Metsätavoitteemme

Metsien suojelu on elämän suojelua

1. Suojelualueverkosto on metsiensuojelun ydin. Metsiä suojellaan vähintään 17 prosenttia kaikilla kasvillisuusvyöhykkeillä ekologisesti edustavan ja hyvin kytkeytyneen suojelualueverkoston avulla. Kaikki yli 140-vuotiaat metsät säästetään hakkuilta. Turvataan laajat yhtenäiset metsäalueet ja ekologiset yhteydet muun muassa kaavoituksella.

2. Talousmetsissä metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt kartoitetaan ja lain noudattamisen valvontaa parannetaan. Natura 2000 -ohjelman alueet inventoidaan, sillä alueiden huono tuntemus lisää niiden häviämisen riskiä metsätaloustoimissa.

3. Metsiensuojelua kehitetään METSO-ohjelman pohjalta. Ohjelmaa laajennetaan koskemaan koko Suomea ja sille varataan riittävä rahoitus. METSO-ohjelman kriteereitä kehitetään siten, että laajojen kokonaisuuksien muodostuminen mahdollistuu nykyistä paremmin.

4. Metsäelinympäristöjen tilaa parannetaan ennallistamalla vähintään 15 prosenttia heikentyneistä elinympäristöistä.

5. Luonnonsuojelualueiden perustamista, elinympäristöjen kartoittamista ja ennallistamista rahoitetaan paitsi valtion budjetista myös perustamalla aiheuttaja maksaa -periaatteen mukainen luonnonsuojelumaksu, joka maksetaan metsähakkuiden yhteydessä.

Avohakkuista kohti monimuotoisia metsiä

1. Luonnonsuojeluliiton tavoitteena on avohakkuiden määrän merkittävä ja nopea vähentäminen. Avohakkuun ja sitä seuraavan maaperän muokkauksen erityisasema metsätalouden tuissa puretaan ja metsälainsäädäntö uudistetaan kannustamaan avohakkuuttomia metsänkäyttömenetelmiä.

2. Metsätalouden tuet uudistetaan siten, että tuet ohjataan metsien ympäristöpalveluihin ja avainbiotooppien suojeluun. Tuissa otetaan huomioon myös esimerkiksi ilmastonmuutos metsää uudistettaessa sekä haavan ja lahopuun lisäämisen tarve.

3. Metsähallitus hoitaa yhteisiä metsiämme vastuullisesti jatkuvan kasvatuksen menetelmillä ja Metsähallituksen tuloutustavoitetta lasketaan merkittävästi.

4. Puuenergian käytön haittavaikutukset metsille minimoidaan. Järeiden runkopuiden, lahopuiden ja kantojen korjaaminen hakkuilta energiaksi lopetetaan.

5. Metsätalouden vaurioittaman suo- ja pienvesiluonnon luonnontilan palauttamiseksi on laadittava erillinen ennallistamis- ja toimintaohjelma.

Lainsäädäntö luo perustan kestävälle metsätaloudelle

1. Metsälaki uudistetaan ottamaan paremmin huomioon metsälajien ja -elinympäristöjen tilanne sekä hiili- ja ilmastovaikutukset. Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen määritteleminen pienialaiseksi poistetaan. Merkittävistä avohakkuista tehdään luvanvaraisia ja pitkällä aikavälillä tavoite on avohakkuista luopuminen. Metsälakiin lisätään kirjaus kansalaisten osallistumisoikeudesta ja muutoksenhakuoikeudesta.

2. Laki metsätuhojen torjunnasta uudistetaan ottamaan huomioon talousmetsien heikko lahopuutilanne. Lain ristiriita monimuotoisuustavoitteiden kanssa korjataan. Lahopuuta tulee olla vähintään 20 kuutiota hehtaarilla.

3. Luonnonsuojelulain sisältämä tulkinnanvarainen poikkeusmahdollisuus häiritä lintuja niiden pesimäaikana poistetaan metsätalouden osalta huhtikuun ja heinäkuun väliseltä ajalta.

4. Metsähallituslaissa määritellään Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmien tärkein tehtävä, joka on päättää yhteisten metsien käytöstä. Luonnonvarasuunnitelmien tavoitteeksi kirjataan muun muassa konkreettisten maankäyttöpäätösten tekeminen. Metsähallituslakiin lisätään edellisessä uudistuksessa pois pudotetut pykälät koskien saamelaiskulttuurin heikennyskieltoa ja säännöksiä saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvasta valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä koskevasta suunnittelusta.

Metsäkeskusten viranomaistehtävät siirretään valtion ympäristöviranomaisille ja tehtäviin varataan riittävät resurssit.

Metsätalous on avainasemassa kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan

1. Metsien maaperän hiilivarastojen vahvistamiseksi laaditaan toimenpideohjelma. Yli puolet Suomen metsien hiilestä on sitoutunut maaperään. Avohakkuiden ja turvemaiden ojituksen seurauksena maaperän hiiltä vapautuu suuret määrät ilmakehään.
a) Heikkotuottoisten ojitettujen soiden vesitalous tulee järjestelmällisesti ennallistaa. Suomen ennallistamistavoite on 15 % heikentyneistä elinympäristöistä13, mikä ojitettujen soiden osalta tarkoittaisi vähintään 750 000 suohehtaaria. Heikkotuottoisia ojitettuja soita on ari arvioiden mukaan puolesta miljoonasta miljoonaan hehtaariin14.
b) Ilmastonäkökulmasta rehevillä turvemailla pitää siirtyä metsien jatkuvaan kasvatukseen ja luopua maanmuokkauksesta.

2. Ilmastolain mukaisissa suunnitelmissa metsien hiilinielujen- ja varastojen on sidottava tasaisesti kasvava määrä hiiltä jo lähivuosina. Metsien hiilinieluille ja -varastoille on asetettava tavoite, joka tukee ilmastonmuutoksen hillintää Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi. Suomen hakkuutavoitetta tulee pienentää.

3. Metsäpinta-alan pieneneminen vaikeuttaa kamppailua ilmastonmuutosta vastaan. Maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä kaavoituksessa on varmistettava, että rakentamista ei ohjata kevyin perustein metsäalueille.

Monimuotoinen metsä on retkeilyä ja terveyttä

1. Valtion retkeilyalueet siirretään pois tuloutustavoitteen alta Metsähallituksen Julkisten hallintotehtävien taseeseen.

2. Kuntien ja seurakuntien metsien hoidossa päätavoitteeksi asetetaan monimuotoisuuden säilyttäminen ja virkistysmahdollisuuksien parantaminen.

3. Luonnon hyvinvointivaikutukset otetaan osaksi kuntien terveydenedistämistoimia.

4. Puu on uusiutuva luonnonvara, mutta se ei tarkoita, että sitä voi käyttää miten paljon ja mihin asioihin vain. Ei ole ekologisesti kestävää, että yksi kertakäyttömateriaali korvataan toisella. Resurssitehokkuus ja kulutuksen vähentäminen ovat oleellinen osa kestävää metsien käyttöä.

5. Luontomatkailun mahdollisuudet työllistäjänä ja elinkeinona tunnustetaan. Luontomatkailulle tärkeitä alueita ei pilata voimaperäisellä metsienkäytöllä.