Metsätalouden häviäjä

Vielä 1950-luvulla hömötiainen oli Suomen neljänneksi yleisin lintu. Sitten alkoi romahdus. Vuonna 2015 hömötiainen luokiteltiin vaarantuneeksi. Nyt laji on jo erittäin uhanalainen. Suurin syy hömötiaisen ahdinkoon on metsätalous. Talousmetsässä on vain vähän lahopuuta, joihin hömötiainen nakuttelee pesänsä. Se löytää myös paremmin ravintoa vanhoista metsistä. Hömötiaista voidaan auttaa suojelemalla vanhoja metsiä ja ennallistamalla talousmetsiä.

Metsien tunnuslukuja

• Metsissä elää ensisijaisesti 36 prosenttia Suomen uhanalaisista lajeista. 
• Metsien talouskäyttö on ensisijainen syy yli 700 lajin uhanalaisuuteen.
• 70 prosenttia metsien luontotyypeistä on uhanalaisia. Metsien luontotyyppejä ovat muun muassa lehdot ja kangasmetsät.
• Vain 3 % Suomen metsistä on luonnontilaisia. Osa näistä metsistä on vaarassa kadota.
• Suomen metsistä on suojeltu noin 6 prosenttia. Etelä-Suomessa suojelussa on 2,6 prosenttia metsistä ja Pohjois-Suomessa 10 prosenttia.
• Lahopuun väheneminen on uhanalaisuuden ensisijainen syy viidesosalle uhanalaisista lajeista.
• Joka neljäs Suomen jäkälistä on uhanalainen. Suurin syy jäkälien vaikeaan tilanteeseen on metsätalous.

Vain 3 % Suomen metsistä on luonnontilaisia. Osa näistä metsistä on vaarassa kadota. 

Suo, kuokka mutta ei suokukkoa

Vimmainen soiden ojitus ja turpeennosto ovat ajaneet lukuisat suolinnut ahtaalle. Pahiten niistä on kärsinyt suokukko, jonka määrät ovat vähentyneet yli 90 prosenttia 1980-luvun alun tasosta. Näyttävät soidintanssit ovat nykyään harvinainen näky ja laji luokitellaan Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Suomessa suokukkoa voidaan auttaa suojelemalla soita ja ennallistamalla suokukolle voidaan luoda uusia pesimäpaikkoja. Suokukon ahdinkoon vaikuttavat myös sen talvehtimisalueilla tapahtuneet muutokset ja ilmaston kuumeneminen.

Soiden tunnuslukuja

• Ojitus ja turpeenotto on ylivoimaisesti merkittävin suolajien uhanalaisuuden syy.
• Alun perin Suomen pinta-alasta kolmasosa on ollut soita. Yli puolet Suomen nykyisistä soista on ojitettuja. Etelä-Suomen soista on ojitettu 75 prosenttia ja Pohjois-Suomessa 40 prosenttia.
• Suomen suot on halkaistu 1,4 miljoonaa kilometrillä suo-ojia. Se vastaa lähes kahta edestakaista matkaa Maasta Kuuhun.
• 3,7 prosenttia eteläisen Suomen soista on suojeltu.
• Etelä-Suomen suoluontotyypeistä 77 prosenttia on uhanalaisia. 
• Kaksi kolmasosaa Suomen hiilivarastoista on soissa. 

Suomen suot on halkaistu 1,4 miljoonalla kilometrillä suo-ojia. Se vastaa lähes kahta edestakaista matkaa Maasta Kuuhun.

Luontokato ajaa niittyjen asukin ahtaalle

Erittäin uhanalainen keltaverkkoperhonen kärsii perinneympäristöjen katoamisesta. Maatalouden rakennemuutoksen myötä ketoja ja laidunniittyjä on harvassa. Nykyään perhonen voi löytää sopivat elinolosuhteen metsäniittyjen ja paahdeympäristöjen lisäksi uusista elinympäristöistä, kuten teiden tai junaratojen varsilta. Siellä vastassa on haitallinen vieraslaji komealupiini, joka syrjäyttää perhosen ravintokasvin purtojuuren. Keltaverkkoperhosta voidaan suojella ennallistamalla ja luomalla uusia perinneympäristöjen verkostoja sekä pitämällä komealupiinin leviäminen teiden varsilla kurissa.

Perinnemaisemien ja vieraslajien tunnuslukuja

• Perinneympäristöt ovat vähentyneet 90 prosenttia 50 viime vuoden aikana.
• Perinneympäristöjen määrä on vähentynyt 1900-luvun aikana yli 99 prosenttia.
• Suurin syy perinnemaisemien lajien uhanalaisuuteen on avoimien alueiden umpeenkasvu. Se on ensisijainen syy 407 lajin uhanalaisuuteen. Se uhkaa lähes 80 prosenttia perinnemaisemien uhanalaisista perhosista.
• Suomessa on yli 300 haitallista vieraslajia. Haitalliset vieraslajit ovat vakava uhka yli 200 kasvilajille.
• Haitalliset vieraslajit ovat alueesta riippuen joko merkittävin tai toiseksi merkittävin syy luonnon monimuotoisuuden vähenemiselle.

Perinneympäristöt ovat vähentyneet luontokadon takia 90 prosenttia 50 viime vuoden aikana.

Luontokadon takia vaelluksen mestari on pulassa

Suomen vaelluskalat ovat uhanalaisia, myös meriin vaeltava taimen. Nykyään alkuperäinen merivaelteinen kanta löytyy enää 12 Itämereen laskevasta joesta. Merkittävin syy ahdinkoon on jokien patoaminen vesivoiman käyttöön. Myös jokien perkaaminen suoriksi ”ränneiksi” on hävittänyt kosket eli taimenen kutu- ja suojapaikat. Taimenen tilannetta vaikeuttaa myös merikalastus, metsätalouden ojitukset ja vesistöihin päätyvä kuormitus. Vaelluskalojen elinoloja voidaan parantaa purkamalla patoja, rakentamalla kalateitä, kunnostamalla perattuja jokia ja säätelemällä kalastusta.

Virtavesien tunnuslukuja

• Suomen jokien lohikalojen kannat ovat vähentyneet 90 prosenttia 50 vuoden aikana.
• Suomen arviolta 159 000 joki- ja purokilometristä noin 90 prosenttia on ihmisen muuttamia.
• Suomen joissa on yli 200 vesivoimalaitosta. Vesivoimaksi luettavia rakenteita on 500. Ne voivat olla käytöstä poistuneita voimaloita tai minivoimaloita.
• Suomessa on 90 000 – 95 000 tierumpua, joista jopa kolmannes on osittainen tai täydellinen este vaelluskaloille ja muille eliöille.

Suomen jokien lohikalojen kannat ovat vähentyneet 90 prosenttia 50 vuoden aikana.