Matkan aikana tehdyn työn perusteella asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Votlajärven kansallispuisto on Euroopassa ainutlaatuinen luonnontilaisena säilynyt alue. Puiston vanhat luonnontilaiset metsät ovat suurimmat koko Euroopassa. Ne ovat siitä erikoisia, että ne peittävät suuren osan Ileksajoen ja Votlajärven valuma-alueetta. Tämän ansiosta voidaan katsoa, että kansallispuiston alue on yhteinäinen luonnontilaisena säilynyt järvi-joki- ja metsä-suoyhteisö. Puiston eläin- ja kasvimaailma on keskiselle taigalle tyypillistä muutamine erikoisuuksineen, joista mainittakoon poikkeuksellisen suuri kalaa syövien petolintujen populaatio, esim. merikotka, kalasääksi jne., sekä joitakin Siperiassa yleisiä kasveja, jotka kasvavat täällä esiintymisalueensa äärimmäisellä länsirajalla.
Ihmisen toiminnan jäljet näkyvät kansallispuistossa kulttuurimaisemina, jotka liittyvät Votlajärven alueen historialliseen asutusjärjestelmään. Ne ovat todisteena siitä, että menneinä aikoina paikalliset asukkaat elivät optimaalisessa tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa. Votlajärven alueen historialliset maisemat ja vanhat rakennukset ovat arvokkaita kansallispuiston kulttuurin muistomerkkejä, jotka on säilytettävä.
Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Votlajärven kansallispuisto on ainutlaatuinen alue metsäekologian, suotutkimuksen, hydrologian, ornitologian ja muiden tutkimusalojen harjoittamista varten. Puiston aluetta ei taloudellinen toiminta ole muuttanut, ja täällä on mahdollista seurata luonnossa tapahtuvia luonnollisia prosesseja ja myös maapallon biosfäärissä tapahtuvia maailmanlaajuisia muutoksia. Tämän ansiosta Votlajärven kansallispuistoa voidaan pitää yhtenä parhaista ehdokkaista luonnontaustaseurannan toteuttamista varten. Myös puistonvirkistysmahdollisuude ovat suuret. Puistossa on mahdollista järjestää opiskelijoille ja koululaisille erilaista opetusta sekä kehittää matkailua aidossa luonnossa.
Asiantuntijoiden mielestä kansallispuiston suurin ekologinen ongelma on Votlajärven säännöstely. Votlajärveä käytetään vara-altaana Votlajoen puunuiton turvaamiseksi, ja tästä johtuvat suuret pinnankorkeuden vaihtelut eri vuodenaikoina muuttavat järven hydrologiaa, aiheuttavat rantojen eroosiota ja vesistön rehevöitymistä, vahingoittavat kalastoa sekä häiritsevät vesilintujen ja kosteikkoeläinten elinympäristöä. Asinatuntijoiden mielestä Votlajärven käytössä puunuiton vara-altaana ei ole otettu huomioon luonnonsuojelullisia näkökohtia, eikä se sovi yhteen kansallispuiston toiminnan kanssa. Votlajärven vesivarojen käytön painopistettä olisi siirrettävä luonnonsuojelun ja virkistyskäytön suuntaan.
Kansallispuiston luonnonkokonaisuuden säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä olisi tärkeintä määritellä sille selkeästi perustellut rajat ja luoda puiston ympärille suojavyöhyke, jossa luonnonkäyttöä olisi rajoitettu. Asiantuntijoiden mielestäpuiston tämänhetkiset rajat sikkovat suojeltavan luontoalueen kokonaisuuden ja vaativat tarkistusta. EsimerkiksiIleksajoen keskijuoksulla sijaitsevan leveydeltään keskimäärin 40-60 km olevan suojellun metsä- ja suoalueen kaventamista 10 km:iin ei voida sallia. Se häiritsisi kasvi- ja eläinpopulaatioiden luonnollisia vaihtumisprosesseja niiden siirtyesä puiston pohjoisosasta etelään. Puistoa olisi laajennettava liittämällä siihen Ileksajoen varrella kasvavia vanhoja metsiä ja ulottamalla puiston suojavyöhyke Votlajärven koko valuma-alueen piiriin.
Votlajärven kansallispuiston ja Arkangelin alueella sijaitsevan Kozhozerskin maisemansuojelualueen yhdistämistä koskeva projekti on erityisen mielenkiintoinen. TÄllainen päätös lisäisi puiston edustavuutta ja kohottaisi tämän alueen Euroopan suurimpana metsäreservaattina yleismaailmalliselle tasolle.
Toivomme vilpittömästi, että laatimamme arviot ja suositukset ovat kansallispuiston työntekijöille avuksi heidän työssään tämän Pohjoisen Euroopan mahtavan alueen suojelemiseksi.