Jokapäiväinen ruokamme, apua esityksen pitäjälle

1 Jos et käytä jotain yllä olevista kalvoista, voit poistaa kuvaajan nimen.
 Jos muokkaat tekstiä, niin voit laittaa oman nimesi tekstiin.
 Ensimmäiselle sivulle voit tietenkin lisätä tekstin ”esityksen pitää [oma nimesi]”

Kuva: Pertti Taskinen

2 Nämä ovat niitä asioita, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, kun mainitaan sanapari ”ilmastonmuutos ja ruoka”. Tällä kertaa emme käsittele näitä asioita, vaan ruuan yllättävän suuria vaikutuksia ilmastoon.

Lisätietoja ilmastonmuutkoksen seurauksista, hae sanalla ”ruoka”.

Kuva: Riku Cajander

3 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) julkaiseman selvityksen mukaan eläintuotanto on vastuussa 18 %:ta maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Määrä tekee siitä liikennettäkin pahemman päästölähteen.

Tässä tai dian 12 kohdalla: Eläintuotannon kasvihuonekaasuista suuri osa johtuu märehtijöiden metaanipäästöistä.  Metaania syntyy märehtijöiden kuten nautojen mahoissa. Metaani on yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Seuraavista asioista tarkemmin dioissa  9–12. Jos et esitä niitä, tee tähän lyhyt yhteenveto: Koska eläin tarvitsee energiaa omien elintoimintojensa ylläpitoon ja liikkumiseen,  sen syömästä energiasta vain osa siirtyy ihmisen käyttämiin lihaan ja maitoon. Niinpä tarvitaan 4 - 10 kiloa kasvivalkuaista kasvattamaan kilo eläinvalkuaista.

Kuva: Laura Räsänen

4 1970-luvulla  ei Suomessa  kärsitty aliravitsemuksesta eikä edes 1950-luvulla, jolloin lihan kulutus oli alle puolet nykyisestä.  Lihan kulutus maailmassa on viisinkertaistunut vuodesta 1950 ja yli kaksinkertaistunut 1970-luvulta. Maailmassa on tuotantoeläimiä yli kolme kertaa enemmän kuin ihmisiä. Vuonna 2001 Suomessa oli yli 13 miljoonaa tuotantoeläintä

1900-luvun alusta 50-luvulle lihankulutus oli noin 30 kg/henki/vuosi (sotavuosina 20 kg/h/v). Lihatieteen ja -teknologian professori Eero Puolanteen mukaan maailmanlaajuinen lihankulutuksen kasvu ei voi jatkua viime vuosikymmenten tahtiin. ”Se on mahdotonta. Tämä asia täytyy hoitaa tavalla tai toisella hallitusti tai järjestelmä romahtaa. Maapallon koko väestölle tuskin voidaan tarjota samaa lihamäärää kuin nyt länsimaissa. Panokset tällä pallolla eivät riitä.” Lihantuotanto Euroopassa vaatii maailmanlaajuisia rehu- ja lannoitevirtoja, joista Suomikin on tätä nykyä osin riippuvainen.

Kuva: Pertti Taskinen

5 Kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöistä tulee neljännes ruuasta, neljännes liikkumisesta, neljännes asumisesta ja neljännes muista yhteensä. Kotitalouksien osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on 40 %.

Kollaasi Nina Kairisalo, sademetsäkanto Greenpeace, Kasvihuone Pertti Taskinen

6 Vegaani syö vain kasvi- ja sienikunnan tuotteita.
Kasvissyöjä syö edellisten lisäksi maitotuotteita ja kananmunia.
Sekasyöjä syö edellisten lisäksi lihaa ja kalaa.
Kasvisruokavalion valitsemisella on ilmaston kannalta suurempi merkitys  kuin sillä, syökö luonnonmukaisesti vai tavanomaisti tuotettua ruokaa. Luomun ja tavanomaisen viljelytavan erot ovat suurempia vertailtaessa niiden vaikutuksia vesistöihin ja maaperään. Lisätietoja tutkimuksesta.

Kuva: Laura Räsänen

7 (1) Jos ruoka heitetään pois, menevät hukkaan kaikki sen tuottamiseen käytetyt luonnonvarat. Vaikka osa ruuan hukkaamisesta on vääjäämätöntä, (pikkulapsi sotkee pöydälle kaikkia käsiin saamiaan ruokia ja kaataa vielä päälle vettä)  suuri osa hävikistä  aiheutuu virhearvioinneista ja unohduksista sekä välinpitämättömyydestä. Ruokajätettä syntyy Suomessa noin 30 - 70 kiloa henkilöä kohden vuodessa.

Kauppojen hävikki huomattavasti kotitalouksia pienempää ja vastaa noin 1 - 2 %.

Mikäli ruokajätettä ei kompostoida tai mädätetä hallitusti biokaasuksi, se päätyy kaatopaikalle. Siellä biojäte hajoaa mätänemällä ilmattomassa tilassa. Prosessissa vapautuu ilmakehään metaania, joka on yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Kuva: Liisa Kiuru

8 (2) Esimerkkisi vehnäleipä käy läpi nämä kasvihuonekaasuja tuottavat vaiheet. Synteettisen typpilannoitteen valmistamiseen kuluu paljon energiaa, noin 40 prosenttia tavanomaisen tuotannon energiankulutuksesta. Jos typpeä on liikaa, vapautuu pellosta typpioksiduulia riippumatta siitä, viljelläänkö peltoa luonnonmukaisen vai tavanomaisesti. Typpioksiduuli on 300 kertaa hiilidioksidia vahvempi kasvihuonekaasu.

Kuva: Laura Räsänen. Kuvassa vehnäpelto.

9 (3) Keitetyssä soijapavussa valkuiaista 16,1 % , keitetyssä kananmunassa valkuaista 12,5 % . (Kolmannes 12:ta on 4)

GM tarkoittaa geenimuunneltua. Suomessa ihmisille ruuaksi myytävä soija ei ainakaan yleensä ole geenimuunneltua. Siitä löytyy pakkauksista merkintä.

Soijajalosteita löytyy moneen lähtöön. Tarjolla on muun muassa soijajuustoa ja teksturoitua soijaa, josta saa valmista ruokaa alle kymmenessä minuutissa. Nämä ovat ympäristön kannalta eläinperäisiä vastineitaan parempia, mutta täysin ongelmattomia nekään eivät ole.  Soijan osalta riskit liittyvät sen  laajenevaan viljelyyn, joka johtuu ennen kaikkea rehusoijan kysynnän lisääntymisestä .

Koska soija tuodaan Eurooppaan muun muassa Brasiliasta ja USA:sta suurilla laivoilla,  on polttoaineen kulutus soijakiloa kohden pieni. Soijaa parempia vaihtoehtoja kasvisvalkuaisen lähteeksi ovat kuitenkin suomalainen herne ja härkäpapu. Lisätietoa soijasta.

Piirros: Max Liimatainen

10 (4) Maailman viljasadosta noin kolmannes menee rehuksi, soijasta 85 %. Suomalaisen sian valkuaisrehu on tuontisoijaa. Paradoksaalisesti siis naapurissa kasvanut sika on enemmän ”kaukoruokaa” kuin soijapihvi. Ainoastaan luomu tekee poikkeuksen: luomu-soijaa kun ei ole rehuksi saatavilla. Sika tarvitsee 18 asteen lämpötilan kasvaakseen ja teurastettuna taas katkeamattoman kylmäketjun.

Suurin osa eläimen syömästä energiasta ja valkuaisesta kuluu sen omiin elintoimintoihin. Kasvavalla tai lypsävällä eläimellä lihaan tai maitoon päätyy syödystä energiasta noin 10 % ja myös syödystä valkuaisesta  noin 10 % (pitkälle jalostetuilla roduilla korkeimmillaan 25 %).

Kuva: Animalia

11 (5) Märehtijät poroista ja vuohista nautoihin kykenevät hyödyntämään sellaista rehua, joka ei kelpaa ihmisravinnoksi: jäkälää, ruohoa ja lehtiä. Samalla ne voisivat ylläpitää perinnebiotooppeja. Jos edes kesäaikaan eläimiä ruokittaisin vain perinnebiotoopeilta saatavalla rehulla eli niittyjä ja ahoja laiduntamalla, tulisi lihaa reilusti alle kymmenesosa nykyisestä kulutuksesta (noin 4 kg/v/hlö). Perinnebiotoopit eivät työläytensä takia ole käytössä kuin pieneltä osin. Naudat syövät lähes pelkästään pelloilla kasvanutta nurmea ja viljaa. Nurmi on tarpeen viljelykierrossa, mutta sen tilalla voitaisiin osittain kasvattaa suoraan ihmisille sopivia härkäpapua ja hernettä. Nurmea voidaan myös mädättää lannoitteeksi ja biokaasuksi, joka kelpaa puolestaan polttoaineeksi.

Märehtijöiden mahoissa syntyy metaania, joka on yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Tavallinen lypsylehmä tuottaa 150 kg metaania vuosittain. Karjan pötsien ja lannan metaanipäästöt vastaavat maailmanlaajuisesti  8  % kasvihuoneilmiöön vaikuttavista päästöistä.

Kuva: Pertti Taskinen

12 (6) Kasvikset eivät ole aina hyvä vaihtoehto, Pohjolan talvessa kasvihuone vihannekset kurkku ja tomaatti vaativat  kohtuuttomasti lämmitystä ja keinovalaistusta.

Riisiä viljellään etupäässä vesittämällä peltoja. Osa pelloista on ollut alun perin luhtasoita ja ruovikoita, osa kuivempaa maata. Maan ollessa veden peitossa tapahtuu mätänemistä, josta syntyy metaania. Viljelytavalla on muita hyviä puolia kuten torjunta-aineiden ja lannoitteiden vähäinen tai olematon käyttö.

Ruuan matka kaupasta kotiin voi olla jopa ruokaketjun saastuttavin osa, jos se tehdään autolla kauaksi kotoa ja hankitaan pieniä eriä kerrallaan.

Kuva: Pertti Taskinen

13 (7) Ilmastolle luonnon kala ei ole yhtä suuri ongelma kuin liha. Viljellyn kalan ilmastovaikutukset riippuvat siitä millä niitä ruokitaan.

Suomessa luonnon lohi ja muut vaelluskalat ovat uhanalaisia  Hinnan takia niiden tarjoaminen joukkoruokailussa ei muutenkaan ole mahdollista.

Kalanviljely aiheuttaa rehevöitymistä ja kaloille syötetty rehu, (lohikaloilla kalajauhoa ja –öljyjä), olisi ainakin osittain ihmisravinnoksi sopivaa.

Yli puolta maailman kalakannoista kalastetaan tällä hetkellä suurimmalla mahdollisella paineella. Kalakannoista neljännes on joko ylikalastettuja, romahtaneita tai elpymässä romahduksesta. Useat taloudellisesti merkittävät kalapopulaatiot ovat heikentyneet tasolle, jossa niiden tulevaisuus on vakavasti uhattuna. Ellei kehityksen suunta muutu voimakkaasti, suurimman osan kalastuksen kohteena olevista populaatioista on ennustettu romahtavan täysin jo vuosisadan puoleenväliin mennessä. Lisätietoja maailman kalakannoista.

Kuva: Anneli Kuortti

14 (8) Pihasta tai päiväretkellä voi vuodenajasta riippuen löytää marjoja, sieniä, vuohenputkea, voikukkaa, poimulehteä, kanankaalia.

Kannattaa kokeilla: kaskinauriksen maku vaihtelee yksiöiden välillä, kyssäkaali ja kaikki muutkin kaalit, tuore punajuuri esimerkiksi paistettuna, öljynsiemen hamppu on erittäin valkuais- ja hyvä öljypitoinen, härkäpapu marinointi tai vahva maustaminen auttavat, jos ominaismaku ei miellytä.

Halpaa terveellistä perusruokaa syntyy kaalista ”raakakypsyttämällä” öljy-etikkakastikkeessa tai perinteisesti padassa.

Idätysohjeita.

Kuva: Laura Räsänen

15 (9) Toisin kuin yleisesti luullaan, monet kasvikunnan tuotteet sisältävät runsaasti hyvälaatuista proteiinia. Hyviä proteiininlähteitä ovat palkokasvit, täysjyvävilja, pähkinät ja siemenet. Kasvisravinnon perusproteiini tulee täysjyväviljasta. Viljasta saadaan hyvälaatuinen proteiiniseos yhdistämällä se joko palkokasveihin (pavut, linssit, herneet) tai perunaan, sieniin, juureksiin tai muihin vihanneksiin. Kasvikunnan tuotteista soijaproteiinin aminohappokoostumus on ihanteellisin. Useista kasvikunnan tuotteista puuttuu joku aminohappo, mutta yhdistelemällä eri kasviproteiinin lähteitä saadaan lopputulokseksi hyvälaatuinen proteiiniseos. Näin ollen täysin eläintuotteita sisältämättömällä vegaaniravinnollakin elimistön proteiinintarve tulee hyvin tyydytettyä.

Kuva: Laura Räsänen

16 (10) Vedenkulutuksestamme vain pieni osa on näkyvää. Suurin osa vedenkulutuksestamme on ”piilossa” kuluttamissamme hyödykkeissä. Kaikki viljelty ja kasvatettu on tarvinnut vettä. Viljelyyn käytettävä vesi palaa takaisin luontoon, mutta se ei välttämättä palaa enää takaisin oman ekosysteeminsä mukaiseen kiertoon ja se voi olla saastunutta.

Suomalainen vesijalanjälki on 1727 m3 vettä/henkilö/vuosi. Tästä määrästä vain n. 54 m3 on talousvettä. Suomalaisesta vesijalanjäljestä 41 % on muodostunut Suomen ulkopuolella.

Faktoja:
1 kg riisiä - 3305 litraa vettä• Suomalainen kuluttaa riisiä 4 kg/vuosi. Keskimäärin maailmassa kulutetaan riisiä 86 kg/henkilö/vuosi.
Kupillinen kahvia, 1,25 dl1- 40 l vettä
Kupillinen teetä, 2,5 dl - 35 l vettä
Olut, 0,33 l- 100 l vettä
Pussillinen perunalastuja, 200g -185 l vettä
Tomaatti, 70 g -13 l vettä
Appelsiini, 100 g - 50 l vettä
Huomaa juustovoileivän kulutus!!!

Kuva: Laura Räsänen: Sinileväinen Vitresk-järvi

17 (1) Seuraavassa diassa näkyy taulukko tarkemmin.

MIPS-tutkimus on helpompi toteuttaa kuin perusteellinen elinkaariarviointi. MIPS-menetelmän avulla laskettujen kokonaismateriaalipanosten ja ilmastonmuutosta nopeuttavien kasvihuonekaasupäästöjen välillä on yhteys. Samat tekijät elintarviketuotannossa aiheuttavat sekä huomattavimmat materiaalipanokset että suurimmat kasvihuonekaasupäästöt, ja molemmilla mittaustavoilla elintarvikeryhmät asettuvat samaan järjestykseen. Siksi saatuja TMR-lukuja voi lukea suuntaa-antavina, kun vertaillaan eri elintarvikkeiden ilmastotaakkaa.  

18 (2) MIPS-tutkimuksen elintarvikkeita käsittelevässä osassa Suomessa tuotetut elintarvikkeet jaettiin 23 pääryhmään. Elintarvikeryhmistä valittiin edelleen yleisimmät tuotteet, joiden ympäristövaikutukset laskettiin. Lisäksi laskettiin vertailun vuoksi myös Brasiliassa kasvatettu soija. Kaikkien tuotteiden elinkaari huomioitiin aina kylvöstä kaupan hyllyyn saakka.

19 (3) YK:n alaisen kansainvälisen ilmastopaneelin puheenjohtaja Rajendra Pachauri on kasvissyöjä. Pachaurin mukaan lihansyönnin vähentäminen on tehokkain ja helpoin yksilötason keino ilmastonmuutoksen suitsemiseksi lyhyellä aikavälillä. Hän huomauttaa, että vegetarismin ohella ihmiset voivat kantaa osansa ilmastotalkoista myös muuttamalla monia muita elintottumuksiaan. Pachauri kommentoi lihansyönnin vaikutusta ilmastoon brittilehti Observerille syyskuussa 2008 .

Lihan syönnin välttäminen vähentää välillisesti ilmastolle haitallisten kasvihuonekaasujen tuotantoa. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut, että lihantuotanto aiheuttaa viidenneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä.

Jos dia 11 ei ole mukana:  Etenkin naudanlihan tuotannosta aiheutuu runsaasti päästöjä. Nautojen erittämä metaani on 23 kertaa voimakkaampi ilmastonmuutoksen aiheuttaja kuin hiilidioksidipäästöt.

Kuva: Laura Räsänen

20 (4) Surreyn yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa esitettiin kysymys: ”Millä keinoin Britannian maatalous- ja ruokasektorilla voidaan päästä välttämättömiin 70 %:n  kasvihuonekaasupäästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä?” Vastauksia löytyy syyskuussa 2008 valmistuneesta raporttista “Cooking up a storm”. Raportin mukaan ruuan kulutuksen osalta on vaikuttavinta pienentää eläintuotteiden kulutus alle kolmannekseen nykyisestä. Tämä tarkoittaa korkeintaan puolta kiloa lihaa ja yhtä litraa maitoa (tai sataa grammaa juustoa) henkeä kohden viikossa. Kaiken kaikkiaan tärkeimmäksi raportti nostaa hallituksen sitoutumisen 70 %:n päästövähennystavoitteeseen. Hallituksen on tuettava muutosta ja huolehdittava sen etenemisestä kaikilla tasoilla ja kaikissa yhteyksissä kansainvälisestä politiikasta koulumaailmaan ja maataloustukiin. Raportti toteaa, etteivät yksittäiset sektorit, kuten maatalous, kykene toteuttamaan muutosta ilman hallituksen tukea.

Kuva: Laura Räsänen

21 (5) Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kouluruokasuosituksen mukaan koulujen ruuassa tulisi olla enemmän kasviksia. Vaikka lihan syönti on selvästi normi, ei neuvottelukunta näe mitään ravitsemuksellista estettä sille, että oppilaille tarjottaisiin eläintuotteetonta ruokaa: “liha voidaan korvata palkokasveilla”. Lisätietoja  kunnallis/valtuustoaloitteen  taustatekstissä.

Kuva: Laura Räsänen

22 (6) Kun on ihmiset ovat tutustununeet kasvisravinnon etuihin teoriassa ja käytännössä, haluavat toiset pitäytyä kokonaan siinä, kun taas toiset pitävät edelleen lihaherkuista. Kummankin ryhmän tulisi suhtautua ymmärtäväisesti ja arvostavasti toisen valintoihin. Ympäristön kannalta merkitystä on sillä, mitä syö arkisin - ei niinkään sillä, jos juhlavampana ruokana on lihaa.

Hamasta menneisyydestä 1950-luvulle asti lihan oli pääasiassa juhla- ja pyhäruokaa. Ympäristön ja kansanterveyden kannalta lihan arvon palautus ainoastaan juhla- ja pyhä[sunnuntai]ruuaksi olisi tervetullutta olettaen, että kulutus laskisi samalla 1950-luvun tasolle, joka oli vain hieman suurempi kuin ”Cooking up a storm” - raportin suositus.

Kuva: Laura Räsänen

23 (1) Tämähän [ks dia] on se mitä vaaditaan - ja vielä kaikkien makuun ekaluokkalaisista abeihin. Tehtävä ei ole helppo. Valitettavan usein kouluruoka on syöjien mielestä mautonta mössöä Tässä todellisuudessa vähemmän eläinperäisiä tuotteita sisältävän  ruuan pitäisi olla ainakin hieman maukkaampaa, ei vaikeammin valmistettavaa, eikä ainakaan kalliimpaa ja tietysti sen pitäisi sisältää valkuaista siinä missä liharuoankin.

Joskus jo täysjyvämakaronin väri saa syöjät vieroksumaan sitä. Niinpä tavoitteisiin ei päästä pelkästään tekemällä parempaa, tarvitaan myös keskustelua laadukkaasta ruuasta sekä siitä mitä lautaselle on syytä ottaa – ja syödä.

Kuva: Laura Räsänen

24 (2) Tässä yksi positiivinen esimerkki: Seinäjoki ”Kestävä kehitys” -teemavuodesta vastaava opettaja kertoo: ”Olimme kaupungin koulujen ruokahuollosta vastaavien kanssa palaveeraamassa, ja tapaaminen sujui hyvässä hengessä. Koska hankintasopimukset tehdään aina vuodeksi kerrallaan, on muutoksia ruokalistaan tulossa vasta ensi syksynä... Lähi- ja luomuruokateemat eivät saaneet yhtä hyvää vastaanottoa. Koska kaupungin peruskouluissa on niin paljon porukkaa, eivät paikalliset tuottajat kykene tarjoamaan riittävää määrää luomuraaka-aineita. Tästä on jo kokemuksia. Lähiruokamahdollisuudet ovat nyt selvitystyön alla.”

Kuva: Markku/Anneli Kuortti. Kuvassa muikkuverkkojen kokemista.

25 (3) Tässä näkyvä teksti on poimittu erään isohkon kunnan työntekijän vastauksesta SLL:n kyselyyn. Kyselyssä käsiteltiin mahdollisuuksista muuttaa kouluruokaa ilmastomyötäisemmäksi.

Kuva: Laura Räsänen

26 (4)  Lähes kaikissa kunnissa on ruokapalvelupäällikkö. Nimike voi tietysti vaihdella ja pienemmillä kunnilla olla yhteinen. Hänen ja koko ruokahuollon asia on käytännön muutosten toteuttaminen ja suunnittelu yhteistyössä asiakkaiden kanssa.

Ruokailijoiden ja heidän sidosryhmiensä tiedonsaanti ja osallistuminen muutokseen on etupäässä kunkin koulujen, päivakotien, palvelutalojen ja muiden yksiköiden asia. Sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi teemaviikoilla. Myös ulkopuolista apua on jonkin verran saatavissa ja esimerkiksi tämä diasarja kouluosoineen on vapaasti käytettävissä.

Jos sinulla on ajatus tai olet selvittänyt, miten olisi viisainta edetä omassa kunnassasi/yksikössäsi, tässä on hyvä kohta esitellä sitä.

Kuva: Laura Räsänen

27 (5) Lähes kaikissa kouluissa on oppilaskunta, vihreälippuraati tai jonkun muun niminen oppilaiden yhteistoimintaelin, jossa on 1 tai 2 edustajaa kultakin luokalta. Oppilaskunnan edustajat voivat toimia aloitteellisesti tai viimeistään heidät pitää pyytää mukaan jo suunnitelemaam ruokalistan muutoksia ja niistä mahdollisesti tehtäviä kyselyitä ja kokeiluita. Heidän mahdollisuuksiaan koulun muutosagentteina kannattaa hyödyntää.

(Lapset tietävät mikä on terveellistä, aiheesta on toitotettu heille niin, että sitä tulee korvistakin. He usein jättävät terveysohjeet huomioimatta. Sen sijaan lapset ovat kiinnostuneet ruuan eettisistä ja ympäristövaikutuksista. Britannia tavoittelee samanlaista kouluruokailua kuin Suomessa jo toimii. Tai itse asiassa tavoite on huomattavasti korkeammalla.)

Mahdollisten palvelutalojen tukiyhdistysten kanssa kannattaa myös tehdä yhteistyötä.

Kuva: Laura Räsänen

28 (6) Teemaviikkojen toteuttamiselle voi olla matalampi kynnys kuin ruokalistan muutokselle. Parhaassa tapauksessa teemaviikkoja pidetään useampia lukukaudessa ja niiden pohjalta valitaan ruuat pysyvään ruokalistaan. Tärkeitä ovat yksinkertaiset asiat, tiedotus kasvisruuan terveellisyydestä, ruokien maittavuus, ehkä myös tuttu  ulkomuoto sekä konstailemattomat nimet.

Tämän esityksen kanssa samalta nettisivulta  löytyy teemaviikon toimintaideoita, yksinkertaisia reseptien muunto-ohjeita ja linkkejä, mm reseptejä sekä ravintoarvoja yms., sisältävään lopputyöhön.

Kuva: Laura Räsänen

29 (7) Nosta esiin, että lisätietoja löytyy tuosta osoitteesta.

Jos et näytä kaikkia dioja, voit poistaa ko kuvien tiedot.

Kuva: Pertti Taskinen

Paluu Joukkoruokailun muuttaminen vähemmän ilmastoa kuormittaviksi