Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Ilmasto ja energia / Ydinvoima

Ydinvoima

Ydinvoima

Suurmielenosoitus ydinvoimaa vastaan Helsingissä 8.5.2010. Kuva: SLL.

Ydinvoima on uraanivoimaa

Lisäydinvoimaa ei tulisi rakentaa, ja olemassaolevista reaktoreista tulisi myös luopua niiden teknisen käyttöiän loppupuolella. Uraanivoima on ongelmallista ja vaarallista jokaisessa siihen liittyvässä vaiheessa.

Tällä sivulla:

Perustietoa ydinvoimasta

Auttaako ydinvoima ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Nykyiset ydinvoimahankkeet

 

Perustietoa ydinvoimasta

Ydinvoima eli ydinenergia perustuu atomiydinten fissio- tai fuusioreaktioon. Ydinreaktiossa osa massasta muuttuu energiaksi suhteellisuusteorian kuuluisan kaavan E=mc^2 mukaisesti. Nykyiset ydinvoimalat ovat fissioon perustuvia, tulevaisuuden energianlähteeksi ennustettu fuusio on kaukana tulevaisuudessa siihen liittyvän korkean lämpötilavaatimuksen vuoksi.

Ydinvoimala toimii seuraavasti: reaktori tuottaa lämpöä, joka lämmittää vettä. Laitteistotyypistä riippuen lämmitetty vesi joko pyörittää suoraan turbiinia tai erillisen höyrystimen kautta. Turbiiniin on kytkentty generaattori, joka tuottaa sähköä. Höyrystetty vesi kiertää lauhduttimessä jälleen vedeksi. Lauhdutin vaatii huomattavaa jäähdytystä, joko jäähdytystornien avulla tai vesistöstä saatavan veden avulla kuten Suomen ydinreaktoreissa. Ydinvoimalalle on ominaista, että hyötysuhde on vain n. 35 prosenttia - suurin osa reaktorin tuottamasta lämpöenergiasta johdetaan vesistöön.

Varsinaiseen reaktorikäyttöön liittyvä vakavan ydinvoimalaonnettomuuden pienikin riski on kestämätön. Tshernobylin onnettomuudessa vapautui arviolta vain 0,5 prosenttia radioaktiivisuudesta tunnetuin seurauksin. Ydinvoiman käyttöön liittyvät vakavat riskit ovat yhteiskunnan kannettavana, nykyinen lainsäädäntö edellyttää ydinvoiman tuottajan hankkivan vakuudet vain 200 miljoonaan euroon saakka.

Uraanin louhiminen tuottaa radioaktiivista ja myrkyllistä pölyä, joka leviää tuulten mukana. Louhimisessa voi myös syntyä radioaktiivista lietettä, kun uraania erotetaan liuottamalla. Kaikista Länsi-Euroopan uraanikaivoshankkeista on luovuttu ympäristösyistä. Pohjois-Suomessa on vielä joitakin hankkeita käynnissä, mutta ne ovat kohdanneet erittäin voimakasta vastustusta.

Ydinjätekysymys on toistaiseksi täysin ratkaisematon ongelma, jota ei tule siirtää tulevien sukupolvien harmiksi. Saksassa, Assen suolakaivoksessa tapahtunut ydinjäteonnettomuus vuonna 2008 kertoo ydinjätteen käsittelyn ja varastoinnin surkeasta tasosta.

 

Auttaako ydinvoima ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Yksi keskeisimmistä argumenteista ydinvoiman lisärakentamisen puolesta on ilmastotavoitteiden saavuttaminen. Ydinvoimasta on siihen kuitenkin apua korkeintaan marginaalisesti. Huomattavinkin ydinvoiman lisääminen johtaisi tilanteeseen, jossa noin 95 prosenttia päästövähennyksistä pitäisi saavuttaa muilla keinoilla. Ydinvoiman hinta on saataviin hyötyihin nähden liian kova.

Ministeri Pekkarinen totesi hallituksen ydinvoimaesityksen yhteydessä 21.4.2010, että kahdella lisäreaktorilla saavutetaan 10 hiilidioksiditonnin päästövähennykset. VTT:n arvio vähennyksistä on kuitenkin 1 miljoona tonni reaktoria kohden. Tämä johtuu muun muassa siitä, että ydinvoimala tuottaa vain sähköä. Liikenteen sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon päästöt eivät ydinvoimalla vähene. Lisäksi ydinvoima tuottaa sähköä liian pitkällä viiveellä, kuten Olkiluoto-3 -hankkeen myötä on käynyt ilmi. OL3:n piti auttaa Suomea saavuttamaan Kioton päästötavoitteet, mutta viivästysten vuoksi reaktorista ei ole mitään hyötyä tässä suhteessa. Reaktorien sähköntuotto alkaa vasta 12-15 vuoden päästä investointipäätöksestä.

Ydinvoima ei ole päästötöntä, vaikka sitä sellaisena voimakkaasti markkinoidaan. Esimerkiksi louhinnan, rikastamisen, kuljetusten ja loppusijoituksen yhteydessä syntyy hiilidioksidipäästöjä. Hiilidioksidipäästöt tuotettua energiayksikköä kohden voivat olla vähäisempiä uraaniesiintymiä hyödynnettäessä huomattavia.  Se myös tuottaa tulevien sukupolvien taakaksi toisenlaisen hankalan päästön: ydinjätteen, joka tulee eristää ihmisistä ja luonnosta sadoiksi tuhansiksi vuosiksi.

Raju ydinvoiman lisääminen johtaa myös uusiin ongelmiin: uraanivarat loppuvat nopeammin ja onnettomuusriski kasvaa. Raakauraanin, prosessoidun ydinpolttoaineen ja ydinjätteen kuljetukset meritse ja maanteitse lisääntyisivät räjähdysmäisesti. Myös ydinjätteiden tuottaminen on täysin vastuutonta, koska edes olemassaoleville ydinjätteille ei ole toimivaa käsittely- tai loppusijoitusmenetelmää missään päin maailmaa.

 

Nykyiset ydinvoimahankkeet

Euroopan ydinvoimarakentaminen on ollut pysähdyksissä Tshernobylin voimalaonnettomuuden jälkeen. Kun muualla reaktoreita pääasiassa ajetaan alas, Suomi antoi vuonna 2002 luvan viidennen ydinvoimalan rakentamiseen. Ydinvoimalan piti auttaa päästötavoitteiden saavuttamisessa, tuoda suomalaisille huomattavaa työllisyyttä ja alentaa sähkön hintaa. Lupaukset jäivät lunastamatta. Viidennen ydinvoimalan Olkiluoto 3:n rakennustyöt ovat edelleen kesken. Myöhästyminen maksaa ainakin 3 miljardia euroa. Sähkön hinta olisi ollut edullisempaa vähintäänkin vuosina 2008 - 2012, mikäli olisi investoitu muihin tuotantomuotoihin. Voimalatyömaan merkittävät urakat ovat menneet ulkomaisille toimijoille. Pääosa työntekijöistä on Puolasta.

Eduskunta antoi kesällä 2010 luvat peräti kahden uuden ydinvoimalan rakentamiseen. Luvat saivat Teollisuuden Voima Oyj (Olkiluoto 4) ja Fennovoima Oy (Simo tai Pyhäjoki). Vielä syksyllä 2009, ennen metsäteollisuuden voimakasta lobbausta, Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi vuoden 2020 sähkönkulutukseksi 91 TWh. Vara- ja säätövoimakapasiteetti huomioiden tähän arvioon ei mahdu edes kokonaista ydinvoimalaa. Sittemmin kahden ydinvoimaluvanpäätös tehtiin sillä olettamuksella, että Suomen sähkönkulutus kasvaa 98 terawattituntiin.

Lisäksi hallituksen uusiutuvan energian ja energiatehokkuuspaketin vaikutukset sähköntuotantoon olivat puutteellisia ja ydinvoimalle jäi keinotekoista tilaa. Luonnonsuojeluliitto ihmettelee, miksei hallitus edes selvittänuyt ydinvoimapäätösten tueksi vaihtoehtoa, jossa Suomesta tehdään omavarainen sähkön suhteen vuoteen 2020 mennessä ilman lisäydinvoimaa.

Erityisesti Fennovoiman hankkeeseen liittyy myös ydinjäteongelma. Posivan loppusijoituskohteen omistavat Fortum ja TVO. Posiva on voimakkaasti esittänyt että Fennovoiman jätteet eivät heille kelpaa. Fennovoimalla ei ole mitään suunnitelmaa jätteilleen, koska TEM on linjannut että se ei voi pakottaa Posivaa vastaanottamaan heidän jätteitä.

Suomen loppusijoitussuunnitelma ei ole pitkäaikaisturvallisuuden kannalta kestävällä pohjalla, kuten geologian professori Matti Saarnisto on Säteilyturvakeskuksen tilaamassa raportissa esittänyt. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan vakavia riskejä liittyy jääkauden aikaisen ikiroudan vaikutuksiin. Ydinjätteen loppusijoitusta ei ole ratkaistu vielä missään, ydinjätteet ovat säilöttynä maanpäällisiin välivarastoihin, parakinomaisiin rakennuksiin.