Vuoteen 1990 mennessä toteutuneesta lämpenemisestä peräti 90 % johtui teollisuusmaiden tuottamista päästöistä, ja kaikista tähän mennessä tuotetuista päästöistä 3/4 on peräisin teollisuusmaista. Ongelman ratkaisemisesta päävastuussa on oltava niiden, jotka ovat sen alun perin aiheuttaneetkin. Teollisuusmaiden tulee kantaa vastuu köyhien maiden tukemisesta puhtaamman teknologian käyttöön ottamisessa ja sopeutumisessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Rikkaat maat ovat vastuussa lämpenemisestä

Vauraat maat aiheuttavat edelleen valtaosan ilmastoa lämmittävistä kasvihuonekaasupäästöistä. Teollisuusmaat tuottavat yli puolet globaaleista päästöistä, vaikka niissä asuu vain viidennes maailman väestöstä. Vähiten kehittyneet kehitysmaat, joissa asuu puoli miljardia ihmistä, aiheuttavat yhteensä alle puoli prosenttia maailman päästöistä.

Lisäksi valtaosa köyhien maiden päästöistä syntyy perustarpeiden tyydyttämisestä kuten metsien raivaamisesta maanviljelyä varten. Rikkaissa maissa päästöjä tupruaa paljon kestämättömän elämäntavan ylläpitämisestä ja liiallisesta kulutuksesta.

Rikkailla mailla on varaa vähentää päästöjä

Vaurailla mailla on suuremmat taloudelliset ja teknologiset edellytykset vähentää päästöjä. Esimerkiksi Suomen olisi mahdollista seuraavien vuosikymmenien aikana siirtyä lähes täysin uusiutuvaan energiatalouteen – ja näin kehittää ja kaupallistaa kestävää teknologiaa, jota voitaisiin käyttää myös kehittyvissä talouksissa.

Kehitysmaille on löydettävä sopivia keinoja osallistua

Jos etenkin suurten kehitysmaiden päästöihin ei puututa, jatkaa ilmasto lämpenemistään, vaikka teollisuusmaat lopettaisivat päästöjen tuottamisen kokonaan. Vaikka teollisuusmaiden on tulevaisuudessakin kannettava päävastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta, on niiden myös tuettava kehitysmaita ilmastopolitiikan toteuttamisessa, päästöjen rajoittamisessa ja lämpenemisen vaikutuksiin sopeutumisessa.

Kehitysmaille on löydettävä niiden olosuhteisiin sopivia osallistumisen tapoja. Taloudellisesti kehittyneimpien kehitysmaiden on otettava samankaltaisia määrällisiä päästötavoitteita kuin teollisuusmailla on nykyään. Ripeästi teollistuvien maiden taas on pyrittävä rajoittamaan päästöjen kasvua. Köyhimmissä kehitysmaissa voidaan keskittyä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Jotkut kehitysmaat, kuten Kiina, ovat myös asettaneet omia sangen kunnianhimoisia ilmastopoliittisia tavoitteita. Teollisuusmailta edellytetään vastapainoksi lupaamaansa rahoitukseen sitoutumista ja Kioton pöytäkirjan tavoitteiden toteuttamista.