Siivekästä lumoa

Suoperhosissa on monia vastuulajeja, joiden säilyttämisestä Suomella on EU:ssa erityisvastuu. Suoympäristöt ovat jatkuvasti vähenemässä ja myös ilmaston lämpeneminen uhkaa osaa lajeista.

Kesä-heinäkuu on parasta aikaa havainnoida suoperhosia ja lähettää niistä kuvia suoperhosgalleriaan Ikkuna Suomen Luontoon -sivustolle. Tärkein seurattava laji on rämekylmäperhonen, jonka yksilömäärä on päiväperhosseurannan tulosten perusteella voimakkaassa laskussa. Lisäksi mukana on 12 kiinnostavaa lajia, joista löytyy lisätietoa tämän sivun alaosasta. Myös muista soilla tavattavista perhosista voi lähettää havintokuvia.

Soiden päiväperhosia Etelä- ja Keski-Suomessa

PAKSUPÄÄT

Kaksi paksupääperhosiin kuuluvaa kirjosiipilajia elää soillamme.

Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae)

Kuva: mansikkakirjosiipi. Kuvaliiteri / Liisa Alatalo

Lentoaika: Toukokuun lopulta kesäkuun loppupuolelle
Tunnistus: Pienikokoinen tummanharmaan ja valkoisten täplien kirjavoima laji. Erityisesti siipien ulko-osien valkeat täplät voimakkaita. Siipien kärkiväli n. 2,5 cm. Alapinta vihertävän ja valkoisen kirjavoima.
Esiintyminen: Melko tavallinen laji soilla koko Etelä- ja Keski-Suomen alueella. Harvinaistuu pohjoista kohden.
Käyttäytyminen: Lentelee soiden avoimehkoilla ja rämemäisillä kohdilla. Vierailee muun muassa suokukan kukinnoilla ja istuskelee usein maassa lämpimillä jäkäläpinnoilla. Perhosen lento on nopeaa ja pyrähtelevää. Toukka syö suolla muurainta, mutta myös esim. ahomansikkaa ja hanhikkeja.
Muuta: Mansikkakirjosiipeä tapaa myös soiden ulkopuolella hakkuualueilla, kallioilla ja avoimissa kulttuuriympäristöissä, kuten pihoilla ja kuivilla niityillä. Näillä paikoin lennossa aiemmin, toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin.

Suokirjosiipi (Pyrgus centaureae)

Kuva: suokirjosiipi. Kuvaliiteri / Jussi Murtosaari

Lentoaika: Lentää kesäkuussa, aavistuksen mansikkakirjosiipeä myöhäisempi, mutta lentoaika ei ole riittävä tunnistusperuste.
Tunnistus: Mansikkakirjosiipeä kookkaampi laji, koko vajaa 3 cm. Harmaiden siipien valkeat täplät hieman sirompia kuin mansikkakirjosiivellä. Perhonen näyttää myös lennossa mansikkakirjosiipeä aavistuksen verran vaaleammalta. Alapinta vihertävän ja valkoisen kirjavoima. Kuva tai tallennettu yksilö tarpeen.
Esiintyminen: Hyvin harvinainen ja paikoittainen suolaji Etelä- ja Keski-Suomessa, tavallisempi ainoastaan Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa kuten myös Pohjois-Suomessa.
Käyttäytyminen: Suosii soiden avoimia tai avoimehkoja alueita ja rämeiden reunamia. Harvoin näkee useita yksilöitä samanaikaisesti. Lento nopeaa, mutta perhonen istuu välillä suon ruohoille tai kukille. Toukka elää suomuuraimella.
Epäily: Etelä- ja Keski-Suomesta laji on sukupuuton partaalla, mutta Pohjois-Karjalassa, Kainuussa sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla tilanne on selvästi parempi.

KAALIPERHOSET

Vain yksi kaaliperhosiin kuuluva keltaperhonen elää soillamme.

Suokeltaperhonen (Colias palaeno)

Kuva: suokeltaperhonen. Kuvaliiteri / Urpo Haapalainen

Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.
Tunnistus: Helposti tunnistettava suon perhonen. Kookas (n. 5 cm) pohjaväriltään keltainen (koiras) tai vaaleamman vihertävänkeltainen (naaras). Muodoltaan pyöreähköjen siipien ulko-osat ovat tummat ja etusiivissä on pieni terävä rengasmainen täplä. Alapinnalta siivet ovat lämpimän keltaiset ja savuttuneen oloiset kummallakin sukupuolella. 
Esiintyminen: Esiintyy koko Suomessa varsin tavallisena suolajina
Käyttäytyminen: Suosii soiden rämemäisiä osia ja lentelee erittäin nopeasti heittelehtien usein n. 1 metrin korkeudella. Toukka elää juolukalla.
Muuta: Tuttu lajimme sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) lentää tavallisesti eri vuodenaikaan kuin suokeltaperhonen ja sitruunaperhoselta puuttuvat siipien tummat kuvioinnit.

HOPEATÄPLÄT

Viisi soilla elävää lajia, joista yksi elää muissakin elinympäristöissä. Lisäksi muita samannäköisiä lajeja elää kulttuuriympäristöissä ja niityillä. Yläpinnalta lajit muistuttavat toisiaan ja tarkemmat tuntomerkit löytyvätkin siipien alapinnoilta. Lajimääritys vaatii kiinniottamista tai hyvän valokuvan (mieluimmin alapinta näkyvissä).

Rämehopeatäplä (Boloria eunomia)

Kuva: rämehopeatäplä. Kuvaliiteri / Urpo Haapalainen

Lentoaika: Kesäkuun alkupuolelta heinäkuun alkuun.
Tunnistus: Kuten muillakin hopeatäplillä, yläpinnan pohjaväri oranssi ja siinä tummia sirompia kuvioita. Rämehopeatäplän kuviointi suorempaa, selkeämpää ja 'laatikkomaisempaa' kuin muilla hopeatäplillä. Siipien alapinnan vaaleammat kuviot keltaisia tai joskus lähes valkoisia. Kuviot synnyttävät omalla tavallaan ruudullisen vaikutelman. Perhosen siipiväli n. 3,5 cm.
Esiintyminen: Melko yleinen rämeiden hopeatäplä koko suomessa.
Käyttäytyminen: Lentelee parhaiten soiden varvikkoisilla kohdilla. Laji vierailee esimerkiksi suopursun kukilla. Toukka elää esimerkiksi juolukalla, suokukalla ja karpalolla.
Epäily: Laji saattaa olla taantumassa varsinkin Etelä-Suomessa.

Muurainhopeatäplä (Boloria freija)

Lentoaika: Hopeatäplistä varhaisin, toukokuun puolivälistä kesäkuun alkupuolelle.
Tunnistus: Soiden hopeatäpläksi pienehkö (n. 3,5 cm). Yläpinta tavanomainen hopeatäplille, siiven kärki terävämpi kuin monilla muilla hopeatäplillä. Alapinnalla valkoisen ja mustan kuvioinnin muodostamaa sahanterämäistä kuviota, pyöreitä täpliä vain vähän.
Esiintyminen: Harvinainen suon hopeatäplälaji koko Etelä-Suomen alueella, joskin esiintymispaikoillaan laji voi olla runsas. Puuttuu ilmeisesti nykyisin etelärannikolta ja mm. Oulun seudulta vaikka lajia esiintyy myös pohjoisempana Lapissa. Toukka elää mm. juolukalla ja suomuuraimella sekä riekonmarjalla.
Käyttäytyminen: Lentelee harvapuustoisilla rämeillä tai lähellä avoimia suon osia, muurainta kasvavilla paikoilla.
Epäily: Lajin arvellaan taantuneen voimakkaasti eteläisessä Suomessa, mutta esiintyvän runsaampana (mahdollisesti kuitenkin aiempaa niukempana) Salpausselän pohjoispuolella.

Rahkahopeatäplä (Boloria frigga)

Kuva: rahkahopeatäplä. Kuvaliiteri / Jussi Murtosaari

Lentoaika: Lentää lähinnä kesäkuussa.
Tunnistus: Soiden hopeatäplistä kookkain (yli 4 cm) ja väreiltään muita hopeätäliä hailakamman oranssi - ruskehtava, usein aavistuksen verran läpikuultava. Lennossa näyttää melko vaalealta ja tasaväriseltä. Siipien alapinnalla vähemmän kirjauksia kuin muilla hopeatälillä, sekä punertavanviolettia sävyä.
Esiintyminen: Harvinainen suon hopeatäplälaji. Erityisesti Etelä-Suomessa hyvin paikoittainen ja harvinainen. Esiintymispaikoillaan lajia voi kuitenkin esiintyä useita yksilöitä kerralla. Toukka elää suomuuraimella.
Käyttäytyminen: Lentelee melko avoimilla, usein matalakasvuisilla rahkamaisilla kohdilla suota. Lento liitelevää lähellä suon pintaa.

Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris)

Kuva: suohopeatäplä. Kuvaliiteri / Jussi Murtosaari

Lentoaika: Kesäkuun lopulta heinäkuun loppupuolelle
Tunnistus: Soiden hopeatäpläksi pienehkö (n. 3,5 cm). Yläpinta tavanomainen hopeatäplille, mutta siivenmuoto 'kulmikas'. Takasiiven etureuna lähes suora ja keskellä siiven ulkoreunoja pieni kulma. Alapinnalla eri sävyisiä valkeita, kellertäviä ja punaruskeita sekä ruosteenvärisiä kuvioita, mustia täpliä tai kuvioita vain vähän.
Esiintyminen: Elää paikottaisesti koko Suomen suoalueilla.
Käyttäytyminen: Lentelee soiden melko avoimilla kohdilla lentoajan ollessa myöhäinen, kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin. Toukka elää karpalolla ja suokukalla.

Pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne)

Kuva: pursuhopeatäplä. SLL / Ari Aalto

Lentoaika: Aivan kesäkuun alusta heinäkuulle.
Tunnistus: Vaikeahkosti tunnettava monien muiden suon hopeatäplien kokoinen laji (n. 3,5 cm). Siivenmuoto muita pyöreämpi ja oranssinkirjavilla takasiipien alapinnoilla tyviosassa tyypillinen musta täplä ja kasi valkeata läikkää.
Esiintyminen: Esiintyy yleisenä koko Suomessa soiden lisäksi erityisesti erilaisilla kosteilla niityillä, hakkuualueilla ja sähkölinjoilla. Soiden yleisin hopeatäplä.
Käyttäytyminen: Lentelee monenlaisilla soiden kohdilla, lähinnä kukkivilla varvikkoisilla alueilla. Harvemmin avosuolla.
Muuta: Hyvin samannäköistä lajia, niittyhopeatäplää, ei normaalisti tapaa soilla. Sillä takasiiven alapinnan musta täplitys voimakkaampi.

HEINÄPERHOSET

Etelä- ja Keski-Suomen alueella neljä heinäperhosta esiintyy erityisesti suomaisissa maastoissa.

Rämekylmänperhonen (Oeneis jutta)

V. 2010 ERITYINEN KOHDELAJI

Kuva: rämekylmänperhonen. SLL / Ari Aalto

Lentoaika: Vain parillisina vuosina (satunnaisesti parittomina) kesäkuun alkupuolelta heinäkuulle. Vuosi 2010 on siis lajin lentovuosi.
Tunnistus: Kookas (n. 5-5,5 cm) harmaanruskea soiden heinäperhonen. Koiras yleensä tummempi ja naaras haaleamman sävyinen. Etusiipien ulko-osassa rivi silmätäpliä, joita ympäröi vaaleat kellertävät-beiget täplät. Siipien alapinnat harmaanruskeat, etusiivestä näkyy yleensä yksi tai kaksi silmätäplää.
Esiintyminen: Melko harvinainen, paikoittainen ja taantunut sisä-Suomen suoalueiden laji.
Käyttäytyminen: Lentää erityisesti puustoisen rämeen ja avoimemman suon rajapinnassa. Perhonen istuu säännönmukaisesti mäntyjen (tai kelojen) rungoille n. 1-2 metrin korkeudelle. Lajin kehitys on kaksivuotinen ja toukka elää suovilloilla ja mahdollisesti saroilla.
Muuta: Perhonen istuu lähes aina siivet supussa, joten siipien yläpintaa pääsee tarkastelemaan harvoin.
Epäily: Lajin arvellaan taantuneen voimakkaasti eteläisessä Suomessa, mutta esiintyvän edelleen melko yleisesti (mahdollisesti kuitenkin aiempaa niukempana) Salpausselän pohjoispuolella.

Suonokiperhonen (Erebia embla)

Kuva: suonokiperhonen. Kuvaliiteri / Jussi Murtosaari

Lentoaika: Vain parittomina vuosina (satunnaisesti parillisina) kesäkuun alkupuolelta heinäkuulle. Vuosi 2010 ei ole lajin lentovuosi.
Tunnistus: Kookas muodoltaan pyöreähkö (n. 5 cm) kahvinruskea nokiperhonen. Kaikkien siipien ulko-osassa rivi silmätäpliä, joita ympäröi melko terävät keltaiset reunat. Siipien alapinnalla vähän vaaleita tai tummia kirjauksia, etusiivissä olevat täplät sen sijaan näkyvät hyvin.
Esiintyminen: Varsin harvinainen ja paikoittainen mäntyä kasvavien soiden ja suonreunametsien laji. Etelä-Suomessa esiintyminen hyvin paikoittaista.
Käyttäytyminen: Lentää varsin varjoisissa suon reunakohdissa ja vain harvoin avoimemmalla suolla. Perhonen istuu usein mäntyjen rungoilla. Toukka elää saroilla.
Muuta: Yleinen laji metsänokiperhonen (Erebia ligea) lentää heinäkuussa ja on suonokiperhosta kulmikkaampi ja pienempi ja lentää harvoin suomaisilla kohdilla. Sen siivissä on myös voimakkaammin punaisia kuviointeja. Metsä-Lapin pohjoisosissa esiintyy kairanokiperhonen (Erebia disa), jonka lentoaika on sama kuin suonokiperhosella, mutta esiintymispaikat hyvin vetisiä soita, joilla suonokiperhonen ei juuri esiinny.

Kirjopapurikko (Lopinga achine)

Lentoaika: Juhannuksesta eteenpäin heinäkuun puoliväliin.
Tunnistus: Melko kookas (n. 4,5 cm) tumman suklaanruskea heinäperhonen. Kaikkien siipien ulko-osassa rivi tummia isoja täpliä, joita ympäröi kellertävät reunat. Erityisesti takasiipien täplät isoja ja näkyvät selvästi ja isoina myös alapinnalla.
Esiintyminen: Harvinainen ja paikoittainen laji jota esiintyy vain paikoin Dragsfjärd-Tampere-Parikkala linjan eteläpuolella. Runsaimmillaan Hämeenlinnan ympäristössä.
Käyttäytyminen: Lentää soiden metsäisemmillä alueilla tai soiden rehevissä laitametsissä. Perhoset istuskelevat usein saniaisilla tai muilla metsien valopaikkojen kasveilla tai oksilla täysin paikallaan, kunnes häirittynä useita yksilöitä lähtee lentoon, jolloin muutoin helposti huomaamatta jäävän lajin esiintyminen paljastuu. Varsinaiset esiintymäkohdat ovat hyvin pienialaisia (esim. pieni alue suon nurkassa) eikä lajia juuri tapaa esiintymäkohdan ulkopuolella. Toukka elää heinäkasveilla ja saroilla.
Muuta: Laji on EU-direktiivin suojelema, rauhoitettu laji koko Suomessa. Sitä ei saa pyydystää.

Saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia)

Kuva: saraikkoniittyperhonen. SLL / Ari Aalto

Lentoaika: Kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin
Tunnistus: Pienehkö (n. 3 cm) kellanruskea melko tasavärinen heinäperhonen. Etusiiven kärjessä pieni terävä pistemäinen silmäkuvio, joka saattaa myös puuttua. Alapinnalla sekä etu- että takasiivessa on vaaleat kiilamaiset laikut, silmätäplät näkyvät usein vain hennosti.
Esiintyminen: Melko yleisesti soilla tavattava laji etelärannikolta Metsä-Lapin pohjoisosiin.
Käyttäytyminen: Lentää saraikkoisilla ja avoimilla suon kohdilla. Esiintyminen rajoittuu usein pienelle alueelle ja perhoset istuvat siivet supussa. Perhonen lentelee sarojen ja heinäkasvien tuntumassa, joilla myös perhosen toukka elää.
Muuta: Keltaniittyperhonen (Coenonympha pamphilus) ja idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) ovat niittyjen lajeja eivätkä esiinny kuin poikkeuksellisesti soilla. Keltaniittyperhonen on saraikkoniittyperhosta vaaleampi ja idänniittyperhonen taas tummempi ja molemmat näistä ovat usein sävyiltään kontrastikkaampia kuin saraikkoniittyperhonen.

Kirjoittajat: Timo Lehto ja Jari Kaitila