Suomen suurpedot

Suurpedot aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita puolin ja toisin, ja järkiperäinen suurpetojen kannanhoito ja suojelu on usein vaikeaa. Varsinkin mediassa asiat kärjistyvät kohtuuttomasti. Yksikin susi voi aiheuttaa yleistä petopelkoa ja tappolupavaatimuksia.

Suomen suurpetokantoja tulee suojella ja hoitaa järkiperäisesti. Suomeen tulisi perustaa valtakunnallinen suurpetoneuvottelukunta, jotta eri intressiryhmät keskustelivat suurpedoista ja niiden kannanhoidosta saman pöydän ääressä.

Luonnonsuojeluliitto tiedottaa aktiivisesti suurpedoista yhdessä muiden suurpedot.fi-yhteistyötahojen, kuten Metsähallituksen ja ympäristöministeriön kanssa. Liitto tukee petovahinkoja ehkäisevää toimintaa ja järjestää mm. petoaitatalkoita.

Luonnonsuojeluliitto on EU-aikana huomauttanut, että nykyinen suurpetojen kiintiömetsästys ei ole EU:n luontodirektiivin poikkeuslupasääntöjen mukaista. Esimerkiksi ilveksen ja suden pyyntiin on annettu poikkeuslupia ilman, että alueella olisi ollut mitään todellisia haittoja, kuten korvattuja kotieläinvahinkoja. Tällainen metsästys on yleistä huvimetsästystä eikä se täytä direktiivin tiukkoja poikkeuslupaehtoja.

Karhu (Ursus arctos)

Karhukannan runsastuminen jatkuu edelleen. Vuoden 2009 lopussa vähimmäiskannan arvioitiin olleen noin 1 150–1 200 karhua. Aiemmin kesällä 2010 ennen metsästyskautta arvioitiin karhuja olleen noin 1 850–1 950 yksilöä. Ero johtuu siitä, että osa karhuista metsästettiin kuluvana metsästyskautena ja osa talvehtii Venäjän puolella.

Karhu on vaarantunut (VU). Se tarkoittaa, että karhuun kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta. Karhua uhkaa pyynti – metsästys ja laiton tappaminen.

Luonnonsuojeluliitto hyväksyy karhun metsästyksen, koska metsästys pitää karhukannan arkana ja poistaa kesyimmät yksilöt kylien liepeiltä. Liitto on ehdottanut karhun siirtoa luontodirektiivin liitteeseen V, jossa metsästyksen pelisäännöt ovat nykyistä väljemmät. Asia ei ole kuitenkaan ajankohtainen, koska direktiivin avaamista muutoksia varten ei ole odotettavissa aivan lähivuosina.

 Kuva Tero Poukkanen / Kuvaliiteri

Ilves (Lynx lynx)

Suomen ilveskanta on viime vuosina kasvanut ja se on runsaslukuisin suurpetomme. Ilveksiä on Suomessa noin 2300–2500. Uhanalaisuusluokitukseltaan ilves on vaarantunut (VU). Se tarkoittaa, että ilvekseen kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta.

Ilves on Suomen uhanalaisten lajien Punaisella listalla pyynnin – metsästyksen ja laittoman tappamisen – vuoksi.

Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt metsästyskaudelle 2010–2011 459 ilveksen tappolupaa, vaikka Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut ilveskannan kestäväksi verotukseksi 282 ilvestä.

Ilveksen metsästystä ei Luonnonsuojeluliitto ole sinänsä tukenut eikä vastustanut. Luonnonsuojeluliiton piireistä kuitenkin muun muassa Pirkanmaan ja Uudenmaan piirit ovat ottaneet ilveksen metsästykseen kielteisen kannan. Niiden mielestä kyse on luontodirektiivin vastaisesta huvimetsästyksestä, koska esimerkiksi korvattuja kotieläinvahinkoja ei aina ole osoitettavissa.

 Kuva Pentti Johansson / Kuvaliiteri

Ahma (Gulo gulo)

Ahma on äärimmäisen uhanalainen (CR). Ahmaan kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta.

Ahma on täysin rauhoitettu, eikä sitä saa metsästää. Ahman uhanalaisuuden syy on silti pyynti – laiton tappaminen. Tulevaisuudessa ahmaa uhkaa salametsästyksen lisäksi ilmastonmuutos.

Suomen ahmakanta oli talvella 2009 noin 150–170 yksilöä. Ahman kannanarvio perustuu ensisijaisesti erillislaskentoihin, joita Metsähallitus on tehnyt Ylä-Lapissa ja Kainuussa yhteistyössä riistanhoitopiirin kanssa.

Ahmapentueita ilmoitettiin vuonna 2009 yhteensä kymmenen: viisi Pohjois-Karjalassa (Joensuu, Lieksa ja Ilomantsi), kaksi Pohjois-Savossa (Vieremä, Kaavi), yksi Pohjanmaalla (Toholampi) ja yksi Kainuussa (Kajaani) sekä yksi Pohjois-Hämeessä riistanhoitopiirissä (Juupajoki).

Susi (Canis lupus)

Suomessa oli lokakuussa 2010 noin 150–185 sutta. Susi on erittäin uhanalainen (EN). Suteen kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta.

Suden uhanalaisuuden syy ja tulevaisuuden uhka on pyynti – metsästys sekä laiton tappaminen. Luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö Luonto-Liitto koordinoi Salakaadot seis! -kampanjaa, joka ottaa kantaa elinvoimaisen susikannan puolesta. Erityisesti kampanjassa kiinnitetään huomiota susiin kohdistuvaan salametsästykseen.

Luonnonsuojeluliitto hyväksyy haittaa aiheuttavien ongelmayksilöiden poiston luontodirektiivin mahdollistamin poikkeusluvin. Kaatolupia ei tule kuitenkaan myöntää haitattomille erämaasusille.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuominnut Suomen suden metsästyksen puutteista. Mikäli asioita ei saada kuntoon, Luonnonsuojeluliitto joutuu tekemään komissiolle uuden kantelun.

 Kuva Riku Cajander / Kuvaliiteri

Lisätietoja

Lue lisää