Vielä 1930-luvulla kemikaalien arvioitu kulutus maailmassa oli miljoona tonnia, nyt se on kasvanut jo noin 400 miljoonaan tonniin vuodessa.  Ihmisen ja ympäristön kemikaalialtistus on vastaavasti kasvanut. Tuhansia kemikaaleja myydään ja käytetään joka päivä; kodintavarat, lelut, kosmetiikka, elektroniikka, pesuaineet, vaatteet ja huonekalut sisältävät synteettisiä kemikaaleja. Monia niistä käytetään rajoituksetta eikä kaikkia haittavaikutuksia tunneta.        

REACH
REACH-asetus (lyhenne sanoista Registration, Evaluation and Authorisation of Chemicals eli kemikaalien rekisteröinti-, arviointi- ja lupamenettely) hyväksyttiin vuoden 2006 lopussa.Vuosia kestänyt vääntö EU:n kemikaalilainsäädännön uudistamisesta päättyi joulukuussa, kun sekä parlamentti että ministerineuvosto hyväksyivät neuvotellun kompromissiehdotuksen. REACH-asetus astui voimaan vuoden 2007 kesäkuussa ja sen mukaisesti kemikaalivirasto perustettiin Helsinkiin. 

REACH ei velvoita vaarallisten aineiden korvaamiseen
Asetuksesta muotoutui loppujen lopuksi kovin laiha sopu. Euroopan unionin päättäjät kävelivät röyhkeästi kansalaisten, asiantuntijoiden, edistyksellisimpien kemian alan yritysten ja ammattiliittojen näkemysten yli, kun nämä muun muassa vaativat korvaavuusperiaatteen tiukentamista ja aineiden rekisteröintitietojen parempaa kattavuutta. Suomalaiset europarlamentaarikot eivät ratkaisua hyväksyessään liioin korvaansa lotkauttaneet lokakuussa Suomessa julkaistulle vetoomukselle vahvan REACH -asetuksen puolesta, jonka allekirjoittajina oli ympäristöjärjestöjen lisäksi muun muassa Suomen lääkäriliitto, Hengitysliitto Heli, Suomen syöpäyhdistys, Jätelaitosyhdistys ja Kuluttajat-konsumenterna -yhdistys. REACH -asetuksen valmistelun aikana Suomen luonnonsuojeluliiton kemikaalityöryhmä oli lisäksi useita kertoja yhteydessä suomalaisiin europarlamentaarikkoihin ja vetosi toimivan asetuksen puolesta.               

REACH jättää haittavaikutuksia tunnistamatta

Huolestuneista mielipiteistä piittaamattomuuden tuloksena siis saatiin aikaan asetus, joka kylläkin pyrkii haitallisimpien aineiden kontrolloituun käyttöön vaan ei niiden systemaattiseen korvaamiseen. Vain tietyt pysyvät ja kertyvät aineet on korvattava, jos haitattomampia vaihtoehtoja on tiedossa. Alle kymmenen tonnia vuodessa tuotettavista aineista ei sen sijaan vaadita koottavaksi sellaista tietoa, joka auttaisi perkaamaan tästä valtavasta kemikaalien joukosta (reilusti yli puolet REACH:n piiriin kuuluvista noin 30 000 aineesta) kaikkein vaarallisimmat. Kemianteollisuuden kiristys, painostus ja iltalypsy asetuksen hyväksymisvaiheessa aiheutti sen, että siihen tuli lukuisia teollisuutta rahallisesti hyödyttäviä helpotuksia, poikkeuksia ja lisäpykäliä. Näiden vaikutuksesta REACH:sta muotoutui lopulta juuri sellainen, kuin sen vastustajat olivat ennakolta maalailleetkin: byrokraattinen ja sekava.         

REACH ja kemianteollisuuden perikato?
Voimallista lobbausta harjoittanut eurooppalainen kemianteollisuus sai europarlamentaarikot uskomaan, että tiukemman REACH –asetuksen seurauksena olisi jättityöttömyys, teollisuuden pako EU-maista ja yleinen perikato. Todellisuudessa tehtyjen vaikutusarvioiden perusteella kemianteollisuus vuotuisine miljardivoittoineen olisi varsin keveästi selvinnyt vaativankin ja selkeämmän REACH:n kustannuksista ja jopa saanut selvän etulyöntiaseman Euroopan ulkopuolisiin kilpailijoihinsa nähden uuden teknologian ja turvallisten kemikaalien kehittelyssä.     

REACH:ssä aineksia hyväänkin
REACH -asetuksessa on kaikesta huolimatta ainakin hyviä aikomuksia aineiden korvaamisen suhteen ja vasta tulevat vuodet näyttävät, millaisia käytäntöjä viraston ja kemianteollisuuden välille muotoutuu. Poliittisten päättäjien ja kansallisten viranomaisten valvontaa ja aktiivista otetta tarvitaan. Kovin dynaamista ja edistyksellistä toimintaa ei kuitenkaan voi olla odotettavissa; kestäähän pelkkä asetuksen muodollinen voimaantulo kokonaisuudessaan reilusti yli kymmenen vuotta. Lisäksi Suomen viranomaiset ovat huonosti varautuneet REACH:n tuomaan lisätyöhön ja valvontaan. Suomi ei esimerkiksi ole tehnyt eikä todennäköisesti tule tekemäänkään resurssipulan vuoksi ainoatakaan ehdotusta ns. kandidaattilistalle, josta valitaan luvanvaraiset kemikaalit. Näitä aineita on useita satoja, mutta  ensimmäisten REACH:n voimaantulon jälkeisten vuosien laiskan etenemisen perusteella luvanvaraisten aineiden lista ei valmistu vuosikymmeniin. 

Jos asetuksessa jotain hyvää haluaa nähdä, niin se parantaa osin kansalaisten tiedonsaantia kemikaaleista, ja selkeästi kannustaa eläinkokeettomien vaihtoehtojen kehittämiseen kemikaalien turvallisuutta arvioitaessa. Tässä testaamisessa onkin jo syytä tulla nykyaikaan ja tehostaa modernien virtuaalisten menetelmien ja in vitro –testauksen nopeaa käyttöönottoa.  

• Lisää tietoa REACH:stä
           
• Suomen luonnonsuojeluliiton kemikaalipoliittinen tavoiteohjelma
• Suomen luonnonsuojeluliiton kemikaaliasiantuntija on Jari Huhtala
• Olemme edustettuna kemikaalineuvottelukunnassa  
          

Miten voit vähentää kemikaalien käyttöä?
Lue Suomen luonnonsuojeluliiton neuvoja vastuulliselle kuluttajalle.
       

Jos haluat mukaan liiton kemikaalityöryhmään, ota yhteyttä Jari Huhtalaan tai toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskiseen (sähköposti etunimi.sukunimi@sll.fi)

Kuva: Erja Mähönen

Sivu tarkistettu 8/2009