Viikon vieras

Outi Berghäll, Suomen ympäristöministeriö

Minkä nostaisit tärkeimmäksi saavutukseksi Nairobin ilmastoneuvotteluissa?

Outi: EU on ollut varsin tyytyväinen Nairobin tuloksiin. Sekä ilmastosopimuksen että Kioton pöytäkirjan toimeenpanoon liittyvät päätökset etenivät lähes toivotulla tavalla. Tämä näkyi myös EU:n ja G77:n välisissä suhteissa, sillä monet näistä päätöksistä olivat erityisen tärkeitä kehitysmaille. Tällaisia olivat sopeutumiseen liittyvät päätökset, ja esimerkiksi tärkeänä pidetyn sopeutumisrahaston osalta EU:lla olisi ollut valmiutta edetä pidemmällekin, jos G77 olis saanut kantansa hankkeiden kelpoisuusehdoista valmiiksi.

Toinen tyytyväisyyden lähde oli tulevaisuutta koskevat päätökset. Etukäteen vallitsi laaja huoli siitä, miten Montrealissa käynnistynyt prosessi saadaan pidetyksi "raiteillaan". Erityisesti Kioton pöytäkirjan arviointia koskevien neuvottelujen pelättiin päättyvän tuloksettomina. Kuitenkin kaikissa tulevaisuuteen liittyvissä asioissa saatiin hyvä päätös. AWG:n työohjelma on vahva ja selkeä. Kioton pöytäkirjan arvioinnista sovittiin lopulta ministeritason neuvotteluissa: se tehdään vuonna 2008 (eikä vasta joskus ensi vuosikymmenellä) ja sen valmistelu käynnistyy heti.

Ministerien neuvotteluilla saatiin käsittelyyn myös Venäjän ehdotus kehitysmaiden vapaaehtoisista sitoumuksista. Myös muita tulevaisuuteen liittyviä asioita käsiteltiin, ja esimerkiksi kehitysmaiden metsäkatoa koskeva työ etenee jne. Ainoa pettymys tässä suhteessa oli ns sopimusdialogin toisen työpajan jääminen liian vähalle huomiolle korkean tason osuuden muiden paineiden vuoksi. Tämä dialogi tarkoittaa ilmastosopimuksen kaikkien osapuolienvuoropuhelua, jossa käsitellään osapuolten pitkän aikavälin yhteistyötä ja josta päätettiin vuosi sitten Montrealin ilmastoistunnoissa.

Mitä päätöstä jäätiin kipeimmin kaipaamaan?

Outi: Mikään Nairobin asialistojen päätöksistä ei tällä kertaa kaatunut perusteellisesti, jatkotyöhönkin jäi tavallista vähemmän asioita. Teknologian siirtoa koskeva päätös jäi eniten auki, mutta se liittyy ehdotuksiin käsitellä asiasisältöä perustavalla tavalla uudesta näkökulmasta. Tämä tulee vaatimaan luonnollisesti enemmän aikaa ja kyse on esimerkiksi siitä, mitä voidaan ratkaista lyhyellä aikavälillä ja mitä osana ns post 2012 -sopimusta.

Arviosi Suomen toiminnasta EU:n puheenjohtajana neuvotteluissa?

Outi: Olen tietysti kovin jäävi, mutta kyllä jäsenmailta on saatu vilpittömän tuntuista kiitosta sekä Nairobissa että sen jälkeen.

Yllättikö jokin neuvotteluissa?

Outi: Suurimmat yllätykset liittyivät ehkä Nairobin istuntojen yleisesti hyvään sujumiseen. Etukäteenhän oli pelätty monia logistisia ongelmia. Kuitenkin käytännössä kokoukset sujuivat niinkuin pitikin. Sisällöllisellä puolella oli myönteistä yleisesti hyvä ilmapiiri.

Vaikka Nairobissa saavutettiin hyviä tuloksia, jatkossa on tarve vahvistaa edelleen voimakkaasti neuvotteluprosessia, jotta post-2012 tuloksia saataisiin ajoissa. Ensi vuosi tulee olemaan tässä suhteessa erittäin tärkeä. Nairobin istunnot osoittivat selkeästi, että paljon työtä tarvitaan vielä luomaan osapuolten laaja poliittinen tahto keskustella kattavasta post 2012 -sopimuksesta. EU tulee omalta puoleltaan edistämään prosessia kaikin mahdollisin keinoin ja on laatinut omat työsuunnitelmansa tältä pohjalta.

Katherine Watts, Climate Action Network

What was the most important achievement in Nairobi, in your opinion?

Katherine: Nairobi set out a schedule for some of the work that will be needed to
feed into future negotiations. Timing is a very important to these
discussions –we need to have an agreement in time to avoid a gap after the
Kyoto Protocol runs out – and the workplan helps to lay out what needs to be
done in 2007. As Nairobi was the first UN climate conference to take place in sub-Saharan
Africa, it was also good to see progress being made on the Adaptation Fund,
which is financial mechanism that will provide funding to poor countries
suffering impacts of climate change.

Which decision would have been most needed but was not taken?

Katherine: Overall, I would have liked to see more momentum in the talks, but at
least the process has kept moving. It would have been good to see more
ambition in the workplan, perhaps including more extra meetings in order to
get the necessary work done more quickly.

How was Finland as the EU chair?

Katherine: The EU in general is one of the more progressive Parties, but was no
where near as visible as they could have been in putting forward key
messages. I am not sure how much of this was from a lack of drive from the
Finnish presidency, but we need greater EU leadership in both words and
actions. It would be wonderful if Finland joined Germany, France and the UK
in calling for an EU emissions reduction target of 30% by 2020.

Did something in the negotiations surprise you particularly?

Katherine: This was my first time at the negotiations, so there were lots of little
surprises, but no outstanding shocks – perhaps other than that we finished
on the Friday evening, rather than having to work through the night!

Tuuli Kaskinen, Suomen luonnonsuojeluliitto

Minkä nostaisit keskeisimmäksi saavutukseksi Nairobin ilmastoneuvotteluissa?

Tuuli: Tulos on laiha kompromissi teollisuus-ja kehitysmaiden välillä. Kokous
ratkaisi viime vuonna Montrealin kokouksessa auki jääneitä kohtia ja vei
eteenpäin erityisesti Afrikan maille tärkeitä rahoitusasioita, mikä oli
hyvä. Tärkein teema eli selkeä aikataulu Kioton jatkosopimukselle jäi
kuitenkin ratkaisematta.

Ehkä tärkein viesti maailmalle tuli kuitenkin teollisuusmaiden
päästövähennyksiä käsitelleeltä työryhmältä, joka totesi, että päästöjä on
globaalisti vähennettävä alle puoleen vuoden 2000-tasosta, jos ilmakehän
kasvihuonekaasupitoisuus halutaan stabiloida. Tämä oli ensimmäinen kerta,

kun tällainen kokonaisviesti tuli ulos virallisesta YK-prosessista. Tämän
pitäisi olla kirkas viesti myös teollisuudelle siitä, minkä tasoisista
päästövähennyksistä pitkällä tähtäimellä puhutaan.

Mitä päätöstä jäätiin kipeimmin kaipaamaan?

Tuuli: Päätöstä Kioton pöytäkirjan jatkosta. Ensi vuonna neuvottelut pitää aloittaa
toden teolla ja Nairobissa tämä olisi pitänyt kirjata kokouksen
loppupäätelmiin. Nyt tuloksena oli vain hyvin yleisen tason viestejä.

Arviosi Suomesta EU:n puheenjohtajana neuvotteluissa?

Tuuli: Suomi hoiti käytännön järjestelyt mallikkaasti. Kokousalueelle oli
rakennettu hieno EU-paviljonki ja muut EU-neuvottelijat kiittelivät Suomea
hyvistä järjestelyistä.

Sen sijaan sisällöllisellä puolella jäin kaipaamaan Suomelta
mielipidejohtajuutta. Ilmastokokouksessa EU:n pääneuvottelijalla on hyvin
merkittävä rooli koko neuvottelujen edistymisessä ja totta kai Suomi olisi
voinut tämän roolin ottaa vahvemmin.

Yllättikö jokin neuvotteluissa?

Tuuli: Toki kehitysmaiden nihkeä asenne kaikkea etenemistä kohtaan yllätti. EU ja
Norja esittelivät ensimmäisinä kokouspäivinä tilastotietoja siitä, että
vaikka teollisuusmaat vähentäisivät päästönsä nollaan, ilmaston lämpenemistä
ei saada pidettyä alle kahdessa asteessa elleivät myös kehitysmaat rajoita
päästöjään. Tämä tuntui tulleen osalle kehitysmaista suorastaan yllätyksenä.

Kuulin Kiinan ja Brasilian sanovan neuvotteluissa ainakin 20 kertaa, että he
eivät ole valmiit mihinkään, mikä voisi edes pitkällä aikavälillä johtaa
kehitysmaiden sitoumuksiin.

Tässä tuntuu, että suurimmat kehitysmaat polkevat mielipiteillään
erityisesti vähiten kehittyneitä maita, joissa ilmastonmuutoksen seuraukset
tuntuvat vahvimmin. Niiden käy kaikkein huonoimmin, jollei yhteistä
sopimusta päästöjen vähentämiseksi saada aikaan.