Miksi ja miten jätteiden syntyä tulee ehkäistä

Luento Kierrätysliikkeen seminaarissa 29.11.1995

Jätteiden synnyn ehkäisy - Viranomaistehtävät alue- ja paikallishallinnossa

MMM Eija Koski, Suomen luonnonsuojeluliitto

TAVOITTEENA TEHOKAS MATERIAALITALOUS KESTÄVÄLLÄ KULUTUKSEN TASOLLA

Yhteiskunnan ohjaamiseksi kohti kestävää kehitystä on tavoitteena tehostaa materiaalien käyttöä siten, että tarpeemme voidaan tyydyttää huomattavasti nykyistä alhaisemmalla, kestävällä tasolla olevalla luonnonvarojen kulutuksella.

Aiemmin oltiin huolestuneita uusiutumattomien luonnonvarojen loppumisesta, mutta nykyisin pidetään suurimpana uhkana sitä, että uusiutuvia luonnonvaroja tuottavat ekosysteemit romahtavat materiaalitalouden ympäristövaikutusten vuoksi. Esimerkiksi hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä kohoaa 30 - 100 kertaa ja metaanikonsentraatio 400 kertaa nopeammin kuin ilmastotilastojen mukaan pitäisi. Lisäksi mm. ihmisen aiheuttama lajien tuhoutuminen on noin 10 000 kertaa luontaista nopeampaa, ja ihminen on vähentänyt biosfäärin fotosynteesiä noin viidenneksellä.

Mm. talouselämän kestävän kehityksen neuvosto (Business Council for Sustainable Development) on todennut, että "vuoteen 2040 mennessä vaaditaan yli 90 % vähennystä materiaalien kulutukseen, energian käyttöön ja ympäristön pilaantumiseen, jotta kasvavan väestön tarpeet tyydytetään planeetan ekologisten varojen puitteissa".

Tämänhetkisessä taloudellisessa ajattelussa tuotannon tehokkuutta arvioidaan sen perusteella, paljonko energiaa ja materiaalia käytetään tuotettua tuoteyksikköä kohden. Tällöin ei oteta kantaa siihen, ovatko talouden läpi kulkevat energia- ja ainevirrat kokonaisuudessaan ekologisesti kestäviä. Tuotantoa voidaan ohjata kestävälle tasolle perimällä ympäristöpalveluista maksu esim. ympäristöveroina. Tällöinkin ongelmaksi jää epävarmuus ympäristöpalveluiden arvon, ekologisten kynnysten ja globaalin kantokyvyn arvioinnissa. Epävarmuus voidaan ottaa huomioon noudattamalla varovaisuusperiaatetta.

Visioissa kestävästä taloudesta tuotteet ja teknologiat perustuvat pääasiassa uusiutuviin energialähteisiin ja materiaaleihin, joita käytetään niiden uusiutumiskyvyn ja biodiversiteetin säilymisen puitteissa. Uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään ja kierrätetään pyrkien suljettuihin materiaalikiertoihin. Tuotannossa ja kulutuksessa optimoidaan hyödykkeiden käyttö perustarpeiden tyydyttämiseksi.

Kestävään kehitykseen pääsemiseksi tarvitaan teollisen ja talousjärjestelmän kokonaistarkastelua ympäristönäkökulmasta. Ympäristövahingot ovat muuttuneet yhä monimutkaisemmiksi, ja sen myötä yhtä ongelmaa kerrallaan ratkovat sääntelykeinot ovat osoittautuneet hitaiksi ja ajoittain tehottomiksi. Kulloinkin esiin nousevien yksittäisten ympäristöongelmien tutkimuksesta lähtevä ympäristöpolitiikka kelpaa lähinnä jo tuttujen vahinkojen korjaamiseen ja tunnettujen ongelmien estämiseen tulevaisuudessa. Se ei pysty kiinnittämään huomiota rakenteellisiin muutoksiin eikä riitä muuttamaan taloudellista toimintaa sellaiseksi, että se pysyy pitkällä tähtäimellä ekologisten rajojen sisäpuolella.

Uuden haasteen voi muotoilla: "Miten tuottaa mahdollisimman paljon palvelua mahdollisimman vähällä luonnonvarojen kulutuksella?" Tällöin palvelua tulee tarkastella laajasti tarpeiden tyydyttämiseen tarvittavien rakenteiden näkökulmasta, ei vain yhden tuotteen tuotannon ja jakelun osalta. Toinen vähintään yhtä tärkeä kysymys on: "Mikä on luonnonvarojen käytön kestävä taso, ja miten käyttö jaetaan eri tarkoituksiin?" Vastaukset näihin kysymyksiin muotoutunevat tutkimuksen ja ympäristöpoliittisen keskustelun tuloksena.

JÄTEHALLINNON UUSI ROOLI MATERIAALITALOUDEN OHJAAMISESSA

Suomessa materiaalin säästäväisen käytön periaate on liitetty jätelakiin, jonka tavoitteena on "tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä". Laki asettaa yleisen huolehtimisvelvollisuuden jätteiden synnyn ehkäisemiseksi: "Kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jättestä aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta...". Toissijainen tavoite on, että "jäte on hyödynnettävä..., ensisijaisesti sen sisältämä aine ja toissijaisesti sen sisältämä energia".

Muutos jätelaissa on merkittävä verrattuna aiempaan jätehuoltolakiin. Aiemmin jätehuoltoviranomaisten katsottiin vastaavan jo syntyneen jätteen käsittelemisestä. Jäteongelma ymmärrettiin lähinnä keräilyjärjestelmien ja käsittelylaitosten suunnittelun, toteuttamisen ja ympäristövaikutusten hallinnan ongelmiksi. Nykyisen lain hengessä jäteongelmaan kuuluu se, että jätteeksi hylättyjen tuotteiden tilalle tuotetaan uusia tuotteita, joiden valmistus kuluttaa luonnonvaroja ja aiheuttaa ympäristöhaittoja. Tämän vuoksi jäteasioista vastaavan hallinnon rooli on aiemmasta huomattavasti laajentunut. Jäteongelman torjumiseksi on vaikutettava myös siihen, että materiaalia käytetään tehokkaasti eikä tuotteita hylätä jätteeksi liian pian.

Jätteiden synnyn ehkäisyn ensisijaisuudesta huolimatta keskustelu ja toiminta on paljolti painottunut kierrätyksen, kompostoinnin ja jätteen polton kehittämiseen. Tämä johtunee osin vanhakantaisista asenteista, mutta paljolti myös valmiuksien puutteesta hoitaa uudenlaisia tehtäviä. Kierrätyksen ja polton kehittäminen on jätteiden synnyn ehkäisyyn verrattuna yksinkertaista - loppujen lopuksi siinä on pitkälti kyse perinteisestä keräilystä, kuljetuksesta ja markkinoinnista. Jätteiden synnyn tehokas ehkäisy sen sijaan vaatii uusien ratkaisujen ja rakenteiden edistämistä ja mm. totuttua suurempaa panosta neuvontaan. Nyt onkin aika virittää keskustelua koko jätealan uuden toimintakentän hallitsemisesta.

MATERIAALITALOUDEN TEHOSTAMISEN MAHDOLLISUUKSIA

Viime vuosina on ryhdytty selvittämään kestävän materiaalitalouden mahdollisuuksia. Seuraavassa esitetään yleiskatsaus esillä olleista keinoista.

Tuotteiden käyttöiän pidentäminen

• tuotteen suunnittelu kestäväksi, korjattavaksi ja parannettavaksi (hyödyt yrityksille: kestävyyttä helpompi markkinoida kuin kierrätettävyyttä, koska hyöty tulee suoraan kuluttajalle, myönteinen maine laatutuotteiden valmistajalle, asiakassuhteen säilyminen, jos tarjotaan ylläpito- ja parannuspalveluita; ongelmana markkinastrategian muutoksen riski)
• huolto- ja korjauspalveluiden elinehtojen ja saatavuuden parantaminen
• pitkät takuuajat, vara- ja lisäosien saatavuus vanhoihin tuotteisiin
• hyvät huolto-, korjaus-, säilytys- ja käyttöohjeet
• käyttökelposten tuotteiden ja osien uudelleenkäyttö (uudelleenkäyttömarkkinoiden luominen kunnassa, työpaikalla, taloyhtiöissä, lajittelumääräykset)
• tuottajan vastuu -periaatteen soveltaminen saattaa motivoida valmistajaa tekemään tuotteesta pitkäikäisen, helposti purettavan, myrkyttömän, mahdollisesti uudelleenkäytettävän ja lopuksi kierrätettävän
• lyhytikäisten tuotteiden välttämisestä on ehkä tutuin esimerkki turhan pakkaamisen (esim. ravintoloiden yksittäispakkaukset, rakennuksille tilattavat keittiölaitteet...) ja kertakäytön (astiat, kynät, käsipyyhkeet, hammasharjat...) välttäminen sekä irtomyynnin ja uudelleentäytettävien pakkausten (panttipullot, kaupan kuljetuspakkaukset...) ja esim. kopiokoneiden ja tulostinten uudelleentäytettävien värikasettien suosiminen.

Tuotteiden tehokkaan käytön edistäminen

a) yhteiskäytön edistäminen

• harvoin käytettyjen tuotteiden tuotantoa voidaan vähentää, jos jokainen käyttäjä ei osta niitä itselleen. Tällöin tuotteet voidaan myös suunnitella kestävämmiksi. Kaikki saavat käyttöönsä laadukkaampia palveluita kuin mihin kenelläkään yksin olisi varaa
• tuotteiden lainaus-, vuokraus- ja liisauspalveluiden sekä yhteisomistusmuotojen (ja palvelunostamismahdollisuuksien) kehittäminen
• yhteiskunnan rakenteiden kehittäminen yhteiskäyttöä suosiviksi (esim. joukkoliikenne, pysäköintimaksujärjestelmä, kirjasto, talo- tai yleiset pesulat, kudonta-asemat, taloyhtiöiden tai yleiset saunat...)
• yhteiskäytössä käytettyjä tuotteita ovat mm. höyrymehustin, hyötykasvikuivuri, oksasilppuri, erityistyökalut, juhla-astiasto, auto...
• tuotteet voivat olla taloyhtiön, kunnan, yrityksen tai yhdistyksen omistuksessa
• toimintatapojen kehittäminen yhteiskäyttöön perustuviksi
• toimistoissa kiertävät lehdet ja muistiot; ilmoitustaulun, sähköpostin, keskusarkiston ja kirjaston käyttö
• jopa toimistokalusteet, puhelimet ja atk-laitteet voivat olla yhteiskäytössä (Lindström Oy)
• esim. uudelleentäytettävä maitotölkkien jakelulaatikko yhteisomistuksessa: parantanut kustannustehokkuutta, kun jakeluyksiköiden kokonaismäärä on alentunut ja tyhjien yksiköiden siirtokustannukset vähentyneet: Ð> standardointi
• yhteiskäyttö voi olla myös palvelun ostamista (esim. puhelinyhtiöiden puhelinvastaajapalvelu)

b) monikäyttöisyyden edistäminen

• ei kannata valmistaa eri tuotteita suorittamaan samantapaisia toimintoja
• esim. kopiokone, telefax ja tulostin samassa laitteessa
• pakkausten standardointi (esim. lasipakkaukset)

c) materiaalien vajaakäytön välttäminen

• teknologian ja toimintatapojen kehityksen edistäminen

Tuotteen korvaaminen palvelulla ja laadukkaalla suunnittelulla

Tuotteen korvaaminen palvelulla on järkevää - usein emme tarvitse itse tuotetta, vaan toimintoa, jonka se tarjoaa.

• huolto- ja korjauspalvelun myynti lyhytikäisten tuotteiden sijaan
• tuotteen käyttöoikeuden/palvelun ostaminen omistamisen sijaan, esim. puhelinvastaajapalvelun myynti laitteiden sijaan
• vuokrauspalvelun myynti omistamisen sijaan
• aiemmin torjunta-aineita markkinoineet yritykset voivat myydä maataloudelle tuholaistorjuntapalveluita (torjutaan vain tarvittaessa)
• palvelumyynti auttaa välttämään pakkauksia
• laadukkaat suunnittelupalvelut massatuotannon sijaan: mm. toimistorakennusten tehokkaalla suunnittelulla saatu 25 % enemmän lattiatilaa verrattuna perinteiseen yhtä suureen rakennukseen; tekstin oikoluku kuvaruudulla ja oikolukuohjelmien käyttö auttavat välttämään turhaa paperinkäyttöä

Ongelmajätteiden synnyn ehkäisy

• ongelmajätteistä (ja kemikaaleista, joiden valmistuksessa usein syntyy ongelmajätteitä) luopuminen ja / tai niiden korvaaminen haitattomilla tuotteilla tai palveluilla
• mm. siirtyminen lattioiden sumuvahauksesta paikkavahaukseen vähentää vahojen ja vahanpoistoaineiden käyttöä; rypsiöljy hydrauliikkaöljynä ja moottorisahojen teräketjuöljynä korvaa maaöljyn käyttöä (samoin kasvipohjaiset puhdistusaineet)
• mm. siistausjätteen haitallisuuteen vaikuttaa painomusteen laatu
• mm. muoville painotöitä tehneet yritykset siirtyneet vesiohenteisiin painoväreihin, liuotinpäästöt loppuivat, taloudellisetkin hyödyt merkittävät
• uudet toiminta- ja tuotantotavat

Tehostaako kierrätys materiaalitaloutta?

Hieman kärjistäen voi vastata: ei, mikäli kulutus kasvaa vastaavasti tai mikäli kierrätystä käytetään perusteluna kertakäytön hyväksymiselle.

Kierrätyksellä on oleellinen osansa materiaalitaloudessa: kestäväkin muuttuu aikaa myöten käyttökelvottomaksi, ja silloin sen kierrätysmahdollisuus on tarpeen. Kuitenkaan kierrätys ei yksin riitä.

Tämän vuoksi koko jätepolitiikan painopistettä tulisi ryhtyä siirtämään jätteiden synnyn ehkäisyn ja kestävän materiaalitalouden edistämiseen.