Suomessa esiintyviä vaelluskalalajeja ovat: lohi, taimen, nieriä (osa ei vaella), vaellussiika, vimpa, toutain, nahkiainen ja ankerias. Nämä kaikki ovat uhanalaisia.

Järvilohi luokitellaan jo hävinneeksi lajiksi, mutta kantaa pidetään yllä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta. Järvilohikanta pyritään palauttamaan luonnonvaraiseksi. Nieriä luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Sekä Jäämeren että Itämeren lohet luokitellaan myös erittäin uhanalaisiksi.

Meritaimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja sisävesien taimenkannat ovat silmälläpidettävien listalla. Myös vimpa ja nahkiainen kuuluvat silmälläpidettävien listaan. Toutain on luokiteltu vaarantuneeksi samoin kuin vaellussiika.

1. Monet joet ovat padottuja, jolloin kalat eivät pääse nousemaan kutualueilleen.

2. Kalojen elinympäristöjä on tuhottu niin lisääntymisalueilla kuin syönnösalueilla. Vaikka kalat pääsisivät nousemaan lisääntymisalueilleen, ei lisääntyminen onnistu, jos aluetta on liiaksi muokattu. Suurimmat syyt elinympäristöjen tuhoutumiseen ovat jokien patoaminen ja koskien perkaaminen uittoa varten.

3. Kalastus on useilla alueilla kestämättömällä pohjalla. Kaloja pyydetään alamittaisina ja liian paljon suhteessa kantojen kestävyyteen.

4. Vedenlaatu on monin paikoin heikentynyt, mikä osaltaan vaikeuttaa kalojen selviytymistä.

Luonnonsuojeluliitto korostaa rakennettujen vesistöjen monikäyttöarvojen ostamisen ja menetettyjen luontoarvojen ainakin osittaisen palauttamisen tärkeyttä. Kalateiden rakentamista rakennettuihin vesistöihin tuetaan kannanotoin ja lausunnoin.

Vaelluskalojen kestävien kantojen turvaamiseen liittyy elinympäristö- ja vedenlaatukysymyksiä. Liitto nostaa esille erityisesti turvetuotannon ja metsien kunnostusojitusten vaikutukset sekä vaelluskalojen lisääntymisympäristöjen kunnostustarpeet.

Lähes kaikki Suomen lohijoet on padottu. Luontainen ja alkuperäinen kanta on enää Teno-, Näätämön-, Tornion- ja Simojoella.

Kuva yllä: Pauli Nieminen/Kuvaliiteri
Kuva oikealla: Luonnonkuva-arkisto/427-3406