Tervetulosanat

Hyvät kuulijat,

Tervetuloa tähän seminaariin, jonka aihe – ilmastonmuutos ja kehitysyhteistyö – on kotimaisessa kehityspoliittisessa keskustelussa edelleen verraten uusi.

Ulkomailla isojen järjestöjen parissa aihetta on käsitelty jo laajasti. Sen sijaan Suomessa ympäristö- ja kehityskysymykset on pidetty perinteisesti erillään toisistaan. Kehitysjärjestöt eivät ole poikenneet valtavirrasta. Esimerkiksi omat kokemukseni Kepan johdon kanssa käydyistä keskusteluista pari vuoden takaa eivät olleet järin rohkaisevia. Jatkossa olisikin tärkeää tiedostaa että ilmastopolitiikka on osa kehityspolitiikkaa eikä sen kanssa kilpaileva kokonaisuus.

Ilmastonmuutos on suurin ihmiskunnan kohtaama haaste. Se on pelottava erityisesti siksi että siinä asettuvat vastakkain kollektiiviset haitat ja lyhyen tähtäimen taloudelliset intressit.

Haasteen mittasuhteet on jo tietyllä tapaa tiedostettu. Sen sijaan väistämättä edessä oleva ilmastonmuutokseen sopeutuminen on vielä aivan alkutekijöissään.

Sopeutumisesta voidaan selvitä vähimmillään esim. purouomia patoamalla tulvavesien virtaamisen hidastamiseksi. Pahimmillaan se voi edellyttää kuitenkin kokonaisten kaupunkien ja väestöryhmien siirtämistä toisaalle tai toiseen maahan.

Vaikka kansainvälisessä keskustelussa keskitytään usein ilmastonmuutoksen ehkäisyyn, monissa köyhissä maissa ollaan jo tilanteessa, jossa edessä on vain sopeutuminen, koska paikallinen ilmasto muuttuu jo – ja selvästi huonompaan suuntaan. Kyse on enää siitä, säilyykö elinympäristö ylipäätään elinkelpoisena ja miten paljon on lopulta sopeuduttava.

Hyvät ystävät,

Tämän seminaarin tarkoituksena on tarjota tietoa keinoista, joilla voidaan tukea ilmastonmuutoksen ehkäisyä ja siihen sopeutumista kehitysyhteistyöhankkeissa. Lisätietoa löytyy kahdesta uudesta julkaisusta, jotka julkistetaan tässä tilaisuudessa. Uskon että niistä on hyötyä myös käytännön toiminnassa.

Toivotan kaikille antoisaa seminaaria.

Eero Yrjö-Koskinen