Kuutti kuoli Pihlajavedellä ja kuvaaja Juha Taskinen siirsi sen kuvausta varten kirkkaampaan veteen Punkaharjun kupeelle.

Vakavin saimaannorppia verottava tekijä ovat kalanpyydykset, erityisesti verkot. Kuuttien suojaksi asetetut verkkokalastusrajoitukset ovat vuosittain voimassa 15.4.–30.6. keskeisimmillä saimaannorpan poikasten elinalueilla. Alle 22 millimetrin solmuvälin muikkuverkkojen osalta kielto päättyy jo 20.6., vaikka myös muikkuverkkoihin on kuollut saimaannorppia. Kielletyt pyydystyypit löytyvät Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta. Kalastusrajoitusalueet sekä kielletyt pyydystyypit löytyvät kalastusrajoitus.fi-palvelusta.

Verkkokalastusrajoitukset ovat kuitenkin riittämättömät niin ajallisesti, alueellisesti kuin pyydystyyppienkin puolesta. Kuuttien verkkokuolemat ovat rajoitusten myötä vain siirtyneet keväältä loppukesään. Vaikka nuorilla kuuteilla on suurin riski kuolla verkkoihin, niihin kuolee myös aikuisia norppia ympäri vuoden. Rajoitusalueet kattavat vain reilun puolet Saimaasta. Norpat vaeltavat avovesiaikaan lähes koko Saimaan alueella, jolloin ne voivat sotkeutua ja tukehtua kalastusrajoitusalueen ulkopuolella oleviin verkkoihin. Norpille vaarallisilla muikkuverkoilla saa kalastaa jo 21.6. lähtien.

Ammattikalastajat käyttävät pääasiassa norppaturvallisia pyydyksiä, ja niitä myös kehitellään jatkuvasti lisää. Verkoilla Saimaalla ammatikseen kalastavia on melko pieni määrä, kun taas vapaa-ajan verkkokalastajia on kymmeniä tuhansia. Verkot ovat kuitenkin norpille vaarallisia riippumatta siitä, kuka niillä kalastaa.

Verkkojen lisäksi löysänieluiset katiskat ovat norpille vaarallisia. Jos katiskan nielu pääsee leviämään yli 15 senttimetrin, vaarana on, että norppa mahtuu tunkeutumaan katiskaan eikä pääse sieltä enää pois. Löysänieluisilla katiskoilla kalastaminen on ympärivuotisesti kiellettyä saimaannorpan keskeisimmillä elinalueilla, mutta silti niitä löydetään vielä runsaasti norppavesiltä.

Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät lämpimät talvet vaikeuttavat saimaannorppien pesimistä. Ellei lunta ja pakkasta ole tarpeeksi lumikinosten muodostumiseen, norppa ei pysty tekemään pesää lumikinoksen sisään.

Jos norppa joutuu synnyttämään poikasensa paljaalle jäälle, kuutin elinmahdollisuudet heikkenevät kylmettymisen, petojen ja ihmislähtöisen häiriön vuoksi. Aikaisin alkavan kevään ja lämpimien säiden myötä pesä voi myös romahtaa ennenaikaisesti. Leudot talvet lisäävät suoraan pesäpoikaskuolleisuutta.

Epävakaat jääolosuhteet saavat norpat myös etsimään sopivia pesimäpaikkoja uusilta alueilta, esimerkiksi suojaisista lahdelmista läheltä rakennettuja alueita. Tämä saattaa vuorostaan vaikeuttaa pesinnän onnistumista, sillä norppa on pesimäaikaan herkkä häiriöille, ja emo sukeltaa helposti pakoon oudon äänen kuullessaan. Tällöin kuutin imetys häiriintyy ja voi toistuessaan johtaa siihen, että kuutti jää normaalia heiveröisemmäksi tai pahimmillaan kuolee.

Saimaannorppakanta on jakaantunut hajanaisiksi osapopulaatioiksi eri vesistöalueille Saimaalla. Norppakannan kasvu on hyvin hidasta ja epävakaata etenkin nuorten norppien verkkokuolemien takia. Vain noin 25 % kuuteista saavuttaa lisääntymisiän.

Kannan kasvu on keskittynyt edelleen levinneisyyden ydinalueille Savonlinnan ympärille Pihlajavedelle ja Haukivedelle. Saimaannorpan pesimäalueen reunamilla kanta on edelleen muutaman yksilön varassa.

Saimaannorpan geeniperimässä on vaihtelua vähemmän kuin itämerennorpalla ja Jäämeren norpalla. Norpan geneettinen monimuotoisuus on myös vähentynyt jatkuvasti ja vähenee edelleen, vaikka norppakanta kasvaa hitaasti.

Yksipuolinen perimä heikentää lajin kykyä sopeutua uusiin olosuhteisiin, ja esimerkiksi yllättävät tautiepidemiat ovat uhka saimaannorppakannalle. Geneettisen monimuotoisuuden heikkeneminen lisää sukupuuton riskiä, joten kanta pitäisi saada huomattavasti voimakkaampaan ja nopeampaan kasvuun.

Saimaan kasvava rantarakentamisen ja loma-asuntojen määrä lisäävät häiriötekijöitä ja liikkumista pesimäalueilla. Jopa kolmasosa Saimaan rannoista on jo sellaisen ihmistoiminnan piirissä, ettei norpan pesintä siellä onnistu normaalisti. Rantarakentamisen alueet eivät sovellu saimaannorpalle pesimäalueiksi. Saimaannorppa on erityisen herkkä häiriöille pesinnän aikaan talvella joulu–huhtikuussa sekä karvanvaihtoaikaan touko–kesäkuussa.

Lisääntymis- ja poikasvaiheessa norpat ovat herkkiä häiriöille. Talviaikainen liikkuminen Saimaan rannoilla ja luodoilla ovat pienille kuuteille uhkatekijä, sillä pesää ei huomaa kinoksesta päällepäin. Poikkeavan äänen kuullessaan emo herkästi sukeltaa pakoon poikaspesästä. Tällöin kuutin imetys voi häiriintyä. Toistuvat pakosukellukset voivat johtaa siihen, että kuutti jää pienikasvuiseksi, jolloin sen mahdollisuudet selvitä ensimmäisestä elinvuodestaan heikkenevät. Pahimmillaan kuutti voi jopa kuolla.

Keväiseen karvanvaihtoaikaan norpat kiipeävät kiville ja luodoille kuivattelemaan vanhaa turkkia ja rapsuttelemaan sitä pois uuden tieltä. Kivillä ja luodoilla ollessaan norpat ovat arkoja ja sukeltavat herkästi pakoon rannalta lähestyvää ihmistä tai vesiltä lähestyvää venettä. Pakosukellusten seurauksena norpat stressaantuvat ja niiden karvanvaihto häiriintyy.

Ympäristömyrkyt hankaloittavat norppien elämää ja lisääntymistä. Orgaanisten hiiliyhdisteiden joutuminen vesistöihin on vähentynyt, mutta aikuisiin ja nuoriinkin norppiin ympäristömyrkkyjä on ehtinyt jo varastoitua.

Elohopeaa kertyy norppiin edelleen, ja ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyvät valumat voivat pahentaa tilannetta. Elohopean kertyminen maksaan vaikuttaa norppien lisääntymiseen. Ympäristömyrkyt eivät tällä hetkellä ole akuutein ongelma norpan selviytymisen kannalta, mutta tilannetta seurataan.

Onnistunut pesintä vaatii vakaan vedenpinnan tason pesinnän aikana. Jos vedenpinta laskee liikaa, rantajää ja -hanki romahtavat ja rikkovat pesät. Jos vedenpinta nousee liikaa, vesi tulvii pesiin. Suomen ja Venäjän välisellä juoksutussopimuksella pyritään nykyisin tarvittaessa toteuttamaan Saimaan juoksutukset niin, että saimaannorpan pesintää ei vaaranneta.

Saimaannorppia on niin vähän, että yllättävät tautiepidemiat tai laaja tai toistuva pesinnän epäonnistuminen voivat koitua sen kohtaloksi. Talvi 2019–2020 oli norpan pesinnän kannalta surkein koko 40-vuotisen kannanseurannan aikana. Surkean poikasvuoden lisäksi useat kalanpyydyskuolemat tai yllättävät tautiepidemiat voivat johtaa siihen, että norppakannan kasvu kääntyy laskuun.