Vodlozero

O. Tshervjakov


1. Johdanto

2. Vodlozerin puiston alueen fyysillinen-maantieteellinen luonnekuva

3. Vodlajärven puiston kasvillisuus ja eläimet

4. Vodlajärven kulttuurihistoriallinen perintö

5. Vodlajärven suunnitelma (projekti)

6. Historia ja Vodlajärven puiston perustamisen suunnittelun asianlaita tälle hetkellä (n. 1990)

1. Johdanto

Biosfäärin (ilmakehän) ja sen ekosysteemin kaikkien tasojen säilyttämisen ja palautumisen entiselleen ongelman rinnalle, eräänä nykyajan tärkeimpänä tehtävänä on siirtyä sellaisiin taloudellisiin käyttötapoihin, jotka noudattaisivat kaikkein sopusuhtaisimpia suhteita ihmiseten ja siä ympäröivän luonnon välillä.

Nykyisten käsitysten mukaan tällaisten suhteiden muotoutuminen täytyy tapahtua rakenne-funktio solukennojen puitteissa tulevan noosfäärin-ionoozenorien kautta, joiden parhaimpana järjestelymuotona on tällä hetkellä noosfääriset luonnonpuistot. Nämä puistot käsittävät itsessään symbiozin (Yhdistelmän) takasti suojeltavia luonnonalueita ja taloudelliesesti hyödynnettyjä alueita, missä teollisuus, maa- ja metsätalous, metsästys ja kalastus, rekriaatio ja muut luonnonhyödyntämismuodot perustuvat liitettyihin kiertokäyttöisiin teknologisiin prosesseihin ja kompleksisesti käyttävät paikallisia luonnonresursseja tuottamatta minkäänlaista ekologista luonnon riskiä. Siinä luvussa luonnonpuiston ihmisluku, käytetty teknologia, tuotteiden ja palvelujen määrät ja lajit määräytyvät resurssien käytöstä.

Kun muodostetaan noosfäärisiä (uusiutuvia) luonnonpuistoja pääehtona pitää olla riittävä alue, joka turvaisi puiston alueelliset mitat (noin muutama tuhat neliökilometriä) ja puiston optimaaliset rajat, joissa tulevan puiston ekosysteemi ei olisi suuremmalta osalta vielä rikottu ja riittävät kaukaisuudet suurista teollisuuskeskuksista.

Vielä on kovin toivokasta, kun järjestetään uusia noosfäärisiä puistoja, että ne sijaitsisivat samalla vesijuoksutus- ja keräsyalueella, jottei sattuisi riskiä saada saastuneita vesiä naapurialueilta. Koko Euroopan alueella, siinä luvussa NL:n Euroopanpuoleisella alueella ei ole enää jäänyt käytännöllisesti katsoen suuria erämetsiä. Siksi unikaaliseksi (ainutlaatuiseksi) ekologisesti katsoen on vielä jäänyt mahtavan laaja metsäsoinen keskitaigan kompleksi maa-alue, joka sijaitsee Karjalan Tasavallan ja Arkangelin (läänin) alueen rajalla.

Näiden metsien erikoispiirteenä on se, että ne sijaitsevat kokonaan Ileksa-joen vesijuoksutusalueella, joka laskee Vodlozero-järveen. Metsäiset, soiset biohenotsenozit, järvet ja joet Ileksan ja Vodlozeron rajojen alueella ovat yhdistyneet kokonaiseen ekosysteemiin tässä biomaantieteellisessä yhdistelmässä. Ekologisella silmällä katsoen tällä Ileksajoen alueella, jossa ei ole asukkaita ja taloudellista toimintaa, se on ainutlaatuinen Euroopassakin. Tämän alueen voi luonnehtia, että ovat säilyneet täydellisesti luonnon maisemat ja kaikki tyypilliset tälle alueelle keski-taigan luonnolliset kompleksit. Vielä voi erikoisesti korostaa, että Ilkesajoen alueen metsät ovat ehkä viimeiset säilyneet Euroopassa (siinä luvussa NL:n Euroopan osassa) suuret korpi-aarniometsät. Ja tämä seikka antaa Ileksajoen alueen metsille erikoisen kansallisen ja yhteisinhimillisen merkityksen.

Paitsi sitä, että Ileksajoen alueen metsät ovat eri ikäisiä, siellä yli 200 vuotta hakattiin metsää rakennus- ja kotitarpeisiin paikallisitn talonpojin voimin. Nämä metsät ovat ainutlaatuisena kohteena ekologisia metsätutkimuksia varten. Ileksajoen ja Vodlajärven vesijuoksutus ja vesikeräysalue ovat mielenkiintoisia monessa muussakin suhteessa.

Vodlozero, joka on eräs suurimpia järviä Venäjän Euroopan osassa, monta vuosisataa kehittyi Karjalan ja Pohjois-Venäjän kansan kulttuuri. Täällä kulkivat vanhat kauppatiet, risteytyivät Suuren Novgorodin ja Moskovan ruhtinaskunnan intressit, muodostuivat ja toimivat suuret hengelliset ja kaloudelliset keskukset, sellaiset kuin esimerkiksi tarunomainen Vygoretskaja kansan tasavalta, Jurijevin luostari ym. kehittyivät muinaisaikaiset talonpoikaisasutukset. Vodlajärven muinaisuudesta on jäänyt rikas perintö, puisissa arkkitehtisissä muistomerkeissä, maisemissa, paikallisetn väestön omaperäisissä kulttuuriperinteissä. Tämä historiallisesti muodostunut luonnollis-taloudellinen ja historialliskulttuurisen kompleksi ovat itse Luonto ja Historia ennakoineet, että järjestää tällä alueella kansallinen noosfäärinen luonnonpuisto.

Kansallinen noosfäärinen "Vodlozerski" puisto yhdistää itsessään erilaiset luonnonsuojelumuodot, ja samalla alueen järkiperäisen taloudellisen käytön huomioiden kaikki paikalliset luonnon tekijät, säilyttääkseen ainutlaatuiset aarniometsät ja muut luonnonkohteet, jotta nostaa paikallisen väestön elintasoa, hyvinvointia.

2. Vodlozerin puiston alueen fyysillinen-maantieteellinen luonnekuva


Vodlajärven puiston alueen fyysis-maantieteelliset ominaisuudet suunniteltava kansallinen noosfäärinen "Vodlojärven" puisto sijaitsee kahdella hallinnollisella alueella Karjalan Tasavallan Puudosin piirin ja Arkangelin läänin Onezskin piirin mailla (ks. kaavaa) Fyysillis-maantieteellisessä suhteessa puiston alue kuuluu Karjalan keskitaigan baltianmaan luontoon, kumpuisine vuorijonoineen maanpinnalla ja monilukuisine järvineen, jotka muodostuivat jäävuoren ansiosta. Vodlajärven vesistä on osa Äänisjärven vesistöä ja se sijaitsee sen kaakkois-osassa. Järvi sijaitsee +136 metriä merenpinnan tasosta, sen pinta-ala on yli 334 km2, keskisyvyys 3,1 m, suurin syvyys 16,3 m, yleinen veden voluumitilavuus on 1 km2. Kehittynyt Vodlajärven vesistö sijaitsee pääosilta pohjoiseen ja sijaitsee Arkangelin läänin länsiosassa. Vodlajärven vesistön perustan muodostaa Ileksajoki sivujokineen: Tumela, Niznjaja Ohtoma, Tshusreka ja muut. Vodlajoen vesistön alue käsittää 5280 km2, niistä Ileksajoen vesistön osa käsittää 3950 km2, paitsi tätä Vodlajärveen laskee vielä yli 30 pientä jokea ja puroa, joiden osalle lankeaa vesistön muu alue.

Ileksa ja muut joet, jotka laskevat Vodlajärveen, on paljon läpivirtaavia järviä, joissa on paljon kalaa. Suuremmat järvistä ovat Monasterskoje, Nelmskoje, Luzkoje ja muut.

Vodlajärvellä tapahtuu kaksoivirta (tarkoittanee kahta laskujokea ks. kartta). Ne ovat joet Suhaja, Vodla ja Voma, mutta tämä ilmiö on harva ja on yhteydessä järven haudan vinouteen, sillä vesistön pohjoisosa nousee ja eteläinen laskee. Vodlajärvestä saa alun Äänisjärven suurin tulovirtausjoki - Vodla.

Vodlajärven vesistön suurin osa sijaitsee jäävuoren jättämän tasangon alueella korkeuksine +150-200 metriä meren tason yläpuolella. Pohjoisosassa nämä korkeusmitat nousevat 250-300 metriin.

Geologisessa suhteessa puiston alue esittää itsestään Baltian (Itämeren) kristallikilven itäpäätyjä, jotka koostuvat muinaisista graniiteista ja gneissigraniiteista niin sanotun Vodlajärven (blokista) laatasta Ileksajoen yläjuoksulla rajoitetusti ovat (kehittyneet) esiintyneet ylä-apeiskije ja ala-proterotsoinen elesimenttiset ja desimenttitulivuoren muodostumat. Kristallinen perusta on melkein joka paikassa katettu kuohkeilla jäävuorikerrostumisilla ketraäärikaudelta ja vain itäosassa puistoa on ilmennyt peruskivilajien esiintymiä.

Pohjoisesta Vodlajärven puistoon liittyy "Vetrennyi pojas"- "Tuulinen vyö" laakio. Itse puiston alueella maapintaa reliefin muodostaminen liittyy viimeisen myöhäisvaldain jäävuoripeittymän ja sen sulavesien toimintaan. Jäävuoren akkumulatiivimuotojen kompleksi on esitetty pääosalta litteällä moreenitasangolla, joka on laaja Ileksajoen alueella. Drumliinimoreenitasangot ovat kehittyneet melko suppeasti Monasterskoje-järvestä länteen ja Vodlajärven länsirannikolla. Tästä järvestä itään hyvin ilmenee kumpu-moreeniharjutasanko. Alueen jäävuorimuotojen reliefin kompleksi on laajasti esiintynyt Vodlajärven luoteis- ja itärannikolla, mutta etelärannikolla on pyöreät harjut. Vesi-jäävuorimuodot reliefissä täydellisemmin on esitetty länsirannikolla, täällä on myös esitetty muutkin jäävuorimuodot. Päätekijänä mikä haittaa Vodlajärven puiston ilmastoon on korkea pohjoislevye (62-63 astetta), Vienan ja Barentsin merien läheisyys, Atlantin valtameren vaikutus. Pohjoiskorkeudet antavat vähän auringon lämpöä, erikoisesti talvisin. Merien läheisyys, erikoisesti Pohjois-Atlantin pehmentävät ilmaston mannertasaiseksi. Ilmastossa on lyhyt kolea kesä, pitkä leutotalvi, paljon pilviä ja paljon sateita. Ilman keskilämpö on +1,6 C, maksimi +36 C, minimi -48 C, kaikkein lämmin on heinäkuu +16,4 C, kylmin - tammikuu - -11,6 C. Kasvukauden keskipituusaika on 140-148 päivää, aktiivinen kasvukausi - 100-110 vuorokautta.

Vodlajärven puiston alueelle on ominaista myöhäinen ja pitkä kevät, varhainen, pitkä ja lämmin syksy. Kausi ilman pakkasia kestää noin 95-105 päivää. Lumipeite vakituisesti kestää 140-180 päivää, lumen paksuus on 45-80 cm, eräinä vuosina jopa 1 m. Hiekkasekaiset maat jäätyvät 40-50 cm, savisekaiset 50-60 cm. Jäätyvät joet ja järvet marraskuun puolivälissä, avautuvat joet huhtikuun lopulla. Pienet ja keskisuuruiset järvet avautuvat jäästä noin 9-12 päivää myöhemmin kuin joet.

Vuotinen keskimääräinen sademäärä on 500-600 mm. Tällainen sademäärä on liikaa, ja haihtuvuus on vain 300-350 mm. Tästä seikasta tapahtuu puiston alueen soistuminen, rämettyminen. Puiston alueella maakerroksia tapaa kaksityyppisiä: suo- ja uutemaa (podsolimaa). Uutemaa muodostuu korkeimmilla paikoilla. Reliefin alankomuodoissa maaperä muodostuu suotyyppisesti ja muodostaa turve- ja mutamaaperäkerroksia.

Vodlajärven puiston kasvillisuus etupäässä esiintyy havumetsinä, joissa enemmistönä on kuusimetstä ja vain etelälohkoilla, nyt kasvaa lehti- ja sekametsää.

Metsät käsittävät puistosta 50%, siinä luvussa hakkuut käsittävät vain noin 3% metsien alueista. Suurin osa puiston metsistä on täyskypsynyttä metsää, istutettua metsää, joista suurin osa lankeaa kuuselle. Soiden osuudelle lankeaa noin 38% Vodlajärven puiston alueesta.

Noin 12% puiston alueesta kuuluu järville ja joille. Vodlajärven puiston luonnon maisemissa on vähän tapahtunutta taloustoimintaa, siinä luvussa suurin osa puistosta ei ole ollut käytössä yleensä taloudellisesti. Niinpä Ileksajoen vesistön metsä- ja suokompleksit eisittäytyvät etsestään sellaista aluetta, jota käytännöllisesti ei ole koskenut ihmisen käsi. Näin ollen mainiosti säilyneet Vodlajärven puiston luonnonmaisemat esittävät kaiken kasvi- ja eläinrikkaudet Keski-Euroopan neitsyyllisesta taigasta.

Vodlajärven puiston alue on harvaan asuttua seutua. Kokoväestö asuu Vodlajärven rannoilla. Suurin asutus Kuganavolok-kylä sijaitsee Vodlajärven eteläpuolessa. Kylässä asuu noin 500 ihmistä. Kesäaikana Vodlajärven tienoilla käy 5-10000 turistia. Heitä kiinnostaa Vodlajärven maisemien jylhä kauneus, harva asuttomuus, käyttäytömyys. Kaikista turismilajeista on nykyään kehittynyt vain vesiturismi. Mutta huomioiden, että lumi on maassa 160-180 päivää, voi kehittää muitakin talviturismilajeja.



3. Vodlajärven puiston kasvillisuus ja eläimet


Vodlajärven kansallisen noosfäärisen puiston päälaeus on metsä. Vodlajärven ja Ileksajoen metsät ovat suuret llajat alueet, joka on pinta-alaltaan muutaman tuhannen neliökilometrin, se on aarniotaigaa, jota ei ole koskaan hakattu, ja jossa ei ollut tulipaloja noin jo 250-300 vuotta. Näissä metsissä on säilynyt koskemattomuudessa luonnollinen kasvillisuus ja villit eläimet. Niissä ihminen ei ole rikkonut itsekhittymis- ja säilymisprosesseja. Tämä on turvannut metsien kasvun jo monien vuosituhansien aikana, kuluttamatta maaperän voimaa ja rikkomatta ekologista tasapainoa luonnossa, sopeutuen täydelliseen harmoniaan ympäristön kanssa.

Vodlajärven puiston neitsyyllinen metsä-soinen alue on eräös suurimmista Euroopan Pohjolassa, mutta pinta-alaltaan, ehkä on suurempi kuin kaikki yhdessä Euroopan perusmetsien alueen (keski- ja etelätaiga aluevyöhykkeillä).

Tämän puiston yhtenäinen arvokkuus on siinä, että se sisältää itsessään suuren alueen - Ileksa keskikokoisen joen ympärillä metsäiset ja soiset biogeneesit vesistöjen mitassa on yhdistetty yhtenäisyyteen veden virralla ikään kuin veren virralla elimistössä. Me säilytämme täällä ei erilliset yksityiset ainutlaatuiset biogeneesit, mutta heidän laajan yhtenäisen ekosysteemin. Tämä antaa mahdollisuuden tutkia ei vain biogeneesien itsesäätelyn lakiominaisuuden, mutta myös yhteistoiminnan niiden kesken, kun luonnossa tapahtuu aineiden ja energian siirto, kunyhdistyvät yhtenöiseen systeemiin niiden hydrologiset ja maakemiset prosessit.

Paitsi perinteellisiä eri-ikäisiä metsiä Ileksajoen tienoilla, Vodlajärven puistoon kuuluvat myös metsäiset Vodlajärven ympärillä, missä talonpoikaisto monta vuosisataa käytti metsää tarpeisiinsa. Siellä monta vuosisataa ihminen kaatoi tarvittavaa metsää rakennustarpeisin, polttopuuksi ja muuhun. 20. vuosisadan alussa täällä jossain määrin rajoitetussa mitassa kaadettiin valittuja korkeita mäntyjä. Tämä kaikki vei siihen, että täällä on kolmeen ikäluokkaan kuuluvia metsiä, ylikypsynyt metsä (ikä 210-230 vuotta) - männyt ja kuuset, keski-ikimetsät - 60-100 vuotta, yleensä kuusimetsä, harvemmin petäjä ja kovin tiheä 30-50 vuotinen metsä, kun loppuvat metsänkaadot, sillä kylät autioituivat.

Jos Ileksajoen neitsytmetsät pitäisi olla aivan koskemattomia, niin metsissä Vodlajärven ympärillä pitäisi suorittaa harvennushakkuita ylikypsyneille hongille ja kuusille, suorittaa väliköytöhakkuita niissä metsissä, mitkä eivät ole vielä kypsyneet ja kapeametsähakkuut kypsyneissä samanikäisissä metsissä.

Metsien tyypit-pääjaksot

Vodlajärven puiston alueen metsätyyppiloginen alueittamisen perusteella nämä metsät kuuluvat sfagnee-vihreämahtaviin keski-taigan kuusi- ja mäntymetsiin, jotka kasvavat pohjois- ja keskitaigan metsien rajalla.

Vodlajärven puiston metsäkasvillisuus on tyypillistä keskitaigalle. Metsien peitämä yleinen alue käsittää noin 300000 hehtaaria ja metsävarat käsittävät 42,9 milj. m3.

Puiston metsävarat kooostuvat käytännöllisesti kaikista metsätyypeistä (lajeista), jotka kasvavat keskitaigan alueella. Kaikkein luonteisimmat ovat seuraavat metsätyypit: jäkälä, vihreänmahtava, pitkätehokas, heinä-soinen ja sfagna.

Pohjoiseen mäntymetsät ovat yleisemmät kuin kuusi. Tämä puiston osa on enemmän suoperäisempää. Mäntymetsissä enemmistönä kasvavat vihreänmahtavat ja jäkälätyyppiset metsät III-IV-boniteetti hyvyysaste, jossa puuta kasvaa 160-250 m3 hehtaarilla. Vodlajärven vesistön pohjoisosan pääpiirteissä kasvaa sfagna-männikköä. Vain täällä Karjalassa laajasti voi tavata siperian lehtikuusen. Eteläosassa kuusimetsä on enemmistönä kuin mäntymnetsä. Maisemissa etupäässä kasvavat sfagna kuusiset, pitkätehokkaat ja pensas-heinäkköiset suostuneet metsät III-IV (harvoin II) -- Boniteetti, puutavaraaa 150-200 m3/ha.

Vodlajärven flora piirissä luonnollisesti kasvavat tällaiset itäkasvit kuin siperian lehtikuusi, siperian ruhtinas, vaapukkahumalikko, päärynälehtimuotoinen paju, siperian kolmiharja, korkea kuusama, lääkitsevä krovohljopka-verivampyyri?, samaran poimulehti. Täällä kulkee raja, missä kasvavat siperian lehtikuusi, pienilehtinen lehmus=metsälehmus, tavallinen snyt, tuuheaoksainen, mies alvejuuri ja eräät muut. Kausi ja hinkametsissä tavallisesti kasvaa 60-70 korkeimpaa kasvilajia ja 8-10 lajia sammalia ja jäkälää. Paikalliset metsät ovat kovin rikkaita marjoista, sienistä ja lääkekasveista. Tämä antaa mahdollisuuden osassa puiston alueesta järjestää niiden säännön mukainen keruu ja jalostaminen.

Suot ovat oleelinen osa Vodlajärven puiston maisemiaa. Soistuminen täällä käsittää yli 40%, mikä on hiukan korkeampi kuin yleensä Karjalassa (35%). Soiden yleinen pinta-ala ylittää 230 000 ha. Ileksa-Vodlajärven vesistön alueella erottuu neljä suo-piiriä (aluetta).

1. Ileksan yläjuoksulla sijaitsevat äänispetshora-aapa -tyyppiset suot, soistumisaste on 35-40%

2. Ileksan vesistön keskiosassa sijaitsevat kassandro-moroska-sfangovyje petshorsko-onezkije suot, soistuminen 50-70%.

3. Ileksajoen vesistön alajuoksulla sijaitsevat oligotrofonyje suoto, soistuminen täällä on 20-30%.

Soistumisen erot Vodlajärven-ileksajoen alueella (10% etelässä -70% pohjoisessa) ovat seurauksena erikoisista ympäristötekijöistä ja luonnondynamimikasta. Erikoisuudet alueen soistumisessa heijastavat sen, että Euroopan luoteisalueella voivat olla eroavat ja tyypilliset monitapaiset luonnon maisemat. Puiston soiden erikoinen ekologinen merkitys on siinä, että siellä ei tapahdu minkäänlaista ihmisen taloudellista toimintaa. Valtaosa soista ovat täällä tyypillisiä luoteisosan soille, samalla täällä ei kulje koillinen raja tämän soiden tyypeille, joilla on tärkeä ominaisuus -edustavuus. Tässä suhteessa näillä soilla kuin tieteen kohteilla, on yleisvaltakunnallinen merkitys.

Valtavat metsä-suoalueen Vodlajärven puistossa täyttävät tärkeää tehtävää pitävät pysyvää ekologista tasapainoa koko alueella. Muodostunut täällä toiminnallinen yhteys monien vuosituhansien aikana ovat muinaisomaisessa muodossa. Luonnollisten prosessien tutkiminen ja niiden kulku tulevat olemaan puiston eräänä päätehtävänä.

Paitsi tätä Vodlajärven puiston soilla on valtava rekraatio- ja resurssimerkitys, missä luonnollisesti kasvaa arvokkaita marjalajeja ja lääkekasveja.

Eläimistö

Vodlajärven puisto kuuluu Venäjän Euroopan osan taigavyöhykkeeseen. Kansallispuiston metsissä tapaa 50 eri eläinlajia. Villieläimistä koko alueella voi tavata: ruskea karhu, susi, kettu, ilves, näätä, minkki, ahma, mäyrä ym. Kavioeläimistä voi tavata villi pohjoispeuran. Vesieläimistä ovat tavallisia saukkoja piisami. Linnut, jotka täällä pesivät, ovat suurimmalta osaltaan muuttolintuja. Tavataan niitä täällä alueella yli 200 lajia. Metsissä vakituisestielävät teeri, metso, peltokana. Järvillä on paljon vesilintuja.

Mutta eläinmaailman suhteessa kaikkein mielenkiintoisin on Vodlajärven puiston pohjoisosa - Ileksajoen tienoot. Täällä suurella alueella (n. 5000 km2), missä nykyään vakituisesti ei asu yksikään ihminen, missä satoina vuosina ei ollut metsäpaloja ja huomattavaa ihmisen tunkeutumista luontoon. Täällä koskemattomuudessa säilyi näissä neitsytkorvissa suuret petolinnut, jotka ovat melkein kokonaan kadonneet ihmisen käyttämissä taigamaisemissa ja metsäeläinlajit syntyvät täällä luonnollisissa olosuhteissa.

Ileksajoen vesistöalueella sijaitsee eräs suurimmista Pohjois-Euroopassa petolintujen ryhmittymä, jotka on viety SNTLiiton punaiseen kirjaan sekä muiden Euroopan maiden myös. Täällä asustaa merikotka-valkohäntä (n. 30 paria), skopa, n. 20-25 paria, kotka-kokko (n. 7 paria) ja muita. Mitä koskee merikotkaa - valkohäntää - erästä suurempaa meidän petolintua, joka on myös viety Punaiseen kirjaan Kansainvälisessä luonnonsuojeluliitossa, niitä voi vertailla, niin pä Neuvosto-Karjalassa niitä pesiytyy kaikkiaan 16-18 paria - Vienanmeren ja Laatokan tienoilla. Vodlajärven ryhmittymä (25-30 pesäparia) on melkein kaksi kertaa suurempi kuin Karjalan merikotkien - valkohäntien määrä.

Soilla ja metsissä voi tavata tavallisesti Ileksan harmaan kurjen, huuhkajan, partapöllön, valkean napaseutupöllön ja haukan, jotka on viety NL:n,.VSFNTasavallan ja KSNTasvallan Punaisiin kirjoihin. Tiheästi pesiytyy joki- ja narskusorsia, teerilintuja.

Ileksa-vesistön alueen joet ja järvet laskevat kuuluviin vesisuomaihin, joilla on kansainvälinen merkitys. LIntujen muuttovaelluksien aikana täällä kasaantuvat suurissa määrin levolle ja ruokinnalle erilaiset vesi- ja suolinnut: joutsenet, hanhet, sorsat, kuikat, kahlaajat, lokkilinnut. Vaellusten aikana on merkitty kirjaan pieni joutsen (tundrajoutsen), joiku-joutsen, vaaleaposkinen hanhi, joka on myös viety SNTLiiton, VSFNTassavallan ja KASNTasavallan Punaisiin kirjoihin.

Tavallinen tuulihaukka, samaten derbnik on viety myös KASNTasavallan Punaiseen kirjaan. Niitä tavataan kovin harvoin koko Karjalan alueella, mutta Vodlajärvellä ja Ileksajoen alueella tavallisesti. Täällä samaten sijaitsevat kaikkein eteläisimmät Euroopan Pohjolassa pohjoisvillipeuran oleskelupaikat ja suurimmat talvehtimisalueet (on huomattu yli sadan pään laumoja). Täällä alueella pesivät ja hautovat poikasiaan suuret määrät joiku-joutsenet ja hanhet.

Ileksajoen alueen metsä- ja suoluonnonsuhteet antavat mahdollisuuden asua suurissa ryhmissä metsolinnuille, joille on paljon erilaisia ruokamarjoja näillä valtavilla alueilla. Mutta jo niillä alueilla, missä metsiä on runsaasti hakattu, siellä lintujen tiheys on 3-5 kertaa pienempi, kuin Ileksajovesistön alueella. Siellä asuus suurin osa metsoista koko laajalla Onezski-Puudosin piireistä, missä asukkaita syys-elokuussa on eniten 6-8 ihmistä/km2.

Näin ollen Vodlajärven puiston alue on eläisuhteessa ainutlaatuinen alue, missä vakituisesti asustavat ja monistuvat monet taigafaunan lintu- ja eläinedustajat. Muissa paikoissa, missä tapahtuu nopea ihmisen taloustoiminta, tällainen ilmiä kokonaisuudessaan poistuu kaikkialla luonnosta.,

Yli 10% Vodlajärven luonnonpuistoalueesta on järviä, jossa on suolaton juokseva niin sanottu makeavesi. Paljon suurehkoja järviä on Ileksajoen vesistöalueella: Monasterskoja, Kaljatshinskoja, Luszkoje, Nelmskoja ym. Vodlajärvi on eräs suuremmista Karjalan järvistä, jonka pinta-ala on yli 334 km2 ja suurin syvyys 16,3 m.

Vodlajärven luonnonpuiston jokien ja vesien ihtifauna (kalakanta) on kovin rikas ja monilukuinen. Täällä tavataan noin 20 erilaista kalalajia. Kaikkein mielenkiintoisin tässä suhteessa on tise Vodlajärvi, joka on pyydyskalastaan kaikkein rikkain Karjalan tasavallassa. Ammattikalastusmerkitys täällä on seuraavilla kalalajeilla: kuha, lahna, muikku, ahven, hauki, särki, siikä, järvikuore,.sinets, säyne, matikka, peljad ja muut. Eniten täällä pyydystetään lihovaa kuhaa, paremmat kuhan ruokinta ja apajapaikat ovat Ileksajoen laskujuoksutuksessa - lähellä Kolgostrov-saarta, Kanzanavolok-saarta, Pelgostrov-saarta, Kuzostrov-saarta.

Järvessä asustaa kaksi lahnalajia: järvi- ja järvijokilahna. Sen kutupaikat ovat - Ileksajoki, Kelkozero-järvi ja Kolontozero-jäörvi. Viimeisten 10 vuoden aikana vuosisaalis Vodlajärvellä oli 270-300 tonnia kalaa vuodessa, niistä 22,5 % käsitti kuuhaa 25,2 % lahnaa.

Erikoismerkityksen Vodlajärven luonnonpuistosta omaa Vama-joki, joka virtaa Vodlajärvestä. Tässä Vama-joesa ovat pääkutupaikat Vodlajärven lohella ja koko Vodlajoen kalaparvien kohtalo riippuu siitä, miten me suojelemme ja vartioimme Vama-jokea. Vodlajärven kansallinen luonnonpuisto voi täydellisesti ratkaista tämän tehtävän.

4. Vodlajärven kulttuurihistoriallinen perintö


Vodlajärvi... Sininen, hiukan aaltoilevat järven ulappa, tiheiden kuusimetsien hämäryys, saaret, jotka karjuina nousevat paikalla seisovista järvien vesistä, puiset tsasounat, vanhanaikaiset talonpoikaisrakennukset, muinaisaikainen Ilinskin hautausmaa - sijaitsevat Vodlajärven kaukaisilla saarilla, peittäytyivät metsien keskellä. Tämä tyhjä alueen kamara, ei muistuta museota, vaan varmemmin vainajan hautaa. Se on suuremmoinen muistomerkki takaisin palaamattomalle muinaisuudelle. Täällä on vielä luontoa, jota ei ole koskenut nykyinen sivilisaatio. Täältä vielä löytyy muinaiskulttuurin mahtava rajonnut kerrostuma. TÄmän alueen muinaisasustamisen historia saa juurensa mesoliittiselta ajalta. Äänisen ja Vodlajärven itärannat oli silloin asustettu heimoilla, jotka kun arvellaan, tulivat Uralin ja Ylä-Volgan suunnalta. Myöhemmin heihin liittyivät heimot, jotka vaelsivat Volgan ja Oka-jokien väliseltä alueelta. Tämän alueen ensimmäisten asukkaiden etninen kokoonpano ei vielä ole varmasti selville saatu. On varmasti tiedossa vain se, että jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella täällä asuivat suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuuluvat heimoryhmät - lappalaiset ja tshud. Heidän jälkiä löytyy toponimikasta-paikannimistä ja muinaistaruista.

Arkeologisilla kartoilla Pohjois-Euroopassa Vodlajärven alue oli merkitty "valkealla läiskällä". Mutta kun viime vuosilla on alettu tutkia tätä aluetta, on saatu monta mielenkiintoista löytöä. Vain Vodlajärven tienoilta on löydetty yli 50 muinaisasuinpaikkaa, jotka kuuluvat mesoliitti- ja keskiajan aikakaudelle. Muistomerkit ovat säilyneet paremmin, kuin muissa Karjalan piireissä ja luonto on säilynyt täydessä muinaisuudessaan.

Tämän omalaatuisen ekologisen komeron merkitystä on vaikea täydellisesti arvostaa. Neoliitin ja eneoliitin aikakauden asuinpaikat sijaitsevat kahden kulttuurin: Karjalan ja Kargopolin rajojen välillä, joilla on suuri merkitys tämän piirin heimojen kultturikontaktien tutkimisella pitkällä historiallisella ajanjaksolla. Vodlajärvi laajoine jokiverkostoineen antaa mahdollisuuden seurata Pohjois-Euroopan muinaiskansojen kauppa- ja muut yhteydet.

Keskiajan vuosisadoilla Vodlajärven ja Ileksajoen kautta kulki tärkeä kauppaväylä suuresta Novgorodista Zavolotshjeen - pohjoiseen suurille joille ja Vienanmerelle. Ensimmäiset venäläiset aseistetut löytöretkeiläosastot tulivat näille seuduille - rikkaaseen Puudosin maahan vielä XI-XII vuosisadalla. Siitä ajasta Vodlajärvestä on tullut suuri purkamis- ja lastauspaikka matkalla Novgorodista Vienanmerelle.

On merkillistä se, että kun novgorodilaiset ottivat käyttöön nämä maat, Vodlajärvellä vielä kauan säilyivät paikalliset valtiansuomalaiset heimot. Tämän tuloksena syntyi ainutlaatuinen tilanne - rinnakkain asuivat ja kehittyivät yhdellä alueella kaksi kulttuuria: baltiansuomalainen ja venäläinen. Toinen toisensa täyttäminen ja rikastuttaminen on näissä oloissa ehdotonta, baltiansuomalainen väestö hyväksyi korkeammalle kehittyneen novgorodilaisen maanviljelysysteemin ja venäläinen väestö oppi kalastamaan ja metsästämään. Tämä pohjolan olosuhteisiin kehitetty maanviljely teki tuloksena sen, että Vodlajärven maat oli nopeasti otetu maatalouskäyttöön. Samalla Vodlajärven maat oli jo XV-XV vuosisadaksi jäivät jossain määrissä eristetyiksi, sillä löytyivät paremmat ja helpommat väylät Vienanmenrelle. Tämä eristyneisyys auttoi, että tällä alueella kehittyi ja kauan säilyivät aineellisen ja henkisen kulttuurin paikalliset erikoisuudet. Tämän alueen paikallisilla venäläisillä oli vielä säilyneet kielessä novgorodilaisten murteiden muinaiset luonteenomaiset erikoisuudet ja samalla paikallisella baltiansuomalaisella väestöllä murresanastoa, joka on sukulaista karjalan ja vepsän kielille. Hyvin esiintyy paikallinen topomika, jossa löytyy satoja maantietellisiä nimiä, jotka heijastavat Vodlajärven historia, luonnon ja elinolojen erikoisuuksia.

XV vuosisadalla saivat omat piirteensä Obonezin alueen suuremmat kalmismaat, joiden luettelossa mainitaan Ilinskin ja Predtetshenski hautausmaat Vodlajärvellä. Meidän päiviin saakka on säilynyt vain Ilinskin kalmisto. Sijaitsee se pienellä saarella, niin että näkyy melkein Vodlajärven joka rannalta.

Ilinskin hautausmaata koristaa Ilja Prorokin puinen kirkko, joka oli rakennettu XVII sadalla. Ennen siinä sijaitsi telttakattoinen kirkko. Ilja Prorokin kirkon pystyttivät paikalliset kirvesmiehet varoilla, jotka keräsivät seurakuntalaiset. Mielenkiintoista on katsoa, miten on päällystetty kirkon päähuoneen katto. Se on kuution muotoinen, joka nousee kammioon ja sitten siirtyy tapuliin. Kulmilla on myös neljä pientä tornitapulia. ON säilynyt myös mielenkiintoinen XVII vuosisadan komenikroonirivinen ikonostaasi pohjoiskirjaimin koristetu. (Nyt sitä säilytetään kuvataidemuseossa (Kizhi?)). On myös "Taivas" -niminen ikoni. Tekijän nimellä kuitattu ikoni Iljan tulinen ylösnouseminen XVII vuosisadalta on tunnustettu pohjoismaalaustaiteen mestariteokseksi. Itse Iljinskin kirkko on viety muistomerkkien luetteloon, jolla on yleisvaltakunnallinen arkkitehtinen merkitys.

Ilinskin kirkkoa ympäröivällä puisella aidalla on harvinainen merkitys. Veistetty seinä on vahvistettu sisältä kolmikulmaisilla arkuilla - puisilla salvoksilla ja katetu kaksipuoleisella satulakatolla. Seinän korkeus nyt ei ole suuri, mutta vaikuttava portti ja katon valtavat riipukset tekevät vaikutuksen muinaisesta linnoituksesta. Melkein kaikki pohjoiset luostarit ja hautausmaat olivat ennenvanhoin tällaisten aitausten sisällä. Nimenomaan tämä muistomerkki antoi mahdollisuuden rakentaa uudestaan maailman kuuluisalle Kizin hautausmaalle menetetyn aitauksen.

On mielenkiintoinen aitauksen reikä-detali-osa, joka on tehty portin molemmille puolille. Näissä aukoissa oli rakennettu myyntikojut, joissa kauppiaat myivät talonpojille juhlina ja markkinapäivinä.

Iljinskin kalmisto on eräs runollisin Karjalan muistomerkki. Vaikka sillä on oma arkkitehtinen ominaisuus, helppo on huomata se samankalaisuus Kiziin: siinä miten on asetettu saarelle järviveden ympäröimänä tämä juhlallinen arkkitehtinen kokonaisuus, tulee vaikutus laajuudesta ja avaruudesta. Vodlajärvellä on jotain hiukan surullista. Täällä on hiljaisuus, autiomaisuus, ja ilmestyvät taivaan taustalla komeat kirkkotapulit tekevät suuren vaikutuksen omalla äkkimäisellä koreudellaan tässä korpiseudussa.

On muinaistaru siitä, että Ilinskin hautausmaa pystytettiin siihen, missä paikalliset heimot suorittivat omia pakanallisia uhritoimituksiaan, kunnes tänne eivät tulleet novgorodilaiset. Tämän evakkopaikat epätavallinen ulkomuoto antaa esityksen siitä, että muinaisuus on pyhää. Kansan puiset arkkitehtiset huomattavat muistomerkit: kirkot, tsasounat, vanhat talot, varastot, rikeet ovat säilyneet saarilla ja Vodlajärven rantamilla. Ilinskin kalmistosta 10 km säteellä tyhjissä autioituneissa kylissä: Matkalahta, Goljanitsy, Bostilovao, Kostin Dvor, Kalakunda, Koskosalma, Kevasalma ja saareilla Vygostrov, Ohtom Konzanavolok ja muilla seisovat vielä tänään puoleksi lahonneet ainutlaatuiset XVIII-XX vuosisadan alun rakennukset. Ilem-saarella vielä voi arvata "Tshud"-linnoituksen jäännökset - XII vuosisadalta. Säilynyt kylien rantasuunnittelu sallii ennakoida, että ne olivat perinteellisiä tälle Karjalan alueelle.

5. Vodlajärven suunnitelma (projekti)


Tuleva Vodlajärven kansallinen noosfäärinen luonnonpuisto on ainutlaatuinen luonnollishistoriallinen tämän tyypin reservaatti-luonnonsuojelualue, jota kai ei löydy SNTLiitosta eikä Euroopasta. Sen alueella samanaikaisesti tulee tapahtumaan suojelu ja monitoringi ainutlaatuisille, harvoille ja tyypillisille luonnonyhdistelmille, arkeologisten, historiallisten, hengellisten ja etnografisten kohteiden varjelu ja samassa rekraatio - ja talousvyöhykkeiden haittoja tuottamaton järkiperäinen käyttö, jossa käytetään paikallisia resursseja. Pohjois-Venäjän historiallista ja kulttuuriperintöä tullaan herkästi vaalimaan, että mainostaa luonnonsuojelu- ja ekologisia tietoja ja samalla kasvattaa rakkautta kotimaan puoleen sekä kasvattaa herkkää ihmisten käytöntöä, suhdetta luontoon.

Suunniteltavan puistoon rajat päämitoiltaan sattuvat yhteen kuin on Ileksi-Vodlajärven vesistösysteemin alue ja se kulkee viimeksi tehtyä metsäkartoitus-kvartaaliverkostoa noudattaen. Paitsi tätä rajojen sisälle kuuluu suurehko välivyöhyke Vodlajärven rantamilta etelään ja itään tämän vesistön ulkopuolellekin. Tämän puiston rajojen paras optimaalinen perusteltu pinta-ala on noin 608000 ha. Mutta eteläosan rajat voivat olla vielä kerran tarkistettu, kun nyt suoritetaan lisätutkimustöitä.

Vodlajärven noosfäärisen kansallisen puiston alueen toiminnalliseksi perusteeksi on otettu yleishyväksytty kaava. Mutta huomioiden tämän ainutlaatuisen puiston, sen mitat ja samaten tehtävät, jotka tulevat kuulumaan tulevalle suunniteltavalle puistolle, sen pinta-alaan voi tehdä muutoksia.

Kuten on jo sanottu tämän kansallisen noosfäärisen puiston tehtäväksi tulee ei vain harvinaisten Vodlajärven luonnonhistoriallisen yhtenäisyyden säilyttäminen, mutta myös samalla järjestää jätteetöntä taloustoimintaa, jonka perustana on noorfääriset periaatteet, käyttäen hyväksi nykytieteen saavutukset, samaten nykyteknologia ja käyttää hyväkseen paikallisen väestön rikasta kokemusta luonnonkäyttöisessä järkevässä asiassa. Näin ollen voi ehdottaa seuraavaa alueen toimintakaavalle Vodlajärven puiston alueelle.

1. A-vyöhyke - käyttämätön ja ilman väestöä - Ileksajoen alue (paitsi joen laskuosa, missä taphatuu ammattikalastusta) - tämä alue tulee kuulumaan rauhoitusvyöhykkeeseen. Vyöhykkeen "A" strateginen käyttö, että säilyttää Ileksajoen vesistöalueen, joka kuuluu keskitaigaan, ainutlaatuisena luonnollisena yhtenäisyytenä. Tämä vyöhyke samanaikaisesti toimii biosfäärisenä reservaattina, että suorittaa tietellisiä tutkimuksia, koota ekologisia tietoja pankkiin ja alueen vyöhykkeen monitorinkia. Tämän vyöhykkeen suojelusäännöt vastaavat valtiollisia luonnonrauhoituspuiston sääntöjä ja sen yhteinen pinta-ala on 434200 ha. 71,4% koko puiston alueesta, niistä vain 75200 ha kuuluu KASNTasavallan alueeseen. Muut 83% A-vyöhykkeen pinta-aluesta sijaitsevat Onezskin piirissä ja ne kuuluvat Arkangelin lääniin.

2. B-vyöhyke. Siihen kuuluvat Vodlajärven tienoot - Pohjois-Venäjän vanha kulttuurialue, missä ovat säilyneet ainutlaatuiset, harvat ja kiintoisat luonnon ja luonnonhistorialliset maisemat, muinaisvenäläisen puuarkkitehtuurin muistomerkit, vanhat asutukset ja samaten paikallisväestön omaperäiset kultturiperinteet. Vodlajärven rantamilla sijaitsevat ainutlaatuiset heomorfologiset, maantieteelliset ja kasvilliset kohteet, joilla on valtiollinen luonnon muistomerkkiarvo.

B-vyöhykkeeseen käyttöstrategiaksi tulee kehittää perinteellistä paikalliselle väestölle toimintaa, sillä heillä on vuosisatainen kokemus näissä asioissa, maatalous, ammattimetsästys ja -kalastus, marjojen, sienien, lääkekasvien keruu, tulevaisuudessa niiden jalostaminen, kansan käsityöammatit jne. Täällä voi käyttää paikallisia metsävaroja (harvennushakkuita, pimintahakkuita, puun syvä jalostaminen ym, jonka perustana on nykyaikainen ekologinen ja raaka-aineita säästävä teknologia.

Eräänä B-vyöhykkeen tärkeänä tehtävänä tulee olemaan eripuolinen toiminta, jotta elvyttää paikallisen väestön kulttuuri- ja henkiset perinteet ja samaten luonnon, arkeologisten ja historiallisten kohteiden suojelu. Täällä saavat kehitystä kotiseutututkimusturismi ja muut lepomuodot.

Tämän alueen käyttösäännöt tulevat vaihtelemaan riippuen eri osista. Luonnonpuistosuojelusäännöt tulevat olemaan ehdottomia ainutlaatuisilla luonnonmuistomerkeilläö, jotka on merkattu Vodlajärven piirissä.

Rauhoitusalueen säännöt tulevat olemaan Vodlajärven maisemallisen rauhoitusalueen osassa, joka kuuluu auunniteltavan puiston alueeseen. B-vyöhykkeen pinta-ala optimaali rajoissa (perinteellinen luonnonkäyttöalue) käsittää 99,800 ha tai 16,4 % yhteisestä puiston pinta-alasta.

3. C-vyöhyke. Tähän alueeseen kuuluvat puiston etelä- ja kaakkoisosat. Täällä suurissa määrin ovat tapahtuneet teollisuushakkuut ja nyt tarvitaan metsänpystytys- ja rekultivaatio (maanparannus) töitä. Tätä vyöhykettä voi nimittää metsätalouskäyttövyöhykkeeksi, missä metsien hakkuu sallitaan vain siinä määrin, ettei tulisi vahinkoa tyypillisille taigamaisemille, niissä vyöhykelohkoissa missä tämä on vielä säilynyt. Mutta täällä on tärkeää se, että tämä alue tulee olemaan koelaueena, että millaisilla toimintamuodoilla voi pystytää uudestaan metsämaisemat ja uudistaa alkuperäiset metsäbiotsenosit. Vyöhyke C tulee samanaikaisesti täyttämään puiston alueen puskuriroolia. C-vyöhykkeen optimaali pinta-ala tutkimusten perusteella on noin 74000 ha tai 12,2% puiston pinta-alsta.

Suunniteltavan projektin mukaan kansallisen noosfäärisen puiston talous- ja sosiaalikultturisena keskuksena tulee olemaan jo muinaisista ajoista asuttu sen alueen osa - itse Volozero.

Vyöhykekaavassa tämä alue on viety "V"-vyöhykkeeseen. "V"-vyöhykkeen konseptin mukaan taloudellisen ja sosiaalikulttuurisen elämän elvyttäminen täällä puiston vyöhykkeellä tulee tapahtumaan sillä perusteella, että luontoa käytetään ekologisesti vain pienissä mitoissa ja määrin (säästäväisesti), käyttäen nykyaikaista teknologiaa ja paikallisväestön monivuotista kultturiperinteitä.

Vodlajärven puiston ekologisen kehittämisen ohjelman perustaksi on asetettu että muodostaa erikoinen alueellis-taloudellinen virastojen ja teollisuusalojen välinen yhtymä, joka esiintyy ainoana maankäyttöhyödyntäjänä (isäntänä) koko puiston talousvyöhykealueella ja vastaa Vodlajärven taloudellisesta ja sosiaalisestakulttuurisesta kehityksestä.

Vodlozeron talouden erikoisuutena tulee olemaan että orientoidutaan perinteellisiin kalanpyyntimenetelmiin, kalenteriaikaan jne. Tämän yhtyessä suunnitellaan perinteellisen kapanpyynti-luonnonsuojelumuseon perustamista, missä perusluonnonsuojeluyksikkönä tulevat esiintymään ei vain kalastusvälineet, mutta myös niiden käyttömetodiikka, joihin myös sisältyy perinteellinen talouspyyntikulttuuri.

Vodlojärven puiston museoasia tulee suuntautumaan ei niin turisteihin, kuin paikallisiin asukkaihin, joilla on sukujuuret Vodlozeroon.

Museo-kompleksin perustaksi, joka tulee kuulumaan osaksi alueellis-taloudellisenn yhtymään, tulee omeaan sekä keskustelulut museokohteet (kuten KUganavolok, Ilinskin kalmisto niin myös erillään sijoitetut luonnonmuistomerkit (saaret, eräät metsäsaarekkeet, kala-apajat, laidunpaikat, jne.) arkeologiset kohteet ja kylät.

Suurenmoinen Vodlozeron virkistyspotentiaali tulee olemaan perustana että tänne järjestetään kansainvälinen rekraatiointi ekologinen keskus. Sen tehtävänä tulee olemaan asiakkaiden tutustuttaminen Vodlozeron luonnon ja kultturihistoriallisiin nähtävyyksiin, neitsytkorpimetsien elämään, luonnonkäyttö teknologisen kulttuurin saavutuksiin tässä noosfäärisessä puistossa.

Erikoista huomitoa Vodlajärven puiston toiminnassa tullaan kiinnittämään jotta järjestää työpaikkoja luovalle sivistyneitölle ja oppineille. Muun muassa suunnitellaan, että eräs kylä pohjoissaarilla pystytetään ja siellä järjestetään arkkitehtinen luonnonmaisemakeskus. Täällä nuoret ihmiset tulevat käymään prkatiikalla, järjestämään kesäleirejä, ja tutustumaan luonnon ja taiteen yhdistämiseen. Koko Vodlajärven puiston alue ja erikoisesti (rauhoitusvyöhykkeet) luonnonpuistot tullaan käyttämään kokeilukenttänä kansainvälistä ja omaa tieteellistä turismia varten. Tämä uusi maassamme rekreaatio-tieteellinen toiminta saa laajaa kehitystä Vodlajärven puistossa.

Vodlajärven noosfäärisen puiston omalaatuisena aivokeskuksena tulee olemaan mahtava laskentakeskus, missä tullaan säilyttämään ja rekisteröimään (objektiivisia, todellisia tietoja luonnon tilanteesta ja muista puiston resursseista, niiden käyttövauhidsta; millainen on ekologinen, taloudellinen ja demokrafinen tilanne tällä alueella. Noosfäärin puiston laskentakeskus käsittää itseensä monitoringin automatisoidun systeemin, hallinnon, kansantaloussuunnittelun parhaimman ennusteen ja kokeilu. Laskentakeskuksen systeemin toiminta hallinnassa ja monitoringiss tulee päätekijäksi, kun hyväksytään hallitusvirkailijoiden ratkaisuja, tehdä niistä tieteellisesti perusteltuja ja optimaalisia. Tämän ansiosta puistossa ei tule tapahtumaan johtajiston mielivaltatekoja ja ei-pohdittuja kokeiluja. Vodlajärven puiston pääluonnonresurssina on metsä, se varojen käyttö talousvyöhykkeiden "C" ja "V" puitteissa vastaa noosfäärisen puiston erikoistunut metsätalouslaitos, jonka yhteydessä toimivat tieteellis-tuotannollinen ja metsänhoitoasemat, tulee koekentäksi, missä kehitetään periaatteessa uusia ehtymättömiä metsänkäyttöteknologiaa ja alkuperäisten metsäbiotsenoosien uudestisyntyminen, jossa tapahtuivat kuumasemahakkuut ja metsien melioraatio.

Vodlajärven kansallisen noosfäärisen puiston toiminta tulee rakentumaan koko alueen talouden tiiviin integration perusteella laajassssa kansainvälisessä yhteistyössä ja yhteisyrityksien muodostamisessa ja vain tässä nähdään kehityksen menestykselliset olosuhteet kuin Vodlajärven puistossa niin myös puiston aluetta ympäröivässä luoteistalousaluella.

6. Historia ja Vodlajärven puiston perustamisen suunnittelun asianlaita tällä hetkellä (n.1990)


Karjalan itäpiireissä on viime vuosina huomattavimmin enemmän suoritettu yleisiä metsänhakkuita. Tämän tuloksena nousi ja kasvoi vaara, että ainutlaatuinen luonnon ja kulttuurihistoriallinen yhtenäisyys Vodlajärvellä häviää. Paikallisten neuvostojen ansiosta, oppineiden ja Karjalan Tasavallan hallituksen ansiosta Vodlajärvellä v. 1988 oli muodostettu maisemallinen luonnonpuisto "Vodlozerski" yleispinta-alaltaan 86000 ha. Mutta luonnonpuiston järjestäminen vain tällä pienellä osalla ainutlaatuisella alueella ei ratkaissut Vodlajärven säilyttämisongelmaa. V. 1988 oli esitetty ajatus, että muodostaa Vodlajärven kansallispuisto (tekijä Tshervjakov O.V.) ja v. 1989 SNTLiiton Tiedeakatemian Karjalan haaraosaston BIologian Instituutin aineiston perusteella on perusteltu tarkoituksenmukaisuus - järjestää koko Vodlajärven Ileksijoen vesistöjen alueella noosfäärinen puisto, pinta-alaltaan 608000 ha.

Vodlajärven kansallisen noosfäärisen puiston järjestämisajatus sai huomattavaa kannatusta kansan keskuudessa, paikallisissa neuvostoissa, samaten yhteiskuntapiireissä ja monien tasavallan oppineiden keskuudessa.

Maamme hallituksen toimeksiannosta 1989 oli muodostettu valtiollinen hallintovälinen komissio (lautakunta), jotta käsitellä kysymykset, jotka koskivat Vodlajärven puiston muodostamista. Lautakuntaan kuuluivat arvovaltaiset asiantuntijat, tunnetut oppineet ja valtion toimihenkilöt.

Hallintovälisen komission käsitettäväksi oli esitetty, kuin pääperustava-aineisto, jonka esittivät suuren erikoisammattiryhmän laatima, maamme erilaisiin tietellisiin laitoksiin kuuluva ryhmä, jotka esittivät "Ennakkosuunnitelman" ja "Vodlozerskin puiston ekologisen-taloudellisen perustelman". Yli puolivuotisen työn jälkeen, kun käytiin neuvottelemassa paikallisten neuvostojen kanssa, työkollektiiveissa ja Karjalan tasavallan Ministerineuvoston hallinnossa, hallintovälinen lautakunta tuli johtopäätökseen, että on tarkoituksenmukaista järjestää Vodlajärven - Ileksajoen vesistöjen alueella kansallinen "Vodlozerski"-puisto. Nykyään Venäjän hallitus alkoi valmistella päätöstä kysymyksesä valtiollisen kansallisen "Vodlozerski"-puiston perustamisesta.

Nykyään VSFNTasavallan valtiokomitean, joka hoitaa ekologisia ja luonnonkäyttökysymyksiä, tilauksesta ja Venäjän hallituksen toimeksiannosta, Kostamuksen rauhoitusalue alkoi toteuttaa Vodlajärven puiston I-vaiheen suunnittelua. Töiden suurin määrä suunnitellaan tapahtuvan 1991, siinä luvussa projektitöihin tulee osallistumaan monet SNTLiiton Tiedeakatemian instituutit sekä samaten eräät maamme erikoistuneet suunnitteluinstituutit. Puiston järjestelykysymyksissä ja luovissa asioissa voivat laajasti osallistua myös Suomen oppineet ja erikoistuntija. Vodlajärven noosfäärisen kansallisen puiston perustaminen on huomattava askel luonnonsuojeluasiassa maapallolla ja sen asukkaiden elämän kukoistamisessa. Tämän tiedonannon (esitelmän) kirjoitti Kostamuksen luonnonsuojelupuiston vanhempi tietellinen työntekijä Oleg Tshervjakov.

(Valitettavasti käännös on vähän suonoa suomea, sen tekijästä ei ole tietoa. Tekstin Internetiin toimitti -Mpe 30.6.1996).