Turpeenkaivuu suurin uhka
Soiden hävittäminen alkoi pellon raivaamisella 1600-luvun loppupuolella.
Voimakkain soita kohdannut muutos ja luonnontilaisten soiden määrää vähentänyt tekijä on metsäojitus. Sillä tarkoitetaan suon kuivattamista ojittamalla metsän kasvatusta varten.
Metsätalouden tarpeisiin on kaikkiaan ojitettu 5,7 miljoonaa hehtaaria suota eli noin 55 % alkuperäisestä suoalasta. Kuitenkin jopa yli kolmannes soiden ojituksista on osoittautunut taloudellisesti hyödyttömiksi. Ojittamattomistakin soista tai suon osista osa on muuttunutta vesitalouden häiriinnyttyä lähialueiden tai reunaosien ojitusten takia.
Tänä päivänä teollinen turpeenkaivuu on suurin uhka suoluonnon säilymiselle, vaikkakaan turpeenkaivuun vaikutus ei hehtaarimäärissä yllä vielä metsäojituksien tasolle. Turpeenkaivuu uhkaa erityisesti Etelä-Suomen laajoja, vielä luonnontilaisia suoyhdistymiä.
Kuva: Turvetuotantokenttä on murheellinen näky. Kuvaaja: Harri Hölttä.
Turvesoita tyhjenee nykyisin 2500–3000 hehtaaria vuodessa. Lisäksi turveteollisuudella on epärealistisia suunnitelmia kasvattaa huomattavasti turpeen käyttöä Suomessa. Turveteollisuus ilmoittaa tarvitsevansa lähivuosikymmenien aikana 65 000–120 000 hehtaaria uusia turvesoita ja ympäristölupavirastot ovat pullollaan uusia lupahakemuksia. Mukana on suuri määrä ojittamattomia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia soita, joiden polton rasitus ilmakehälle on fossiilisista polttoaineista kaikkein korkein (117 % kivihiilen päästöön verrattuna).
Tilanteessa, jossa turpeenpolton loppu häämöttää, uusien luonnontilaisten soiden kuivattaminen on ympäristörikos, jonka nykyinen heikko ympäristölainsäädäntö sallii.
Ruuhka-Suomen suot suurimmassa vaarassa
Valtaosa jäljellä olevista luonnontilaisista soista sijaitsee Lapin läänissä, jonne myös soiden suojelu painottuu. Lapissa on myös eniten jäljellä luonnontilaista suota soidensuojelualueiden ulkopuolella.
Muualla Suomessa ojitusten kuivattava vaikutus ulottuu kolmeen neljäsosaan suoalasta. Tiheimmin ojitetuilla alueilla maan etelä- ja länsiosissa lähes kaikki suo on ojitettua.
Ojittamattomina ovat säilyneet ainoastaan avosoiden metsänkasvuun kelvottomat ydinosat, mutta nämäkin ovat usein kuivahtaneet ympäristön totaalisen ojituksen seurauksena.
Kuva: Suon ojittaminen on ollut turhaa, sillä metsä ei ole lähtenyt kasvuun.
Kuvaajat: Ritva Kovalainen ja Sanni Sepo.
Suoekosysteemi on lainsuojaton
Turpeenotto ja siihen liittyvä ojitus on luvanvaraista, jos nostoalue on yli 10 hehtaaria. Lupa-asia käsitellään ympäristölupavirastossa ja se annetaan tai evätään ympäristönsuojelulain nojalla. Ekologinen ja sosiaalinen kestävyys lupaharkinnassa ohitetaan - tässä mielessä lainsäädäntö ontuu.
