Suojelu lähtee lajeista

Kuva: ketoneilikka

Lajit ovat keskeinen osa luonnon monimuotoisuutta. Mitä vähemmän jossakin luonnonympäristössä on lajeja, sitä herkempi se on muutoksille. Esimerkiksi useita puulajeja sisältävä metsä on kestävämpi myrskytuhoja ja tuhohyönteisiä vastaan. Itämeressä kasvavaa rakkolevää voidaan kutsua avainlajiksi, sillä se tarjoaa tärkeitä suoja- ja lisääntymispaikkoja lukuisille kaloille ja muille vesieliöille. Nämä taas ovat ravintoa vesilinnuille, hylkeille ja ihmisellekin.

Maapallolla nykyään eläviä lajeja tunnetaan noin 1,4 miljoonaa, mutta lajien todellisen lukumäärän arvioidaan olevan 5–50 miljoonaa. Maailman tunnetuista lajeista 38 prosenttia on vaarassa kuolla sukupuuttoon, vaikka suurinta osaa lajeista ei vielä edes tunneta.

Suomen uusimmassa lajien uhanalaisuusarvioinnissa tarkasteltiin yhteensä 21 398 sieni-, kasvi- ja eläinlajin tilaa. Selvityksen perusteella lajien uhanalaistuminen ei ole meillä hidastunut. Suomessa on noin 45 000 eliölajia. Yli 2247 eliölajia on Suomessa arvioitu uhanalaisiksi. Tämä on noin joka kymmenes arvioiduista lajeista. Lisäksi joka neljäs arvioiduista lajeista on niin sanotulla punaisella listalla, johon on uhanalaisten lajien lisäksi laskettu mukaan myös silmälläpidettävät lajit.

Eniten uhanalaisia lajeja on metsissä ja perinneympäristöissä, joissa on nähtävissä myös pieniä, osittain luonnonhoidolla ja suojelulla aikaan saatuja parannuksia. Toisaalta uhanalaisten lajien määrä on kasvanut rannoilla, tuntureilla ja kallioilla.

• Lataa esite "Kahdeksan katsausta uhanalaisuuteen" (pdf)

Suomen vastuulajit ovat lajeja, jotka ovat kotoperäisiä Suomelle tai Pohjois-Euroopalle,  eli niitä elää vain tietyllä suppealla alueella. Vastuulajeissa on myös lajeja, joiden levinneisyys on suppea koko maailmassa ja kanta kaikkialla harva. Suomen lukuisista vastuulajeista esimerkkejä ovat liito-orava, saimaannorppa, tunturisopuli, linnuista telkkä ja mustaviklo sekä kasveista lapinlinnunsilmä, pohjanlahdenlauha ja karvayökönlehti.

Tiesitkö?

• Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä elinympäristöjen monimuotoisuutta.
• Maapallolla on meneillään kuudes sukupuuttoaalto, joka on pääosin yhden lajin, ihmisen, aiheuttama. Edellisessä sukupuuttoaallossa 67 miljoonaa vuotta sitten kuolivat dinosaurukset.
• Luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ei saatu pysäytettyä kansainväliseen tavoitevuoteen 2010 mennessä.
• Lajeja uhkaa ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen ylikulutuksesta, ympäristön saastumisesta, maankäytöstä ja haitallisista vieraslajeista johtuva elinympäristöjen muutos ja häviäminen.
• Maailman tunnetuista lajeista 38 % on vaarassa kuolla sukupuuttoon, vaikka suurinta osaa lajeista ei vielä edes tunneta. Yli 1500 eliölajin arvioidaan olevan Suomessa uhanalaisia.
• Suomessa on paljon luontoa, mutta se on monin paikoin yksipuolista. Maamme 400 luontotyypistä 51 prosenttia on uhanalaisia.
• Luonnon monimuotoisuuden häviäminen on yhtä suuri ekologinen, poliittinen ja taloudellinen uhka kuin ilmastonmuutos. Samoilla toimilla voidaan kuitenkin suojella sekä luonnon monimuotoisuutta että hidastaa ilmastonmuutosta.