Vuoden laji 2012 on taimen
Luonnonsuojeluliitto viettää vesiensuojelun teemavuotta 2012. Taimen sopii mitä parhaiten vuoden lajiksi, sillä se tarvitsee puhtaita virtavesiä elinalueikseen. Taimen on vaelluskala, joka elää sekä merialueilla, virtavesissä ja järvissä. Näiden kaikkien vesistön osien hyvinvointi on siten sille tärkeää ja suojelutoimia on tehtävä koko valuma-alueella.
Taimen kutee kotipurossaan
Taimen (salmo trutta) on lohikaloihin kuuluva vaelluskala, joka nousee merestä tai järvestä jokien latvoille puroihin kutemaan. Kutunousu alkaa aikaisin kevättulvien aikaan ja kestää koko kesän. Taimen nousee pienempiinkin jokiin ja puroihin, toisin kuin isoja virtavesiä suosiva lohi. Naaras hautaa mätinsä syksyllä, keskimäärin lokakuussa, kosken hapekkaaseen pohjasoraan. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja siirtyvät koskista hitaammin virtaaville alueille. Mädin säilyminen hengissä pitkän talven yli onkin koko lajin säilymisen kannalta tärkeää.
Osa taimenista viettää puroissa koko elinikänsä, osa taas vaeltaa järveen tai mereen saakka, josta ne sitten palaavat takaisin kudulle puroihin, joissa ovat syntyneet. Tämä elintapojen moninaisuus on auttanut taimenta selviämään sellaisissakin padotuissa vesistöissä, joista esimerkiksi vaellussiika ja lohi ovat hävinneet.
Kuva: Kuvaliiteri / Antti Koli
Näin tunnistat taimenen
Taimenta ei ole aivan helppo tunnistaa, sille sen ulkomuoto vaihtelee suuresti elinympäristön mukaan. Taimen onkin aiemmin jaettu alalajeiksi tai ekologisiksi roduiksi. Perinteisesti on eroteltu kolme taimentyyppiä: meritaimen, järvitaimen ja purotaimen eli tammukka. Nykyisin taimen katsotaan kuitenkin yhdeksi muuntelevaksi lajiksi.
Taimen on hidaskasvuinen kala, ja se
saavuttaa sukukypsyyden vasta noin 3-4 -vuotiaana. Merialueella ja
suurissa järvissä pituus on 40–80 senttimetriä ja paino 1–10
kilogrammaa, kookkaimmillaan 15 kiloa. Puroissa kala jää vain 20–30
senttimetrin mittaiseksi.
Taimen on selvästi pilkullinen. Pilkkuja on runsaammin koko ruumiin mitalla pyrstöön asti, kun ne lohella keskittyvät ruumiin etuosaan. Meressä ollessaan taimenen kyljet ovat hopeaiset ja selkä tumma. Kyljissä, myös kylkiviivan alapuolella ja kiduskansissa on runsaasti mustia pilkkuja. Järvissä elävän taimenen kiduskansien ja kylkien sävy on ruskehtava. Kutemaan nousevalle koiraalle kasvaa koukkuleuka. Taimenen erottaa lohesta myös siitä, että sen pyrstönvarsi on vankempi kuin lohen.
Kuva: 2-vuotias taimen Paalijoella / Kari Stenholm
Taimen tarvitsee puhtaita, vapaina virtaavia vesiä
Hyvinvoiva taimenkanta kertoo terveestä vesiluonnosta. Koska taimen käyttää ravinnokseen virtavesien pohjaeläimiä, koko puron ekosysteemin hyvinvointi on sille tärkeää. Se vaatii puhdasta, runsashappista ja viileää vettä, jota löytyy vain suurista järvistä ja joista sekä lähdeperäisistä puroista. Taimenta voidaankin pitää jokiekosysteemin indikaattorilajina: kun se voi hyvin, myös pohjaeläimet ja muu osa virtavesiluontoa on hyvässä kunnossa.
Meressä elävä taimen käyttää ravinnokseen silakkaa, kilohailia ja muuta pientä kalaa. Järvitaimenet pyytävät muikkua, siikaa, kuoretta, salakkaa ja muuta ulappaveden kalaa. Purotaimen syö hyönteisen toukkia ja pintahyönteisiä.
Uhanalainen laji
Taimenta esiintyy Suomen sisävesissä koko maassa ja kaikilla merialueilla.
Taimenen merivaelteiset kannat luokitellaan Suomessa äärimmäisen uhanalaisiksi, sisävesien kannat Napapiirin eteläpuolella erittäin uhanalaisiksi ja pohjoispuolella silmälläpidettäviksi. Meritaimenen luonnonkantoja kutee enää muutamassa joessa. Jokien rakentaminen on tuhonnut niiden kutumahdollisuudet. Valtaosa taimenistamme, puroissa kutevia kantoja lukuun ottamatta, on peräisin istutuksista.
Vaeltavan taimenen kantaa heikentävät virtavesiin rakennetut padot ja muut vaellusesteet sekä vesien säännöstely ja perkaukset. Metsä- ja suo-ojitukset sekä rakentaminen aiheuttavat haitallista kiintoaineskuormitusta sekä virtaaman ja veden laadun muutoksia. Suurimpia uhkia taimenkantojen säilymiselle on talviaikainen kiintoaineskuormitus, jonka takia mätijyväset tukahtuvat.
Myös vesistöjen rehevöityminen muun muassa maatalouden ravinnnekuorman takia samentaa vesiä ja haittaa kirkkaissa vesissä viihtyvää taimenta. Kalastuspaine erityisesti merellä on ongelma, ja taimenia jää helposti siika- ja kuhaverkkoihinkin. Lohikalat, kuten siika, nieriä ja taimen, kärsivät ilmastonmuutoksen tuomasta veden lämpenemisestä ja sen myötä heikentyvästä happitilanteesta. Toisaalta särkikalat, jotka suosivat rehevämpiä vesiä, hyötyvät ilmastonmuutoksesta.
Mikä taimenen avuksi?
- Taimenen ja muiden vaelluskalojen lisääntymisen parantamiseksi tulee vaellusmahdollisuuksia parantaa poistamalla vaellusesteet. Usein se tarkoittaa kaloille omaa ohitustietä, kalatietä. Myös kutualueiden ennallistaminen auttaa taimenta.
- Kalastusta tulee ohjata tarkemmin.
- Veden laatua tulee parantaa muun muassa lisäämällä vesistöjen suojavyöhykkeitä ja vesiä puhdistavia kosteikkoja, rajoittamalla maankäyttöä rannoilla sekä ennallistamalla taimenen lisääntymisalueita.
Kuva: Ennallistettu kutualue Vantaanjoella / Aki Janatuinen
Lisätietoa:
- Seitsemän teesiä uhanalaisen taimenen turvaksi (Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri)
- Vaelluskalat tarvitsevat suojelutoimia
- Vesiensuojelun teemavuosi 2012
Vuoden lajit 2005–2011
2011: rahkasammalet
2010: raita (Salix caprea)
2009: kurki (Grus grus)
2008: mustikka (Vaccinium myrtillus)
2007: kuukkeli (Perisoreus infaustus)
2006: lohi (Salmo salar)
2005: saimaannorppa (Pusa hispida saimensis)
Tämän sivun osoite on www.sll.fi/vuodenlaji
