuitenkin hieman "hullujen hommana", mutta kukapa kieltää, etteikö extremeä saisi tehdyksi ihan kotinurkilla ja tavanomaisista talvilajeista. Kiitos kaikille retkeläisille ja sivakoidaan paremmilla keleillä uusiin maisemiin.

NERGIAVALLANKUMOUS LAPUALLA MA 1.2.2010 klo 17-19. Tilaisuus järjestettiinn Lapuan Paukun Alajokisalissa, osoitteessa Kustaa Tiitintie 1. Professori Peter Lund luennoi tulevaisuuden energiamuodoista. Lund on Teknillisen korkeakoulun professori ja on tunnettu kansainvälisesti vaihtoehtoisten energia-asioiden puolestapuhujana. Tapahtuma järjestttiin yhteistyössä Lapuan kansalaisopiston ja Lapuan ympäristöyhdistyksen kanssa. Paikalla oli noin 75 henkeä. Peterin esitys ohessa: Energiavallankumous Lapualla.

Pimeän ja Hiljaisuuden retki 4.10. klo 19.30-22.00, Kauhajoki Lauhanvuoren kansallispuisto

Hiljan päivän (8.10) Pimeän ja Hiljaisuuden retki vietettiin Kauhajoella Lauhanvuoren kansallispuistossa, todellisessa hiljaisuudessa. Retki aloitettiin klo 19.30 Muurahaisen luontotuvalta, jonne oli tullut puolen tusinaa pimeään tutustujia. Sieltä matkasimme (autoilla) kansallispuistoon, Spitaalijärven parkipaikalle, jossa odottivatkin loput pimeän kulkijat.

Aluksi "leiriydyimme" Spitaalijärven tulipaikalle jossa hetkisen tuumasimme illan kulkua ja sovimme kuljettavan reitin. Sitten vaan reput pykälään ja menoksi. Tarkoituksena oli kulkea helppoa reittiä, vanhaa tiepohjaa pitkin parin kilometrin päähän mäntypistiäisalueelle katselemaan kuun valaisemaa taivasta vasten pystyyn kuolleiden puiden silhuetteja, jotka muodostavat mitä mielikuvituksellisimpia muotoja. Lähtiessämme tulipaikalta jätimme sinne kynttilän tuomaan "kotoisaa" valoa.

Matkalla pysähtelimme ja jutustelimme pimeydestä ja hiljaisuudesta. Pohdimme pimeyden merkitystä luonnolle ja ihmisille sekä melun vaikutuksia. Välillä kuuntelimme ihan vain hiljaisuutta, jota säestivät ajoittaisen sateen ropima ja lehdistä tippuvat pisarat. Oikeastaan emme kuulleet mitään muuta, kuin aivan etäistä koiran haukunta ajoittain.

Pimeydessä kaikki näyttää erilaiselta. Nyt sää sattui olemaan täydenkuun yö, mutta ajoittain paksu pilviverho peitti kuun. Kuitenkin taivas oli vaalea ja kuu valaisi kohtalaisesti koko ajan. Vasta aivan lopuksi kuu näyttäytyi hiukan täydeltä terältä. Kuutamossa metsän muodot luovat aivan uudenlaisen näkymän metsässä. Vaaleat jäkäliköt suorastaan loistivat ja puiden ja juurakoiden varjot ja silhuetit näyttivät mielenkiintoisilta. Näin tuttukin maisema näyttää pimeässä varsin mielikuvitukselliselta. Omalta osaltaan hiljaisuus toi kaikkeen oman viehättävyytensä. Toisia hiljaisuus rauhoitti, mutta joukossa hiljaisuuden kuunteleminen todettiin hiukan levottomuutta aiheuttavaksi.

Varsinainen retkisosuus meni pienestä, ajoittaisesta sateesta huolimatta varsin hienosti ja sen jälkeen pääsimmekin evästämään ja nauttimaan tulen loimusta. Keittokatokselle jätetty kynttilä valaisi hienosti ja näkyi kauas. Varsinainen tuli laitettiin takkaan, koska sadetta saatiin sen verran reippaasti, ettei nuotiopaikalla haluttu istua. Sade kuitenkin tyyntyi pian, mutta päädyimme istuskelemaan katoksen suojissa loppuun saakka. Kuukin kvi näyttäytymässä vähän paremmin, mutta vain lyhyen ajan. Viereinen Spitaalijärvi oli kuun kajossa hienon näköinen ja lähimetsä varsin mystinen. Retkiväelle maistuivat eväät ja paistetut makkarat. Retkiaika alkoi olla vähissä ja lähdimme kohti koteja kymmenen aikoihin. Toivottavasti pimeäretki oli kiva kokemus ja saa uudelleen jatkoa tai keksitään taas uusia teemoja.

Kolmen piirin suopäivä 26.9.2009, Kauhajoen Muurahaisen luontotuvalla

Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan luonnonsuojelupiirit järjestivät yhteisen Suopäivän, luonnontilaisten soiden ja suoluonnon hupenemisen vuoksi. Retken 65 osallistujaa saivat nauttia kauniissa syyssäässä Kauhanevan kansallispuistossa legendaarisen luonto-oppaan Keijo T Seppälän opastuksella suoluonnon kauneudesta. Iltapäivä kului Muurahaisen luontotuvalla suoaiheisten esitelmien parissa, joita esittivät Melan tutkija Markku Saarinen sekä satakuntalainen kurkiharrastaja Pekka Mustakallio. Lisää aiheesta klikkaamalla otsikkoa...

Ähtärin mökin luonnonsuojelujuhla 20.8.2009

Ähtärissä oleva SLL:n mökkipaikka on ollut piirin käytössä muutaman vuoden. Ahkeran remontoinnin jälkeen mökki on kelpo kunnossa ja alue päätettiin hakea viralliseksi luonnonsuojelualueeksi. Päätös siitä tuli juhannuksen aikoihin ja piirihallitus päätti pitää luonnonsuojelualueen perustamisen kunniaksi pienet juhlat, joista tarkemmin otsikkoa klikkaamalla...

Suupohjan yösafari 29.5 klo 18.00 - 03.00

Kesäyö Kauhajoen monipuolisessa luonnossa ei voi olla muuta kuin elämys. Vielä kun se kruunasi erittäin lämmin ja hieno sää, tyytyväisyys loisti kulkijoiden kasvoilta.

Ilta aloitettiin Katikasta, joka on hiekkamaahan uurtunut rotkokanjonialue. Katikanluoman ja Kauhajoen purot kiemurtelevat pitkään lähellä toisiaan jyrkkien harjujen takana. Tasamaan mäntykankaat muuttuvat satumaisiksi korpikuusikoiksi kun laskeuduttiin purokuruun. Vanhoja kuusia, haapoja, runsaasti lahopuuta ja lehtomaisia pieniä puronvarsilaikkuja on vieri vieressä. Kolopuita on runsaasti ja merkkejä on niin kanahaukoista, saukoista kuin liito-oravistakin. Puron kosket huumaavat solinallaan ja mahdollisia taimenhavaintoja tarkkaillaan herkeämättä. Lähteiden ja tihkupintojen ansiosta puroon virtaa vettä kuivimpanakin kautena. Kolmentuulenlakin päällä oli hyvä huilia ja jatkaa matkaa. Paluumatka tulikin joutuisammin polkua pitkin.

Kauhanevan kansallispuistossa käytiin tietenkin lintutornilla, katseltiin suopöllön lentoa, kuunneltiin kuovin huutelua ja seurailtiin niin hiljaista suota. Kauhalammella oli laulujoutsenia ja kaakkuri, mutta muuten suolinnut pysyttelivät pääasiassa hiljaisina pesillään. Isolepinkäinen istuskeli pienessä männyssä ja Kauhanevan ilta-auringon lasku antoi pienen säväyksen punaisesta hehkusta ja painui mailleen. Tämä lyhyt auringonlaskun hetki vangittiin monen kameraan, samoin kuin vaatimattomat kukinnot, suopursujen, valokin ja suokukkien osalta. Pitkospuulenkki päättyi Salomaan leiripaikalle, jonka jälkeen vaihdoimme taas kohdelajia.

Puolenyön tuntumassa aloitimme kuuntelemaan kehrääjiä. Ensin kuuntelua aikansa Salomaassa, mutta puiston keskiosan jäkäläkankailta ei nyt kuulunut kehrääjän hyrinää. Hiljakseen kävelimme polkua pitkin pohjoispään autopaikalle, mutta matka oli kehrääjän osalta hiljaista, retkeilojöiden osalta oli tosin senkaltaista pulinaa, että sosiaalinen keskustelutarve tuli varmasti täytettyä. Parkkipaikalta lähdimme hiljalleen ajamaan muutama sata metriä kerrallaan kohti Nummijärveä, välillä pysähdellen ja kuunnellen. Noin 2 km päässä alkoi hyrinää kuulua ja tavoitimme kehrääjiä kolmesta kohteesta tien varrella. Joitakin yksilöitä oli sattumalta melko lähelläkin ja heikoimpien kuuluvuus parani kun laittoi kädet korville "kuunteluasentoon". Kuuntelun aikana oli ominaista, että tänään kehrääjät hyrisivät vain lyhyitä jaksoja kerrallaan. Laji on muutenkin niin arvoituksellinen, ettei sen elintavoista oikein aina pääse selville. Sää oli nytkin niin hyvä, että odotti kuulevansa paljon enemmän näitä kehrääjiä.

Retken viimeinen etappi oli yölaulajien kuuntelu Hyypänjokilaaksossa. Kiertelimme pienellä autokolonnalla jokilaakson ylittäviä poikittaisia kyläteitä ristiin rastiin. Ehkä olimme vähän aikaisessa, ja lintuharrastajat totesivatkin, että paerin viikon päästä olisi ollut se paras ajankohta. Jokilaakson 7 pysähdystä antoi kuitenkin kuultavaksi kaunista sointia, jota esittivät mm. perusteellinen rastaiden kirjo, pensassirkkalinnun kanssa. Sirkkalinnut, satakieli ja kerttuset olivat vielä pääosin saapumatta laulumailleen, mutta ainahan voi piipahtaa uudelleen kuuntelemassa jokilaakson yötä.

Retkellä oli kaksikymmentä uutteraa retkeilijää, joista jokunen jäikin yöksi telttansa kanssa oikeaoppisesti leiriinsä yöpymään. Tosin muuan kulkija oli taasen tullut paikalle polkupyörällä keskustasta saakka (25 km), joten ekologinen retkeily täyttyi ainakin hänen kohdallaan täydellisesti. Retkeläiset olivat innokkaita lintuihmisiä, iso osa väestä olikin Suomenselän llintutieteellisen yhdistyksen väkeä, jotka järjestivät keväisen retkensä Suupohjan seudulle.

Piirin koskikararetki 28.2.2009

Puolitusinaa luontoharrastajaa kierteli etsimässä talvisesta jokimaisemasta koskikaroja Kauhajoella. Kaunis kevättalven päivä ja puoliavoimet koskipaikat tuottivat lopulta tulosta, sillä neljän kohteen jälkeen viimein koskikaroja löytyi Ikkeläjärveltä, aivan jokisuulta. Talvi oli ollut melko kylmä viimeviikkojen ajan ja koskipaikat jäätyneet melko tavalla umpeen. Myös alkutalven tulvat ja laskenut vedenpinta ei jaksanut sulattaa jääkantta avoimeksi, joten karapaikat olivat vähissä. Ikkelänjärven jokisuulla oli mukana seurailla karojen reipasta lentelyä ja kivien päällä istuskelemista.

Piirin pöllöretki 6.3.2009

Pöllöretki kierreltiin Kauhajoen alueella, tutuissa pöllöpaikoissa. Toisakymmentä kuuntelijaa saivat nauttia kevättalvisesta säästä. Hyvää pöllösäätä on ollut jo pitkään ja monet lajit ovatkin aloittaneet huutelemisensa jo varhain. Retken aikana osa oli jo pesäntekopuuhissa. Kymmenkunta kuuntelutaukoa tuotti havainnoiksi kolme helmipöllöä, huuhkajan ja viirupöllön.

Lumene-pienvesihankkeen talkoot, leirit ja retket

Luonnonkukkapäivä 15.6.08 Kristiinankaupungissa

Jokivarren lehtosaareen ja Susivuoren siperiankärhöjen tunnelmissa

"Suupohjan Yösafari" 14.6.08 tarjosi kuultavaa ja nähtävää

Kohteina Katikka ja Kauhaneva, kuultiin Nummikankaan kehrääjiä ja Hyypänjokilaakson yölaulajia

Vaasan paikallisyhdistyksen retki Merenkurkun maailmanperintöalueelle 24.5.08

Björkö-Panike reppureippailua venekyytien siivittämänä

Suuri Suoretki 4.5.08 Seinäjoella.

SLL-70 vuotta -juhlaretki suoluonnon suojelun nimissä

11.2.2010 TT