Kuukkelihankkeen ansiosta yli tuhat hehtaaria uusia suojelualueita
Lokakuussa 2009 toimintansa aloittanut Kuukkeli-yhteistoimintaverkosto sai reilun kahden vuoden aikana paljon aikaan: viestintää, ohjeita, uusia menetelmiä sekä yli 1000 hehtaaria suojelualueita kuukkelimetsiin.
Hanke päättyy vuoden 2011 lopussa. Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtajan Risto Sulkavan loppuyhteenvedosta selviää, löytyikö vastausta hankkeen alussa esitettyyn ns. ”mahdottomaan” kysymykseen: Miten suojella lajia, jonka toimiva reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja yhtenäisen metsäpeitteinen?
Kuukkelihankkeen 2009–2011 loppuyhteenveto
Kuva: SLL / Jorma Luhta
Kuukkelimetsän suojelu auttaa muitakin
Kuukkeli on yksi taantuneimmista metsälinnuistamme. Lapissa laji on yhä elinvoimainen ja jopa yleinen, mutta etelässä kuukkelit vähenevät ja lajin elinalue on supistunut voimakkaasti.
Tällä hetkellä kuukkelikannan eteläraja on ns. Väli-Suomessa, suunnilleen Kristiinankaupungista Jyväskylän kautta koukaten Parikkalaan kiertävän kaaren tienoilla. Yksittäisiä pareja on hieman etelämpänäkin, mutta yhtenäisempi levinneisyysalue alkaa vasta selvästi pohjoisempana.
Kuukkeli on vaatelias kuusivaltaisten metsien asukki. Vain pohjoisimmassa Lapissa se kelpuuttaa elinpaikakseen myös puhtaan männikön.
Reviriin ydin komeassa korvessa
Kuukkelin reviirin ydinalue, jolla kuukkelin pesä lähes poikkeuksetta sijaitsee, on yleensä seudun komein korpi tai muu vanha kuusivaltainen ja erirakenteinen metsä.
Ydinalueen ulkopuolella kuukkelireviiriin kuuluu vaihtelevia metsiä; eri-ikäisiä kuusikoita, kalliometsiä, korpia ja soiden rämelaiteita, toisinaan myös varttuneita mäntyvaltaisia kuusialikasvoksellisia metsiä ja pienvesien ympärysmetsiä.
Näiden erilaisten varttuneiden (tai nuorempien tiheiden) metsien yhtenäisyys vaikuttaa tutkimustulosten mukaan suoraan kuukkelireviirin poikastuottoon: Mitä yhtenäisempi metsäalue, sitä parempi poikastuotto. Toinen keskeinen tekijä on useamman kuukkelireviirin sijainti lähellä toisiaan siten, että geenivaihtoa laajemman populaation kesken voi tapahtua. Sukusiittoisuus vaikuttaa nopeasti poikastuottoa alentaen.
Erittäin paikkauskollisina lintuina nuoret kuukkelit liikkuvat yleensä vain alle kymmenen kilometrin etäisyydelle synnyinreviiriltään. Lähellä pitäisi siis sijaita myös uusien reviirien perustamiseen soveltuvia metsäalueita.
Kuva: SLL / Eero Heinonen
Kuukkelimetsän suojelu auttaa muitakin
Kuukkeli on selkeä metsäluonnon indikaattorilaji, joka kertoo alueen metsärakenteen mahdollistaneen myös monipuolisen muun vaativan metsälajiston säilymisen alueella. Samoja metsiä käyttävät pesimäympäristöinään niin monet haukat, pöllöt ja pohjantikka kuin pikkusieppo ja toisinaan myös mm. liito-orava.
Petolinnuista ja puukiipijästä tiedetään, että myös niiden pesimämenestys paranee metsäalueen yhtenäisyyden kasvaessa. Esimerkiksi myyriä pääravintonaan käyttävien helmipöllöjen elinikäinen jälkeläistuotto ja eloonjäävyys paranevat varttuneen metsän osuuden kasvaessa niiden elinpiirillä. Myyriä syövät petolinnut ovat tärkeitä myyrien tiheyshuippujen tasaajia. Kun kuukkelimetsien suojelulla voidaan parantaa myös myyriä syövien petolintujen elinmahdollisuuksia, niin myyrien metsätaloudelle aiheuttamat tuhot vähenevät.
Kuukkeliympäristöistä etenkin korvet ovat voimakkaasti vähentyneet. Kaikki korpityypit ovat nykyään uhanalaisia luontotyyppejä. Korpien kostean pienilmaston harvinaistuneelle lajistolle (mm. monet sammal-, jäkälä- ja sienilajit) kuukkelimetsien suojelu tuo erityisen runsaasti hyötyjä. Muita uhanalaisia luontotyyppejä kuukkelireviireillä voivat olla mm. 
erityyppiset rämeet, runsaslahopuustoiset kangasmetsien luontotyypit ja pienvesien rantojen luhdat ja lehtolaikut. Korpien ja rämeiden ennallistamisesta hyötyvät kuukkelin ohella mm. kanalinnut, etenkin metso ja teeri sekä kuukkelin kanssa lähes samaa tahtia vähentynyt riekko.
Yhteistoimintaverkosto – uusi tapa edistää lajisuojelua
Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma Metsossa on yhtenä toimintatapana ns. yhteistoimintaverkostojen luominen. Suomen luonnonsuojeluliitto osallistui hankehakuun ja yhdeksi alkavista seitsemästä yhteistoimintaverkostohankkeesta valittiin liiton vetämä Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana -hanke.
Kuukkeliverkostohanke on sikäli ainutlaatuinen, että ensimmäistä kertaa lajisuojelua edistetään yhdessä laajapohjaisen toimijajoukon kanssa. Mukaan SLL:n vetämään hankkeeseen ovat ilmoittautuneet Metsäkeskus Tapio, kohdealueiden metsäkeskukset, ympäristökeskukset, suurimpiin kuuluvat metsäteollisuusyritykset UPM ja Tornator, metsänomistajien liitto osalla hankealueista, Metsähallitus, Birdlife Suomi ja kohdealueiden alueelliset lintutieteelliset yhdistykset sekä SLL:n piirit. Jos tällä joukolla ei eteläisten kuukkelien suojelua saada eteenpäin, ei sitten millään!
Missä toimitaan?
Kohdealueiksi on valittu kaikkein keskeisimmät kuukkelin levinneisyysalueen etelärajalla sijaitsevat reviirikeskittymät (ks. kuva). Kuukkelialueet erottuvat kahden edellisen lintuatlaksen aineistoissa ja etenkin meneillään olevan kolmannen atlaksen aineistossa sekä BirdLifen Tiira-järjestelmään kertyneissä havaintotiedoissa.
Kun valintaperusteena on käytetty etenkin usean poikasia tuottavan reviirin sijaitsemista lähekkäin, alue erottuu viitenä selvästi ympäristöään runsaampien kuukkelihavaintojen osa-alueena. Matka- ym. oheiskulujen karsimiseksi nämä on kuitenkin yhdistetty kolmeen hieman laajempaan kohdealueeseen A, B ja C.
Kaikilta alueilta ei ole tietoa siitä kuinka laajalle ympäristöön reviirejä jatkuu. Myös tästä syystä kohdealueet on rajattu laajahkosti, jotta toimenpiteitä voidaan tarvittaessa suunnata parhaan tuloksen tuottaville alueille. Kohdealueiden niistä osista, joilta tietoja on vähän, on syytä myös lisätä tietoisuutta kyselyin ja kartoituksin.
Mitä tehdään?
Hankkeen tavoitteena on kuukkelin ja kuukkelimetsien lajiston ja uhanalaisten luontotyyppien suojelutason parantaminen. Tavoitteena on myös kokeilla ja kehittää uusia menetelmiä metsälajiston suojeluun - pysyvän suojelun ja erilaisten luonnonhoitohankkeiden sekä metsätalouden luonnonhoidon kehittämismahdollisuuksien yhdistäminen. Tärkeä tavoite on myös saada eri toimijat yhteistoimintaan, jolloin nykyisin hajallaan oleva tietotaito saadaan tehokkaammin Metso-ohjelman toteutuskäyttöön.
Kuva: SLL / Eero Heinonen
Ydinalueet suojeltava pysyvästi
Tavoitteena on yhdistää kuukkelin suojeluun luontevalla tavalla perinteisiä pysyvän luonnonsuojelun ja uusia luonnonhoidon menetelmiä. Kuukkelireviirien ydinalueiden säilyttämisessä pysyvän suojelun keinot ovat keskeisiä. Suojelukauppoja ja yksityismaiden suojelualueiden perustamista voidaan edistää mm. suoramarkkinoinnilla ja muilla yhteydenotoilla reviiriytimien omistajille. Ytimen ympärillä sijaitsevan metsäverkoston yhtenäisyyteen ja metsäluontoa ylläpitävään metsien laadun parantamiseen voidaan pyrkiä monenlaisten hoitohankkeiden sekä ohjeistuksen ja neuvonnan avulla (esim. metsäsuunnitelmat).
Hoitohankkeita, ennallistamista ja neuvontaa
Korpien ja suonlaitojen ennallistaminen sopii metsäluonnon hoitohankkeeksi. Neuvonnalla voidaan pyrkiä lisäämään alueen kuusivaltaisuutta pidemmällä aikavälillä, samoin tavallista tiheämpien kuusi-sekametsien syntymistä. Hoitohankkeilla, suunnittelulla ja neuvonnalla voidaan parantaa metsäalueiden välistä kytkeytyneisyyttä ja kuusivaltaisten metsien lajistolle soveltuvien metsien yhtenäisyyttä.
Metso-monimuotoisuustoimenpiteistä kuukkelikohteille soveltuvia toimia ovat mm. kosteikkojen (korvet, rämeet, pienvesien ympäristöt) luonnontilan palauttaminen, ekologisten yhteyksien muodostaminen ja lahopuustoisten kangasmetsien lisääminen. Hyötyviä luontotyyppejä voivat olla runsaslahopuustoiset kangasmetsät, pienvesien lähimetsät, puustoiset suot ja soiden reunat, monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot, mahdollisesti myös metsäluhdat ja tulvametsät, harjujen paahdeympäristöt ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt.
Lataa esite (pdf) klikkaamalla kuvaa
Kuukkeliystävällistä metsänkäsittelyä
Metsäverkoston yhtenäisyyden turvaamisessa erirakenteiskasvatuksen käyttö kuusivaltaisten metsien uudistamisessa voisi luoda aivan uusia mahdollisuuksia. Sopivilla mäntyvaltaisilla kohteilla taas pienaukkohakkuilla ja kuusen keinollisella uudistamisella tai kuusialikasvoksen suosimisella voi lisätä kuusivaltaisten metsien osuutta ja monipuolistaa metsärakennetta. Kohdealueen sijainnista riippuen kuukkelireviirien suojelu voi myös edistää aiemmin perustettujen suojelualueiden kytkeytyneisyyttä tai laajentamista ja siten edistää suojelualueiden suojeluarvojen säilymistä.
Kuukkeliverkostohankkeella pyritään vaikuttamaan positiivisesti myös maaseudun elinvoimaan
Sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia voidaan saada kun ennallistamistyöt tuovat kohdealueille uudenlaista työtä. Myös suojelukorvausrahat tuovat varallisuutta, joka heijastuu syrjäseutujen aluetalouteen. Hanke voi tukea maatilamatkailua ja matkailuhankkeita; esim. lintujenkatselu- ja luontokuvausyrittäjyyttä sekä opastettujen retkien järjestämistä. Erityiset hoitotoimet tukevat myös uutta metsäpalveluyrittäjyyttä.
Tiedätkö missä kuukkeli piileskelee?
Mietitkö miten saisit entisen lakkasuon ja mainion metsopoikuepaikan takaisin entiseen loistoonsa?
Haluatko kenties omistamastasi korpikuusikosta parhaan taloudellisen tuoton, mutta et raaski avohakata ja ojitusmätästää aluetta?
Jos kiinnostuit, ota rohkeasti yhteyttä kuukkeliverkostohankkeeseen!
Hanketta koordinoi Risto Sulkava, risto.sulkava@sll.fi, p. 050 560 2113
