Ilmastonmuutoksen torjumisen luulisi olevan riittävä syy lopettaa nykymittakaavainen turpeenpoltto, mutta turpeen hyödyntäminen uhkaa kuitenkin jopa kasvaa. Turveteollisuudella on Suomessa takanaan erityisen vahva poliittinen tuki.

Luonnonsuojeluliitto sijoittaa energiaturpeen epäröimättä fossiilisten polttoaineiden sarjaan. Kun turvetta poltetaan, poltetaan kierrosta poistunutta varastoitunutta hiiltä. Nyt taivaalle poltossa vapautuva hiili on kertynyt soihin 5-10 tuhannen vuoden ajan. Suomen oloissa turvetta ei voi pitää myöskään hitaasti uusiutuvana polttoaineena, sillä hiiltä sitoutuu takaisin ainoastaan luonnontilaisille turvemaille.

1. Onko turve hitaasti uusiutuva energialähde?

Ei. Turve on fossiilisiin energialähteisiin rinnastettava polttoaine, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta. Kun turvetta poltetaan, poltetaan kierrosta poistunutta varastoitunutta hiiltä. Nyt taivaalle poltossa vapautuva hiili on kertynyt soihin 5000-10 000 vuoden ajan. Jääkauden jälkeen turvetta on kertynyt keskimäärin alle 1 mm vuodessa. Suomessa turvemaiden laajamittainen hyödyntäminen on saattanut nämä alueet suureksi kasvihuonekaasujen päästölähteeksi.

2. Eikö turpeen energiakäyttö mahdollista myös biopolttoaineiden käytön?

Turve on puu- ja peltopolttoaineiden pahin kilpailija, sillä sen käyttöpaikat ovat myös puun luontevia käyttöpaikkoja. Electrowatt-ekonon tutkimuksen mukaan turvetta parhaiten korvaava polttoaine olisi juuri puu, jos turpeen valmistevero olisi aiemmalla tasolla. Turpeen mittava hyödyntäminen ja sen keinotekoinen edullisuus estävät polttoainejakauman merkittävän muutoksen isoissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Ne pitävät samalla energiaraaka-ainehankinnan työllistävyyden alhaisemmalla tasolla kuin mitä se voisi olla.

3. Kuinka paljon turpeen poltosta vapautuu hiilidioksidipäästöjä?

Turpeen poltosta aiheutuu Suomessa 10-12 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuodessa. Tämä vastaa liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Vielä suuremmat päästöt aiheuttaa turvemaiden kuivatus ja viljely. Päästövähennystavoitteiden keskeinen kysymys on turvemaiden käytöllä aiheutetun hiilivuodon tukkiminen, mikä edellyttää turpeen korvaamista uusiutuvilla polttoaineilla. Luonnontilaiset Suomen suot sitoivat 100 vuotta sitten keskimäärin ehkä noin 6 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Nyt suot ovat ihmisen käsittelyn jäljiltä noin 20 miljoonan tonnin päästölähde vuosittain, kun poltto lasketaan mukaan. Samaa tahtia pienevät soiden hiilivarastot.

4. Onko turpeen päästökerroin luokiteltu väärin?

Vaatimukset turpeen päästökertoimien alentamiseksi ovat turhia. Hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) on määritellyt turpeen fossiiliseen hiileen rinnastettavaksi energialähteeksi, jonka polton päästöt raportoidaan muiden fossiilisten päästöjen tapaan. IPCC:n ohjeistus perustuu vahvaan tieteelliseen näyttöön eri toimien globaaleista ilmastovaikutuksista. Niitä ei voi muuttaa kansalliseen tai alueelliseen laskelmointiin perustuvilla esityksillä. Myös päästöjen raportointiohje on yksiselitteinen; vain toteutuneet kasvihuonekaasujen päästöt raportoidaan, joten turvesoiden jälkikäytöllä ei voida korvata turpeenpolton päästöjä.

5. Entä jos tarkastellaan koko elinkaarta?

Juuri elinkaaritarkasteluiden perusteella on jo vuosikausia tiedetty, että turve rasittaa ilmakehää kivihiiltä enemmän. Uusimpien elinkaaritutkimusten mukaan kaikkein vanhingollisin on luonnonsoiden turve, mutta myös metsäojitettujen soiden turve on ilmaston kannalta kivihiiltä haitallisempi polttoaine. Kivihiiltä alhaisempaan rasitustasoon voidaan (suopeltojen ohella) päästä vain, jos ajetellaan poltettavan sekapolttoainetta, josta osa on uusituvaa puuta tai ruokohelpeä.

Teoreettisissa elinkaaritarkasteluissa lähdetään siitä, että turvetta kaivetaan suopelloilta ja metsäojitetuilta soilta, jotka ovat päästölähteitä ja kaivaja sitoutuu lopuksi 300 vuoden ajaksi kasvattamaan loppuun kaivetulla suopohjalla esimerkiksi ruokohelpeä – aiheuttamatta koko aikana mitään ylimääräisiä kasvihuonekaasupäästöjä. IPCC:n raportointiohje koskee kuitenkin vain toteutuneita päästöjä, eikä siihen sisälly optioita kaukaiseen tulevaisuuteen. Toki biomassojen kasvatus sinällään voi vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mutta sillä ei ole turpeen päästökertoimen kanssa mitään tekemistä. Lisäksi metsäojitettujen soiden turpeen hajoaminen kestää lähes yhtä kauan kuin niiden muodostuminenkin ja ojitusalueita ennallistamalla suuri osa niistä voidaan palauttaa hiiltä sitoviksi ekosysteemeiksi. Nopeammin hajoavien suopeltojen osuus on vain noin yksi prosentti kaikista turvekentistä.

6. Eikö suopeltojen käyttö olisi elinkaarinäkökulmasta sitten ilmastoystävällistä?

Suopeltojen hiilidioksiditase on öljyn luokkaa. Esimerkiksi 100 vuoden elinkaaritarkastelussa hiilidioksiditase on noin kolme neljännestä kivihiilestä. Suopeltojen tase on tarkasteluissa kivihiiltä parempi, koska niiden turve on joka tapauksessa melko nopeasti hajoavaa. Metsäojitettujen soiden turpeen hajoaminen kestää kuitenkin lähes yhtä kauan kuin niiden muodostuminenkin. Ojitusalueita ennallistamalla suuri osa niistäkin voidaan palauttaa hiiltä sitoviksi ekosysteemeiksi.

7. Eikö turpeen energiakäyttö kannattaisi kuitenkin keskittää suopelloille luonnontilaisten soiden sijaan?

Suopeltojen käyttö ei ole laajassa mitassa järkevää, koska ne eivät sijaitse kyllin suurina yksikköinä, niiden maanomistus on hajanainen ja ne ovat usein muussa viljelyssä sekä tuottavat näin omistajilleen muuta hyötyä. Lisäksi niiden turpeeseen on sekoittunut kivennäismaata. Toki turpeen energiakäytön ympäristöhaitat vähenisivät, jos turve hankittaisiin suopelloilta. Käytännössä se myös vauhdittaisi turpeen korvautumista biopolttoaineilla. Näin ollen tarvitaankin suopeltojen valtakunnallinen kartoitus sekä selvitys siitä, missä maankäytössä ne tällä hetkellä ovat ja millaiset ovat niiden turvevarat. Samassa yhteydessä tulisi selvittää, mitä ennallistamis- ja metsitysmahdollisuuksia suopeltojen suhteen olisi sekä sitä, mikä olisi niiden järkevin käyttötarkoitus ilmaston kannalta.

8. Mihin turpeen energian käyttö sitten nyt kohdistuu ja mitä vaikutuksia sillä on?

Turvesoita tyhjenee nykyisin 2500-3000 hehtaaria vuodessa. Lisäksi turveteollisuudella on epärealistisia suunnitelmia kasvattaa huomattavasti turpeen käyttöä Suomessa. Turveteollisuus ilmoittaa tarvitsevansa lähivuosikymmenien aikana 65 000-70 000 hehtaaria uusia turvesoita ja ympäristölupavirastot ovat pullollaan uusia lupahakemuksia. Mukana on suuri määrä ojittamattomia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia soita, joiden polton rasitus ilmakehälle on kaikkein korkein (117 % kivihiilen päästöön verrattuna). Tilanteessa, jossa turpeenpolton loppu häämöttää, uusien luonnontilaisten soiden kuivattaminen on ympäristörikos, jonka nykyinen heikko ympäristölainsäädäntö sallii.

Turpeen energiakäytön lisäksi luparynnäkön taustalla voi olla varautuminen suurten korvausten vaatimiseen tilanteessa, jossa liiketaloudellisesti arvokkaista käyttöoikeuksista joudutaan ympäristösyistä luopumaan.

Turvesoiden kuivatus merkitsee aina myös merkittävää haittaa alapuolisiin vesistöihin, jotka usein sijaitsevat puolestaan vesireittien latvoilla ja usein näiden vesistöjen pohjasedimenttiin tulee orgaanista ainetta, jonka hajoaminen puolestaan lisää hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin päästöjä ilmakehään.

9. Onko turve-dieselin valmistus bensiiniä ilmastoystävällisempää?

Turvedieselin pelkkä valmistus kuluttaa energiaa suunnilleen saman verran kuin lopputuotteessa sitä on. Turvediesel tulisi siten olemaan ilmastovaikutuksiltaan kaksi kertaa vahingollisempaa kuin nykyiset maaöljytuotteet.

10. Tulisiko turpeen energiakäyttöä vähentää?

Energiaturpeen käytön vähentäminen on yksi kustannustehokkaimmista tavoista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Turpeen syöttötariffijärjestelmä ja varastointituki tulisi purkaa sekä valmistevero palauttaa mahdollisimman pikaisesti. Turpeen ja hiilen energiakäytölle ei tule myöntää enää ympäristö- ja rakennuslupia. Valmisteveroa jää tällä hetkellä saamatta arviolta 14-17 miljoonaa euroa vuodessa, mutta jos se palautetaan, turpeen käyttö vähenee niin, että sitä saadaan reilut 10 miljoonaa euroa. Syöttötariffin osuus on maksimissaan 7,7 miljoonaa vuodessa ja varastot 3,6 miljoonaa euroa vuodessa. Yhteensä turpeen käytön tukemisen kustannukset ovat tällä hetkellä yli 20 miljoonaa euroa vuodessa.

11. Entä miten käy työllisyyden? Eikö turveala ole suuri työllistäjä?

Turveala työllistää suoraan muutamia tuhansia henkilöitä. Turveala on sesonkiluonteista konetyötä, joka on lisäksi urakoitsijalle huomattavan riskialtista. Alalla on kaksi isoa toimijaa, Vapo ja Turveruukki. Ne eivät vastaa turpeen vuotuisesta ''sadonkorjuusta'', vaan siitä vastaa urakoitsija, joka lainarahoilla hankkii kalliit koneet. Sadekesinä työaika voi olla vähissä ja samalla myös tulot. Sääriskin kantaa yksin urakoitsija. Siirtymällä uusiutuviin polttoaineisiin alan työllisyys paranee oleellisesti turpeenkäyttöön verrattuna.

12. Mikä merkitys soilla on?

Suot ovat Suomen luonnon suurin hiilivarasto. Niillä on myös merkittäviä luonto- ja virkistysarvoja. Turpen energiakäyttö uhkaa suoluonnon monimuotoisuutta. Suomalainen suoluonto on kansainvälisesti verrattuna erittäin monimuotoista. Suomessa on noin sata erilaista suotyyppiä, mutta näistä noin neljännes on uhanalaisia. Turpeenkaivuu muodostaa nykyään ainoan merkittävän uhkan jäljelläoleville luonnontilaisille tai ennallistamiskelpoisille soille.

YK:n ilmastosopimuksen myötä Suomi on sitoutunut edistämään kasvihuonekaasujen nielujen ja varastojen kestävää hoitoa, rajoittamaan ihmisen toiminnan niillä aiheuttamia kasvihuonekaasujen päästöjä sekä suojelemaan ja lisäämään kasvihuonekaasujen nieluja ja varastoja. 

”Soiden suojelu ja ennallistaminen on kustannustehokkaimpia ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja.” – YK:n apulaispääsihteeri Achim Steiner joulukuussa 2007 ilmastokokouksessa Balilla.

Turpeen energiakäytöstä luopuminen

Päästötavoitteiden kiristyminen tulevaisuudessa tulee joka tapauksessa lopettamaan turpeen energiakäytön tai ainakin pudottamaan sen pieneen osaan nykyisestä. Tästä syystä tulee olla selkeä exit-strategia, jolla turpeen energiankäytöstä luovutaan.

Taulukko 1 – Turpeen korvaaminen tuulivoimalla ja biopolttoaineilla

Perustelut:

• Turve on kivihiiltäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja.
• Turpeenotto köyhdyttää maamme suoluontoa ja pilaa vesistöjä.
• Suomen energiantuotannon hiilidioksidipäästöt vähenevät 20 prosenttia, kun turpeenpoltto korvataan uusiutuvilla energiamuodoilla.
• Jos turpeen energiakäyttöä jatketaan, muilla sektoreilla (mm. liikenne, teollisuus), tulee tehdä voimakkaampia toimia.
• Ilman turvemaiden ja turpeenpolton päästöjen radikaalia leikkaamista Suomessa on melkein mahdotonta päästä lähivuosikymmeninä vaadittaviin päästövähennyksiin.

Lisätietoja:

• Ilmastovastaava Venla Virkamäki, venla.virkamaki@sll.fi, p. (09) 228 08 268, 050 345 4411
• Vs. metsäasiantuntija Sini Eräjää, sini.erajaa@sll.fi, p. (09) 228 08 219, 050 358 3838
• Pohjois-Pohjanmaan aluepäällikkö Merja Ylönen, pohjois-pohjanmaa@sll.fi, p. 044 929 0550