Vieraslaji vai tulokaslaji?

Vieraslaji on ekosysteemiin alun perin kuulumaton laji, joka on ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston, ihmisen tietoisella tai tahattomalla myötävaikutuksella.

Tulokaslajiksi kutsutaan lajia, joka leviää alueelle luonnollisesti, omin avuin, ilman ihmisen apua lähialueilta esim. lämpöoloiltaan suotuisina vuosina tai ajankohtina.

Vieraslajit eivät useinkaan leviä pysyvästi alueelle yhdellä rysäyksellä, vaan lajin levittäytyminen tapahtuu vähitellen ja ajan mittaan. Pohjoiset olosuhteemme pitävät usein huolen siitä, etteivät lajin yksilöt joko selviä talvestamme, tai ne eivät ehdi tuottaa jälkeläisiä/siemeniä lyhyen kesämme aikana. Satunnaiseksi vieraslajiksi sanotaankin lajia, joka ei ole kyennyt muodostamaan lisääntyvää kantaa, vaan sen esiintyminen jää lyhytaikaiseksi ja kertaluonteiseksi tai on riippuvainen siitä, että lajin yksilöitä tuodaan alueelle yhä uudestaan. Vakiintuneeksi vieraslajiksi sanotaan lajia, joka on muodostanut alueelle pysyvän, lisääntyvän kannan.

Kansainvälisessä termistössä vieraslajeista käytetään usein nimitystä invasive alien species, johon liittyvät leviävyyden ja usein myös haltallisuuden merkitykset. Suomessa ongelmallisia lajeja sanotaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Haitallisten vieraslajien torjunta

Luonnonsuojelulaki (LSL 43 §) kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon, jos on olemassa vaara, että niistä voi syntyä pysyvä kanta.

Vieraslajien leviämisen estäminen olisi helpompaa ja huomattavasti halvempaa kuin vieraslajien aiheuttamien ongelmien ratkaisu jälkikäteen. Vieraslajien vakiintuneiden kantojen hävittäminen on erittäin kallista ja usein miltei mahdotonta.

Kaikki tulokkaat eivät ole haitallisia, mutta monen vieraslajin tiedetään aiheuttaneen huomattavaa ekologista ja taloudellista haittaa ekosysteemeissä, joihin ne ovat ihmisen välityksellä kulkeutuneet. Yksi ainoa vieraslaji saattaa järkyttää koko ekosysteemin tasapainoa. Lisäksi on vaikea ennakoida, miten tulokas käyttäytyy uudessa ympäristössä.

Vieraslajit kulkeutuvat uusiin elinympäristöihin helpoiten laivojen mukana vesitse. Uusimpien arvioiden mukaan 10 000 vesilajia on joka hetki matkalla merestä toiseen. Laivat tarjoavat otolliset olosuhteet monille vapaamatkustajille joko painolastitankeissa, tankkien pohjalle kertyneessä lietteessä tai laivan pohjan päällyskasvustossa. Uuden sukupolven laivat ovat suurempia ja nopeampia kuin parikymmentä vuotta sitten, ja nopeuden kasvaessa yhä suurempi määrä eläimiä ja kasveja pystyy säilymään elossa merimatkan ajan. Myös laivojen lukumäärä kasvaa jatkuvasti, mikä merkitsee painolastiveden määrän kasvua. Ei-toivottujen tulokkaiden torjumiseksi maailman merenkulkujärjestö IMO suosittelee laivojen painolastiveden vaihtamista keskellä valtamerta mahdollisimman kaukana rannikosta.

Suomen vieraslajistrategia

Suomessa uudet tulokkaat aiheuttavat vahinkoa alkuperäislajeille saalistamalla (esim. minkki), laiduntamalla (piisami), kilpailemalla (jättiputki) ja risteytymällä muiden lajien kanssa (monet vieraat kalakannat). Vieraslajit levittävät myös tauteja (rapurutto, joka on sieni) sekä muuttavat elinympäristöjen rakennetta (lupiini).

Vieraslajien ekologisista ja taloudellisista vaikutuksista kaivataan nykyistä enemmän tutkimusta. Lisäksi tarvitaan vieraslajien tehokkaaseen torjuntaan ja valvontaan liittyvää tiedotusta ja koulutusta. Suomen kansallisen vieraslajistrategian valmistelu aloitettiin 15.10.2008 Säätytalolla pidetyn vieraslajiseminaarin myötä.

Lisää aiheesta

Tutustu Helsingin villikaniongelmaan ja lue Suomen luonnon (9/2008) artikkeli Kauhea kaniini! Samassa numerossa on myös juttu lurjusmaisesta lupiinista: "Tienvarteen kylvetyltä kedolta löytyi 10 vuotta sitten yksi lupiini. Kun sitä ei älytty kitkeä pois, kukoistava keto menetettiin ja työ valui hukkaan."

Ympäristöministeriön vieraslajisivuilla on mm. valokuvia vieraista kasvilajeista sekä ohjeet puutarhajätteen käsittelemiseksi oikein.

Itämeriportaalissa kerrotaan mm. että 1800-luvulta tämän vuosituhannen alkuun Itämereen on tullut noin 90 tulokaslajia, joista noin 70 on jäänyt mereemme pysyvästi.

LUMONET-verkkopalvelussa esitellään vieraslajeihin liittyvää lainsäädäntöä.

In English:

USDA:n (United States Department of Agriculture) National Invasive Species Information Center

GISP: The Global Invasive Species Programme

Lisätietoja: Tapani Veistola, puhelin (09) 228 08 266, etunimi.sukunimi (at) sll.fi

Kuva: Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen