Jätteenpoltto

• Vaikuta jätteenpolttosuunnitelmiin

• Eri kuntien jätteenpolttolaitoshankkeita

Jätteenpoltto vs. ehkäisy ja kierrätys

Jätteenpoltto vie resurssit jätteiden synnyn ehkäisyn kehittämiseltä: hyvä testi esimerkiksi hallinnossa tai yrityksessä on kysyä, onko jätteiden synnyn ehkäisyyn käytetty vähintään yhtä paljon henkilö- ja taloudellisia resursseja kuin jätehierarkian alempien tasojen toteuttamiseen. Jos käytetään parasta mahdollista teknologiaa, polttaminen on hyvin kallista ja sitoo kuntien ja valtion varoja; vastaavia rahoja ei ole käytetty ehkäisyn ja kierrätyksen edistämiseen.

Jätteenpoltto vie mahdollisuudet kehittää jätteiden synnyn ehkäisyä ja kierrätystä: kun esimerkiksi kunta tai yritys on investoinut polttojätteen lajittelulaitokseen tai jätteenpolttolaitokseen, on investoinnit kuoletettava. On vaikea kuvitella, että kyseinen kunta tai yritys olisi halukas suuriin ponnisteluihin laitoksen raaka-ainepohjan synnyn ehkäisemiseksi tai sen kierrättämiseksi. Kuntalaiset ja asiakkaat saavat odottaa luonnonvaroja säästäviä ja vähäjätteisiä palveluita turhaan.

Jätteenpolttolaitokset vaativat jätettä koko elinkaarensa ajan. Ne saavat sitoumuksia riittävän pitkistä ja suurista polttojätteen toimituksista vain kunnallisilta jäteyhtiöiltä, jotka voivat määrätä asumisen ja julkisten palveluiden jätteestä. Usein sitoudutaan niin isoihin jätetoimituksiin, ettei yhdyskuntajätteen syntyä voida ehkäistä tai kierrätystä lisätä, koska muutoin puuttuva jätemäärä jouduttaisiin korvaamaan polttolaitokselle sopimussakkomaksuina.

Yhdyskuntajätteen osuus kaikesta Suomessa kaatopaikalle vietävästä jätteestä on vain muutama prosentti, joten jätteenpoltto ei ratkaise edes kaatopaikkatilan ongelmia. Poltto ei myöskään ole ratkaisu kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Nykyisen lainsäädännön mukaan kaikille kaatopaikoille on rakennettava kaasun keräysjärjestelmä. Korvaamalla liikennepolttoaineita kaatopaikoilta kerättävällä metaanilla, voidaan tehokkaasti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Paras vaihtoehto on ennalta ehkäistä biojätteen syntyä (esim. syömällä lautanen tyhjäksi ja välttämällä turhia paperitulosteita). Toiseksi paras on lajitella kierrätyskelpoinen biohajoava jäte kierrätykseen. Resurssien käyttäminen jätteenpolttolaitoksiin vähentää yhdyskuntajätteen synnyn ehkäisyyn ja kierrätykseen suunnattuja panoksia.

Päästöt

Jätteenpoltto tuottaa myrkyllisiä tai haitallisia päästöjä - tuhkia, savukaasupäästöjä tai savukaasujen puhdistuksen jätevesiä. Jätteenpolton myrkyllisten aineiden päästöt voidaan todennäköisesti pitää kurissa, jos polttolaitoksiin rakennetaan korkealaatuiset savukaasunpuhdistuslaitteet. Ongelma on, että tämä on hyvin kallista, eikä päästöjä usein osata tai halutakaan ehkäistä. Kajaanissa jätteen rinnakkaispolttolaitoksessa ilmansuotimen vikaa ei korjattu päästöylityksistä huolimatta, eikä päästöylityksistä ilmoitettu lupaehtojen mukaisesti viranomaiselle. Lisäksi viranomainen jätteen polton kieltämisen sijaan nosti tilapäisesti laitoksen päästörajoja. Ekokemin uusi jätteenpolttolaitos Riihimäellä on ylittänyt lupaehtojensa päästörajoja jo toimintansa alussa. Ruotsissa valtion tarkastusvirasto on huomauttanut polttolaitoksia huolimattomuudessa tuhkien ja kuonien sijoittamisen suhteen.

Jätteenpoltossa syntyvää tuhkaa ei voi sellaisenaan sijoittaa kaatopaikalle sen sisältäminen raskasmetallien tai muiden haitta-aineiden vuoksi. Ongelmallisimpia tuhkajakeita ovat lentotuhka ja savukaasujen puhdistusjätteet. Jotta tuhkat voidaan sijoittaa kaatopaikalle turvallisesti, on niille tehtävä haitta-aineiden liukoisuutta vähentävä esikäsittely: esimerkiksi pesu tai sementtikiinteytys. Esikäsittely aiheuttaa lisää ympäristöhaittoja. Käsittelyyn tarvittavien raaka-aineiden valmistuksessa syntyy ilmapäästöjä ja itse käsittelyprosessi kuluttaa runsaasti energiaa. Kaatopaikalle sijoitetuistakin tuhkista voi vielä vapautua haitta-aineita maaperään; liukenemisen määrä riippuu esikäsittelyn tehokkuudesta. 

Lähde: Jätteenpolton tuhkien käsittelytekniikoiden ympäristövaikutukset, Kirsi Koivunen, Lappeenrannan teknillinen yliopisto 12/2007.

Energiantuotanto

Suomen energiantuotanto perustuu pitkälti yhteistuotantoon: sama voimalaitos tuottaa sekä sähköä että lämpöä, jolloin hyötysuhde on korkea. Jätteestä on vaikeaa tuottaa sähköä polttokaasujen koostumuksen vuoksi. Polttolaitokset tuottaisivat yleensä pääasiassa lämpöä, sähköä vain nimeksi. Suomessa on jo nykyisin ylituotantoa lämmöstä - enemmän tarvittaisiin sähköä. Asutuskeskittymissä tyypillisellä arinapolttolaitoksella tuotetusta lämmöstä vain viidennes voidaan käyttää korvaamaan olemassa olevaa lämmöntuotantoa. Loppuosa lämmöntuotannosta on turhaa.

Jätteenpolttolaitoksia suunnitellaan myös yksittäisten teollisuuslaitosten lämmön tuottajiksi, korvaamaan olemassa olevan voimalaitoksen lämpöenergiaa. Energian ostajana on tällöin yleensä vain yksi paperitehdas, joka maailmanlaajuisen liikatuotannon vuoksi saattaa milloin tahansa supistaa tuotantoaan huomattavasti tai lopettaa toimintansa. Uusi jätteenpolttolaitos ja sen rinnalle jäänyt voimalaitos muuttuvat silloin järven lämmittimiksi. Jos voimalaitos toimii maakaasulla, tuottaa se sentään 50 % sähköä, jolle on kysyntää. Kalleimmatkin jätteen arinapolttolaitokset tuottavat parhaimmillaankin vain 25 % sähköä.

Yhdyskuntajätteen keräily, käsittely, kuljetukset ja polttaminen vievät vähintään puolet siitä energiamäärästä, jonka jätteiden polttaminen tuottaa. Jätteenpoltto kilpailee aidosti uusiutuvien energialähteiden kanssa kehittämisrahoista. Ruotsissa jätteenpolttolaitokset ovat korvanneet pääasiassa uusiutuvaa ei fossiilista energiaa. Lisäksi jätteenpoltto saattaa jätteen vaihtelevan laadun vuoksi olla epävarma lämmönlähde. Jätteenpolttodirektiivin mukaan savukaasupäästöille määrättyjä raja-arvoja ei saa missään olosuhteissa ylittää yli neljän tunnin ajan. Jos laitos on ajettava alas ja korjattava, on käytettävissä oltava jokin muu lämmöntuotantojärjestelmä.

Jätteenpolton nykytila ja tulevaisuus

Pelkkää jätettä polttavat laitokset ovat Turussa (Lupa voimassa vuoteen 2010), Riihimäellä (aloittanut vuonna 2008) ja Kotkassa (aloittanut lokakuussa 2008).

EU:n uusittu jätedirektiivi määriteelee jätteenpolttolaitoksen hyödyntämislaitokseksi, mikäli pienikin osa sen tuottamasta lämmöstä saadaan hyödynnettyä. Jätteenpolttolaitokset kuuluvat päästökaupan ulkopuoliseen sektoriin, jolla kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 16% vuoden 2005 määristä vuoteen 2020 mennessä. Koska suomessa oli vuonna 2005 vain yksi jätteenpolttolaitos, lisää jokainen uusi laitos sektorin päästöjä. Jätettä polttavat tavanomaiset voimalaitokset eli rinnakkaispolttolaitokset kuuluvat päästökaupan piiriin. Kasvihuonekaasupäästöjen laskentavassa aliarvioidaan sekalaisen yhdyskuntajätteen hiilidioksidipäästöt jätteenpolttolaitoksella. Päästökertoimena käytetään 38,1 tonnia/TJ, vaikka päästöt tuotettua energiayksikköä kohden ovat suuremmat.

Suomessa ympäristöministeriö edistää jätteenpolttoa valitettavan voimaperäisesti; esimerkiksi Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa sekä Työryhmän ehdotuksessa kansalliseksi biojätestrategiaksi. Ympäristöministeriön lähtökohta tuntuu olevan, että jätteet täytyy saada pois kaatopaikoilta, "eikä jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen kehittäminen kuitenkaan onnistu". Sitä, onnistuisiko se, ei ehkä koskaan saadakaan selville, jos kunnat investoivat satoja miljoonia euroja laitoksiin, jotka tarvitsevat jatkuvaa jätevirtaa polttoaineekseen. Esimerkiksi YTV:n polttolaitoksen hinnaksi on arvioitu jopa yli 200 miljoonaa euroa.

Osassa tekstiä lähteenä on käytetty Suomen Ympäristökeskuksen POLKU -hankkeen loppuraporttia.

Jättenpoltosta ja jätepolitiikasta

• Pääkaupunkiseudun jätteenpolttolaitoksessa huijauksen makua, Uudenmaan Ympäristönsuojelupiiri 26.6.2009.

• Polttaa, Ehkäistä vai Kierrättää? Paneelikeskustelu poliitikkojen jätelinjauksista 2.10.2008 (pdf).
  
• Jäteaiheinen kysely YTV:n hallituksen ja tarkastuslautakunnan jäsenille 2008.
• Eriävä mielipide työryhmän esitykseen valtakunnalliseksi jätesuunnitelmaksi 5.1.2007 (pdf).
• Euroopan unionin jätteenpolttodirektiivi.
• Valtakunnnallinen jätesuunnitelma (SYKE).

Päivitetty 8/2009