Suomen puheenjohtajuuskausi 1.7.-31.12.2006
Luonnonsuojeluliitto toimii EU-politiikassa läheisessä yhteistyössä eurooppalaisen yhteistyöjärjestönsä European Environmental Bureaun (EEB) kanssa. EEB:llä on Luonnonsuojeluliitto on ollut EEB:n jäsen vuodesta 1994. EEB:ssä on jäsenenä yli 140 ympäristöjärjestöä koko Euroopan alueelta (kaikista EU:n jäsenmaista, hakijamaista sekä Norjasta). Toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen edustaa EEB:n hallituksessa suomalaisia jäsenjärjestöjä eli Luonnonsuojeluliittoa ja Natur och Miljö -järjestöä. Lisäksi Luonnonsuojeluliiton työntekijöitä ja aktiiveja toimii lukuisissa EEB:n työryhmissä.
EEB lähetti maaliskuussa 2005 vuoden 2006 EU- puheenjohtajille (Itävalta ja Suomi) esityksensä vuoden 2006 prioriteeteista EU:n ympäristöpolitiikassa. Tavoitteellisuutta erityisesti kahdellatoista aihealueella:
- 1. Kestävä kehitys
- 2. EU:n budjetti 2007 - 2012
- 3. Ilmastonmuutos
- 4. Kemikaalipolitiikka
- 5. Biodiversiteetin 2010-tavoitteen toteuttaminen
- 6. GM-kasvien rinnakkainviljelyn säätely tavanomaisessa ja luomumaataloudessa
- 7. Ekologinen verouudistus
- 8. Temaattiset strategiat
- 9. 6. ympäristöohjelman toimeenpano
- 10. Ympäristöteknologia
- 11. EURATOM-sopimuksesta luopuminen
- 12. Lainsäädännön toimeenpano
Kirje löytyy kokonaisuudessaan EEB:n nettisivuilta (PDF)
EU-lainsäädännön ja kansainvälisen ympäristöpolitiikan agenda elää suurilta osin puheenjohtajista riippumatta, mutta omiakin aloitteita voi olla ja puheenjohtajana Suomi voi tuoda lisäarvoaan käsittelyssä oleviin asioihin.
Missä asioissa Suomen kokemuksella ja asiantuntemuksella voisi olla erityistä etua yhteisten ympäristöpoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi? Ja myös toisinpäin, mistä EU:n politiikan edistyksistä olisi erityisesti hyötyä Suomelle? Näistä Luonnonsuojeluliitto nostaa esiin erityisesti kestävän kehityksen, kemikaalipolitiikan, ympäristöverotuksen, ilmastopolitiikan ja biodiversiteetin 2010-tavoitteen.
Biodiversiteeti 2010-tavoitteen tulisi näkyä myös muiden kuin ympäristöneuvoston asialistoille. Suomen oman biodiversiteettiohjelman valmistelussa ja muussa politiikan teossa laaja yhteistyö eri ministeriöiden välillä on etu jota voisi käyttää hyväksi.
Kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa (mm. ilmastopolitiikka, kemikaalipolitiikka ja UNEP:in kehittäminen) Suomi voisi käyttää hyödyksi Helsinki prosessin oppeja ja prosessin ystävämaita kansainvälisen toimeenpanon edistämisessä.
Suomi on tuomassa epävirallisen ympäristöneuvoston kokouksen keskusteluihin muistiota "EU:n uuden sukupolven ympäristöpolitiikan haasteista". Luonnonsuojeluliuitto odottaa mahdollisuutta osallistua muistion rtaustaselvityksen arviointiin.
