Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Metsät / Uhattuja metsiä / Itärajan vanhat metsät hupenevat

Itärajan vanhat metsät hupenevat

Itärajan vanhat metsät hupenevat

Vanhojen luonnontilaisten metsien hakkaaminen on arkipäivää vielä tämän päivän Suomessa. Suomen luonnonsuojeluliitto kävi vuonna 2013 Kainuussa dokumentoimassa viimeisiä suojelemattomia aarniometsiä, joita uhkaavat lähiaikoina avohakkuut. Tällä sivulla esitellään näistä metsistä muutama. Ne omistaa Suomen valtio ja niitä hakkaa sen liikelaitos Metsähallitus.

Suomessa luonnontilaisia tai sen kaltaisia vanhoja metsiä on suojelualueiden ulkopuolella jäljellä hyvin vähän. Lähes kaikki niistä sijaitsevat Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa, ja suurimman osan näistä metsistä omistaa valtio. Muutama vuosi sitten luonnontilaisten tai sen kaltaisten metsien osuudeksi Suomen metsäpinta-alasta arvioitiin 4 - 5 %. Määrä on edelleen vähentynyt, sillä suojelemattomia luonnontilaisia metsiä on hakattu joka vuosi ja uusia hakkuita suunnitellaan tänäkin vuonna lisää.

Itärajan tuntumassa sijaitsevat metsät kuuluvat ns. Fennoskandian Vihreään vyöhykkeeseen, Green Beltiin. Green Belt on jo kaksikymmentä vuotta vanha kansainvälinen projekti, jolla on suojeltu läntisen Euroopan suurinta alkuperäisluonnon keskittymää vyöhykkeellä, joka alkaa Barentsin mereltä, kulkee Suomen, Norjan ja Venäjän rajoja suuripiirteisesti myötäillen aina Itämerelle saakka.

Välittömästi Riuskan luonnonsuojelualueen viereen Suomussalmella on Metsähallitus suunnitellut avohakkuut. Kuvassa keskellä liito-oravan käyttämä järeä haapa lokakuussa 2012. Kuva / Risto Mustonen.
Vyöhykeelle on vuosien varrella luotu suojelualueita mutta ne eivät muodosta vielä kattavaa verkostoa vaan Fennoskandian Green Belt on monin paikoin rikkonainen, suojelutasoltaan puutteellinen ja kaipaa siksi kehittämistä. Suomen puolella merkittävä osa viimeisistä ja vielä suojelemattomista luonnontilaisista metsistä sijaitsee juuri Green Belt -vyöhykkeellä, samoin koko joukko suojelullisesti arvokkaita soita.

Kainuussa, Suomussalmen kunnassa, jossa valtio on merkittävä metsänomistaja, vanhojen metsien määrän väheneminen näkyy jo laajasti maisessa. Tämä käy ilmi myös Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnallisista metsien inventointituloksista (VMI). Ne osoittavat, että 9. ja 10. VMI:n välillä yli 140-vuotiaita metsiä hävisi Suomussalmella lähes 13 000 hehtaaria. Kaikki kadonneet metsät eivät välttämättä olleet luonnontilaisia mutta maastokäynnit ja ilmakuva-aineistot osoittavat, että myös niitä menetettiin runsaasti ja erityisesti valtionmailla.

Syksyn 2012 ja kesän 2013 maastokäynneillä havaitsimme, että hakkuisiin on pian päätymässä lisää arvokkaita vanhoja metsiä. Muutamat tulevista hakkuista rajoittuvat suoraan Natura-suojelualueisiin.

Korpiluppo on tyypillinen vanhan metsän jäkälä. Kuva hakkuiden uhkaamasta Suomussalmen Hanhilehdosta. Kuva / Risto Mustonen.
Myös luonnonsuojeluviranomaiset ovat huomanneet asiaan liittyvän ongelman. Kainuun ELY-keskuksen lokakuussa julkaisemassa tarkastusraportissa (pdf) osoitetaan, kuinka valtionmailla tehdyissä avohakkuissa Suomussalmen Näljängän alueella on toistuvasti heikennetty tai kokonaan hävitetty liito-oravan elinympäristöjä. Jokaisessa tarkastetussa hakkuukohteessa oli siis toimittu luonnonsuojeulain vastaisesti. ELY:n raportti toteaa, että Metsähallituksen hakkuukäytännöt Suomussalmella jatkuvasti vähentävät liito-oravalle sopivien elinympäristöjen määrää ja näin uhkaavat lajin suojelun suotuisaa tasoa.

Ilman liito-oravaakin nämä metsät ovat jo pelkän ikänsä ja luonnontilaisuutensa vuoksi suojelunarvoisia. Silti erityisen suurta hämmästystä herättää se, kuinka epäasiantuntevaa ja varomatonta valtion harjoittama metsätalous on, kun edes aivan ilmeisimpiä uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä ei kyetä tunnistamaan -tai niistä ei yksinkertaisesti välitetä.

Luonnontilaisten vanhojen metsien hakkuissa menetetään arvokkaita luontotyyppejä sekä niihin sitoutunutta vaateliasta eliölajistoa, jota ei välttämättä saada koskaan takaisin. Ja jos saadaankin, siihen voi kulua satoja vuosia. Vanhoilla metsillä on myös erityinen roolinsa ilmastonmuutoksen hillinnässä, koska niiden puusto ja maaperä toimivat pitkäaikaisina hiilivarastoina. Lisäksi näillä metsillä on merkityksensä virkistyskäytölle, matkailulle ja maisemalle.

Kainuussa metsien suojeluaste on edelleen kaikista toteutuneista suojeluohjelmista huolimatta ekologisiin tarpeisiin ja kansainvälisiin sitoumuksiin nähden riittämätöntä tasoa, vain 5,2 prosenttia (Metsätilastollinen vuosikirja, 2011). Biodiversiteetin entistä laajempi ja tiukempi suojelu on Suomen kansainvälisesti hyväksymä tavoite, johon viimeksi on sitouduttu Japanin Nagoyassa vuonna 2010. Nykymetsätaloudelta säästyneet metsät ovat Suomen taigaluonnon arvokkainta monimuotoisuuspääomaa, jota ei ole varaa hukata enää yhtään hehtaaria.

Lisää kuvia Kainuun vanhoista suojelemattomista metsistä (Flickr)

Kainuun_luonnovarasuunnitelmaLue lisää Kainuun metsiin vaikuttavasta Kainuun luonnonvarasuunnitelmasta täältä: