Kinkku vai luomukinkku

Luonnonvarojen kulutuslaskelman rajaukset

Kinkun tuotantoketjun luonnonvarojen käyttö on kohdennettu suhteuttamalla kinkun taloudellinen arvo muiden sianruhosta saatavien tuotteiden arvoon. Yhdelle kinkulle on laskelmassa huomioitu 22,5% osuus yhden lihasian luonnonvarojen kulutuksesta.

Tavanomaisen tuotannon tiivisterehua lukuunottamatta rehuviljan oletetaan tulevan joko maatilalta tai sen läheisyydestä. Suomalaisen sian lihan oletetaan tulevan Forssan seudulta ja tanskalaisen Pohjois-Jyllannista pääkaupunkiseudulle syötäväksi.

Laskelmissa on vertailtu sekä elologisia selkäreppuja (kiloina) että energiankulutusta (megajouleina).

Luonnonvarojen kulutuslaskelman tulokset

Luonnonvarojen kulutuslaskelman arviointi

Luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon erot syntyvät lähinnä NKP-lannoitteista ja pidemmistä kuljetusmatkoista (tiivisterehun pääraaka-aine, soijarouhe, USA:sta).

Yhteenvetoa ja muita huomioita

Luomusadot ovat kolmanneksen tavanomaista pienempiä, minkä vuoksi viljelytyöhön kuluu enemmän energiaa satokiloa kohden. Luomussa eläinsuojat ovat tilavammat, jolloin niiden lämmitykseen kuluu tavanomaista enemmän energiaa. Lisäksi luomusiat käyttävät enemmän rehua, koska synteettisten ja geneettisesti manipuloitujen ruoka-aineiden käyttö on luomussa kielletty. Tästä huolimatta sianlihan tuotanto on säästävämpää luomuna kuin tavanomaisessa maataloudessa.

Suomessa syödään jouluisin arviolta 750 000 kinkkua vuodessa. Näistä noin 600 000 on suomalaisten tuottajien toimittamia. Luomukinkkujen osuus on vielä hyvin pieni.

Taustatiedot

ARO-HEINILÄ, Esa Taneli. Joulukinkun ekotehokkuus - tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon ekologinen selkäreppu sekä energiankulutus Etelä-Suomessa ja Tanskassa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Taloustieteen laitos, Ympäristöekonomia. 14.8.2002.

Ekotehokkuustietopankin etusivulle

Esimerkkiluettelo toiminnon mukaan tai luonnonvarojen säästötavan mukaan