Pienvedet
Pienvesiä ovat purot, norot, lammet sekä lähteet. Myös Itämeren maankohoamisrannikon fladat ja kluuvijärvet voidaan lukea pienvesiin. Pienvedet ovat rantavyöhykkeineen ja ympäröivine metsineen monimuotoisia luontokokonaisuuksia. Niissä on omanlaisensa pienilmasto ja eliöstö. Pienvedet tarjoavat elinalueita lukuisille vesikasveille, linnuille, kaloille sekä hyönteisille. Moni pieni nisäkäs, kuten saukko, on riippuvainen pienvesiluonnosta.
Tällä sivulla:
Purot ja norot
Puro tai noro muodostaa lähiympäristöineen ekologisen leviämis- ja kulkureitin. Purouomaa myöten kulkevat mm. vaelluskalat ja ravut. Kasvien siemenet leviävät virran mukana uusille kasvupaikoille. Puronvarsimetsä tarjoaa suojaisia kulkureittejä maalla viihtyville eläimille, kuten saukolle ja lepakoille. Puron varressa asustaa myös pienempiä nisäkkäitä kuten liito-orava, vesi-, metsä-, ja vaivaispäästäinen sekä vesi- ja peltomyyrä. Purojen ja muiden pienvesien rantametsät ovat linnustoltaan monipuolisia.
Puron ulkopuolisilta soilta, järviltä ja maalta tulevat ravinteet ovat tärkeitä puroekosysteemille. Pohjaeläimet, kuten purokatka ja useat vesihyönteisten toukat saavat ravintoa puroon putoavista, lahoavista puunlehdistä ja karikkeesta sekä kivien, puiden ja sammalten pinnoilla kasvavista levistä. Pohjaeläimet taas ovat tärkeää ravintoa kaloille ja muille isommille puron eläimille kuten koskikaralle. Nuoret lohet ja taimenet syövät lähes yksinomaan pieniä vesiselkärangattomia pohjaeläimiä. Koskikorennot, vesiperhoset ja päivänkorennot ovat purojen tyypillistä hyönteislajistoa.
Lammet
Lammiksi kutsutaan pieniä, alle kymmenen hehtaarin kokoisia vesialueita. Lampien kasvillisuus vaihtelee valuma-alueen ominaisuuksien mukaan. Kirkasvetisissä harjulammissa viihtyvät pohjalehtiset kasvit, kuten nuotta- ja äimäruoho sekä lahnanruohot. Metsä- ja suolammista löytää ulpukkaa, lumpeita, vitoja ja palpakoita. Rehevissä savimaiden lammissa viihtyvät esimerkiksi sahalehti, karvalehti, kilpukka, vidat ja limaskat.
Metsälammet ja runsasravinteiset lammet ovat sammakkoeläimille tärkeitä kutupaikkoja. Ahvenanmaan ja Itä-Suomen rehevissä pikkulammissa asustaa uhanalainen rupilisko, joka viihtyy parhaiten kalattomissa lammikoissa. Majava on suurin jyrsijämme, joka majailee lammissa ja pienissä järvissä.
Kaakkuri ja kuikka ovat lampien linnuista tunnetuimpia. Kuikka viihtyy isommissakin järvissä. Mustalintu, alli, lapasotka ja pilkkasiipi pesivät pohjoisen lammissa. Lammet ovat erinomaisia levähdyspaikkoja monille muuttolinnuille sekä pesimäpaikkoja muun muassa telkälle, taville, haapanalle, rantasipille ja metsäviklolle.
Lähteet
Lähde luo ympärilleen lämpö- ja kosteusolosuhteiltaan ja lajistoltaan omaleimaisen ympäristön. Kasvillisuus levittäytyy sekä lähteessä että sen ympärillä vyöhykkeisinä, lajistoltaan vaihtelevina alueina. Sammalet viihtyvät lähteissä. Muita lähteiden kasveja ovat muun muassa suokeltto, hetekaali, purolitukka, kevätlinnunsilmä, korpinurmikka, lapinlinnunsilmä, pohjanruttojuuri sekä kulta- ja tähtirikko.
Lähteiden eläimistö koostuu pääasiassa hyönteisistä ja pikkuäyriäisistä. Lähteessä elävät pohjaeläimet käyttävät ravinnokseen pohjaan laskeutuvaa eloperäistä ainesta kuten kuolleita lehtiä, osa niistä syö myös pienempiä vesieliöitä. Tyypillisiä lajeja ovat surviaissääsket sekä äyriäiset, kuten vesisiira, puro- ja järvikatka. Myös harvasukamadot ja vesipunkit asuttavat lähteitä. Lähteiden tarjoama puhdas pohjavesi on tärkeää monelle vesiperhoselle ja muulle eliölle.
Fladat ja kluuvijärvet
Flada on maankohoamisen seurauksena merestä irti kuroutuva lahti, joka on vielä yhteydessä mereen yhden tai useamman salmen välityksellä. Kluuvijärvi syntyy, kun fladan yhteys mereen umpeutuu, jolloin altaaseen pääsee merivettä enää ainoastaan myrskyn tai korkean veden aikana.
Fladan kasvillisuus ja eliöstö ovat sekoitus murtoveden ja makean veden lajeja. Reunoilla kasvaa kookkaita heiniä, järviruokoa ja ruokohelpeä. Mereiset kasvilajit kuten meriluikka, pohjanlahdenlauha, rönsyrölli, merisuolake ja meriasteri, viihtyvät fladan reuna-alueilla. Syvemmässä vedessä elää uposlehtisiä kasveja: näkinpartaisleviä, rakkolevää ja muita ruskoleviä sekä punaleviä. Karvalehti, ahvenvita ja ärviät viihtyvät matalammissa osissa. Kluuvijärvessä mereinen lajisto on niukempaa ja makeanveden lajeja on enemmän kuin fladassa.
Monet kalat, kuten hauki ja ahven, sekä sammakkoeläimet, käyttävät fladoja ja kluuveja ruokailu- ja kutupaikkoina. Vesilinnut löytävät niiltä ravintoa, turvallisia levähdysalueita muuttomatkan varrella sekä suojaisia alueita poikasilleen.
Pienvesiluonto on uhanalaista
Täysin luonnontilaiset pienvedet ovat hyvin harvinaisia. Parhaiten ovat säilyneet luonnonsuojelualueilla ja Pohjois-Suomessa sijaitsevat pienvedet. Suomen uhanalaisista eliölajeista noin kuusi prosenttia on pienvesien lajeja.
Yli 90 prosenttia eteläisen Suomen lähteistä on muuttunut tai tuhoutunut. Lapin eteläpuolisen Suomen kaikki puroluontotyypit on arvioitu uhanalaisiksi, savimaiden purot jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Purojen ja norojen eliöistä ovat harvinaistuneita mm. useat purosammaleet, jokihelmisimpukka eli raakku sekä purotaimen. Osa puroista on kuitenkin säilynyt uomaltaan luonnontilaisena, vaikka ympäristöä olisi muokattu.
Luonnontilaisia lampia on vielä jäljellä enemmän kuin muita pienvesiä, mutta kalliolampia lukuun ottamatta kaikki lampiluontotyypit ovat eteläisessä Suomessa uhanalaisia tai silmälläpidettävien listalla.
Pienvedet maankäytön muutosten jaloissa
Pienvesiä on tuhoutunut maa- ja metsätalouden ojituksissa ja maan muokkauksessa. Suuri osa puroista on perattu, eli niistä on poistettu kasvillisuutta, kiviä ja puuainesta. Taajamissa puroja on suoristettu ja putkitettu rakentamisen tieltä.
Lähteitä on muokattu entisaikoina vedenottoa varten. Suolampiin liittyvien purojen perkaus ja maan ojitus on johtanut lampien vedenpinnan laskuun. Uusin uhka lampiluonnolle on rantojen rakentaminen. Fladoja ja kluuveja ruopataan veneväylien ylläpitämiseksi ja Itämeren rehevöityminen vaikuttaa niiden tilaan.
Maatalouden ravinnevalumat sekä metsätalousmaan muokkauksessa syntyvä kiintoaine- ja rautakuormitus huonontavat pienvesien veden laatua. Myös soran- ja turpeenotto sekä teiden ja sähkölinjojen rakentaminen on tuhonnut pienvesiä.
Ennallistamalla kohti luonnontilaa
Vesilaki suojaa pienvesiä muuttamiselta ja metsälain mukaan pienvedet ympäristöineen tulee säästää metsänhoitotoimilta.
Vaurioituneet ja osin luonnontilansa menettäneet pienvedet ympäristöineen ovat yhä tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Niissä on usein säilynyt pienvesille ominaista lajistoa. Pienvesiluonto voi palautua itsestään lähelle luonnontilaa, jos käsittelystä on kulunut riittävästi aikaa tai se on ollut vähäistä. Esimerkiksi puro hakee vähitellen luontaisen mutkittelevan uomansa ja lajisto alkaa palautua.
Pienvesiä voidaan myös ennallistaa. Ennallistamisessa on tärkeää kartoittaa pienveden koko valuma-alue ja mahdollisuuksien mukaan kunnostaa myös pienvettä ympäröiviä soita, tulva-alueita ja kosteikkoja.
Luonnonsuojeluliiton pienvesihankkeet
Puroista syntyy virta -hankkeessa kartoitetaan pienvesien tilaa ja parannetaan taimenen ja muiden vesieliöiden elinolosuhteita puroissa Pohjanmaan ja Satakunnan alueilla. Hankkeessa myös kunnostetaan kiveämällä ja sorastamalla taimenille sopivia elinpaikkoja ja lisääntymisalueita
Mustionjokihankkeessa selvitetään erilaisten kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia Karjaanjoen vesistön vaelluskala- ja simpukkakantoihin. Tavoitteena on löytää parhaat keinot jokihelmisimpukan, lohen ja taimenen elvyttämiseksi.
Lisätietoa:
Kuva: LKA / Kuvaliiteri