EU:n ilmastopolitiikkaa ei saa jättää vain ympäristöministereille
(10.7.2006) Euroopan Unionin johtavat ilmastovirkamiehet kokoontuvat tällä viikolla Naantaliin hiomaan strategiaa Kioton sopimuksen jatkoneuvotteluihin. Samaan aikaan koko EU:n ulkopolitiikkaa johtavalla Suomella on suuri vastuu Kioto-neuvottelujen eteenpäin viemisestä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.
"Presidentti Halonen ja
pääministeri Vanhanen ovat paljon vartioina johtaessaan puhetta Kiinan,
Intian ja Etelä-Korean kanssa pidettävissä huippukokouksissa. Suomen
tehtävänä on sitouttaa suuret kehitysmaat Kioton sopimuksen
jatkoprosessiin, mistä neuvotellaan YK-tasolla marraskuussa Nairobissa.
Ilmastonmuutos on niin suuri maailmanpoliittinen kysymys, että
neuvottelujen edistämisessä tarvitaan ympäristöministerien ja
virkamiesten lisäksi valtioiden päämiehiä", sanoi Greenpeacen
ilmastoasiantuntija Kaisa Kosonen Naantalissa maanantaina.
Suomella on perinteisesti ollut vahva rooli kansainvälisessä sovittelu- ja neuvottelutyössä. Nyt tuota kokemusta on käytettävä yhteisymmärryksen löytämiseen ilmastonmuutoksen torjumisesta. Suurimmat kehitysmaat on vuoden 2012 jälkeen saatava mukaan päästövähennystoimiin. Niiden on sitouduttava esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja teollisuusmaiden rahoittamien hankkeiden toteuttamiseen. Myös kansainvälisen päästökauppajärjestelmän kehittäminen on keskeinen väline kehitysmaiden saamisessa mukaan. Sitovien päästövähennysten piiriin esimerkiksi Kiina ja Intia eivät vielä kuulu, sillä niiden henkeä kohden lasketut päästöt ovat vain murto-osa teollisuusmaiden päästöistä. Toisin on esimerkiksi Meksikon, Saudi-Arabian ja Etelä-Korean laita.
Ilmastoajattelua on laajennettava myös EU:n sisällä. Kansainvälisten neuvottelujen tueksi unionin on kyettävä osoittamaan, että se tekee uskottavia toimia omien päästöjensä vähentämiseksi. EU:n ympäristötoimintaohjelman mukaan ympäristöpolitiikkaa on yhdennettävä muihin politiikan sektoreihin. Ilmastonmuutoksen torjunta on malliesimerkki tämän periaatteen tarpeellisuudesta.
Päästövähennysratkaisuja ei tehdä vain ympäristöneuvostossa, vaan ilmastonmuutos on otettava päätösten lähtökohdaksi myös muiden neuvostojen työssä. Erityisen keskeisessä roolissa on energianeuvosto. Siellä Suomea edustaa Mauri Pekkarisen johdolla kauppa- ja teollisuusministeriö. Suomen puheenjohtajuuskauden aikana asialistalla on muun muassa energiatehokkuuden toimintaohjelma sekä EU-päästökaupan arviointi.
Suomella on perinteisesti ollut vahva rooli kansainvälisessä sovittelu- ja neuvottelutyössä. Nyt tuota kokemusta on käytettävä yhteisymmärryksen löytämiseen ilmastonmuutoksen torjumisesta. Suurimmat kehitysmaat on vuoden 2012 jälkeen saatava mukaan päästövähennystoimiin. Niiden on sitouduttava esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja teollisuusmaiden rahoittamien hankkeiden toteuttamiseen. Myös kansainvälisen päästökauppajärjestelmän kehittäminen on keskeinen väline kehitysmaiden saamisessa mukaan. Sitovien päästövähennysten piiriin esimerkiksi Kiina ja Intia eivät vielä kuulu, sillä niiden henkeä kohden lasketut päästöt ovat vain murto-osa teollisuusmaiden päästöistä. Toisin on esimerkiksi Meksikon, Saudi-Arabian ja Etelä-Korean laita.
Ilmastoajattelua on laajennettava myös EU:n sisällä. Kansainvälisten neuvottelujen tueksi unionin on kyettävä osoittamaan, että se tekee uskottavia toimia omien päästöjensä vähentämiseksi. EU:n ympäristötoimintaohjelman mukaan ympäristöpolitiikkaa on yhdennettävä muihin politiikan sektoreihin. Ilmastonmuutoksen torjunta on malliesimerkki tämän periaatteen tarpeellisuudesta.
Päästövähennysratkaisuja ei tehdä vain ympäristöneuvostossa, vaan ilmastonmuutos on otettava päätösten lähtökohdaksi myös muiden neuvostojen työssä. Erityisen keskeisessä roolissa on energianeuvosto. Siellä Suomea edustaa Mauri Pekkarisen johdolla kauppa- ja teollisuusministeriö. Suomen puheenjohtajuuskauden aikana asialistalla on muun muassa energiatehokkuuden toimintaohjelma sekä EU-päästökaupan arviointi.
Yhteystiedot
- Kaisa Kosonen, Greenpeace, 050 3688 488 (maanantaina Naantalissa)
- Tuuli Kaskinen, Suomen luonnonsuojeluliitto, 050 514 9752 (Helsingissä)
- Bernt Nordman, Natur och Miljö, 050 525 0348 (Helsingissä)
