Ruokaa kulutetaan päivittäin, eikä ole ympäristölle ja terveydelle samantekevää miten se on tuotettu. Ekologisinta on mahdollisimman lähellä ja luonnonmukaisesti tuotetun ruoan ostaminen. Kuljetusmatkojen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat sitä pienemmät, mitä lähempänä toisiaan tuotanto- ja kulutusalue sijaitsevat. On siksi epäekologista kuljettaa ruokaa jopa tuhansien kilometrien päähän tuotantoalueesta, kuten nykyään tehdään.

Ympäristön ja terveyden kannalta epäedullista on, että nykyään syödään yhä jalostetumpia ja käsitellympiä tuotteita. Lisäksi yhä suurempi osa ruoasta tuodaan ulkomailta, ja elintarvike saattaa monivaiheisten valmistus-, ja kuljetusprosessien aikana matkata pitkiä matkoja edestakaisin ennen päätymistään kuluttajan ruokapöytään. Tämä kuluttaa paljon energiaa. Mahdollisimman vähän jalostetut ja mahdollisimman lähellä tuotetut elintarvikkeet ovat siksi ympäristön ja usein terveydenkin kannalta parhaita. Kotimaisia elintarvikkeita suosimalla voidaan vähentää haitallisia päästöjä ilmakehään arviolta 75-80 prosenttia. Lisäksi kotimainen ruoka on usein puhtaampaa kuin ulkomainen ja työllistää suomalaisia maanviljelijöitä.

Paitsi terveys- myös ympäristösyistä on hyvin perusteltua syödä vain vähän lihaa. Lihan tuotanto perustuu Suomessa yhä suuremmilta osin väkirehuihin. Ne valmistetaan yleensä ihmisravinnoksikin kelpaavista aineksista kuten viljasta. Kun rehu syötetään eläimelle, valtaosa sen sisältämästä energiasta kuluu eläimen elintoimintojen ylläpitämiseen. Yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan siis moninkertainen määrä viljaa. Lihan tuotannon ympäristövaikutukset ovat siten yleensä suuremmat kuin kasvisruoan, sillä peltopinta-alaa tarvitaan enemmän ja eläinten lantakin rehevöittää vesistöjä. Jos kaikkialla maailmassa syötäisiin yhtä paljon lihaa kuin teollisuusmaissa, ruoka ei riittäisi kaikille, sillä viljelymaan riittävyydestä tulisi nykyistäkin paljon vakavampi ongelma. Kasvisruokaa suosimalla suurempi osa ruoasta saadaan ihmisten ravinnoksi sen sijaan että sitä syötetään karjalle.

Lihan, maidon ja kananmunien tehotuotantoon liittyy myös eettisiä ongelmia, sillä eläimet ovat lähes koneen asemassa, eivätkä ne saa toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Luomutuotannossa eläimille annetaan enemmän virikkeitä ja liikkumatilaa, ja ne saavat yleensä kesäisin olla ulkolaitumilla.

Aasialainen ruoka on nopeasti kasvattanut suosiotaan suomalaisessakin ruokapöydässä. Kotimaisen perunan korvaaminen riisillä ja kotimaisten maitotuotteiden korvaaminen soijalla lisää elintarvikekuljetuksia huomattavasti ja on ympäristön kannalta epäedullista. Tuontielintarvikkeita kannattaisikin nauttia vain harvoin. On mielekkäämpää panostaa elämyksiin ja käydä ystävien kanssa silloin tällöin etnisessä ravintolassa kuin syödä päivittäin nuudeleita kotonaan. Ravintolassa käydessään maksaa myös ammattitaidosta ja palvelusta.

Kannnattaa myös mahdollisuuksien mukaan poimia itse marjoja ja sieniä. Ne ovat ilmaisia, terveellisiä ja niiden käyttö on ekologista. Myös kasvimaaharrastus esimerkiksi mökillä tai siirtolapuutarhapalstalla on hyvä ratkaisu viherpeukalolle. Kaupungissakin voidaan käyttää pihoja ja parvekkeita hyötykasvien kasvattamiseen.

Luomuruoka

Luonnonmukaisessa eli luomumaataloudessa maan kasvukuntoa pidetään yllä pääosin eloperäisten lannoitteiden avulla, eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä. Eläimille annetaan enemmän liikkumismahdollisuuksia kuin tehomaataloudessa, ja ne saavat paremmin toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä.

Ympäristön kannalta luomutuotanto on tehomaataloutta huomattavasti parempi vaihtoehto. Maatalous on merkittävä vesistöjen rehevöittäjä, ja ihmisen aiheuttamasta vesien fosforikuormituksesta noin 60 prosenttia ja typpikuormituksesta yli 40 prosenttia on peräisin maataloudesta.

Luomutuotannossa ravinnepäästöt ovat vain 20-50 prosenttia tehomaatalouden päästöistä. Eroosiokin on huomattavasti pienempi, erään tutkimuksen mukaan noin kolmasosa tehomaatalouden aiheuttamasta eroosiosta. Siten maa pysyy kuohkeampana ja pidättää paremmin kosteutta ja ravinteita. Myöskään torjunta-aineita ei kerry luomutuotannossa ympäristöön ja viljelykasveihin, sillä niitä ei käytetä. Kun samalla paikalla viljellään vuorotellen eri kasveja, ehkäistään rikkakasveja, tuholaisia ja maaperän köyhtymistä. Luomutuotannolla ei ole samanlaista lajistoa yksipuolistavaa vaikutusta kuin tehomaataloudella, vaan luomutilojen ympäristössä luonnon monimuotoisuus lisääntyy.

Yhteiskunnallekin luomutuotanto on eduksi. Se perustuu pitkälti paikallisiin resursseihin, sillä tuontilannoitteita ja torjunta-aineita ei käytetä. Rahavirroista jää siksi suurempi osa tuotantoalueelle. Luonnonmukainen viljely vaatii enemmän työpanosta satoyksikköä kohti ja on siksi työllistävämpää kuin tehomaatalous. Luomu auttaa siten ehkäisemään muuttoa maalta kaupunkeihin, säilyttämään maaseudun elinvoimaisena ja ohjaamaan maataloutta kestävämpään suuntaan.

Luomutuotteiden tarjonta on nopeasti lisääntynyt, ja hinnatkin ovat laskeneet. Luomumaitoa, -kananmunia, -leipää, -puurohiutaleita, -hedelmiä, -vihanneksia, -juureksia ja -kahvia löytyy jo monista pienemmistäkin kaupoista. Suurissa marketeista valikoimat ovat jo varsin kattavia. Tarjolla on myös mm. luomulihaa, useita -maitotuotteita, erilaisia -jauhoja ja -myslejä, -pastaa, -säilykkeitä, -hunajaa, -teetä, -rypsiöljyä, -liemikuutioita ja joitakin mausteita. Asiakkaat voivat vaikuttaa kauppojen valikoimiin antamalla palautetta ja esittämällä toivomuksia. Luomutuotteiden tarjonnan lisäämistä kannattaa ehdottaa kauppiaalle.

Luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden suosiminen on paitsi ympäristö- myös terveysnäkökulmasta hyvin perusteltua. Luomutuotteet sisältävät tehomaataloustuotteita huomattavasti vähemmän nitraatteja, jotka ovat elintarvikkeiden sisältämistä aineista haitallisimpien joukossa. Suomalaisissa luomutuotteissa ei myöskään ole havaittu torjunta-ainejäämiä. Joissakin päiväkodeissa on luomuruokaan siirtymisen jälkeen todettu lasten sairastelun vähentyneen.

Reilu kauppa

Joitakin elintarvikkeita tuodaan lähes yksinomaan kehitysmaista, kuten kahvia, teetä, kaakaota ja trooppisia hedelmiä. Näiden elintarvikkeiden tuotanto on usein pitkälti monikansallisten suuryhtiöiden hallussa, jotka eivät juuri kanna huolta työntekijöidensä oikeuksista tai ympäristön tilasta. Suurtiloilla työskentelevät kärsivät usein torjunta-aineiden aiheuttamista sairauksista, kun työsuojeluun ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Samalla maaperän laatu heikkenee, mikä vähentää maan tuotantokykyä ja koituu ongelmaksi tulevaisuuden ruoankuluttajille. Raaka-aineiden hinnat pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina, eikä tuotteen jalostamista kehitysmaassa tueta.

Tavallisistakin ruokakaupoista saa nykyään ns. reilun kaupan merkillä varustettua kahvia ja teetä. Kehitysmaakaupoissa tuotevalikoimat ovat laajemmat. Reilun kaupan periaatteisiin kuuluu, että viljelijälle maksetaan tuotteesta oikeudenmukainen hinta ja välikäsiä on mahdollisimman vähän. Tuotannossa kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia, eikä lapsityövoimaa käytetä. Tuotantomenetelmät ovat myös ympäristöystävällisiä.

Jokainen voi omalta osaltaan edistää maailmankaupan oikeudenmukaisuutta ja vaikuttaa kehitysmaiden ympäristön tilaan ostamalla reilun kaupan tuotteita. Reilu maailmankauppa auttaa kehitysmaita kohottamaan elintasoaan, edistämään koulutusta, terveydenhuoltoa, ja ympäristönsuojelua sekä hillitsemään väestönkasvua.

Luonnonmukaisesti viljellyt ja reilun kaupan periaatteita noudattaen tuotetut elintarvikkeet ovat ymmärrettävästi jonkin verran kalliimpia kuin tehomaataloustuotteet ja alipalkatulla työvoimalla tuotetut. Halvan ruoan aiheuttamat ympäristöhaitat eivät näy tuotteiden hinnoissa, mutta ilmenevät mm. vesistöjen rehevöitymisenä, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä sekä kehitysmaiden viljelijöiden köyhyytenä ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamina sairauksina. Jos näistä aiheutuvat kustannukset koituisivat kuluttajien maksettaviksi, tuotteiden hinnat olisivat paljon korkeammat.

Luomutuotteiden osuuden lisääminen jokapäiväisissä ruokaostoksissa ei välttämättä merkittävästi kasvata ruokaan kuluvan rahan määrää, jos samalla vähennetään esimerkiksi valmisruokien osuutta. On lisäksi hyvä tiedostaa ettei hinta, jonka ruoasta tavallisesti maksamme, ole oikeudenmukainen. Karsimalla turhaa kulutusta muilta elämänalueilta säästyy rahaa, ja ruokaostokset voi siten tehdä ympäristöystävällisemmin ja eettisemmin.

Ruokaa ostettaessa on kiinnitettävä huomiota myös pakkauksiin. Mitä vähemmän pakattu tuote on, sitä vähemmän energiaa ja materiaaleja on kulunut sen pakkaamiseen, ja sitä vähemmän syntyy jätettä. Kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan omia pakkauksia ostosten tekemisessä, ja suosia uudelleenkäytettäviä ja kierrätettäviä pakkauksia kertakäyttöisten sijaan. Esimerkiksi hedelmiä ja vihanneksia varten ei tarvitse ottaa kertakäyttöistä muovikassia, vaan ne voi pakata omaan punnituspussiin. Verkkopussit ovat hyviä tähän tarkoitukseen, sillä ne ovat läpinäkyviä. Punnitustarran saa tällaisesta kassista irti, ja pussia voi käyttää aina uudelleen.

MUISTILISTA RUOKAKAUPPAAN

• Suosi kotimaista ja luonnonmukaista
• Vältä turhia pakkauksia ja teollista ruokaa
• Muista reilun kaupan tuotteet
• Tee aloitteita ja ehdotuksia kauppasi ympäristöystävällisyyden parantamiseksi

< Johdanto  |  Hakemisto  |  Kodinkoneet >