Suomi ilmastopolitiikan päänäyttämölle

Suomen EU-puheenjohtajuuskausi nostaa suomalaiset presidentti Halosen ja pääministeri Vanhasen johdolla kansainvälisen ilmastopolitiikan keskiöön. Kioton pöytäkirjan jatkoneuvotteluiden onnistuminen on pitkälti kiinni EU:n neuvottelutaidoista.

Suomen puheenjohtajuuskaudella yksi tärkeimmistä nauvottelukysymyksistä on kehitysmaiden rooli jatkosopimuksessa. Sitä käsitellään Nairobin ilmastokokouksessa marraskuussa. Greenpeace, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF vetoavat Suomen hallitukseen, jotta se hyödyntäisi puheenjohtajuuden tarjoamat mahdollisuudet yhteisymmärryksen rakentamiseen EU:n ja kehitysmaiden välille jo ennen Nairobin kokousta. Aasian ja EU-maiden huippukokous (ASEM), sekä Intian, Kiinan ja Korean kanssa järjestettävät kokoukset tarjoavat tähän mainiot puitteet.

- Suomalaisten neuvottelijoiden on vakuutettava suurimmat kehitysmaat Euroopan sitoutumisesta ja kiinnostuksesta koko YK-järjestelmän kehittämiseen ja tarjottava oikeudenmukaisia vaihtoehtoja kehitysmaiden osallistumiselle, painotti Suomen luonnonsuojeluliiton ja Natur och Miljön EU-koordinaattori Tuuli Kaskinen.

Ympäristöjärjestöt muistuttavat, että Kiinan ja Intian kaltaisten kehitysmaiden vaatiminen mukaan sitovien päästövähennysten piiriin tässä vaiheessa on kohtuutonta. Niiden päästöt henkeä kohti ovat huomattavasti alhaisemmat kuin teollisuusmaissa. Sen sijaan Etelä-Korea jo kuuluisi sitovien päästövähennysten piiriin.

- EU:n ja muiden kehittyneiden maiden on kannettava päästövähennystaakasta suhteellisesti suurempi osa ja kehitysmaille luotava mahdollisuus tulla mukaan kevyemmin velvoittein. Esimerkiksi puhtaan kehityksen mekanismi ja kansainvälinen päästökauppa, jotka siirtävät rahaa teollisuusmaista kehitysmaihin ovat välineitä kehitysmaiden mukaan saamiseen, visioi Maan ystävien puheenjohtaja Riitta Savikko.

Järjestöt muistuttavat, että rakentaakseen uskottavaa ilmastopolitiikkaa EU:n on huomioitava ilmastonmuutoksen luomat reunaehdot myös muussa politiikassa. EU:n energiaturvallisuuteen ja erityisesti fossiilisten polttoaineiden tuontiriippuvuuteen purevat samat keinot kuin kasvihuonekaasupäästöihin: energiankulutuksen vähentäminen ja kotimaisen uusiutuvan energian edistäminen. Myös kilpailukykyä voidaan parantaa energiankäytön tehostamisella ja uusiutuvan energian laajamittaisella kaupallistamisella. Toisaalta, mikäli ilmastonmuutoksen luomat reunaehdot unohdetaan näistä neuvotteluista, tekee se ilmastopoliittiset ponnistelut tyhjiksi.

 

LISÄTIETOJA:

• Tuuli Kaskinen, EU-koordinaattori, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Natur och Miljö, p. 050 5149752
• Riitta Savikko, puheenjohtaja, Maan ystävät, p. 040 8343997
• Karoliina Auvinen, projektipäällikkö, WWF Suomi, p. 050 330 5418
• Kaisa Kosonen, ilmastovastaava, Greenpeace, p. 050 368 8488
• Hanna Kaisa Hellsten, ympäristöpoliittinen sihteeri, Luonto-Liitto, p. 044 5798886
• Jonas Biström, styrelsemedlem, Natur och Miljö, p. 044 0216668