Valtakunnallinen jätesuunnitelma

Hyväksyessään valtakunnallisen jätesuunnitelman valtioneuvosto edellytti, että suunnitelma tarkistetaan kokonaisuudessaan vuonna 2001. Tarkistuksessa ei kuitenkaan ole lainkaan puututtu suunnitelman sitovaan osaan eikä tarkistusta varten ole selvitetty jätteen synnyn ehkäisyn vaikutuksia jätemääriin, kustannuksiin tai ympäristöön.

Jätteiden synnyn ehkäisyn tavoitteet niin alhaiset, että ne toteutuvat ilman mitään toimia

Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet jätteen synnyn ehkäisylle asetettiin vuonna 1998 aivan liian mataliksi ja lisäksi ne sidottiin ennustettuun BKT:n kasvuun, eli jätteiden määrän oletettiin kasvavan samassa suhteessa kuin alan BKT:n. Tilastot osoittavat, ettei jätemäärien kasvu eri aloilla seuraa talouden kasvua, esimerkiksi:

• talonrakentamisen jätemäärä kasvoi kolme prosenttia hitaammin kuin talous vuosien 1995 ja 1997 välillä.
• teollisuuden jätemäärän kasvu oli 17 % teollisuuden talouden kasvua pienempi vuosien 1992 ja 1997 välillä.

Mm. virheellisistä ennusteista johtuen jätteiden synnyn ehkäisytavoitteet asetettiin jätesuunnitelmassa liian alhaisiksi. Suunnitelman tarkistuksessa lähdetään siitä, että jätteen määrä saa kasvaa absoluuttisesti reippaasti jatkossakin. Nyt ehdotetaan teollisuuden keskimääräiseksi jätteen synnyn ehkäisyn talouden kasvuun suhteutetuksi tavoitteeksi 30 %. Tämä merkitsisi jätteen määrän absoluuttista kasvua lähes 70 %:lla vuodesta 1992 vuoteen 2005. Vuosittaiseksi kasvuprosentiksi hyväksyttäisiin siis 5,4 %!

Jätteiden synnyn ehkäisytavoitteita on tiukennettava nyt ehdotetusta. Ehkäisytavoitteita tulee jatkossa asettaa myös tuoteryhmittäin, koska ehkäisypotentiaalia voidaan arvioida ja ehkäisytoimenpiteitä suunnitella parhaiten tuotteiden toiminnallisesta asemasta lähtien.

Jotta jätesuunnitelman tavoitteenasettelu kannustaisi jätehierarkian mukaiseen toimintaan, tulisi tavoitteet asettaa mieluummin jätteen minimoinnille (ehkäisy + kierrätys) kuin hyödyntämiselle (kierrätys + energiakäyttö). Lisäksi tulisi asettaa tavoitteita talouden dematerialisaatiolle, koska käyttöön otettu materiaali ennemmin tai myöhemmin päätyy jätteeksi. Myös jätteiden synnyn ehkäisyn elinkaarihyötyjen seurannan aloittaminen esim. materiaalivirtatarkastelun avulla on sisällytettävä seuraavaan jätesuunnitelmaan.

Myös kierrätys- ja ongelmajätetavoitteet riittämättömiä

Myös kierrätystavoitteet on nostettava tässä vaiheessa riittävän korkealle tasolle. Tavoitteet oli valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa asetettu osittain niin mataliksi, että ilman kummempia ohjaustoimenpiteitä monien jätejakeiden kierrätysaste on jo noussut tavoitteita korkeammaksi. Näin on käynyt mm. seuraavien jätejakeiden osalta:

• energiantuotannon jätteet (hyödyntämistavoite v. 2005 oli 50 %, mutta jo vuonna 1997 kierrätettiin 65 %)
• pakkauslasi (kierrätystavoite v. 2001 48 %, vuonna 1999 kierrätettiin 78 %)
• kuitupakkausjäte (kierrätystavoite v. 2001 53 %, vuonna 1999 kierrätettiin 61 %)

Nyt ehdotetut kierrätystavoitteiden korotukset ovat pääosin edelleen aivan liian matalalla tasolla.

Ongelmajätteiden synnyn valtava kasvu ehdotetaan siunattavaksi alentamalla sekä ongelmajätteiden synnyn ehkäisyn että hyödyntämisen tavoitetta jätesuunnitelman tarkistuksessa. Ongelmajätteiden määrän annettaisiin kasvaa vuoden 1992 määrästä, 500.000 tonnista 680.000 tonniin vuonna 2005. Ongelmajätteiden synnyn ehkäisyksi katsotaan riittävän sen huomioiminen ympäristöluvissa.

Ongelmajätteiden määrän kasvua ei tule hyväksyä, vaan siihen tulee puuttua käyttämällä ympäristöluvissa säännönmukaisesti kemikaalilain valintavelvollisuutta (16a §). Periaatteen mukaan haittojen ehkäisemiseksi toiminnanharjoittajan on valittava käyttöön olemassaolevista vaihtoehdoista kemikaali tai menetelmä, josta aiheutuu vähiten vaaraa. Sanktioiden puuttuessa tulee lisäksi panostaa laajaan ongelmajätteiden ehkäisyneuvontaan sekä ongelmallisimpien aineiden kieltoihin.

Toisena ohjauskeinona ongelmajätteiden synnyn ehkäisyyn tarjotaan tuottajan vastuu -päätöksiä sähkö- ja elektroniikkalaitteille, paristoille, akuille ja romuajoneuvoille. Tuottajan vastuu -määräyksissä ei kuitenkaan toteuteta jätteiden synnyn ehkäisyä nimeksikään, vaan niissä on keskitytty jätehuoltoon. Lisäksi em. tuotteet ovat vain pieni osa kaikista ongelmajätteiksi muodostuvista raaka-aineista ja tuotteista.

Jätesuunnitelman tarkistuksessa olisi pitänyt ehdottaa edes sellaisia ohjauskeinoja, joita jo käytetään muissa Pohjoismaissa, esimerkiksi rajoituksia tiettyjen haitallisten aineiden käytölle, veroja luonnonvarojen käytölle ja lyhytikäisille tuotteille (esim. Tanskassa vero kaikille markkinoille tuleville pakkauksille). Lisäksi olisi kannattanut ottaa mallia myös EU:n kuudennesta ympäristöohjelmasta (joka tarkastelee jätepolitiikkaa osana luonnonvarojen kestävää käyttöä ja jossa vaarallisen jätteen määrää esitetään vähennettäväksi vuoden 2000 tasoon verrattuna noin 20 % vuoteen 2010 mennessä ja noin 50 % vuoteen 2020 mennessä) ja mm. pakkausdirektiivin uusimista varten EU-parlamentissa tehdystä raportista (jossa esitetään mm. pakkausveroja, ehkäisytavoitteita, pakollisia uudelleenkäyttötavoitteita ja korotettavia kierrätystavoitteita, mutta ei energiahyödyntämisen lisäämistä).

Sen sijaan hallinto on ajanut ponnekkaasti ja ehdottaa edelleen edistettäväksi jätteen energiahyödyntämistä, mikä jätelain hierarkiassa tulee vasta ennaltaehkäisyn ja materiaalisen hyödyntämisen jälkeen. Kansantalouden ja ympäristön kannalta materiaalivirran sekä jätteenkäsittely- ja hyödyntämisbisneksen kasvattaminen, mihin jätteen polttaminen kannustaa, on kestämätön jätepoliittinen linjaus. Siihen eivät myöskään velvoita EU-direktiivit, vaikka direktiiveillä onkin virheellisesti perusteltu polton lisäämistarvetta.

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää tärkeinä ja hyvinä

seuraavia ehdotettuja parannuksia valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan:

• tutkimukset keskeisistä ohjauskeinoista (mm. verotuksen rakennemuutos, tuotemääräykset ja haitallisten aineiden rajoittaminen)
• riittävän tietopohjan luominen jätteen synnyn ehkäisytavoitteiden tarkistamiseksi ja jätemäärän kasvun ja taloudellisen kasvun määrän ja laadun yhteyksien selvittämiseksi
• jätteiden synnyn ehkäisyn ottaminen ympäristöhallinnon jäteneuvonnan painopisteeksi ja neuvonnan tehostaminen
• jätteiden synnyn ehkäisy ja haitallisuuden vähentäminen ympäristölupakäytännön avulla (lupaviranomaisia kouluttamalla)
• jäteveron laajentaminen koskemaan myös teollisuuden kaatopaikoille sijoitettavia jätteitä. Ehdotuksen mukaan kuitenkin vain 7 % teollisessa toiminnassa syntyvistä jätteistä tulisi veron piiriin vuonna 2005, mikä on liian vähän. Veron piiriin on syytä ottaa myös hyödyntämiskelvottomiksi nimetyt jätteet, kuten mineraalien kaivun jätteet. Ne ehdotetaan jätettävän veron ulkopuolelle kilpailukykysyistä. Tämä on kestämätön peruste. Useimpien ympäristöverojen voi osoittaa uhkaavan teollisuuden kilpailukykyä, mutta siitä huolimatta ympäristön kannalta haitallista toimintaa on verotettava. Teollisuuden jätteitä verotetaan laajasti jo muissa Pohjoismaissa, eikä verotettu teollisuus ole tästä syystä menettänyt kilpailukykyään. Sitä paitsi esim. mineraalien kaivujätteillekin löytynee hyötykäyttöä ottamalla käyttöön jo muissa Pohjoismaissa käytössä oleva vero luonnonsoralle. Ja verotetaanhan ympäristön kannalta haitatontakin toimintaa, esimerkiksi työvoiman käyttöä, mikä uhkaa varsinkin muun kuin suurteollisuuden toimintakykyä.
• Jätevero olisi laajennettava koskemaan myös polttoon vietävää jätettä (paitsi bioenergiaksi luettavaa puujätettä), jotta vero ohjaisi tältäkin osin jätteiden synnyn ehkäisyyn ja kierrätykseen.
• Teollisuuden kaatopaikat tulisi saada veron piiriin heti eikä vasta vuonna 2005. Vero voisi olla aluksi matala ja sen tulisi kasvaa vuosittain.
• Jäteveron korotuksen tuotosta olennainen osa ehdotetaan kohdistettavaksi "jätteiden synnyn ehkäisyyn ja jätehuollon kehittämiseen". Ehdotetusta varojenkäyttösuunnitelmasta selviää kuitenkin, että jätteiden synnyn ehkäisyyn haluttaisiin kohdistaa vain murusia 200 milj. markasta jätteen käsittelyn ja hyödyntämisen edistämisen viedessä lähes kaiken. Koska tähän saakka jätteen synnyn ehkäisyyn ei ole ohjattu juuri lainkaan varoja, on korkea aika ohjata pääosa 200 milj. mk:sta jätteen synnyn ehkäisyyn.

Jätteen synnyn ehkäisyn käsittely laiminlyöty

Jätelain ensisijainen tavoite on jätteiden synnyn ehkäisy. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tulee toteuttaa jätelakia. Tähän mennessä jätteiden synnyn ehkäisemiseksi ei ole juurikaan toteutettu valtakunnan tason toimia: mm. taloudellista, tiedollista, hallinnollista tai rakenteellista ohjausta. Muutamista merkittävistä jätemäärän vähentymiseen johtaneista aloitteista ja toimista vastaavat yksittäiset yritykset.

Valtakunnallisen jätesuunnitelman tarkistusta varten olisi vähintäänkin pitänyt selvittää mahdollisuuksia ja keinoja jätteiden synnyn ehkäisyn edistämiseksi eri aloilla. Jätelaki on jätteen synnyn ehkäisyn velvoitteineen ollut voimassa jo kahdeksan vuotta, eikä jätealan hallinto ole vieläkään ryhtynyt laajoihin ja perusteellisiin toimiin jätteiden synnyn ehkäisemiseksi, vaan vasta ehdottelee selvitysten tekemistä. Tilanteen ollessa tämä on työhön ryhdyttävä ripeästi ja hallinnon ehkäisyasiantuntemuksen ja -toiminnan kasvattaminen on resurssoitava hyvin.

Yhdyskuntajätteen synnyn ehkäisemiseksi suunnitelman tarkastuksessa tarjotaan lähinnä jäteveron korotusta, kunnallisen jätemaksujärjestelmän ohjaavuuden kehittämistä ja tuottajan vastuun laajentamista. Tuottajan vastuu -päätökset eivät meillä ole vaikuttaneet juurikaan jätteen syntyä ehkäisevästi, sillä päätöksissä ei ole kunnollisia tavoitteita ja määräyksiä jätteiden synnyn ehkäisemiseksi. Jätemaksut ja -verotkaan eivät yksin riitä saamaan aikaan merkittävää muutosta.

Materiaalitehokkuuden edistämisen neuvontaa tulisi lisätä moninkertaiseksi nykyisestä riippumatta siitä, voidaanko jäteveron korotuksen tuottoa kohdentaa tähän tarkoitukseen. Hallinnossa tulisi selvittää energiansäästön palvelukeskus Motivan toiminnan laajentamista materiaalinsäästön palvelukeskukseksi tai mahdollisuuksia luoda vastaava rinnakkaisorganisaatio materiaalinsäästön edistämiseksi.

Lisäksi tulisi ohjein varmistaa, että jätelain antamia lainsäädännöllisiä ohjauskeinoja ryhdyttäisiin vihdoin soveltamaan myös paikallisesti (esim. jätelain 51 § selvilläolo- ja kirjanpitovelvollisuus, jonka mukaan tuotannon harjoittajan ja tuotteen valmistajan ja maahantuojan on oltava selvillä mahdollisuuksistaan kehittää tuotantoaan ja tuotettaan siten, että jätteen määrä ja haitallisuus vähenee). Myös esimerkiksi julkisten hankintojen elinkaarenaikaista materiaalitehokkuutta olisi ryhdyttävä kehittämään. Samoin olisi luotava ohjeistoa siitä, miten eri alojen viranomaiset ryhtyvät omassa toiminnassaan edistämään jätteiden synnyn ehkäisyvelvollisuuksien toteutumista, kuten jätelain 4 § edellyttää.

Yhdyskuntajätteen polton ympäristö-, taloudelliset ja lainsäädännölliset perustelut puuttuvat

Yhdyskuntajätteiden energiahyödyntäminen on nostettu jätesuunnitelman tarkistuksessa vielä aiempaakin tärkeämmäksi tavoitteeksi. Tätä perustellaan valtakunnallisen jätesuunnitelman vuodelle 2005 asetetulla 70 %:n hyödyntämistavoitteella, jota ei uskota saavutettavan materiaalista hyödyntämistä lisäämällä. Tavoite on Suomen, ei EU:n asettama, joten sen toteuttaminen on Suomen omassa harkinnassa.

Yhdyskuntajätteen polton lisäämistä perustellaan tavoitteella lopettaa kokonaan kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavien orgaanisten jätejakeiden sijoittaminen kaatopaikalle. Yhdyskuntajätteen vienti kaatopaikalle, jolla ei ole järjestetty kaasujen talteenottoa, on valtioneuvoston päätöksellä (861/1997) kielletty. Kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöt eivät siis ole todellinen syy polton edistämiseen.

Lisäksi on kysyttävä, mitä sellaista orgaanista yhdyskuntajätettä on olemassa, mikä ei kelpaisi kierrätykseen tai kompostointiin? Likaiset kuitupakkaukset kelpaavat kompostointiin (sekä kiinteistöllä että laitoksessa tapahtuvaan), puhtaat kierrätykseen. Sekamateriaalipakkauksissa on orgaanista ainesta hyvin vähän, ja sen vähentämiseksi voidaan esimerkiksi pyrkiä solmimaan teollisuuden kanssa vapaaehtoisia sopimuksia. Biojätteestä ei saada erilliskeräyksellä kaikkea talteen, mutta ei saada polttokelpoisestakaan jätteestä. Erilliskeräämällä kumpaakin aiheutetaan paljon liikenteen kasvihuonekaasuja (ja muita haittoja). Yritys vähentää kasvihuonekaasuja ohjaamalla kaatopaikoille nyt päätyvä orgaaninen aines polttoon on siis vain haitaksi.

USA:n EPA:n selvityksen mukaan joidenkin jätejakeiden, esimerkiksi muovien, kohdalla jopa kaatopaikalle vienti on ilmastopäästöjen kannalta parempi kuin jätteiden energiahyödyntäminen. Kierrätys osoittautui polttoa paremmaksi, mutta jätteiden synnyn ehkäisy oli ilmastopäästöjen kannalta selvästi paras vaihtoehto. Suomessa ei ole vieläkään tehty tutkimusta, jossa jätteen välttäminen olisi yksi jätepoliittisista vaihtoehdoista. Tällaista tutkimusta on ehdotettu ympäristöministeriölle jo vuosia sitten. On outoa, että jätepolitiikkaa hoidetaan vuodesta toiseen tutkimatta jätelain ensisijaista vaihtoehtoa lainkaan.

Puunjalostusteollisuuden puujätteiden polttamisessa on järkeä niin taloudellisesta kuin ympäristönäkökulmasta, mutta yhdyskuntajätteen palavan osuuden polttamiselle ei ole ympäristö-, taloudellisia eikä lainsäädännöllisiä perusteita. YTV:n alueella tehdyn selvityksen perusteella asuinkiinteistöillä sekajäteastiaan joutuvasta jätteestä alle 15 paino-% on haitatta palavaa eikä kelpaa materiaaliseen hyödyntämiseen (mikä on ensisijaista polttoon nähden).

Näin vähäisen jätejakeen kerääminen, kuljetukset ja käsittely polttokelpoiseksi sekä kuljetukset polttaville laitoksille tulee hyvin kalliiksi. Koko polttamista varten pystytettävä ja ylläpidettävä järjestelmä (keräys, kuljetus, lajittelulaitokset, polttavan laitoksen lisäinvestoinnit) on kallis, kuluttaa paljon energiaa ja aiheuttaa päästöjä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa ja suunnitelmaan liittyvässä kustannusselvityksessä olisi pitänyt selvittää mm. nämä asiat. Tietoja ei kuitenkaan ole selvitetty.

Kun 70 %:n hyödyntämistavoitteen saavuttaminen jätettä polttamalla olisi jätelakiin kirjatun jätepoliittisen linjauksen vastainen (jätteen synnyn ehkäisy on ensisijaista, kierrätys toissijaista ja energiahyödyntämistä olisi edistettävä vasta näiden jälkeen), tulisi kovin kalliiksi eikä ole ympäristönäkökulmasta järkevä, on tarpeen tarkistaa tavoitetta ja sen toteuttamistapaa.

Lisäksi jo nyt yhdyskuntajätteen poltossa on esiintynyt runsaasti ongelmia: Pirkanmaan lajittelulaitos on toiminut vain osalla suunnitellusta kapasiteetista, jätettä polttavat laitokset eivät ole suostuneet maksamaan yhdyskuntajätteestä lainkaan tai (jätteen tarjoajien mielestä) riittävästi ja niillä on ollut yhdyskuntajätteen kanssa mm. syöttö-, korroosio- ja laadunvaihteluongelmia.

Luonnonsuojeluliitto pitää haitallisena standardin mukaan valmistettujen jätepolttoaineiden rinnastamista verotuksessa biopolttoaineisiin. Jätepolttoaineelta ei puhdasta puujätettä lukuunottamatta pidä poistaa veroa, koska tämä helpottaisi ja lisäisi luonnonvarojen kertakäyttöä ja jätteen määrän kasvua. Esimerkiksi EU:n 6. ympäristöohjelmassa tavoitteeksi on asetettu luonnonvarojen liikakäyttöön kannustavien tukien poistaminen. Suomen ei tule edistää polton kohdalla täsmälleen päinvastaista politiikkaa.

Pilaantuneiden maamassojen ja muiden massojen turhaa kuljettelua edistetään

Pilaantuneiden maamassojen osalta esitetään suunniteltavan ja tuettavan käsittelylaitosten verkon rakentamista. Mm. Suomen ympäristökeskuksen tietojen perusteella suurin osa pilaantuneista maamassoista voitaisiin ja kannattaisi käsitellä paikan päällä mm. kompostoimalla ja siirrettävällä käsittelylaitoksella. Näin vältetään maamassojen käsittelyn suurimmat (eli kuljetuksien) ympäristöhaitat. Siksi on olennaista kehittää paikalla tapahtuvaa käsittelyä (myös siirrettävillä laitoksilla) ensisijaisesti ja kiinteitä laitoksia sekä niiden verkkoa vasta toissijaisesti. Lupia myönnettäessä tilapäisesti tapahtuvalle käsittelylle siirrettävillä käsittelylaitoksilla tulisi hyväksyä pienempi lyhytaikainen paikallinen haitta, jotta vältetään suurempi ja laajempivaikutuksinen haitta.

Lupa- ja käsittelykäytäntöä on tarpeen muuttaa myös siirrettävällä kalustolla tapahtuvan rakennusjätepuun haketuksen ja rakentamisessa syntyvän kiviaineksen murskauksen suhteen. Ympäristö- ja kustannussyistä on hölmöä kuljettaa edestakaisin suuria massoja, jotka pystytään nykytekniikalla varsin haitattomasti käsittelemään ja hyödyntämään lähellä syntypaikkaa.

Kustannusselvityksestä puuttuu jätteen synnyn ehkäisyn tarkastelu

Jätehuollon kustannusten selvityksessä on tarkasteltu jätteen synnyn ehkäisyn vaikutuksia erittäin suppeasti ja osin virheellisesti.

Kotitalous tai pienyritys ei kirjoittajien mukaan saa yleensä taloudellista hyötyä valinnoistaan, jotka edistävät jätteen synnyn ehkäisyä. Todellisuudessa tilanne on usein päinvastoin. Seuraavassa esimerkkejä kotitalouksien ja pienyritysten jätteen syntyä ehkäisevistä toimintatavoista ja tuotteista, jotka valitsemalla säästää rahaa joko jo hankintahinnassa tai käyttö- ja jätevaiheessa:

• tuotteiden (esim. äänilevyt ja kirjat) lainaaminen niiden ostamisen sijaan
• harvoin käytettävien tuotteiden vuokraaminen niiden hankkimisen sijaan
• tuotteiden liisaus tai vuokraus (esim. kopiokone tai kangaspyyherulla)
• kaksipuoleinen kopiointi
• värikasettien uusioiminen
• sähköinen arkistointi (Suomen Postissa 68 %:n kustannussäästö siirtymisestä sähköiseen arkistointiin palkanlaskennassa)
• raaka-aineiden säästäminen prosessissa
• pitkäikäisten, helposti huollettavien ja korjattavien tuotteiden hankkiminen
• käytettyjen kalusteiden, vaatteiden ja muiden tarvikkeiden hankinta ja vastaavasti tuotteiden vieminen uudelleenkäyttöön
• verkkovirralla toimiva laite paristokäyttöisen sijaan

Lisää tietoa ekotehokkaista kulutus- ja tuotantotavoista mm.: Mäki. K. Ekotehokasta kulutusta - esimerkkejä toimintatavoista. Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 1999 sekä Materiaalitehokkuuden neuvontahanke

Valmista tutkimustietoa jätteiden synnyn ehkäisystä on Suomessakin olemassa mm.

• uudelleenkäytettävien kuljetus- ja kuluttajapakkausten järjestelmistä (lavat, rullakot, kuljetuslaatikot, pullot)
• rakennusjätteen synnyn ehkäisystä uudisrakennustyömaalla (säästöä saatu jopa 1 % kerrostalon rakentamisen kokonaiskustannuksista, mikä on merkittävä osuus, sillä voittomarginaalit liikkuvat yleensä muutamissa prosenteisssa)
• käsipyyherullien vuokrauspalvelusta
• paperijätteen välttämisestä erilaisilla ratkaisuilla toimistoissa
• tuotteiden palveluvuuden (esim. pitkäikäisyys ja monikäyttöisyys) kehittämisestä

Jätteen synnyn ehkäisyn taloudellisia vaikutuksia olisi tullut tarkastella mm. seuraavista näkökulmista:

• tuotantoprosesseissa
• tuotteiden elinkaaren aikana
• palveluiden tuottamisessa

Kustannustarkastelussa olisi pitänyt selvittää laajasti myös erilaisen taloudellisen ohjauksen vaikutuksia jätteen syntyyn. Verojärjestelmän painopisteen muuttamisella työn verotuksesta luonnonvarojen käytön verottamiseen on merkittävä vaikutus jätteen synnyn ehkäisyyn ja sen kannattavuuteen.

Selvityksen mukaan "tuottaja voi hyötyä suoraan jätteiden synnyn ehkäisystä, mikäli kehittämistoimenpiteet kohdistuvat teknologiaan, joka vähentää materiaalihukkaa." Tuottaja voi toki hyötyä suoraan myös toimintatavan muutoksista ilman teknologian muutosta. Jätteiden syntyä voi ehkäistä toimintatavan muutos, muutos tuotteessa, siirtyminen tuotteen tarjoamisesta palvelun tarjoamiseen tai tuotteen ja siihen liittyvän palvelun tajoamiseen.

Vastaavasti selvityksen mukaan: "tuotteiden käyttöiän pidentäminen vähentää myyjän saamaa hyötyä vähentyneenä myyntinä." Yksinkertaistettujen puolitotuuksien tarjoaminen ei anna erityisen mairittelevaa kuvaa kirjoittajan asiantuntemuksesta. Toinen (ja useiden lähteiden mukaan yritystoiminnan tulevan kannattavuuden kannalta oleellinen) puoli asiaa on se, miten yritykset pystyvät sitomaan asiakkaan itseensä. Liiketoiminnan malli, jossa myydään lyhytikäiseksi jäävä tuote ei sido asiakasta markkinoilla, joilla on muitakin vastaavien tuotteiden tarjoajia. Sen sijaan malli, jossa esimerkiksi liisataan tuote ja tehdään sopimus sen huoltamisesta luo pitkän asiakassuhteen ja luo tuottoa ilman tarvetta myydä uusia tuotteita.

Ympäristövaikutusten arviointi käsittelee ehkäisyä suppeasti

Toimialakohtaisessa yhteenvetotarkastelussa todetaan: "Kansantalouden kasvuun perustuva elintason kohoaminen merkitsee lisää kulutusta ja siten myös jätettä." Tämä ei aina pidä paikkaansa, sillä eri alojen jätemäärät ja BKT:n kasvu näillä aloilla eivät tilastojen perusteella korreloi mm. metallialalla.

Yhteenvedossa todetaan lisäksi, että absoluuttinen jätteiden vähentäminen edellyttäisi kulutuksen ja tuotannon rakenteiden muuttumista, mikä merkitsisi myös elämäntapaa koskevia muutoksia, mistä syystä on epävarmaa, missä määrin jätteiden määrää voidaan vähentää. Jätteiden synnyn ehkäisy ei johda elämäntapamuutoksiin kaikissa tapauksissa. Tuotteen tuotannossa tapahtuvat muutokset esimerkiksi tuotteen keventäminen, pakkausten vähentäminen, tuotteen tekeminen kestävämmäksi jollakin rakenteellisella ratkaisulla jne eivät johda elämäntapamuutoksiin. Joissain tapauksissa jätteen synnyn ehkäisyn seurauksena tulevat muutokset elämäntavoissa tai työkäytännöissä ovat jopa tavoiteltavia asioita. Kukapa haluaisi maksaa turhista pakkauksista ja niiden jätehuollosta! Ja kaksipuoleinen kopiointi vähentää huomattavasti jonkin yrityksen paperi- ja postituskustannuksia. jne.

Toisaalta: joiltakin osin jätteiden synnyn ehkäisy varmasti edellyttäisi elämäntapamuutoksiakin. Kun se nyt jätesuunnitelman tarkistusta tehtäessä on huomattu, olisi odottanut, että olisi määrätietoisemmin käsitelty myös keinoja edistää tällaista (välttämättömäksi katsottua) muutosta.

Jätteen välttämiseen tähtäävä neuvonta voi selvityksen mukaan kannustaa etenkin pientä- ja keskisuurta teollisuutta, jotka voivat hyötyä suoraan myös taloudellisesti meteriaalitehokkaista toimintatavoista. Kyllä neuvonta kannustaisi myös suurteollisuutta, kauppaa tai yhteisöjä jätteen välttämiseen. Voivathan nekin hyötyä suoraan ja merkittävästi jätteiden välttämisestä myös taloudellisesti. Kaikille tahoille ei pelkkä taloudellinen hyöty ole syy ryhtyä jätteen synnyn ehkäisyyn. Nykyisin kilpaillaan myös ympäristöimagolla.

Yhdyskuntien jätteen osalta todetaan, etteivät jätteiden hyödyntämiseen tähtäävät keinot edistä jätteiden synnyn ehkäisyä, vaan että siihen käytetyt voimavarat saattavat vähentää halua ja mahdollisuuksia jätteen määrän vähentämiseen. Tuottajan vastuun laajentaminen ja soveltaminen uusilla aloilla tulee selvityksen mukaan kuitenkin vähentämään jätteen syntyä ja jätteestä aiheutuvia haittoja. Tuottajan vastuu -päätöksillä ei ole ollut juurikaan vaikutusta jätteen syntyyn ensinnäkin siksi, ettei näihin valtioneuvoston päätöksiin ole sisällytetty joko lainkaan tai riittäviä tavoitteita jätteiden synnyn ehkäisemiseksi. Usein kierrätystavoitteetkin ovat olleet liian matalia. Pakkauspäätöksessä lasin kierrätystavoite oli matalampi kuin jo päätöshetkellä talteen saadun lasipakkausjätteen määrä, ja kuitupakkaustenkin osalta tavoite oli jo lähes saavutettu. Kun kaikkea vastuuta (keräyksestä, kuljetuksesta, hyödyntämsestä) esim. pakkauspäätöksessä ei ole riittävän selvästi ole osoitettu tuottajalle, ei päätöksestä ole käytännössä ympäristöhyötyä.

YVAssa esitety huomio "kierrätykseen panostaminen voi heikentää resursseja ja motivaatiota jätteiden synnyn ehkäisyyn" pitää paikkansa. Sen lisäksi olisi ollut syytä tuoda esiin, että myös panostus jätteenpolttoon heikentää resursseja ja motivaatiota niin jätteen synnyn ehkäisyyn kuin kierrätykseenkin. Tästä olisi pitänyt vetää se johtopäätös, että olisi suositeltu ottamaan mm. tuottajan vastuu -päätöksiin ensisijaisesti riittävät ehkäisytavoitteet ja toissijaisesti kierrätystavoitteet. Laajempi looginen johtopäätös toteamuksesta olisi, että jätepolitiikan painopiste kohdennettaisiin jätteiden synnyn ehkäisyyn, pois poltosta.

Jätesuunnitelman tarkistuksessa halutaan kuitenkin lisätä yhdyskuntajätteiden polttamista. Tätä perustellaan valtioneuvoston selonteolla kansallisesta ilmastostrategiasta. Jätteiden rinnakkaispoltolla saataisiin sen mukaan päästöhyötyjä metaanipäästöjen vähenemisen myötä ja korvaamalla fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa. Yhdyskuntajätteen poltettava osa muodostuu kuitenkin suureksi osaksi muovista, joka ei ole uusiutuva biopolttoaine vaan on fossiilista polttoainetta. Polttamalla tuotejätteet menetetään koko se (suurelta osin fossiilinen) energiasisältö, mikä liittyy tuotteen jalostamiseen ja kuljetuksiin. Sitä paitsi valtioneuvoston selonteossa ei ole lainkaan tarkasteltu jätteen polton ja hyödyntämisen vaihtoehtona jätteiden synnyn ehkäisyä, joka on myös ilmastonsuojelussa paras vaihtoehto.

YVA-selvityksessä todetaan tuottajan vastuu -päätösten heikkouksiksi ja uhkiksi mm. "tuotteiden pitkäikäisyys ei aina ole ympäristön kannalta myönteistä". Lukemattomissa tutkimuksissa on osoitettu tuotteiden pitkäikäisyyden olevan ympäristön kannalta myönteistä, päinvastaiset tapaukset ovat poikkeuksia. Usein esimerkiksi tarjottujen liesien ja autojen osalta ei ainkakaan Luonnonsuojeluliiton tiedossa ole tieteellistä tutkimusta käyttöiän pituuden merkityksestä ympäristölle ja esim. elinkaarenaikaiseen materiaalinkulutukseen. Pitkäikäisyys tulee käsittää sekä tuotteiden ja/tai niiden osien pitkäikäisyytenä. Vaikka tuotteen pitkä ikä ei olisi tavoiteltavaa, on sen osien pitkä ikä ja uudelleenkäyttömahdollisuus sitä mitä suurimmassa määrin. Elinkaaritarkasteluissa tämä näkökulma on usein unohtunut.

On ikävää, että jätteiden synnyn ehkäisystä on jätesuunnitelman tarkistuksessa ja sen taustaraporteissa tiedon sijasta enemmän luuloa ja vääriä yleistyksiä.