Suomen luonnonsuojeluliitto on vuodesta 2011 lähtien toiminut metsien suojelun edistämiseksi Madagaskarilla. Manondroala-hanke aloitettiin Madagaskarin itäisellä sademetsävyöhykkeellä vuonna 2012 Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyötuella. Hankkeen päätavoitteena oli kehittää kokonaisvaltainen toimintamalli ja -verkosto Madagaskarin metsien säilyttämiseksi yhteistyössä paikallistoimijoiden kanssa. Hankkeessa kehitetty metsien tilaa kuvaava karttaportaali tukee paikallisyhteisöjen osallistumista ympäristöön ja maankäyttöön liittyvään päätöksentekoon, mikä on ratkaisevaa tasa-arvon ja demokratian kehittymiselle koko Madagaskarilla.
Vuosina 2019-2022 Manondroala-hanke keskittyi läntisen Madagaskarin kuivien trooppisten metsien kartoittamiseen ja ennallistamiseen. Pysyvien tulosten saavuttamiseksi tuimme sekä paikallistason toimijoita että ympäristöhallintoa metsiensuojelussa niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla monipuolisin menetelmin.
Suomen luonnonsuojeluliitto on luonut avoimeen tietokantaan perustuvan karttajärjestelmän metsänkartoitukseen. Pääsy korkealaatuiseen maantieteelliseen dataan avaa portin pienillä resursseilla toimiville kansalaisjärjestöille.
Suomen luonnonsuojeluliiton ja sen kumppanijärjestöjen kehittämä kartoitusmenetelmä yhdistää maastossa kerättävän metsätiedon ja maksuttomat satelliittikuvat metsien tilaa kuvaaviksi kartoiksi. Monitorointimenetelmä perustuu satelliittikuvapankkeihin, joiden tarjonta ja laatu on viime vuosien kuluessa jatkuvasti parantunut. Erona aiempiin menetelmiin on se, että Suomen luonnonsuojeluliiton luoma tietokanta on kaikille avoin. Kenellä tahansa on mahdollisuus päästä käsiksi korkealaatuiseen maantieteelliseen dataan, mikä avaa portin myös pienillä resursseilla toimiville kansalaisjärjestöille.
Madagaskarilla tehtävien metsityshankkeiden haasteena on yleensä toimivien seuranta- ja monitorointimenetelmien puuttuminen. Suomen luonnonsuojeluliiton hankkeessa kehitetyn monitorointimenetelmän avulla voidaan internetin välityksellä seurata sekä metsityshankkeiden onnistumista että muita, esimerkiksi laittomista hakkuista tai metsäpaloista johtuvia, metsäpeitteen muutoksia. Menetelmässä metsien luokittelu pohjautuu alueen asukkaiden tietoon metsien kehityksestä, ja metsätyyppien luokittelu toteutetaan malagassin kielellä. Paikallisyhteisöt voivat näin osallistua paremmin ympäristöön ja maankäyttöön liittyvään päätöksentekoon, mikä on ratkaisevaa tasa-arvon ja demokratian kehittymiselle koko Madagaskarilla.
Suomen luonnonsuojeluliitto on kehittänyt menetelmää paikallisissa olosuhteissa toimivaksi yhteistyössä Madagaskarin paikallisten toimijoiden kanssa. Ruohonjuuritason järjestöjä sekä kansallispuistojen ja ympäristöhallinnon edustajia on koulutettu menetelmän käytössä. Olosuhteissa, joissa byrokratia on raskas ja joissa paikallisen metsähallinnon voimavarat valvontaan ovat rajalliset, kansalaisjärjestöille avautuu näin virallisia elimiä täydentävä rooli metsien tilan seurannassa. Uusien teknologioiden käyttöönotto auttaa paikallisjärjestöjä myös saamaan tukea pyrkimyksilleen osana globaaleja metsiensuojeluliikkeitä.
Uudelleenmetsityksellä pirstaloitumista vastaan
Kartoituksen ohella Suomen luonnonsuojeluliiton hankkeessa on tuettu metsien ennallistamista Andasibessa, Madagaskarin sademetsävyöhykkeen keskivaiheilla. Uudelleenmetsityksen avulla on yhdistetty pahoin pirstaloituneita metsälaikkuja ja niissä elävien uhanalaisten lajien, kuten maailman viimeisten indrien ja sifakojen, eristyksiin joutuneita kotimetsiä toisiinsa. Uudelleenmetsityksessä pyritään ehkäisemään myös alkuperäiselle metsäekosysteemille haitallisten vieraslajien leviäminen. Metsityksestä vastaavan paikallisen luontojärjestön Mitsinjon taimitarhassa kasvaa istutettavaksi yli 100 kotoperäistä puulajia. Metsityksen yhteydessä on järjestetty ympäristökasvatusta sadoille koululaisille, opiskelijoille ja turisteille.
Vuodesta 2019 lähtien Manondroala-hanke on painottui läntisen Madagaskarin kuivien trooppisten metsien kartoittamiseen ja ennallistamiseen. Tietoa Manondroala-menetelmästä levitettiin uusille alueille ja paikallisyhteisöjä perehdytettiin kartoitukseen järjestämällä koulutusta. Jo olemassa olevaa verkostoa hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välillä vahvistettiin demokraattisen maankäytön suunnittelun edistämiseksi ja metsien tilan seuraamiseksi. Mitsinjon kehittämiä kosteiden trooppisten metsien ennallistamismenetelmiä tehtiin tunnetuksi ja jaettiin tietoa parhaista käytänteistä niin asiantuntijoille ja ympäristöhallinnolle kuin metsiä ennallistaville paikallisille ryhmille. Tuimme Mitsinjoa verkostoitumisessa ja osaamisensa siirtämisessä uusille alueille ja toimijoille. Kumppanimme perusti Andasibeen vierailukeskuksen, jossa annetaan koulutusta metsien ennallistamisessa tutkijoille, opiskelijoille ja muille kiinnostuneille. Muiden sidosryhmien kanssa keräsimme tietoa parhaista ennallistusmenetelmistä ja jaoimme sitä eri toimijoiden kesken. Lisäksi rahoitimme eri yhteistyöjärjestöjen metsien ennallistamista kuivilla alueilla ja näiden alueiden seurantaa kaukokartoitusmenetelmiin pohjautuen.