Metsästys Etelä-Suomen kansallispuistoissa

Lakiesitys mahdollistaisi muun muassa hirvien, hylkeiden ja suurpetojen ampumista kansallispuistoissa.

 

Esitys ei vastaa laajapohjaisen työryhmän esityksiä

Metsästystä Etelä-Suomen kansallispuistoissa käsiteltiin 2005-06 laajapohjaisessa työryhmässä.
Sen mietinnön "Metsästys Etelä-Suomen kansallispuistoissa" (Ympäristöministeriön raportteja 10/2006) kompromissin mukaan hirvenajo (mutta ei ampuminen) voitaisiin sallia eteläisissä kansallispuistoissa. Kansallispuiston haltijalle tulisi kuitenkin antaa valtuudet ratkaista paikallisten olosuhteiden mukaan, miten hirvenajo voisi tapahtua vaarantamatta kansallispuiston muuta käyttöä.

Maa- ja metsätalousministeriö sekä Metsästäjäin Keskusjärjestö jättivät raporttiin kuitenkin eriävän mielipiteen. Se ei kuitenkaan koskenut edes hirvien tai muiden eläinten ampumisen sallimista kansallispuistoissa. MMM ja MKJ olisivat vain halunneet päästä ajamaan myös muita hirvieläimiä kuin hirviä.

Tähän ei työryhmän enemmistö suostunut. Merkittävää on, että tähän työryhmän enemmistöön kuului myös Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja.

MMM:n iltalypsyt ja koplaukset

Työryhmän jälkeen MMM kuitenkin käveli omankin työryhmäedustajansa yli. MMM kun muistaa työryhmien muistioita vain silloin kun siitä on sille hyötyä.

MMM ryhtyi laajempaan iltalypsyyn. Se halusi päästä myös ampumaan kansallispuistoissa.

Käytännössä MMM ryhtyi kiristämään ympäristöministeriöltä lisämyönnytyksiä blokkaamalla suojelualueiden perustamispäätöksiä vuosikausiksi.

Luonnonsuojeluliitto arvosteli tällaista koplausta tiedotteessaan 23.10.2008.

Tällaiset kepulikonstit tuomitsi Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri kirjeessään ministereille vuonna 2006.

Lisäksi kansallispuistoissa metsästämisen tuomitsivat Nuuksion kansallispuiston vuosijuhlaan osallistuneet kirjeessään ministereille keväällä 2009.

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam ei koskaan suostunut ministeriaikanaan MMM:n kiristykseen (Enestamin haastattelu). Vertaa myös ministeri Lehtomäen vastaus edustaja Salolaisen kirjalliseen kysymykseen.

Kansallispuistojen tarkoitus

Luonnonsuojeluliitto ei vastusta metsästystä sinänsä, mutta eläimillä ja retkeilijöillä tulee olla edes joitakin suojapaikkoja. Etelä-Suomesta on suojelualueita vain pari prosenttia. Suurin osa niistä on pienempi kuin hirvilauman talvilaitumekseen tarvitsema alue.

Eteläisillä kansallispuistoilla on suuri merkitys myös ruuhka-Suomen ihmisten virkistyskohteina. Siihen metsästys sopii huonosti. Metsähallituksen kävijätutkimuksessa noin 80 % vastusti metsästystä kansallispuistoissa ja vain noin 10 % hyväksyisi sen (Metsästys Etelä-Suomen kansallispuistoissa s. 23).

Tulosta tukee myös muillekin kuin kansallispuistojen käyttäjille tehty Suomen Luonnon vuonna 2005 julkaisema mielipidetutkimus. Siinä 71 prosenttia vastasi kieltävästi tutkimuskysymykseen "Pitäisikö metsästys sallia Etelä-Suomen kansallispuistoissa". Vain 23 prosenttia kaikista vastaajista oli metsästyksen puolella.
 

Vähentävätkö kansallispuistot hirvilupia?
 
Metsästys Etelä-Suomen kansallispuistoissa -ryhmä selvitti erityisesti kansallispuistojen vaikutusta hirvenmetsästykseen. Tulos oli seuraava: 

"Eteläisen Suomen kansallispuistot ovat kooltaan pieniä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan hirvien elinpiirien koko ylittää eteläisten kansallispuistojen koon. Kuultavana ollut tutkija ei pitänyt mahdollisena, että hirvet viettäisivät koko metsästyskauden ajan metsästykseltä suojassa kansallispuiston rajan sisällä. Siten myös kansallispuistoissa tavattavat hirvet olisivat poistettavissa hirvikannasta normaalin hirvenmetsästyksen keinoin silloin, kun ne liikkuvat puiston ulkopuolella. Kansallispuistojen läheisyydessä toimiville metsästysseuroille voidaan myöntää
riistanhoitopiirin päätöksestä riippuen korotettu määrä pyyntilupia, joissa huomioidaan kansallispuiston pinta-ala. Kansallispuistoissa elävien hirvien osuus eteläisen Suomen hirvikannoista on kaiken kaikkiaan hyvin pieni." (Metsästys Etelä-Suomen kansallispuistoissa s. 25-26.).

Lisäävätkö etelän kansallispuistot hirvikolareita?

"Kansallispuistoissa elävien hirvieläinten vaikutuksista liikenneonnettomuuksiin on vähän suoranaista tutkimusaineistoa. YS -konsultit on yhdessä Tielaitoksen kanssa selvittänyt Uudenmaan tiepiirin alueen hirvionnettomuuksien sijoittumista. Uudenmaan ainoan metsäisen kansallispuiston, Nuuksion ympäristössä ei ole havaittavissa erityistä hirvieläinten aiheuttamien kolarikeskittymää. Eniten hirvieläinonnettomuuksia tapahtuu Uudellamaalla siellä, missä hirvieläimiä ja liikennettä on runsaasti, erityisesti hirviaitojen päättymiskohdissa ja pääteiden risteysalueilla suojelualueista riippumattomissa paikoissa (Uudenmaan hirvionnettomuuskartta, liite 7). Hämeen alueella hirvionnettomuuksia tiedetään tapahtuvan Karkkilassa lähellä Liesjärven kansallispuistoa. Eniten onnettomuuksia tapahtuu syksyllä hirvien vaellus-, kiima- ja metsästysaikaan, minkä takia Liesjärven kansallispuiston vaikutusta onnettomuuksiin

ei ole voitu tilastojen valossa osoittaa." (Metsästys Etelä-Suomen kansallispuistoissa s. 26).

Mitä tehdään jos joku otus haittaa kansallispuistojen suojelua? 

Jos joku eläin vaarantaa kansallispuiston suojelutavoitteita, niitä voidaan vähentää nykyisenkin luonnonsuojelulain ympäristöhallinnolle suomilla poikkeuslupavaltuuksilla. Näin on vähennetty esimerkiksi minkkejä Saaristomeren kansallispuistossa ja Tammisaaren Algössä suojelukohteena olleiden lehtipuiden taimia syöneitä valkohäntäkauriita. Tämä ei ole kuitenkaan yleistä metsästystä vaan ympäristöviranonomaisten säätelemää toimintaa.