• Ilmastonmuutos kohtelee maailman kansoja epäoikeudenmukaisesti: siitä kärsivät eniten ne, jotka eivät sitä ole aiheuttaneet. Ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset kohdistuvat eniten köyhiin maihin, vaikka teollisuusmaat ovat pääosin vastuussa ilmiön aiheuttamisesta. Ilmastonmuutos uhkaa syventää eriarvoisuutta maailmassa.

• Ilmastonmuutos on todellinen uhka erityisesti kehitysmaissa ja merkittävä este köyhyyden vähentämiselle.
  
• Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kuivat alueet uhkaavat kuivua entisestään ja aavikoitumisongelma pahenee.
  
• Köyhissä maissa mahdollisuudet sopeutua ja varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja niiden aiheuttamiin katastrofeihin ovat pienemmät.
  
• Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan vahva ja kattava kansainvälinen sopimus, joka on riittävän tasapuolinen kaikkien maiden ja toimijoiden hyväksyä. Suomen tulee huomioida köyhyyden vähentäminen ja kehitysmaiden tarpeet ilmastopolitiikassaan.
  
• Ilmastonmuutos on integroitava kehityspolitiikkaan ja -yhteistyöhön, ja kaikkia kehityshankkeita on vastedes tarkasteltava uudesta näkökulmasta: lisäävätkö vai vähentävätkö ne ihmisten riskiä kärsiä ilmastonmuutoksen haitoista?

Ilmasto-oikeudenmukaisuus

Rikkaat maat ovat pääosin vastuussa ilmaston lämpenemisestä. Niiden tulee myös kantaa päävastuu päästöjen vähentämisestä ja köyhien maiden tukemisesta puhtaan teknologian käyttöönottamisessa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa. Kuitenkin myös erityisesti suurten kehitysmaiden on pian alettava rajoittaa päästöjään.

Vuoteen 1990 mennessä toteutuneesta lämpenemisestä peräti 90 % johtui teollisuusmaiden tuottamista päästöistä, ja kaikista tähän mennessä tuotetuista päästöistä 3/4 on peräisin teollisuusmaista. Ongelman ratkaisemisesta päävastuussa on oltava niiden, jotka ovat sen alun perin aiheuttaneetkin. Teollisuusmaiden tulee kantaa vastuu köyhien maiden tukemisesta puhtaamman teknologian käyttöön ottamisessa ja sopeutumisessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Rikkaat maat ovat vastuussa lämpenemisestä

Vauraat maat aiheuttavat edelleen valtaosan ilmastoa lämmittävistä kasvihuonekaasupäästöistä. Teollisuusmaat tuottavat yli puolet globaaleista päästöistä, vaikka niissä asuu vain viidennes maailman väestöstä. Vähiten kehittyneet kehitysmaat, joissa asuu puoli miljardia ihmistä, aiheuttavat yhteensä alle puoli prosenttia maailman päästöistä.

Lisäksi valtaosa köyhien maiden päästöistä syntyy perustarpeiden tyydyttämisestä kuten metsien raivaamisesta maanviljelyä varten. Rikkaissa maissa päästöjä tupruaa paljon kestämättömän elämäntavan ylläpitämisestä ja liiallisesta kulutuksesta.

Rikkailla mailla on varaa vähentää päästöjä

Vaurailla mailla on suuremmat taloudelliset ja teknologiset edellytykset vähentää päästöjä. Esimerkiksi Suomen olisi mahdollista seuraavien vuosikymmenien aikana siirtyä lähes täysin uusiutuvaan energiatalouteen – ja näin kehittää ja kaupallistaa kestävää teknologiaa, jota voitaisiin käyttää myös kehittyvissä talouksissa.

Kehitysmaille on löydettävä sopivia keinoja osallistua

Jos etenkin suurten kehitysmaiden päästöihin ei puututa, jatkaa ilmasto lämpenemistään, vaikka teollisuusmaat lopettaisivat päästöjen tuottamisen kokonaan. Vaikka teollisuusmaiden on tulevaisuudessakin kannettava päävastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta, on niiden myös tuettava kehitysmaita ilmastopolitiikan toteuttamisessa, päästöjen rajoittamisessa ja lämpenemisen vaikutuksiin sopeutumisessa.

Kehitysmaille on löydettävä niiden olosuhteisiin sopivia osallistumisen tapoja. Taloudellisesti kehittyneimpien kehitysmaiden on otettava samankaltaisia määrällisiä päästötavoitteita kuin teollisuusmailla on nykyään. Ripeästi teollistuvien maiden taas on pyrittävä rajoittamaan päästöjen kasvua. Köyhimmissä kehitysmaissa voidaan keskittyä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Jotkut kehitysmaat, kuten Kiina, ovat myös asettaneet omia sangen kunnianhimoisia ilmastopoliittisia tavoitteita. Teollisuusmailta edellytetään vastapainoksi lupaamaansa rahoitukseen sitoutumista ja Kioton pöytäkirjan tavoitteiden toteuttamista.

YLÖS

Ilmastonmuutoksen vaikutukset kehitysmaiden kannalta

Ilmastonmuutos on todellinen uhka erityisesti kehitysmaissa ja merkittävä este köyhyyden vähentämiselle. Köyhät ja syrjäytyneet ryhmät kärsivät vaikutuksista eniten.

Kehitysmaat ja köyhät ihmiset erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutokselle

Kehitysmaissa on lähtökohtaisesti usein teollisuusmaita lämpimämpi ilmasto ja vaihtelevammat sadeolosuhteet. Köyhissä maissa riippuvuus luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille herkistä aloista, kuten maanviljelyksestä, on suurempi. Lisäksi mahdollisuudet ja resurssit varautua ja sopeutua (linkki sivulle jossa sopeutumisesta) ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja niiden aiheuttamiin katastrofeihin ovat pienemmät.

Ilmastonmuutos syventää kehitysmaiden ongelmia

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kuivat alueet uhkaavat kuivua entisestään, vesien laatu huononee ja sadekausien vaihtelu muuttuu, mikä syventää epävarmuutta ja köyhyyttä. Ilmastonmuutos uhkaa ajaa miljoonat ihmiset pakolaisiksi. Jo pienet lämpötilan muutokset voivat aiheuttaa ruoka- ja vesipulaa, ongelmia terveydenhuollossa, kokonaisten ekosysteemien tuhoutumisen ja äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten myrskyjä, tulvia, kuivuutta. Alavia valtioita voi jäädä nousevan merenpinnan alle, ja epävakaiden ilmasto-olosuhteiden myötä elämä muuttuu entistäkin epävarmemmaksi. Jo puolentoista asteen lämpeneminen voi altistaa nälälle 50 miljoonaa, malarialle 200 miljoonaa ja vesipulalle 2 miljardia ihmistä lisää nykyiseen verrattuna.

Ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi kehitystavoitteiden saavuttamiseen, kuten köyhyyden ja nälän poistamiseen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, tautien vastaiseen taisteluun sekä ympäristön kestävän kehityksen takaamiseen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat syventää köyhyyttä ja eriarvoisuutta maailmassa.

YLÖS

Ilmastonmuutos lisää aavikoitumista ja kuivuuskausia

YK:n ympäristöohjelman tuoreen raportin mukaan Afrikka on todennäköisesti aiemmin arvioituakin haavoittuvampi ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Ilmastonmuutos uhkaa lisätä kuivuutta, aavikoitumista ja äärimmäisiä sääilmiöitä, mikä tekee elämästä ja toimeentulosta entistäkin epävarmempaa köyhissä maissa.

Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan ilmastonmuutoksen todennäköisiin vaikutuksiin kuuluu ääri-ilmiöiden kuten myrskyjen ja kuivuuksien lisääntyminen ja pahentuminen. Ilmastonmuutos on jo pahentanut aavikoitumisongelmaa. Nousseet lämpötilat ovat lisänneet haihduntaa ja maan kuivuutta, jolloin sen tuotantokyky on laskenut. Ilmaston lämpeneminen pahentaa ongelmaa jatkuvasti. Afrikassa ilmastonmuutoksen pahentamasta aavikoitumisesta uhkaa aiheutua nälkää, ihmishenkien menetyksiä, ympäristöpakolaisuutta, ympäristökonflikteja ja köyhyyden syventymistä.

Kuivuuskaudet yleistyvät

Kuivuus tarkoittaa, että sademäärä laskee merkittävästi alle normaalitason. Toistuvat kuivuudet ovat aina kuuluneet kuivien ja puolikuivien alueiden ominaispiirteisiin, eikä kuivuus sinällään ole merkki ilmastonmuutoksesta. Kuivuuskausien yleistyminen ja pahentuminen sen sijaan on. 1900-luvun lopussa koko Afrikan sarvea ja Sahelin aluetta piinasi lyhyen ajan sisällä kaksi huomattavan pitkää ja ankaraa kuivuutta. Ensimmäinen kesti 1960-luvun lopusta 1970-luvun puoliväliin ja toinen 1980-luvun alkupuolelta sen puoliväliin.

Sademäärän suhteen 1980-luvun kuivuus oli pahin koko vuosisadan aikana. Kuivuuden seurauksena ihmisiä menehtyi nälkään ja sairauksiin. Monet lähtivät pois alueelta ja eläimiä kuoli suuria määriä. Köyhimmät maanomistajat myivät viljelysmaansa. Kuivuus aiheutti välitöntä inhimillistä kärsimystä ja syvensi köyhyyttä niin että sen vaikutukset tuntuvat edelleen.

Ilmastonmuutos kiihdyttää aavikoitumista

YK:n aavikoitumisenestosopimus UNCCD määrittelee aavikoitumisen kuivilla ja puolikuivilla alueilla tapahtuvaksi maan tuotantokyvyn laskuksi. Kyse ei ole kuivuuden aiheuttamasta väliaikaisesta shokista, jolloin veden puute johtaa kasvillisuuden vähentymiseen. Aavikoitumisessa maa on köyhtynyt pysyvämmin ja sen kyvyssä tuottaa kasvillisuutta on tapahtunut pysyvämpiä muutoksia.

Aavikoiden reuna-alueilla tapahtuva maan laadun heikentyminen ja siitä seuraava kasvillisuuden vähentyminen laajentaa aavikoita kuten Saharaa. Aavikoituminen piinaa kuitenkin kuivia- ja puolikuivia alueita muuallakin: Se voi saada alkunsa missä vain. Aavikoituminen voi olla laikuittaista ja vaihdella pienelläkin alueella.

Yleisin aavikoitumisen syy on ihmisen toiminta, kuten ylilaiduntaminen, puiden kaataminen tai viljely maata vahingoittavilla menetelmillä. Myös väestökeskittymät ja väestönkasvu pahentavat ihmisten toiminnan vaikutuksia ympäristöön. Köyhyys sekä epätasainen varallisuuden ja maanomistuksen jakautuminen ovat usein ympäristöä vahingoittavan toiminnan syynä.

Aavikoitumisen torjunnassa olisi tarttuva niihin yhteiskunnallisiin syihin, jotka saavat ihmiset käyttämään ympäristöä kestämättömällä tavalla. Erityisen tärkeää olisi lievittää kehittyvien maiden köyhyyttä ja tukea yhteiskuntien kehittymistä entistä tasa-arvoisemmiksi.

YLÖS

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautuminen ja sopeutuminen

Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on tulee edullisemmaksi kuin sen vaikutuksiin varautua ja sopeutuminen. Vaikka ilmastonmuutoksen torjuminen on ensisijainen keino ehkäistä haitallisia vaikutuksia, kärsitään erityisesti kehitysmaissa jo nyt ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Lisääntyviin riskeihin ja vaikutuksiin varautuminen ja sopeutuminen on välttämätöntä.

Sopeutuminen edellyttää paikallisia ratkaisuja

Sekä vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen että jo aiheutettuun muutokseen sopeutuminen vaativat paikallisia ratkaisuja ja kestävän kehityksen edistämistä. Tällaisia ovat muun muassa ihmisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen, peruspalvelujen ja ruokaturvan takaaminen, ympäristön tilan huomioiminen ja resurssien oikeudenmukaisempi jakaminen.

Muutokseen voi sopeutua yksinkertaisilla, huokeilla ja paikallisyhteisöä voimallistavilla keinoilla. Ruoka- ja vesiturvan parantaminen, resurssien oikeudenmukaisempi jakaminen sekä erityisesti vedenkäytön tehostaminen auttavat perustarpeiden turvaamisessa. Elinkeinorakenteen monipuolistaminen vähentää alueen haavoittuvuutta, kun koko väestön toimeentulo ei riipu yhdestä tulonlähteestä. Parasta sopeutumista ja terveyskatastrofien ennaltaehkäisyä ovat investoinnit perusterveydenhuoltoon ja hygieniaan. Myös puhtaan veden saatavuus, vedenkäytön tehostaminen ja riittävä sanitaatio ehkäisevät tautien leviämistä ja muodostumista epidemioiksi.

Useat paikalliset yhteisöt sopeutuvat jo nyt ilmastonmuutoksen ja vaihteluiden vaikutuksiin. Myös päättäjät ovat alkaneet tunnistaa tarpeen sopeutua väistämättömiin vaikutuksiin, ja ovat alkaneet kehittää selviytymis- ja sopeutumisstrategioita. Näissä ohjelmissa tulisi käyttää hyväksi paikallistason tietoa ja osaamista sopeutumisesta.

Naiset avainasemassa

Ilmastonmuutoksen seuraukset kohtelevat naisia kaikkein kovakouraisimmin: olosuhteista riippumatta naiset hankkivat perheen ruuan ja veden ja pitävät perheen koossa. Politiikkatason ratkaisuissa ei ole juurikaan huomioitu heidän keinojaan selviytyä ilmastonmuutoksesta, vaikka naisilla on arjessa muotoutuneita keinoja pitää huolta perheen turvallisuudesta ja ravinnonsaannista. Ruohonjuuritason tietämys on nostettava sille kuuluvaan arvoon, ja naisia on kuunneltava paikallisyhteisötasolta aina globaaliin ilmastopolitiikkaan saakka.

YLÖS

Ilmastopolitiikan on tuettava kehitystä ja köyhyyden vähentämistä

Ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Suomen tulee vähentää omia kasvihuonekaasupäästöjään radikaalisti ja aktiivisesti edistää kansainvälistä ilmastopolitiikkaa.

Ilmastonmuutos uhkaa kehitystavoitteiden saavuttamista ja syventää köyhyyttä ja eriarvoisuutta maailmassa. Jotta pahimmilta vaikutuksilta voitaisiin välttyä, tulee ilmakehän lämpötilan nousu rajoittaa 2 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Suomen pitää vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Suomen tulee aktiivisesti edistää kansainvälistä ilmastopolitiikkaa ja erityisesti YK:n alaisen ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan laajentamista ja syventämistä.

Uusiutuvaan energiaan panostaminen hyödyttää kehitysmaita

Omassa energiantuotannossaan Suomen tulee panostaa uusiutuviin ja kestäviin energialähteisiin, sillä niihin investoiminen tukee myös kehitysmaille hyödyllisen teknologian kehittämistä. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja siirtymistä uusiutuvan energian käyttöön ei tule perustaa kestämättömille ratkaisuille, kuten palmuöljylle, jonka tuotanto voi aiheuttaa vakavia ympäristö- ja sosiaalisia haittoja raaka-ainetta tuottavissa kehitysmaissa.

Puhtaan kehityksen mekanismilla edistettävä kestävää kehitystä

Suomi voi täyttää osan päästövähennysvelvoitteestaan toteuttamalla päästövähennyksiä aiheuttavia hankkeita kehitysmaissa. Näiden Kioton pöytäkirjan alaisen Puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden tulee edistää köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä kohdemaissa.

YLÖS

Ilmastonmuutos on huomioitava kehityspolitiikassa

Ilmastonmuutos on vakava uhka köyhyyden vähentämiselle ja uhkaa tehdä tyhjäksi kehitystavoitteet. Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat vähentää investointien tuottavuutta, tuhota kehitysyhteistyöhankkeilla rakennettua infrastruktuuria ja syventää köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa ratkaisevasti vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen

Ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi köyhyyden ja nälän poistamiseen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, tautien vastaiseen taisteluun sekä ympäristön kestävän kehityksen takaamiseen pyrkivien vuosituhattavoitteiden toteutumiseen. Lämpeneminen vaikuttaa suoraan ilmastonmuutokselle herkkiin aloihin, kuten maatalouteen, ja epäsuorasti muun muassa köyhyyteen ja koulutukseen. Jos ilmastonmuutosta ei huomioida kehityskysymyksissä, suuri osa kehityspolitiikasta ja -toiminnasta menee hukkaan.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on edellytys kestävälle kehitykselle

Kansainvälisen ilmastopolitiikan tulisi olla kehitysmaiden ensisijaisia päämääriä, sillä kehitystavoitteet on tuomittu epäonnistumaan, mikäli ilmastonmuutoksen torjumisessa ei onnistuta. Ilmastopoliittiset toimet kehitysmaissa tulee kuitenkin toteuttaa ottaen huomioon kansalaisten ensisijaiset perustarpeet. Teollisuusmaiden tulee tukea köyhien maiden osallistumista ilmastopolitiikkaan.

Se, miten yhteisöt ja valtiot kehittyvät, vaikuttaa paitsi yhteisöjen ja valtioiden mahdollisuuksiin sopeutua ilmastonmuutokseen, myös tulevaisuuden kasvihuonekaasupäästöjen määriin. Kehitys voi joko lisätä tai vähentää yhteisöjen haavoittuvuutta ja niiden kokemia vaikutuksia, sekä niiden aiheuttamia vaikutuksia ilmastoon. Esimerkiksi elinkeinojen monipuolistaminen, infrastruktuurin parantaminen, koulutus ja institutionaalinen vahvuus auttavat vähentämään herkkyyttä ilmastonmuutokselle, mutta myös edistävät yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä.

Kehitysmaiden vaurastuessa niiden kasvihuonekaasupäästöt myös kasvavat energiankulutuksen lisääntyessä. Niiden arvioidaan ohittavan OECD-maat hiilidioksidipäästöissä jo 2020-luvulla. Kestävää ja uusiutuvaa energiataloutta kehittämällä ja metsätuhoja ehkäisemällä valtiot voivat ehkäistä ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia.

Kehitysyhteistyön on tuettava vaikutuksiin sopeutumista

Sopeutuminen on tehokasta, jos sillä voidaan vähentää köyhien maiden ja ihmisten haavoittuvuutta nykyiselle ilmastolliselle vaihtelulle samalla kun lisätään mahdollisuuksia varautua ja reagoida lisääntyviin muutoksiin ilmastossa. Tätä voidaan parhaiten edistää valtavirtaistamalla ja sisällyttämällä ilmastonmuutos kehitys- ja köyhyydenvähentämisprosesseihin. Monet ilmaston muutoksiin sopeutumista edistävistä toimista tukevat myös kehitystavoitteiden saavuttamista.

Kansainvälisten avunantajien tulee arvioida, missä määrin niiden investoinnit kehitysmaihin voivat olla alttiita ilmastonmuutoksen riskeille ja pyrkiä vähentämään riskejä. Kehitysmaiden hallitusten tulee ymmärtää valtioiden ja yhteisöjen haavoittuvuus ilmastonmuutokselle ja pyrkiä vähentämään erityisesti kaikkein herkimpien sektoreiden ja ihmisten haavoittuvuutta. Haavoittuvien yhteisöjen tulee myös toimia herkkyytensä vähentämiseksi ja sopeutumiskykynsä parantamiseksi. Vähiten kehittyneiden maiden tulee toimeenpanna kansalliset sopeutumisen toimintaohjelmansa.

Ilmastonmuutos on integroitava kehitysohjelmiin

Kaikkien kehityshankkeiden kohdalla on arvioitava, lisäävätkö vai vähentävätkö ne ihmisten riskiä kärsiä ilmastonmuutoksen haitoista. Kysymys ei koske ainoastaan ympäristö- ja kehityskysymysten parissa toimivia ryhmiä, vaan myös julkista hallintoa, rahoituslaitoksia, yksityistä sektoria ja yksittäisiä ihmisiä kaikkialla maailmassa. Jatkossa kaikessa toiminnassa on otettava huomioon muuttuva ilmasto ja kaiken toiminnan on oltava ilmastolle haitatonta.

YLÖS

Materiaaleja:

• Integrating Climate Proofing into Development Cooperation Activities, April 2009
  
• Ilmastonmuutoksella on ihmisen kasvot - Tietoa ja käytännön neuvoja ilmastonmuutoksen huomioonottamiseen kehitysyhteistyössä. Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys kehitysyhteistyössä -hanke, huhtikuu 2008 (pdf, 443 kB)
  
• Kehitysyhteistyö muuttuvassa ilmastossa - hankkeen ilmastovaikutusten muistilista, kesäkuu 2008 (pdf)
• Savuna ilmaan? Ilmastonmuutos ja kehitys - uhkia ja toimintamahdollisuuksia -raportti (pdf)
• Ilmasto oikeutta! Ilmastonmuutos, köyhyyden vähentäminen ja kehitys -julkaisu (pdf, 1,2 Mt)

Menneitä tapahtumia:

• Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys -seminaari 15.-20.10.2009 Jyväskylän, Tampereen ja Helsingin yliopistoissa
• Ilmasto ja kehitys -viikko 13.-22.10.2009
  

• "The Unheard Majority Voices towards Copenhagen Climate Treaty" Climate and Development Week 13th-22th of October 2009

• Training: Climate Change and Sustainable Development in NGO Development Cooperation 23rd of April 2009

Kuvitus: Hanna Välitalo