Suvi Virkkusen kommenttipuheenvuoro

Savuna ilmaan -raportti on tervetullut keskustelunavaus Suomessa. Äärimmäinen köyhyys ja ilmastonmuutos kaksi toisiinsa linkittyvää päähaastetta. ”Unohtuvatko ihmiset, kun keskitytään luonnontaloudelliseen kestävyyteen?” Onhan tätä tehty, molempia sarkoja kynnetty, mutta NYT pitäisi tapahtua. Kiireellisyyden viesti vaatii vielä vahvistamista.

Kehityspoliittisesta ohjelmasta sen verran yleisesti, että koko keke-painotus kaikessa vanhuudessaankin tuo Suomen kehitysyhteistyön ilmastonmuutoksen aikakaudelle. Toisaalta aina on pelkoa myös heilurin liian voimakkaasta liikkeestä painotusten suhteen.

Millaista kehityksen sitten pitäisi olla? Suomen tulisi kiinnittää huomiota nimen omaan kolmen kestävän kehityksen osa-alueen leikkauspisteeseen.

Sektoreihin ja Suomen lisäarvon korostamiseen liittyen: nykyään kehitysyhteistyöhön sisältyy niin paljon muutakin toimintaa kuin käytännön projekteja, että samalla kun korostetaan metsää, energiaa tai tietoyhteiskuntaa osaamisenamme, tulisi Suomen kehitysyhteistyöhön samaan aikaan heijastua myös Suomen omat kokemukset omasta kehityksestämme; Suomen vahvuuksia on, että kaikkein köyhimmätkin pyritään ottamaan mukaan, tasavertainen demokratia ja sukupuolten tasa-arvo. Ihmisoikeuksien näkisi mielellään korostuvan Suomen kehitysyhteistyössä enemmän, että oltaisiin vähemmän teknologisia ja osaavia muuten.

Suomalaisessa politiikassa painottuu nyt hirvittävän paljon ilmastonmuutoksen hillitseminen; metsät, nielut ja päästövähennykset... Nämä asiat koskettavat pääasiassa keskituloisia kehitysmaita ja sektoripainotuksia.

Ilmastonmuutos vaikuttaa nyt jo ihmisten terveyteen ja toimeentuloon, mahdollisuuteen pysyä kotikonnuilla, WFP ja WHO ovat jo nostaneet näitä teemoja esiin, mutta ei luontopainotteisesti, vaan inhimillisen kehityksen kysymyksinä.

Sopeutumiskysymys tulee saada myös estradille, ja sen rahoittaminen!

Oxfam Internationalin julkaisu: 182 miljoonaa dollaria on suurin piirtein pantu sopeutumiseen tähän mennessä, eli noin 0,51% siitä mitä tarvittaisiin. Sopeutumiseen tarvittaisiin vastaavia summia kuin kehitysyhteistyöhön ylipäätään.

Millaista sen kehityksen tulisi olla, jota Suomen tulisi ajaa? – Sellaista, jossa ymmärretään köyhyyden ja kehityksen monisyiset yhteydet, poistuttaisiin "siilosta", fokukseen otettaisiin kaikkein köyhimmät ja heikoimmat ihmisryhmät ja maat, jotka nyt on pitkälti unohdettu. Sellaista kehitystä tarvitaan, jossa otamme muutosvastuun myös omista toimistamme, ei vain päästöjen vaan myös johdonmukaisuuden osalta talous-, maatalous- ja energiapolitiikoissa. Omistajuuden vahvistamista ja paikallisten ratkaisujen tukemista tarvitaan kehityksessä.

Johtopäätökset: Sopeutumiseen lisää paukkuja ja pian, ylipäänsä kiireellisyys, tehdään sitä mistä puhutaan että on tärkeää.