Turve – monihaitallinen energianlähde

Ilmastonmuutoksen torjumisen luulisi olevan riittävä syy lopettaa nykymittakaavainen turpeenpoltto. Lisäksi turpeenakaivuu uhkaa uhanalaista suoluontoa sekä pilaa vesistöjämme. Turpeen kaivamisen puolustamiseksi käydään kuitenkin tiukkaa poliittista kamppailua ja turveteollisuus uhkaa edelleen jopa kasvaa. 

Suomen luonnonsuojeluliitto ajaa turpeen energiakäytöstä luopumista. Suomen tulee laatia suunnitelma turpeesta luopumiseksi vuoteen 2020 mennessä. Ennen pitkään päästövähennystavoitteiden kiristyminen tulee joka tapauksessa lopettamaan turpeen energiakäytön, joten se on parempi tehdä suunnitelmallisesti. Siirtymäkauden aikana on pidettävä huoli, että luonnontilaisten ja sen kaltaisten soiden kuivaaminen turpeenkaivuutta varten lopetetaan. 

Kysymyksiä ja vastauksia turpeesta

• Miksi turpeen käytöstä pitää luopua?

• Miten turpeesta saatava energia voidaan korvata?

• Onko turve hitaasti uusiutuva energialähde?
• Muodostuuko uutta turvetta enemmän kuin sitä poltetaan?
• Riittääkö turveteollisuudelle vain 2 % Suomen soista?
• Onko Suomen turvevarat suuremmat kuin Pohjanmeren öljyvarat?

• Eikö turvetta tarvita seospolttoaineena, jotta bioenergian käyttöä voidaan lisätä?

• Onko turpeen päästökerroin luokiteltu väärin?

• Entä jos tarkastellaan koko elinkaarta?

• Olisiko suopeltojen käyttö energiaksi järkevää tai ilmastoystävällistä?

• Onko turveollisuuden kuormitus vain 1 % vesistöjen kokonaiskuormituksesta?

• Onko turve-dieselin valmistus bensiiniä ilmastoystävällisempää?

Miksi turpeen käytöstä pitää luopua?

Luonnonsuojeluliitto ajaa turpeen energiakäytöstä luopumista, koska: 1) Turve on kivihiiltäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja. 2) Turpeenotto köyhdyttää maamme suoluontoa ja pilaa vesistöjä. 3) Suomen energiantuotannon hiilidioksidipäästöt vähenevät 20 prosenttia, kun turpeenpoltto korvataan uusiutuvilla energiamuodoilla. 4) Jos turpeen energiakäyttöä jatketaan, muilla sektoreilla (mm. liikenne, teollisuus), tulee tehdä voimakkaampia päästövähennystoimia. 5) Ilman turvemaiden ja turpeenpolton päästöjen radikaalia leikkaamista Suomessa on melkein mahdotonta päästä lähivuosikymmeninä vaadittaviin päästövähennyksiin.

Miten turpeesta saatava energia voidaan korvata?

Turve voitaisiin korvata esimerkiksi taulukon mukaisesti: 

Onko turve hitaasti uusiutuva energialähde?

Ei. Turve on fossiilisiin energialähteisiin rinnastettava polttoaine, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta. Kun turvetta poltetaan, poltetaan kierrosta poistunutta varastoitunutta hiiltä. Nyt taivaalle poltossa vapautuva hiili on kertynyt soihin 5000–10000 vuoden ajan. Jääkauden jälkeen turvetta on kertynyt keskimäärin alle 1 mm vuodessa. Turvetta kertyy kuitenkin vain luonnontilaisille turvemaille. Kuivatuille ja kaivetuille soille turve ei enää palaa. Suomessa turvemaiden laajamittainen hyödyntäminen on saattanut nämä alueet suureksi kasvihuonekaasujen päästölähteeksi.

Muodostuuko uutta turvetta enemmän kuin sitä käytetään?

Soiden käyttö ei Suomessa ole kestävällä pohjalla, sillä turpeen määrä soilla on ihmisen toiminnan seurauksena viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana vähentynyt ja jatkaa vähenemistä. Turpeen hiilivaraston on arvioitu pienentyneen yhteensä ainakin 70 miljoonaa hiilitonnia vuosina 1950-2000 (Turunen 2008). Merkittävimmät hävikit ovat aiheutuneet turpeennostosta sekä turvepelloilla ja metsäojitetuilla soilla ojittamisen seurauksena tapahtuvasta hajoamisesta.

Kaikilla Suomen soilla kertyvän turpeen vertaaminen turvekaivoksista otettavan turpeen aiheuttamaan hiilihävikkiin on lisäksi ontuvaa. Turvekaivosten ulkopuolella kertyvää hiiltä ei pidä käyttää turpeennoston aiheuttaman hävikin kompensaationa. Yhtä hyvin Suomen turvevaroja voisi kuluttaa sillä perusteella, että Venäjän puolen soilla turvetta muodostuu. Tai olla murehtimatta oman pankkitilin tyhjentymisestä kun koko pankin varallisuus kuitenkin kasvaa. Oikeampi vertailuala on turvekaivosten ala. Suurin osa turvekaivoksista ei kuitenkaan ikinä palaudu soiksi ja palautuessaankin uuden suon muodostumiseen kuluu vähintään 5000 vuotta.

Riittääkö turveteollisuudelle vain 2 % Suomen soista?

Valtion turveyritys Vapon mukaan suopinta-alaa on Suomessa noin 10 milj. hehtaaria, josta turvetuotantoon riittäisi vain 2 % eli noin 200 000 ha. 

Kymmenen miljoonan hehtaarin suopinta-ala on Suomen alkuperäinen suopinta-ala 50-luvulta, joka sisältää myös erilaisia soistumia ja pieniä alle 20 hehtaarin soita. Soista suurin osa on nykypäivänä ojitettu ja otettu muihin maankäyttötarkoituksiin. 

Turveteollisuudelle "teknisesti käyttökelpoista" suoalaa ja useimpien mielikuvaa suosta vastaavia soita, eli paksuturpeisia yhtenäisiä suuria suoalueita, arvioidaan olevan vain 1,2 milj. ha. Tässäkään luvussa ei ole huomioitu muun maankäytön piirissä olevia suoalueita, esimerkiksi luonnonsuojelualueita, kaatopaikkoja, puolustusvoimien käytössä olevia alueita ja viljelyksiä jne.

Todellisuudessa turpeen kaivuuseen soveltuvaa alaa on arvioitu Suomessa olevan vain 260 000 hehtaaria, johtuen turvekerrostumista, maankäytön rajoituksista, maanomistuksesta, varojen sijainnista ja soiden koosta (KTM 14/2005). Käytännössä turveteollisuus siis tavoittellee käyttöönsä lähes kaikkia soveltuvia soita. Nämä alueet ovat myös usein luonnonsuojelullisesti arvokkaimpia suuria Etelä-Suomen suomudostumia.

Vapon markkinoinnissa käytetty 2 % antaa ymmärtää, että melkein mistä tahansa suurelta alkuperäiseltä suoalueelta varattu 200 000 hehtaaria riittäisivät turpeenotolle. Todellisuudessa tuotanto kohdistuu hyvin tarkaan rajattuun ja uhanalaiseen osaan soista.

Onko Suomen turvevarat suuremmat kuin Pohjanmeren öljyvarat?

Ei. Ajoittain kuultava väite perustuu vanhaan tilastoon välittömästi taloudellisesti hyödynnettävistä varoista, jonka mukaan Pohjanmerellä 600 miljoonan tonnin öljyvarat kun Suomen turvevarojen on laskettu vastaavan 1 100 miljoonaa tonnia öljyekvivalenttia. Todellisuudessa Pohjanmereltä on pumpattu öljyä vuosittain 200-300 miljoonaa tonnia, eli öljy olisi loppunut aikoja sitten, jos väite pitäisi paikkansa.

Eikö turvetta tarvita seospolttoaineena, jotta bioenergian käyttöä voidaan lisätä?

Turve on puu- ja peltopolttoaineiden pahin kilpailija, sillä sen käyttöpaikat ovat myös puun luontevia käyttöpaikkoja. Electrowatt-ekonon tutkimuksen mukaan turvetta parhaiten korvaava polttoaine olisi juuri puu, jos turpeen valmistevero olisi aiemmalla tasolla. Turpeen mittava hyödyntäminen ja sen keinotekoinen edullisuus estävät polttoainejakauman merkittävän muutoksen isoissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Ne pitävät samalla energiaraaka-ainehankinnan työllistävyyden alhaisemmalla tasolla kuin mitä se voisi olla.

Onko turpeen päästökerroin luokiteltu väärin?

Vaatimukset turpeen päästökertoimien alentamiseksi ovat turhia. Hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) on määritellyt turpeen fossiiliseen hiileen rinnastettavaksi energialähteeksi, jonka polton päästöt raportoidaan muiden fossiilisten päästöjen tapaan. IPCC:n ohjeistus perustuu vahvaan tieteelliseen näyttöön eri toimien globaaleista ilmastovaikutuksista. Niitä ei voi muuttaa kansalliseen tai alueelliseen laskelmointiin perustuvilla esityksillä. Myös päästöjen raportointiohje on yksiselitteinen; vain toteutuneet kasvihuonekaasujen päästöt raportoidaan, joten turvesoiden jälkikäytöllä ei voida korvata turpeenpolton päästöjä.

Entä jos tarkastellaan koko elinkaarta?

Juuri elinkaaritarkasteluiden perusteella on jo vuosikausia tiedetty, että turve rasittaa ilmakehää kivihiiltä enemmän. Elinkaaritutkimusten mukaan kaikkein vanhingollisin on luonnonsoiden turve, mutta myös metsäojitettujen soiden turve on ilmaston kannalta kivihiiltä haitallisempi polttoaine. Kivihiiltä alhaisempaan rasitustasoon voidaan (suopeltojen ohella) päästä vain, jos ajetellaan poltettavan sekapolttoainetta, josta osa on uusituvaa puuta tai ruokohelpeä.

Teoreettisissa elinkaaritarkasteluissa lähdetään siitä, että turvetta kaivetaan suopelloilta ja metsäojitetuilta soilta, jotka ovat päästölähteitä ja kaivaja sitoutuu lopuksi 300 vuoden ajaksi kasvattamaan loppuun kaivetulla suopohjalla esimerkiksi ruokohelpeä – aiheuttamatta koko aikana mitään ylimääräisiä kasvihuonekaasupäästöjä. IPCC:n raportointiohje koskee kuitenkin vain toteutuneita päästöjä, eikä siihen sisälly optioita kaukaiseen tulevaisuuteen. Toki biomassojen kasvatus sinällään voi vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mutta sillä ei ole turpeen päästökertoimen kanssa mitään tekemistä. Lisäksi metsäojitettujen soiden turpeen hajoaminen kestää lähes yhtä kauan kuin niiden muodostuminenkin ja ojitusalueita ennallistamalla suuri osa niistä voidaan palauttaa hiiltä sitoviksi ekosysteemeiksi. Nopeammin hajoavien suopeltojen osuus on vain noin yksi prosentti kaikista turvekentistä.

Olisiko suopeltojen käyttö energiaksi järkevää tai ilmastoystävällistä?

Suopeltojen hiilidioksiditase on öljyn luokkaa. Esimerkiksi 100 vuoden elinkaaritarkastelussa hiilidioksiditase on noin kolme neljännestä kivihiilestä. Suopeltojen tase on tarkasteluissa kivihiiltä parempi, koska niiden turve on joka tapauksessa melko nopeasti hajoavaa. Metsäojitettujen soiden turpeen hajoaminen kestää kuitenkin lähes yhtä kauan kuin niiden muodostuminenkin. Ojitusalueita ennallistamalla suuri osa niistäkin voidaan palauttaa hiiltä sitoviksi ekosysteemeiksi.

Suopeltojen käyttö ei ole laajassa mitassa järkevää, koska ne eivät sijaitse kyllin suurina yksikköinä, niiden maanomistus on hajanainen ja ne ovat usein muussa viljelyssä sekä tuottavat näin omistajilleen muuta hyötyä. Lisäksi niiden turpeeseen on sekoittunut kivennäismaata. Toki turpeen energiakäytön ympäristöhaitat vähenisivät, jos turve hankittaisiin suopelloilta. Käytännössä se myös vauhdittaisi turpeen korvautumista biopolttoaineilla

Onko turveteollisuuden kuormitus on vain 1 % vesistöjen kokonaiskuormituksesta?

Turpeenkaivuun osuus ravinteiden eli fosforin ja typen kokonaiskuormituksesta vesistöihin on Suomen ympäristökeskuksen mukaan prosentin luokkaa. Turpeen haitallisimmat vesistöpäästöt liittyvät kuitenkin niin sanotun kiintoaineen eli orgaanisen aineen päästöihin. 

Suurin osa turvesoilta ja ojituksista karkaavasta orgaanisesta aineksesta on pieniä partikkeleja ja liukoista humusta, joita ei vesinäytteiden mittauksessa huomoida. Koska humusta ja hienojakoisinta ainesta ei päästöjä ja haittoja arvioitaessa lasketa kiintoainepäästöiksi, kertoo vesistökuormituksen mittauksessa käytetty ominaiskuormitusluku vain alle 10 % todellisesta kokonaishuuhtoumasta.

Juuri orgaaninen aines muodostaa mökkijärvien rannoille kertyvää turvelietettä. Vettyessään kuiva turveaines kasvaa vielä kasvaa tilavuudeltaan moninkymmenkertaiseksi täyttäen järvien pohjia lietteellä. Lisääntynyt orgaaninen aine aiheuttaa lisäksi vesistöissä happikatoa, mikä puolestaan vapauttaa järvien pohjaan kertynyttä fosforia ja siten rehevöittää koko vesistöä.

Turvekaivosten kaikkien vesistöpäästöjen arvioinnit perustuvat lisäksi rajallisena ajanjaksona tehtyihin mittauksien keskiarvoihin. Todellisuudessa kuormitus kuitenkin vaihtelee suosta ja suon kerroksesta riippuen jopa 20-kertaisesti. Rankkasateiden tai tulvien aiheuttamat kuormitushuiput jäävät myös mittauksissa huomioimatta, samoin samaan vesistöön kohdistuvien turvekenttien yhteisvaikutus.

 Kuva: Suojapadon yli tulviva turvekenttä. Kuvaaja: Risto Sulava

Onko turve-dieselin valmistus bensiiniä ilmastoystävällisempää?

Turvedieselin pelkkä valmistus kuluttaa energiaa suunnilleen saman verran kuin lopputuotteessa sitä on. Turvediesel tulisi siten olemaan ilmastovaikutuksiltaan kaksi kertaa vahingollisempaa kuin nykyiset maaöljytuotteet.

Eikö turveala ole suuri työllistäjä?

Turveala työllistää suoraan muutamia tuhansia henkilöitä. Toisinaan turveteollisuuden työllistämiksi henkilöiksi lasketaan myös sen välillisesti esimerkiksi energiantuotantolaitoksilla työllistämät henkilöt. Nämä työpaikat eivät kuitenkaan ole turpeen käyttöön sidottuja. 

Turveala on sesonkiluonteista konetyötä, joka on lisäksi urakoitsijalle huomattavan riskialtista. Alalla on kaksi isoa toimijaa, Vapo ja Turveruukki. Ne eivät vastaa turpeen vuotuisesta ''sadonkorjuusta'', vaan siitä vastaa urakoitsija, joka lainarahoilla hankkii kalliit koneet. Sadekesinä työaika voi olla vähissä ja samalla myös tulot. Sääriskin kantaa yksin urakoitsija. Siirtymällä uusiutuviin polttoaineisiin alan työllisyys paranee oleellisesti turpeenkäyttöön verrattuna.

Lisätietoja:

• Ilmastovastaava Venla Virkamäki, venla.virkamaki@sll.fi, p. (09) 228 08 268, 050 345 4411
• Vs. metsäasiantuntija Sini Eräjää, sini.erajaa@sll.fi, p. (09) 228 08 219, 050 358 3838
• Pohjois-Pohjanmaan aluepäällikkö Merja Ylönen, pohjois-pohjanmaa@sll.fi, p. 044 929 0550