Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Metsät / Luonnonmukainen metsänhoito

Luonnonmukainen metsänhoito

Luonnonmukainen metsänhoito

 

Vuosikymmeniä harjoitetulle tehometsätaloudelle kaivataan nykyään pehmeämpiä vaihtoehtoja. Luonnonarvojen vaaliminen talouskäytössä olevissa metsissä on tärkeä osa metsäluonnon säilyttämistä. Metsävarojen tehokas hyödyntäminen on ollut metsäpolitiikan tavoitteena pitkään ja metsänhoito on ollut voimaperäistä. Tämä heijastuu suoraan metsäluonnon tilaan: metsäluontotyypeistämme peräti 70 % on uhanalaisia.

Luonnonsuojeluliitto edistää metsien luonnonmukaisempaa hoitoa ja kestävämpää käyttöä

Kasvava osuus metsänomistajista haluaisi soveltaa metsissään luonnonmukaisempaa metsänhoitoa ja välttää avohakkuita. Käytännössä tällaisia metsänhoitomenetelmiä voi kuitenkin olla vaikea soveltaa, sillä metsänhoitoneuvonnassa painotetaan yleensä  "vanhakantaisia" neuvoja.

Yhä useampia käytännönläheisiä oppaita metsien hoitamiseen ilman avohakkuita on kuitenkin saatavilla. Hyviä esimerkkejä ovat:

 

Talousmetsissa tehtävillä toimenpiteillä on myös tärkeä merkitys metsäluonnon suojelun kannalta. Esimerkiksi avainbiotooppeja, petolintujen pesäpuita ja lahopuita säästämällä voidaan edistää joidenkin metsälajien säilymistä. Niillä ei kuitenkaan voida korvata suojelualueiden tarvetta.

Luonnonsuojeluliitto edistää metsien luonnonmukaisempaa hoitoa ja kestävämpää käyttöä vaikuttamalla kansalliseen metsälainsäädäntöön, metsänhoitosuosituksiin sekä kehittämällä metsätalouden FSC-sertifiointia. Liitto on myös laatinut omat suositukset esimerkiksi kuukkeliystävällisestä metsienkäsittelystä.

Tällä sivulla:

 

Metsälain esitetty uudistus ei korjaa puutteita metsien monimuotoisuuden turvaamisessa

Metsien käyttöä ja hakkuita säätelevää metsälakia ollaan uudistamassa. Tarkoituksena on vähentää metsänomistajien ohjausta, vapauttaa metsätalouden sääntelyä ja mahdollistaa entistä selvemmin muutkin metsänkäsittelyn tavat kuin avohakkuut ja metsän viljely. Luonnonsuojeliitto pitää ensiarvoisen tärkeänä, että samalla myös vahvistetaan toimia monimuotoisuuden turvaamiseksi ja uhanalaisten luontotyyppien säilyttämiseksi.

Luonnonsuojeluliiton asiantuntijat ovat osallistuneet metsälain uudistamisen tiiviisti jo pitkään ja olleet mukana vuona 2011 toimineessa maa- ja metsätalousministeriön Metsienkäsittelymenetelmien monipuolistaminen-työryhmässä sekä sen jatkotyöryhmässä alkuvuonna 2012. Jatkotyöryhmä laati esityksen uuden metsälain pykälistä.

Uuden lakiesityksen edistysaskeleita on, että lakiesitys sallii aiempaa selvemmin erilaiset poimintahakkuut ja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen menetelmät sekä vapauttaa mahdollisuuksia kasvattaa erilaisia kotimaisia puulajeja. Näin luodaan mahdollisuuksia avohakkuiden vaihtoehdoille ja monipuolisimmille metsille. Olemme ajaneet myös ojitettujen suometsien ennallistamismahdollisuuksien parantamista, mikä osittain toteutuu uudessa laissa.

Metsänomistajan mahdollisuudet tehdä metsän kasvatukseen liittyviä valintoja muuten kuin taloudellisin perustein jäävät kuitenkin vielä vajaaksi.

Lakiesitys toisi turvaa kahdelle uudelle uhanalaiselle korpiluontotyypille ja turvaisi myös uhanalaiset letot aiempaa kattavammin. Toisaalta esitys määrittelee metsälain mukaiset arvokkaat elinympäristöt aiempaa tiukemmin ja määrittelee kaikki turvattavat elinympäristöt lähtökohtaisesti pienialaisiksi, mikä on ristiriidassa joidenkin elinympäristöjen ekologisesti järkevän määrittelyn kanssa. Lisäksi arvokkaissa elinympäristöissä sallittaisiin aiempaa voimakkaammat hakkuut.

Kaikkiaan metsälaki ei näkemyksemme mukaan paranna monimuotoisuuden lakisääteistä turvaamista eikä puutu tiedossa oleviin ongelmiin, minkä takia Luonnonsuojeluliitto on jättänyt työryhmän esitykseen eriävän mielipiteen. Suomen ympäristökeskuksen, Tapion ja Metsäntutkimuslaitoksien asiantuntijoiden arvio lakiesityksen vaikutuksista totesi myös yksiselitteisesti, että monimuotoisuuden turva heikkenisi nykytilaan verrattuna.

 

Metsätuholaki turvaa vain puuntuotantoa

 

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle luovutettu 25.5. työryhmän esitys uudeksi metsätuholaiksi on Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä epäonnistunut. Toteutuessaan lakiesitys heikentäisi lahopuun lisäämismahdollisuuksia metsissä ja metsäluonnon monimuotoisuutta. Luonnonsuojeluliitto on jättänyt työryhmän esitykseen eriävän mielipiteen.

Metsäsertifiointi

Kansalaisjärjestöt ja metsäteollisuus pääsivät vuonna 2010 sopuun Suomeen sovitetusta kansainvälisen FSC-metsäsertifiointijärjestelmän vaatimustasosta. Luonnonsuojeluliitto pitää sovittua Suomen FSC- standardia edistysaskeleena kohti parempaa metsätaloutta Suomessa.

Sovitun FSC-sertifioinnin myötä monia metsätalouden nykykäytäntöjä voidaan muuttaa paremmiksi. Esimerkkejä FSC-sertifioinnin mukaisen metsien käytön ekologisista eduista tavanomaiseen suomalaiseen metsätalouteen verrattuna ovat nykyistä laajemmat vesistöjen suojavyöhykkeet, valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien elinolosuhteiden säilyttäminen, suometsien ja lehtojen laaja-alaisempi huomioiminen sekä kesähakkuiden rajoittaminen eräillä tärkeillä lintualueilla. FSC-sertifioiduissa metsissä tunnustetaan nykyistä huomattavasti paremmin poroelinkeinon oikeudet saamelaisten kotiseutualueella, jota kautta myös suojelullisesti arvokkaita metsiä säästynee jatkossa hakkuilta.

Sertifiointistandardin lopputulos on kompromissi, ja esimerkiksi energiapuun ympäristövaikutusten huomioinnista ei oltu yksimielisiä. Neuvotteluissa ei myöskään päästy sopimukseen avohakkuiden laajamittaisesta rajoittamisesta.

Luonnonsuojeluliitto on Suomen ja kansainvälisen FSC-yhdistyksen jäsen ja osallistuu aktiivisesti sertifioinnin kehittämiseen. Liitto pitää mahdollisuuksia metsäluonnon turvaamiseen kehittämiseen huomattavasti parempina FSC-järjestelmässä kuin toisessa Suomessa laajasti käytössä olevassa sertifiointijärjestelmässä, PEFC:ssä.


PEFC-metsäsertifiointi epäonnistunut

Laaja ympäristöjärjestöjen kansainvälinen ryhmä on julkaissut raportin, joka esittelee esimerkkejä metsätalouden ja metsäteollisuuden kehittämän PEFC-sertifioinnin toiminnasta eri puolilla maailmaa. Sertifiointi ei ole onnistunut turvamaan uhanalaisia ekosysteemejä, alkuperäiskansojen ja paikallisten oikeuksia tai estämään metsien hävitystä. Suomalaiset ovat olleet vahvasti mukana PEFC-sertifiointijärjestelmän luomisessa ja hallinnossa ja noin 95 % Suomen talousmetsistä on PEFC-sertifioitu.